Viisukuppila

Maa: Portugali
Vuosi: 1985
Kappale: Penso em ti, eu sei
Esittäjä: Adelaide
Säveltäjä: Tozé Brito
Sanoittaja: Adelaide, Luís Fernando
Kapellimestari: José Calvário
Sijoitus: 18./19
Pisteet: 9
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1985pt
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/Portugal1985.html

Mary Menges Matafome Adelaide Ferreira syntyi pienessä Minden kaupungissa Portugalissa 23. syyskuuta vuonna 1959. Nuoren neidon tie vei Évoran Centro Dramáticoon näyttelijäopiin, sillä sekä teatteri- että musiikkinäyttämöt tulisivat olemaan Adelaiden työpaikka tulevaisuudessa. Opintojen päätyttyä Teatro Aberto kiinnitti nuoren lahjakkuuden. Adelaide tunsi myös vetoa Eurovisio-maailmaan. Ensikosketus tapahtui vuoden 1980 Festival da Cançãossa As Alegres Comadres ryhmän jäsenenä. Tuloksena oli kuitenkin vaatimaton semifinaalin seitsemäs sija. Vuotta myöhemmin 21-vuotias Adelaide saavutti viimein menestystä Baby Suicida -kappaleella, tosin viisumaailman ulkopuolella. Takaisin maan karsintaan nouseva tähti palasi vuonna 1984, kappaleella Quero-te, choro-te, odeio-te, adoro-te tuli jo viides sija. Saman vuoden syksyllä Meksikossa järjestetyssä OTI-festivaalissa Adelaide sijoittui toiseksi sävelmällä Vem No Meu Sonho.

Festival da Canção 1985 järjestettiin Coliseu dos Recreiosissa Lissabonissa. Alueraadit äänestivät Nunon & Henriquen Meia de conversa kappaleen kolmanneksi ja Eduardan Meu amor, minha dor, meu jardim laulun toiseksi. Adelaiden dramaattisesti esittämä Penso em ti, eu sei oli illan voittaja. Kappaleen säveltäjä Tozé Brito oli tuttu Gemini-yhtyeestä, joka oli edustanut maata vuonna Pariisissa vuonna 1978. Myös Portugalin vuoden 1982 iloinen edustuskappale Bem Bom oli miehen kynästä. Nyt kuitenkin mentiin huomattavasti dramaattisemmissa tunnelmissa, kuten sanoituslinkistä käy ilmi. Draamailu ja Adelaiden lopun eläytyminen eivät kuitenkaan vedonneet tuomaristoihin ympäri Eurooppaa. Adelaide jäi toiseksi viimeiseksi, toisen draamattisen tulkitsijan Belgian Linda Lepommen jäädessä viimeiseksi. Skandinaavinen iloisuus oli tuona vuonna valttia, kuten Viisulaa ahkerasti seuraavat jo tietävätkin.

Huono viisumenestys ei kuitenkaan lannistanut Adelaidea. Seuraavana vuonna ilmestynyt albumi Um Coco e Um Adeus oli menestys. Kitaristi Luís Fernando, jonka kanssa Adelaide oli naimisissa 11 vuotta, vaikutti myös siihen että välillä saimme nauttia rockimmasta Adelaidesta. 90-luvun puolivälin hiljaiselon ja äitiyden jälkeen vuonna ilmestynyt Só Baladas -levy myi kultaa. Adelaide on näytellyt myös televisiossa mm. telenovelassa Alves dos Reis ja onpa hän laulanut Big Brotherin tunnussävelmäkin. Vuonna 2008 ilmestyi kokoelma O Melhor de Adelaide Ferreira, jota voi kuunnella Spotifyssa. Samana vuonna näimme tämän rakastetun artistin vierailemassa suositussa lastenlaulukilpailussa esittämässä hittinsä O Papel Principal.

Häpeäkseni täytyy tunnustaa, etten muistanut YHTÄÄN miten tämä laulu menee
Kuuntelin sen, ja häpeäkseni täytyy tunnustaa, etten muista vieläkään... Piano-intro on kiva, mutta sävelmä on kyllä harvinaisen (lue: portugalilaisen) mitäänsanomaton... tulkinnassa yritystä, mutta jotenkin kalsahko on tämä Adelaide. Ei tälle paria tähteä enempää voi vaan antaa

Olen aina pitänyt tästä dramaattisesta laulusta ja naisesta. Vuosi 1985 on kyllä eräs viisuhistorian kovatasoisimmista, eikä tämä viisu taida olla omassa listauksessani edes viiden kärjessä. Mutta erillisenä poimintana tänne ihanaan Viisulaan, tämä draamaperhonen nappaa minulta peräti VIISI tähteä.

voi herttilei että jäi hieno kappale toiseksi, olisin lähettäny tuon Eduardan (harteikkaampaa tyttöö) mieluummin Göteborgiin... tästä tulee mieleen lähinä se et tää oli toisen OGAE:n puuhamiehen JPK .. korjaan MJM Koikkalaisen suosikki sinä vuonna. Ehkä hieman liian dramaattista jopa minun makuun... ? autereisen aamusumuinen a-osa on parasta... ? wahvaa ja wäkevää, tosiaankin.Hieno! 3 p. ei, korjaan 4 p. kun äsken kuulin sen ESC-radiosta...

Portugalissa todella osataan näiden tylsäkkeiden säveltäminen.

** tähteä.

Että tämäkö dramaattista? Tylsää pikemminkin. Kaksi tähteä.

Portugalin viisut eivät oikein kosketa. Kaksi tähteä.

Melkein tuli ykkönen Tylsää, niin tylsää Taas näitä Portugaleja...
Adelaidesta tuli hieman mieleen Caroline Af Ugglas, mutta vain hieman

Portugalin viisujen ystävänä ajattelin pelkkää hyvää kappaleesta ennen kuulemista, ja niin kävikin. Mielestäni takuuvarmaa viisuilua eikä ollenkaan tylsää.

Ihanaa! Upea biisi ja upea Adelaide. Ehdottomat viisi tähteä. Yksi viisuhistorian väärimmistä häntäpään sijoituksista.

Tämä on taas niitä, jotka saavat minulta kolme tähteä, kun plussat ja miinukset lasketaan yhteen. Vahvaa tulkintaa, dramaattisuutta ja ihanaa portugalia. Siinä siis ne plussat. Miinuspuolta kartuttivat minun mittapuullani vääränlainen vaikeus ja lievä tylsyys (=huipennuksen puuttuminen). Hymyä nostatti ah niin 80-lukulainen kampaus.

Portugali ei kuulu viisuissa minun suosikkimaihini, koska ei sieltä usein tule suuremmin kolahtavaa kamaa........mutta annoinpa tälle(kin) laululle mahdollisuuden ja kuuntelin sen neljä kertaa, josko siitä jotain otetta saisi.......ihan taitavasti Adelaide laulun esitti ja tulkitsi.......sinänsä kivaa rauhallista tunnelmaa............mutta sävelmässä, melodiassa ei suuremmin koukkuja ollut......tylsänpuoleinen viisu - kuten tahtovat Portugalin viisut usein olla......aivan kuunneltava laulu kuitenkin......nousee juuri ja juuri kolmeen tähteen.....

Kolme ***

Aika helposti ohitettavissa oleva biisi. Laulajalla on kyllä oikein hyvä ääni. Kaksi tähteä.

AntSa kirjoitti:Olen aina pitänyt tästä dramaattisesta laulusta ja naisesta. Vuosi 1985 on kyllä eräs viisuhistorian kovatasoisimmista

Samaa mieltä vouden 1985 tasosta
Todella hieno kappale ja ihana Adelaide Vahvaa esitäämistä ja kyllä harmitti tämän kappaleen jääminen hännille. Portugalin parhaimmistoa ja tähtiä tänään 4

Kaksi tähteä.

Ei ollut aikaan vuonna 1985 tämä Portugalin veisu minun suosikkini, enkä ole oppinyt tykkämään tästä edelleenkään. Kyllähän sävellys on omalla tavallaan kaunis, mutta solisti Adelaiden tulkinta ei oikein sytytä minua ollenkaan.

Vuonna 1985 en kyllä sitten yhtään jaksanut tämmöistä. Mulle ois pitänt olla päivän poppia ja italodiskoa.
Mutta kyllähän tätä "elämääsuurempaadraamaa" nykyään ihan mielikseen kuuntelee. Oikein vahva kolmonen.

"Kyllä bailataan" -kohta siis menee oikeasti "O que lá vai, lá vai" (Mennyt on mennyttä). Tuttu viisu, oli kai jollain ammoin kadonneella C-kasetilla. Eron tuskallisuus kuuluu. Tulkinta on vahvempi kuin biisi. A-osan sipisevä kuoro ärsyttää, eikä kertsi nouse lentoon niin kuin toivoisi. Arvostan mutta en rakasta. Kolme asterixia. ***

Juuri tällainen perusportugaliviisu, ei saa mitään irti, annetaan nyt kiltteyttäni kaksi...

Kyynelvirtaiskelmä. Laulajalla hieno vereslihaa pitkin raapiva ääni. Joskus väräilee, joskus narahtaa, itkunsävy maalaa paksulla pensselillä. Itse musiikki, tausta ei niin kiinnosta, nainen kiinnostaa, hänen sisäinen maisemansa jonka hän tuo meidän kaikkien kuunneltavaksi. Neljänumeroinen lukema.

Aika kiva laulelma, mutta kuten muistinkin jo auvoisalta 80-luvulta, niin liikayritystä riittää. Draamaa tosiaan.
Ilman tuota äänen värisyttelyä ja puoli-itkuista äännehdintää, tämä olisi varsin kelpo viisu.
Nyt meni niin pahasti överiksi, että pisteet on jätettävä kahteen.

Päinvastoin kuin useat aiemmat kommentoijat tunnustaudun täydeksi Portugali-faniksi, ja maa on tuottanut monta euroviisuklassikkoa. Usein portugeesiviisujen suola on ollut solisti. Niin tässäkin; Adelaide saa vahvalla tulkinnallaan varsin keskinkertaisen sävellyksen puhkeamaan kukkaan. Selvä nelonen.

Varmaan tosi herkkää ja tunteellista, mutta ei minuun juurikaan iske. Ei tämä kuitenkaan ihan surkea ole. Kaksi tähteä.