Viisukuppila

Maa: Iso-Britannia
Vuosi: 1980
Kappale: Love enough for two
Esittäjä: Prima Donna
Säveltäjä: Stephanie de Sykes, Stuart Slater
Sanoittaja: Stephanie de Sykes, Stuart Slater
Sijoitus: 3./19
Pisteet: 106
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1980uk
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/UK1980.html

Prima donna -sekstetti on yksi monista, varta vasten Eurovision laulukilpailuja varten muodostetuista britannialaisista yhtyeistä. Kuten Britannian karsintaa juontanut Terry Wogan varmasti totesi: ”Three girls, three boys” eli Prima donnan muodosti kolme tyttöä (siskokset Kate ja Jane Robbins sekä Sally Ann Triplet) ja kolme poikaa (Danny Finn, Alan Coates ja Lance Aston). Danny Finn lauloi aikaisemmin The New Seekers yhtyeen riveissä ja Lance Astonin sisar Jay Aston lauloi vuotta myöhemmin itsensä viisuvoittoon osana Buck’s Fizziä. Sally Ann Triplet puolestaan edusti Britanniaa toistamiseen vuonna 1982 toisena Barbo-duon jäsenenä ja on siten Ronnie Carrollin, Cliff Richardin ja Buck’s Fizzin Cheryl Bakerin ohella yksi neljästä laulajasta, jotka ovat esiintyneet viisulavalla saarivaltion väreissä kahdesti.

Prima donnan kilpailukappaleen ”Love enough for two” sävelsivät Stephanie de Sykes ja Stuart Slater, jotka olivat kaksi vuotta aikaisemmin kynäilleet Britannian edustuskappaleen ”The bad old days”, joka oli muuten tuonut Ison-Britannian huonoimman sijoituksen siihen asti. Prima donnan edustuspaikka ei kuitenkaan tullut itsestään selvyytenä, sillä paikallisessa karsinnassa päädyttiin tasatulokseen. Maggie Moonen kappale ”Happy everything” sai sekin alueraadeilta täsmälleen yhtä monta pistettä eli 131. Hätäpäissään Terry Wogan pyysi kaikki neljäätoista alueraatia valitsemaan jommankumman kärkikaksikosta edustustehtäviin ja Prima donna voitti täpärästi äänin 8-6.

Niinpä Prima donna matkusti Haagiin, missä se monien yllätykseksi ylsi komeasti kolmannelle sijalle, keräten 106 pistettä. Hyväntuulisesta, tarttuvasta rallatuksesta ei kuitenkaan ole vuosien saatossa noussut mitään viisuhistorian ikivihreää eikä siitä myöskään tullut hittiä edes aikanaan. Itse asiassa se onkin ensimmäinen Britannian viisuedustaja sitten vuoden 1964, joka ei noussut edes kotimaansa listalla sijaa 48 ylemmäs. Suomessa kappale kuitenkin huomioitiin ja ajan hengen mukaisesti se levytettiin myös suomeksi. Kari Tapion ja hänen mysteerimiesystävänsä Taunon miehisen hempeä duetto ”Jos näytät tien sydämees” jäi tosin sekin vähäiselle huomiolle.

”Love enough for two” –single jäi Prima donnan ainoaksi julkaisuksi ja yhtyeen jäsenet suuntasivat katseensa uusiin projekteihin. Kate Robbinsista tuli suosittu näyttelijätär ja komedienne. Lance Aston yritti uudelleen euroviisuihin Britannian viisukarsinnoissa vuonna 1983 Audio-yhtyeen jäsenenä ja Jane Robbins vuonna 1989 The Pearls –naiskvartetin jäsenenä. Molemmat sijoittuivat karsinnoissaan sijalle neljä.

Prima donnan hempeä sanoma on kuitenkin ajaton ja kappaleen kertosäkeen kuolematon hokema ”If there’s a place in your heart for me, there’s a room in my place for you…” istuu kolmekymmentä vuotta myöhemminkin jokaisen ihmisen suuhun, jolla on rakkautta jaettavanaan.

Karsinnan jaettu ykkössija: Maggie Moore - Happy Everything

Viisun mainiosta esittelystä puuttui tieto että kapellimestarina oli John Coleman. Kapellimestarin esittely/nimi on puuttunut myös Itävallan 1962 ja 1979 viisujen esittelytiedoissa!

Mutta palataampa sitten tähän Love enough for two viisuun.
Tykkäsin kovasti tästä iloisesta ja elämänmyönteisestä viisurallista. On kyllä niin 1980-luvun viisutuotos musiikiltaan ja esiintymisvaatteiden osalta. Vaatteet tuovat mieleen lapsuudenajan koulun liikuntatunnit. Vaikka viisu onkin vaipunut unholaan (minäkään en heti muistanut tätä), niin kyllä tämä Prima Donna-sekstetti ansaitsee neljä tähteä!

VIIDEN TÄHDEN hempeää kasaria!

multa kans viisi pastellinvärisävyistä tähteä. Suur-Suosikkini sinä vuonna Amsterdamin ohella. Ihmettelin vähän että eräs noista olisi laulanut vielä New Seekersisä... v. -74 se hajosi... !?? kiitos modelle erit. hyvästä esittelystä. Kertakaikkisen ihana tuo a-osa ja kertosäettäkin on nii heleppo laulaa, varsinki silloin kun on "Sillä päällä"... Kukas heistä lauloi tuon soolon...? Ihmettellin kun joku toimittaja moitti ettei (harkoissa) solisti oikein pysynyt sävelessä. Upea koreografia, harmi ettei tuota parhaimman näköistä paria (oikealla) näytetty kunnolla...

Conductor kirjoitti:Viisun mainiosta esittelystä puuttui tieto että kapellimestarina oli John Coleman.

Esittelyssä on keskitytty oleelliseen

romualdo kirjoitti:Ihmettelin vähän että eräs noista olisi laulanut vielä New Seekersisä... v. -74 se hajosi... !?? Kukas heistä lauloi tuon soolon...?

Mainittakoon, että Danny Finn (se kiharatukkainen, joka lauloi myös soolon) liittyi The New Seekersiin, kun se perustettiin uudelleen vuonna 1976. Hän ei siis ollut 1972 ESC-edustuskokoonpanossa
Mainittakoon myös, että NEW The New Seekers oli myös aikeissa osallistua vuoden 1980 Britannian euroviisukarsintaan kappaleella "Tell me" (heidät oli jo hyväksytty mukaan, mutta he olivat promonneet singleään liian aikaisin) ja silloin Danny ei enää kuulunut yhtyeeseen...

Prima Donna on yksi minunkin suosikkejani. Ihanaa, etten ole mielipiteineni yksin, vaikka niin luulinkin
TÄYDET VIISI TÄHTEÄ!!!!! *****

Johtuneeko keväästä, mutta minuun tämä hempeily iski ihan mukavasti. Hyvää stemmalaulantaa. Kolme vahvaa tähteä!

Aivan ihana. Minulla nykyään vuotensa paras ja näin vuosikymmeniä myöhemmin ajatellen tälle oisi suonut mieluummin voiton kuin Buck`s Fizzin renkutukselle...

Viisi kirkaasti tuikkivaa tähteä!

Kumma biisi....vuosiin en edes viitsinyt kuunnella koko biisiä ja sitten ehkä pari vuotta sitten se aukesi

Kolme tähteä tälle ihan kuunneltavalle rallatukselle, joka sittemmin jää vähän tylsäksi.

Ihan kuunneltava renkutus.

*** tähteä.

Brittipoppia 30 vuoden takaa........hyväntuulista, huoletonta, iloista.........mukavaa stemmalaulua.......menee minulla "ihan kiva laulu"-sarjaan - OK-biisi......ei nouse kuitenkaan yli kolmen tähden

Joten: vahvat kolme tähteä ***

Ihan kiva kappale Hieman tylsähkö tosin

Olipas se herttaista. Koreografia oli juuri sopiva ja vaatteet - ah - niin värikkäät. Neljä tähteä.

Tämä oli muuten The Phantom of the Opera -musikaalin kisakappaleena West End Eurovision -tapahtumassa vuonna 2008. http://www.youtube.com/watch?v=aFXgRAZpd1E

Ihanahko kappale. Neljä tähteä.

En ole koskaan pitänyt suuressa arvossa. Pari tähteä.

Ihan kiva kolmen tähden kipale. Ei ärsytä, ei hetkauta. Paikoin hyvä melodia.

Toni kirjoitti:En ole koskaan pitänyt suuressa arvossa. Pari tähteä.

Letkeän hyväntuulista kuunneltavaa, saa aurinkoiselle mielelle, mutta ei nostata mitään suurempia tunteita. Nuo asut ovat kyllä niin aikakautensa tuotteita, voi kamala! Pidän kyllä väreistä, mutta nuo...

Kolme tähteä.

Rentoa ja harmitonta kuuneltavaa, joka ei kyllä suurempia tunteita saa aikaiseksi minustta. Yhteislaulukin laulajilla kyllä sujuu ihan kivasti minun korvaani, että ihan kolmen tähden viisuhan tämä on. Antaa myös kesäistä tunnelmaa tähän harmaaseen päivään nuo vaatteet.

Lemmekkäitä katseita kerrakseen. Keinotekoinen esillepano ja liikaa söpöilyä. Toisaalta kappaleessa oli aseistariisuvaa myönteisyyttä. Muutuin niin rauhantahtoiseksi, etten vähennä pisteitä edes jumppa-asujen takia. Väritelevisiosta kaikki irti. ***

Vähän samantyylistä hömppää kuin Iso-Britannialta 30 vuotta myöhemmin, mutta tämä oli silti niin paljon parempi, että rapsahtaa peräti viisi tähteä Ihanat joulukellot.

Aika perusrakkauslöpötys, ei aiheuta kauheasti mitään tunteita. Kuitenkin ihan mukiinmenevä kappale. 3 tähteä. Aivan liian hyvä sijoitus.

Kuin Monkeessiä, kymmenen vuotta myöhäistä semmoista. No, Brittein saariltahan Monkees-musiikin sävyt tulevat, mutta apinat ensin mieleen tulevat. Seuraavana vuonna twistiä, parin vuoden päästä sitten supremesiä. Mitä Britit etsivät silloin? Vaikuttaa keinotekoiselta porukalta, viisuja varten perustetulta. Kummastuttaa tämä menneisyyden kautta koukkaaminen viisuvoittoa hakemaan. Jätän protestiksi vain 2 pistettä. Jos tulevat lähemmäksi nykyaikaa eli vuotta 1980 ja soittavat Japan-yhtyettä tai Joy Divisionia muistuttavaa musiikkia, annan 3 lippua tulevaisuuteen. Siinähän miettivät, että ketkä jäävät mihinkin aikaan.

TomppaJr kirjoitti:Vähän samantyylistä hömppää kuin Iso-Britannialta 30 vuotta myöhemmin, mutta tämä oli silti niin paljon parempi, että rapsahtaa peräti viisi tähteä Ihanat joulukellot.

Joulukellot menköön roskiin ja arvosana yhteen. Ja kovin selkeään yhteen. Ilman toivoakaan nousta sieltä mihinkään.

TÄHHHH !???? siis pudotusta vitosesta yhteen tämän -laulun kaaaa jota minäkin pidän yhtenä kautta aikojen ihanimmista brittiviisuloista... !!!!???? ... !? shiis (a-anteeksi, liköörikonvehdit menivät vvvähän päähän...) ootko tosissas tomppa ku sekoilet taas noin pahasti!

!?? ai niin, hädin tuskin toiselle kymmenelle päästyään ihmislapsi ei voi olla vielä kovin vakaa ja pitkäjännitteinen myöskään näissä mielipiteissään... nohhhh palaamme mutustelemaan näitä asioita sitten taas... seuraavan kerran kun nm. TomppaJr on noin viidenkymmenen ikäinen ja minä puolestani... hmmmm ...

Minä koen samanlaisia tuntemuksia kun aina haukut 2000-luvun viisuvuosia. Olkaa nyt kokeneet viisufanit onnellisia sentään siitä, että minä ja muut nuorisoviisuilijat olemme suurella sydämellä kiinnostuneita vanhoista vuosikymmenistä ja peräti löydämme niistä kaikkien aikojen viisusuosikkeja.

5 tähtöstä tipahti tälle, vaikka ei tota liveä voi vakavalla naamalla katsoa. Ihanan kasaria.

Törkeä alter egoni hyräilee kertsiä:
..if there's a hole in your ass for me,
there's a dick and my balls for you...

Okei, löydän takkini *hiippailee piiloon*

Mukava rallatus

Yhtyeen pukuteutumistyyli lie muodikasta aikoinaan. Tiedä häntä... Pinkeille housuille lisäpisteitä (onhan pinkki tunnetusti paras väri).

Nyt ei irtoa sympatiaa brittien viisulle. Persoonaton ja siirappinen kokonaisuus ei oikein jaksa innostaa. Odotin Bucks Fizzin kaltaista energiaa, mutta tämähän jäi aivan jalkoihin. Jännä juttu, miten tämä vakuutti tuomariston.