Viisukuppila

Maa: Italia
Vuosi: 1984
Kappale: I treni di Tozeur
Esittäjä: Alice & Battiato
Säveltäjä: Franco Battiato
Sanoittaja: Rosario Consentino, Giusto Pio
Kapellimestari: Giusto Pio
Sijoitus: 5./19
Pisteet: 70
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1984it

Carla Bissi alias Alice Visconti syntyi 26. syyskuuta vuonna 1954 Forlìn kaupungissa Emilia-Romagnassa, Koillis-Italiassa. Alice aloitti kahdeksan vanhana pianonsoiton ja soololaulamisen opinnot paikallisessa konservatoviossa. Alicen musiikkiuran voi sanoa alkaneen vuonna 1971 Castrocaron musiikkifestivaaleilta, jonka syntymänimellään esiintynyt tähti voitti cover-versiolla laulusta "Tanta voglia di lei". Vuosi 1971 oli Alicelle festivaalimenestysten vuosi ja jo silloin hän sai mahdollisuuden kokeilla menestystään San Remo -festivalin uusien tulokkaiden sarjassa. Sanremo -menestys antoi kuitenkin odotuttaa itseään. Vuonna 1975 päivätyö vaihtui täysin musiikkialalle, kun Carla Bissi allekirjoitti levytyssopimuksen CBS Records -yhtiön kanssa. Alice Visconti -niminen tuote oli syntynyt. Samana vuonna syntyi myös Alicen debyyttialbumi "La mia poca grande età", joka sisälsi maan kuuluisimpien säveltäjien ja sanoittajien tekemiä sävelmiä. Ensimmäiset "easy listening" -genren singlet saivat osakseen vain varsin laimeaa kiinnostusta vuosina 1975 ja 1976. Vielä vuonna 1977 ilmestynyt Alicen toinenkaan albumi ei ollut suuren luokan menestystarina.

Franco Battiato syntyi 23. maaliskuuta 1945 sisilialaisessa Riposton pikkukaupungissa. Battiaton musiikkiuran alku sijoittuu jo 1960-luvun lopulle, jolloin mies levytti useita romanttisia lauluja ja laulelmia. Seuraavalla vuosikymmenellä maailma muuttui siihen suuntaan, että myös Battiato vaihtoi suuntaansa kokeilevampaan. Battiato insiroitui elektronisesta musiikista ja kokeilevasta rokista ja oli maansa uranuurtajia tuon ajan musiikkibisneksessä, vaikkakin oli vielä tuohon aikaan suhteellisen tuntematon suuruus. 1970-luvun lopulla Dischi Ricordi-levy-yhtiö näytti Battiatolle kylmästi ovea, mutta toisen häviö on toisen voitto - ja Battiato solmi lähes välittömästi sopimuksen suuren EMI-levy-yhtiön kanssa. Samalla kokeilevampi musiikkityyli sai luvan vaihtua kaupallisemmaksi. Vuonna 1979 myös Alice Viscontin elämä muuttui hänen allekirjoittaessaan sopimuksen EMI:n kanssa. Samana vuonna Alice kohtasi erään suuren luokan laulajan sekä viihteen monitoimimiehen, Franco Battiaton. Battiato oli itse juuri ponnahtanut maan poptaivaan kirkkaimmaksi tähdeksi hitillään "L'era del cinghiale bianco". Alicen ensimmäinen suuri hitti "Il vento caldo dell'estate" EMI-levy-yhtiöllä oli tyyliltään täysi imagonvaihto Carla Bissin ajoista. Alicen ja Franco Battiaton yhteistyö oli virallisesti alkanut ja kaksi tähteä alkoi kirkastua.

Alicen supersuosio alkoi varsinaisesti Sanremo -musiikkifestivaalin voitosta vuonna 1981. Alicen laulu "Per Elisa" oli naisen itse yhdessä Franco Battiaton kanssa kirjoittama. Esikuvansa, Beethovenin "Für Elisen", kaltainen "Per Elisa" -hitti ei kuitenkaan ollut, vaan se sisälsi varsin moderneja rock-vivahteita ja rohkean sanoituksen. "Per Elisan" myötä Alice sai myös suurta ylistystä laulajana. Kontra-alttoääninen Alice lauloi "Per Elisa" -hitissään peräti neljän oktaavin skaalalla. Alicen ilmestyminen konservatiivisen Sanremo-tuomariston eteen muutti myös Italian viihdehistorian merkittävimmän festivaalin luonnetta modernimpaan suuntaan. Laulusta syntyi suuri Euroopan laajuinen hitti, joka noteerattiin myös Länsi- ja Keski-Euroopassa sekä Pohjoismaissa. Samaan aikaan Battiato liiteli uransa huipulla, kun 1981 ilmestynyt albumi "La voce del padrone" ylitti ensimmäisenä italialaisena albumina miljoonan myydyn LP:n rajan.

Alicen "Per Elisan" tekijätiimiltä osin syntyi myös euroviisuhitti "I treni di Tozeur" (Tozeurin junat), johon oli haettu inspiraatiota jälleen klassisesta musiikista, mm. Mozartin Taikahuilu-oopperasta. Sävelmä valittiin Italian euroviisuedustajaksi sisäisesti artistien aiempien näyttöjen perusteella. Luxemburgin lavalle Alicen ja Battiaton seuraksi nousi kolme klassisen koulutuksen saanutta mezzosopraanoa, joilla oli sävelmän esittämisessä myös oma tärkeä osuutensa tunnelmanluojina. "I treni di Tozeur" oli euroviisuvuoden 1984 selkeä ennakkosuosikki, mutta sijoitus loppukilpailussa oli vasta viides. Sävelmästä tuli kuitenkin vuoden 1984 euroviisujen suurin kansainvälinen hitti Manner-Euroopassa. Toisin kuin useimmista italialaisista euroviisusävelmistä, "I treni di Tozeur" -teoksesta tuli hitti myös Italiassa ja laulusta julkaistu single on yhä Alicen henkilökohtaisen tuotannon myydyimpiä julkaisuja. Alice ja Franco Battiato julkaisivat singlestä myös omat sooloversionsa, jotka on levytetty artistien henkilökohtaisille albumeille ja myös monille kokoelmille. Tekipä muuan Seija Simolakin laulusta oman suomenkielisen versionsa tarttuvalla nimellä "Juna Turkuun". Näiden kahden merkittävän sävelmän, "Per Elisan" ja "I treni di Tozeurin", tuloksena syntyi mainittavanarvoinen ryväs kansallisia ja kansainvälisiä hittejä, jotka edesauttoivat sekä Alicen että Franco Battiaton kruunaamista italialaisen musiikin kuninkaallisten joukkoon useiksi vuosikymmeniksi.

Alicen ura on nyt jo viidennellä vuosikymmenellä, Battiaton ura jo kuudennella. Nykyisin Alice tekee popkonserttiensa ohella suureellista tourneeta ympäri Italian saapasta klassisen musiikin auditorioissa, suurissa konserttisaleissa sekä kirkoissa. Alice on julkaissut urallaan 17 albumia ja peräti toistakymmentä kokoelmaa italiaksi, englanniksi ja myös mm. japanin kielellä. Alicen viimeisin albumi "Viaggio in Italia" ilmestyi vuonna 2003. Battiato on palannut osin kokeilevamman musiikin pariin, mutta kokeilevuutta herra harjoittaa lähinnä sanoituspuolella. Battiatolta on ilmestynyt lähes 30 albumia, joista viimeisin, platinaa myynyt albumi, "Inneres Auge - Il tutto è più della somma delle sue parti" vuonna 2009. Battiato on vuosien varrella musiikkiuransa ohessa luonut merkittävää uraa myös taidemaalarina. Lisäksi hän on säveltänyt neljä oopperaa, käsikirjoittanut näytelmiä sekä ohjannut kolme elokuvaa sekä kaksi dokumenttia. Uutta Battiatoa on luvassa valkokankaalle vielä kuluvana vuonna.

Seija Simola & Jokke Seppälä - Juna Turkuun

Alice Spotifyssa

Franco Battiato Spotifyssa
http://www.alice-officialwebsite.com/

http://www.battiato.it/

Ja nyt omat kommenttini:

Biisi:
Alice:
Battiato:

Ai tää oli tää yliarvostettu biisi Kauhee fanisuosikki tästäkin tullut näiden vuosien aikana Vaikken yksinkertaisesti ymmärrä, että miksi Alice näyttää ihan D'Voicesin Varpulta No, mutta onhan tää mukiinmenevä biisi ja toi musiikki ainakin erottui tuona vuonna kätevästi

Hyvä biisi, mutta vastenmieliset ja tunteettomat esittäjät.

HIPHURRAA! Ensimmäinen yli kolmen tähden kappale Viisulassa minun listallani.

Tyylikästä, hienostunutta, kaunista. Oli aikoinaan ehkä liiankin hienostunutta, taiteellista eikä siksi saavuttanut viidettä sijaa parempaa sijoitusta euroviisuissa.

I treni di Tozeur hivelee korvia, kuunteluelimiä, mieltä, hermostoa. Upea laulu!

Täydet viisi tähteä *****

Ihana diskojytkytys! Ihanat viulut! Ihana laulu! Ihanat taustasopraanot! Ja olihan ne pääesittäjätkin ihan kivoja.
Viisi tähteä ja puntarini toiseksi (Bana bana pitää vielä pintansa).

Jälleen tällainen puuduttava kuuntelukokemus, josta ei vain pysty nauttimaan. Saatte pitää fanisuosikkinne ihan itsellänne, te tätä biisiä rakastavat! Nuo esittäjätkin olivat jotenkin tosi tylsiä, möllöttivät vaan ja lauleskelivat kappaleen puolihuolimattomasti läpi. Hohhoijaa.

** tähteä.

Viisi tähteä, vaikka pidänkin enemmän studioversiosta!

Toni kirjoitti: Biisi:
Alice:
Battiato:

Entäs kuoro?

Neljä tähteä hyvälle biisille!

Studioversio on ollut tädin ykkössuosikkeja heti ilmestymisestä lähtien. Lavalle täti rakasti niitä kolmea kookasta laulajatarta, jotka lauloivat lopussa vain puolet kertosäkeestä.

Mieleen jäi myös, miten Alice kisojen aikana lehtihaastattelussa hehkutti, että Battiatolla on niin ihania kappaleita, että kuolisitte, jos kuulisitte ne. Ikuiseksi arvoituksi jäi, miksei kukaan niitä ole koskaan kuullut. (Vai vaivasiko Italian studioita aikoinaan outo äkkikuolema-aalto?)

"Turkuun tahdon en" on toisaalta pahin euroviisusuomennosraiskaus koskaan

Korjaus: Eihän ne taustatädit olletkaan kookkaita. Niin se aika kutistaa.

Tottakai kyseinen cover pitää postata tänne

http://www.youtube.com/watch?v=6-YF-HeYoI8

Herranen aika. Tuo coverhan on vielä kamalampi kuin täti muisti. Posetiivari taustalla saa pläjäyksen kuulostamaan epävireiseltä ja epäharmoniselta, sanojen tavutus ei vastaa rytmiä ja lopussa pikkuoravat laulavat oopperaa. Onneksi viisuista ei tehdä enää suomalaisia versioita.

Jaa että tällaisia kommentteja. Joo moikka vaan...

antoko Hapa lainkaan pisteitä...?!? Ei kai tämä ny niin selvä ennakkosuokkari ollut, olihan siinä Englanninki sexytyrkky, joka taas oli minun ehoton suosikkini yhdessä Belgian kanssa... mä annan ehkä 4-5 p. p. ihana tätä on laulaa mukana, tuota operakuoroa en ole oikein koskaan ymmärtänyt.... a-osa on erityisen hieno! jotenkin avuttoman suomalaisversion eräs kohta : "Turkuun tahdo en!" kuulostaa joltain pikkulapsen jalanpolkemiselta...ja kiukuttelulta...! "ei ei ei ei en taho lähtiä Tukkuuun..." Maisa 3 vuotta .... oi, alattehan jälleen tehdä noita enempi vähempi karmeahkoja viisukäännöksiä taas !

Yksi kaikkien aikojen viisusuosikkejani! Upea taiteellinen sävellys, jossa yhdistyy klassisen musiikin aineksia parhaaseen italialaiseen iskelmäperinteeseen. Kappale on parhaimmillaan kuultuna, sillä Battiaton tuijotus vaikuttaa välillä jopa pelottavalta. Ihana kuoro-osuus! TantePätsin tavoin minäkin muistin taustalaulajat huomattavasti todellista kookkaammiksi, sellaisiksi Bianca Castafiore -tyyppisiksi.

Tämä olisi ehdottomasti ansainnut voiton tuona vuonna Diggi-loo, Diggy-leyn sijaan (vaikka pidin siitäkin...). Kuuluu ehdottomasti omiin ykkösviisuihini, joten viisi tähteä ei liene yllättävää.

Turkulaisena suhtaudun erityisen happamasti tuohon käännösversioon.

Tää kappale on kyllä upea. Oon oppinyt tykkäämään tästä vasta vähän aikaa sitten. Tää kappale olis varmaan pärjännyt vielä paremmin ilman tuota Battiatoa. Upea kappale on! Viisi tähteä.

Mä en käsitä tuota "suurta musiikkitähteä", nimeltään Franco Battiato! Ihme möhinää koko biisin läpi ja ne omat soolo-osuudetkin vetää ihan päin persettä! Sen sijaan Alice on oman arvonsa tunteva jumalatar! Kyllä muakin v*tuttais, jos joutuisin mokoman televisioruuturillipääpellemukaisonstaran kanssa tämän taideteoksen esittämään!

PUHU MULLE, Toni

gentedimare kirjoitti: Entäs kuoro?

Kuoro:

Molemmat laulajat on aika kalsoja mutta laulu on 4 tähden veroinen kuitenkin
No jaa, olisko ollut jännityksestä johtuvaa kalseutta, tai en tiiä, eivät näyttäneet olevan vaan sydämellään mukana

romualdo kirjoitti:antoko Hapa lainkaan pisteitä...?!?

No tietenkin annoin. Mutta eihän 5 tähteä silti tämän kohdalla mihinkään riitä.

Kyllä minäkin tälle silmää räpäyttämättä viisikkoisen annan, vaikkakaan ei ole mahtavan vuotensa kärkikolmikossakaan. Laadukasta ja hyvin ajan hammasta kestävää.

Toni kirjoitti:

gentedimare kirjoitti: Entäs kuoro?

Kuoro:

Kiitos

Tässä on paljon hyviä osasia, mutta yhdessä ne vain kuulostavat huonolla tavalla kummallisilta. Niistä osasista kaksi tähteä.

Pete kirjoitti:Hyvä biisi, mutta vastenmieliset ja tunteettomat esittäjät.

Höh, se "tunteettomuus" oli vain 80-luvun italialaista/eurooppalaista tyylikkyyttä!

Minut tämä viisu on vuosi toisensa jälkeen vakuuttanut -ei kulu, eikä vanhene. Ehdottomasti viiden parhaan viisun joukossa kaikkina aikoina ja luonnollisesti annan viisi tähteä.

Kaikkien aikojen TOP 10:ssäni. Elämää suurempi viisu. Mystinen. Upea levyversio. Livenä Luxemburgissa jäi jousien viimeinen osuus pois ja kappale päättyi lauluun. Olisiko aikaraja tullut vastaan kun laulua näin typistettiin.
Säilyttää taikansa yhä edelleen. Niin joo: 5 tähteä.

Kaikkien aikojen TOP 10:ssäni. Elämää suurempi viisu. Mystinen. Upea levyversio. Livenä Luxemburgissa jäi jousien viimeinen osuus pois ja kappale päättyi lauluun. Olisiko aikaraja tullut vastaan kun laulua näin typistettiin.
Säilyttää taikansa yhä edelleen. Niin joo: 5 tähteä.

Rakastan. Aina ja ikuisesti :-) Vaikka solistipojun silmälasit ovatkin hyvä esimerkki muotien vanhentumisesta ja sen vanhentavasta taikavaikutuksesta ihmiseen ;-) (tästä on toki esimerkkejä tämän vuoden nuorten naisviisuartistien kampauksissakin)

Ihme_Mies kirjoitti:

Pete kirjoitti:Hyvä biisi, mutta vastenmieliset ja tunteettomat esittäjät.

Höh, se "tunteettomuus" oli vain 80-luvun italialaista/eurooppalaista tyylikkyyttä!

80-luvun coolit olivat poissaolevia. Herra Batato on silti lavalla todella pelottava.