Viisukuppila

Maa: Itävalta
Vuosi: 1987
Kappale: Nur noch Gefühl
Esittäjä: Gary Lux
Säveltäjä: Kenneth Westmore
Sanoittaja: Stefanie Werger
Kapellimestari: Richard Österreicher
Sijoitus: 20./22
Pisteet: 8
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1987at
Kanadalaissyntyinen Gary (oik. Gerhard) Lux ei ollut Euroviisukeväänä 1987 euroviisuihmisille enää mikään tuntematon nimi. Hän oli edustanut uutta kotimaataan Itävaltaa jo kolmesti ennen Brysselin euroviisuiltaa. 1983 hänet nähtiin Westend-yhtyeen jäsenenä, 1984 hän lauloi Anitan taustalaulajana sekä vihdoin myöskin yksittäisenä solistina Göteborgin keväässä 1985. Solistillisen kunniatehtävän hän sai myöskin keväälle 1987, sillä Itävallan yleisradioyhtiö valitsi hänet suoraan ilman minkäänlaista karsintaa edustamaan maataan Brysseliin, Eurovision 32. laulukilpailuihin sävelmällä Nur noch Gefühl (vapaasti suomennettuna "Vain tunteita").

Herkänkaunis laulu ja Gary Luxin tunteikas esitys nähtiin ja kuultiin heti lähetyksen alkupuolella, kolmantena Norjan ja Israelin laulujen jälkeen. Toiveet Itävallassa olivat suhteellisen korkealla, olihan Gary sijoittunut Göteborgissa kaksi vuotta aiemmin mukavasti kahdeksanneksi. Tällä kertaa oli kuitenkin muiden balladien vuoro sijoittua tuloslistalla korkeammalle, sillä Itävaltaa heikommin kilpailussa menestyivät ainoastaan Luxemburgin ja Turkin nopeampitempoiset kappaleet. Nur noch Gefühl sijoittui kahdenneksikymmenenneksi saaden pisteitä sangen vaatimattomat 8. Kahden vuoden takainen 8. sija vaihtui siis kahdeksaan pisteeseen.

Gary Luxin Eurovisio-ura ei kuitenkaan tähän heikkoon menestykseen kaatunut, vaan hänet nähtiin vielä yhdeksänkymmentäluvulla kahteen otteeseen Itävallan edustusryhmässä - tällä kertaa tosin taustalaulajan ominaisuudessa, vuosina 1993 ja 1995. Näiden vuosien välissä hänen sävellyksensä Solitaire sijoittui mukavasti Itävallan kansallisessa eurovisiokarsinnassa toiseksi Petra Freyn lunastaessa itselleen Dublinin edustusmatkan. Tänä päivänä Gary Lux on naimisissa ja kahden pojan, Bennyn ja Dennisin, ylpeä isä. Laulaneekohan Gary joskus vaimolleen Mariannelle tätä herkänkaunista tunteista kertovaa viisuaan Brysselin keväältä 1987?

Minkälaisia tunteita tämä Itävallan edustusviisu keväältä 1987 sinussa herättää? Nyt on aika tähdittää nuo tunteet, totutusti yhdestä viiteen tähteen, siis.

Gary Lux esitti Nur noch Gefühl Saksan Ogaen tapaamisessa tammikuussa

AntSa kirjoitti:Minkälaisia tunteita tämä Itävallan edustusviisu keväältä 1987 sinussa herättää?

Ei oikein herännyt minkäänlaisia tuntemuksia

Kaksi tähteä. Ei tuntemuksia herättänyt minussakaan ja hiritsi se, kun kappale tuntui loppuvan tuossa mutta ei sitten loppunutkaan.

Minusta tämä on ollut aina hyvin kaunis ja tunteikas euroviisu. Neljä tähteä.

Hieno balladi jännittävine melodioineen ja erikoisine sointukulkuineen. Tätä laulua ei euroviisuareenalla olisi voinut kuvitellakaan laulettavan muulla kuin saksan kielellä. Vaikea hahmottaa, oliko tämä biisi v.1987 aikaansa edellä, liian moderni euroviisu vai aikaansa jäljessä. Harmittavat pari taplia Garylla balladinsa loppupuolella, tuntui liikkuvan aivan äänirekisterinsä ylärajalla. Kokonaisuus pyöristyy neljään tähteen.

Tylsähän tämä oli, kaksi tähteä.

Herkkä ja tunteikas, mutta kuitenkin riittävän vahva balladi. Leon tapaan minusta saksa on tälle kappaleelle ainoa oikea kieli, oleellinen osa kokonaisuutta. Hyvä viisu, mutta jonkinlaista huipennusta jäin kaipaamaan. Tällaisenaan on kolmen tähden arvoinen.

Tylsä laulu, ei mitään kiinnostavaa.

** tähteä.

Tämmöisen biisin voisi hyvin kuvitella jonkun elokuvan lopputekstien päälle soimaan. Ei erityisemmin vakuuttanut, mutta ei inhottanutkaan. Kaksi tähteä.

Neljä tähteä.

Saksan kieli voi kuulostaa kauniiltakin, niinkuin tässä herkässä ja tunnelmallisessa balladissa. Ihana saksofoni soolo ja orkesterin viulut soittivat Richard Österreicherin tahdissa niin kauniisti. Richard ja Gary ovat varsinaisia Itävallan viisukonkareita.

että kuulostikin saksan kieli tässä pehmeältä ja sointuisan romanttiselta, oliko tuo tosiaankin Gary tuossa Roopen linkissä...!? äijiintyneempää Luxxii... kuvakulmakin oli sangen yksipuolinen, tunnistaminen olisi ollu muutoin mahdotonta... 3 pist. ? Tulipa ikävä Itävaltaa...

Kyllä Tässä aiempaa tuotantoa

Ihan kuunneltava laulu. Saksofonisoolo oli kiva......saksofoni (saksofonin ääni) kuuluu minusta tavallaan nimenomaan iltaan, myöhäisiltaan ja miksei yönkin tunneilla kuunneltavaksi........tiedä sitten miltä tämä laulu - saksofonisooloineen - kuulostaa päivällä kuunneltuna ? ........Kiinnostavaa sinänsä, että vuorokaudenaika(kin) (voi)vaikuttaa siihen miltä laulut / sävelmät kuulostavat / vaikuttavat...

Kolme ***

Meikäläisen ehkä kaikkien aikojen mieslaulaja viisuissa, nuorempana olin niin hymyyn ja tuttuun silmäniskuun.
Kaikki viisut missä herra oli mukana olivat 5 tähden lauluja, kuunnelkaapa kenen ääni kuuluu kirkkaana ja korkeimmalla Hurricanessa ja Maria Magdaleenassa...
Herra taitaa olla meikäläisen ikäluokkaa...on näköjään muutkin kuin mä "pikkasen" turvonnu

romualdo kirjoitti:oliko tuo tosiaankin Gary tuossa Roopen linkissä...!?

Ettei vaan olisi Jean Sibelius

Voi tylsyyksien tylsyys. Tähti.

** tähteä. Tämmöistä "ei mitään erikoista" -kamaa.

Aivan ihana. Tälle ei vaan tee oikeutta tuo kolmen minuutin aikarajoitus. Onkohan tästä muuten olemassa pidempää versiota? Erittäin vahvat neljä tähteä.

Leo kirjoitti:Hieno balladi jännittävine melodioineen ja erikoisine sointukulkuineen. Tätä laulua ei euroviisuareenalla olisi voinut kuvitellakaan laulettavan muulla kuin saksan kielellä. Vaikea hahmottaa, oliko tämä biisi v.1987 aikaansa edellä, liian moderni euroviisu vai aikaansa jäljessä. Harmittavat pari taplia Garylla balladinsa loppupuolella, tuntui liikkuvan aivan äänirekisterinsä ylärajalla. Kokonaisuus pyöristyy neljään tähteen.

Hieno analyysi Leo.
Käsittääkseni Kenneth Westmore on/oli amerikkalainen jazzsäveltäjä-muusikko mikä selittänee nuo jännittävät melodiat, erikoiset sointukulut ja modernin saundin.
Upean kuuloinen saksankielinen ballaadi. Tuon vuoden viisulevyllä biisistä on valitettavasti englanninkielinen versio joka kuulostaa tosi lattealta.
Harmi että Garyn ääni pettää lopun korkeissa nuoteissa sillä ainakin kappaleen alku todistaa, että äänivaroja löytyy.

Minun mielestäni melodia ei ollut laisinkaan jännittävä! Kokonaisuudessaan kuitenkin sangen miellyttävä kappale. Vaikuttavammalla laulajalla/äänellä voisi nousta korkeampiinkin tähtiin, nyt kolme tähteä.

Nimifraasia revitellään yritteliäästi, muuten ylen ponneton yritelmä. Kuivuudessaan vertautuu erään pohjoismaan kuivimukseen ja hänen viisuunsa Never the End, suomeksi Eiks tää koskaan lopu. Foni OK, 80-lukulainen rytmiläiske ei-OK. Kaksi asterixia. **

Odotin alun kiinnostavan intron ja Garyn ensisävelten jälkeen jotain huikeaa, mutta miten ihmeessä niin lätsähtävä kertosäe pilasi tämän alun odottavan huikean tunnelman. Joskus kappale toimii paremmin ilman mitään kertosäkeitä. Olisihan tuon saksofonin ja solistin ympärille voinut rakentaa jonkin kiintoisan intensiteetin vaikkapa vuoropuheluna tai hurjana lurituksena. Nur noch Gefühl! Kakkonen.

Ei, tästä ei todellakaan saanut mitään irti, yksi tähti.

Tulee mieleen Gary Numan, päästä että nimestä. Miehen laulama balladi, niin kuin alkoi tuohon aikaan olla muodissa, silloin kun Johnny Logan lampun osti. Raahautuu kuin kännissä oleva sika lättiinsä lurputtamaan sianruokaa. Saksofoni tulee piristämään tätä väsynyttä, öistä tunnelmaa. No, kunhan jaksan tätä enemmän kuulla, alkaapa se kännisika selviintyä, mutta tuleeko loppuun kurkottava nousu liian myöhään, sammuuko miss piggy oven kynnykselle vai sisätiloissa rähnöttävän lehmän jalkoihin. Vain kaksi pataa nakkikeittoa.

Leo puki sanoiksi sen, mitä tulee mieleen tätä kappaletta kuunnellessa: oliko tämä tosiaan aikaansa edellä vai jäljessä?
Tässä on jotain, mikä ei istu tuohon aikaan.
Kappale on mielestäni hyvä. Se on kaunis ja kosiskelematon. Annettakoon .

Eipä tämä mitenkään iskenyt. Keskinkertainen melodia, johon on liimattu imelät sanat.

Gary Lux on edelleen ihana, mutta tämä kappale kyllä valitettavan turha. Myös aika monet korkeista nuoteista menee todella ohi. Kaksi tähteä.