Viisukuppila

Maa: Suomi
Vuosi: 1986
Kappale: Päivä kahden ihmisen
Esittäjä: Kari Kuivalainen
Säveltäjä: Kari Kuivalainen
Sanoittaja: Kari Kuivalainen
Kapellimestari: Ossi Runne
Sijoitus: 15./20
Pisteet: 22
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1986fi
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/Finland1986.html

Itähelsinkiläisen Kari Kuivalaisen (s. 1961) läpimurto Suomen musiikkipiireihin tapahtui vuoden 1985 euroviisukarsinnoissa. Hänen sävellyksensä Haaveissa vainko oot mun pääsi mukaan Suomen karsinnan loppukilpailuun, jossa sen esitti Riki Sorsa. Laulu sijoittui toiseksi ja siitä tuli yksi vuoden suosituimmista hiteistä. Kuivalainen mielsi itsensä kuitenkin ennemmin laulujen esittäjäksi kuin niiden tekijäksi. Laulajana Kari Kuivalainen tuli valtakunnallisesti tutuksi saman vuoden syksyllä, kun hän osallistui Syksyn Säveleen laululla Tavallinen elämä. Loppuvuodesta 1985 julkaistiin Kari Kuivalaisen ensimmäinen albumi.

Vuoden 1986 Suomen euroviisukarsinnat järjestettiin kutsukilpailuna, ja Kari Kuivalainen oli yksi kutsun saaneista yhdeksästä säveltäjästä. Tilaustyönä syntyi sävelmä Päivä kahden ihmisen, jonka esittäjäksi Kuivalainen oli kaavaillut Kaija Koota. Tämän kieltäydyttyä Kuivalainen päätti itse ryhtyä kilpailukappaleensa solistiksi.

22. helmikuuta järjestettyjen euroviisukarsintojen tuloksen ratkaisi asiantuntijaraati, joka äänesti tasaisesti ja hieman omintakeisesti. Yleisön suosikki - Dannyn Ninja – jätettiin tylysti toiseksi viimeiseksi ja Päivä kahden ihmisen äänestettiin Suomen edustajaksi Bergenin Eurovision laulukilpailuihin, vaikka laulu ei veikkauksissa kuulunut ennakkosuosikkeihin. Voitto oli äärimmäisen tiukka, sillä Päivä kahden ihmisen sai vain yhden pisteen enemmän kuin toiseksi äänestetty ehdokas.

Suomen karsintojen jälkeen lauluun tehtiin muutamia muutoksia. Ennen laulun levyttämistä laulun sanoitus viimeisteltiin lopulliseen muotoonsa. Yleisradion pyynnöstä laulua pyrittiin muuttamaan kansainvälisemmäksi. Laulu otsikoitiin englanninkieliseksi, minkä seurauksena Suomen edustussävelmä sai nimekseen Never the end, vaikka laulun sisältö pysyi nimikkosäettä lukuun ottamatta täysin samana.

Suomi esiintyi 3.5.1986 järjestetyissä Eurovision laulukilpailuissa toiseksi viimeisenä. Bergenin lavalla esiintyivät Kari Kuivalaisen lisäksi taustalaulajat Anita Pajunen, Kati Bergman, Jokke Seppälä ja Rele Kosunen. Suomi saavutti äänestyksessä 22 pistettä, jotka riittivät sijaan 15. Belgia piti laulua koko illan kolmanneksi parhaana ja palkitsi Suomen kahdeksalla pisteellä. Lisäksi Suomi sai pisteitä Islannilta (6), Länsi-Saksalta ja Kyprokselta (3) sekä Alankomailta ja Turkilta (1).

Kari Kuivalainen nähtiin euroviisulavalla myöhemminkin. Vuonna 1990 hän toimi Suomen esityksen taustalaulajana. Lisäksi vuoden 1987 Suomen euroviisukarsinnoissa kilpaili kaksi Kari Kuivalaisen tekemää laulua.

Kari Kuivalaisen musiikillisen uran kohokohta alkoi vuonna 1991. Tuolloin perustettiin yhtye Menneisyyden vangit, jonka rumpaliksi Kuivalainen pestattiin. 90-luvun aikana Menneisyyden vangit nousi yhdeksi Suomen suosituimmista bilebändeistä, jonka keikat ovat olleet vuodesta toiseen loppuunmyytyjä yleisömenestyksiä. Vaikka Kuivalainen olikin yhtyeen rumpali, hän sai keikoilla oman kolmeminuuttisensa parrasvaloissa esittäessään oman euroviisunsa. Kari Kuivalainen oli Menneisyyden vankien jäsen yli kymmenen vuotta. Sittemmin hän on esiintynyt enimmäkseen duona Arto Vilkon kanssa.

Kari Kuivalainen - Päivä kahden ihmisen (karsintaesitys)

Kyllä tälle kauniille suomitunnelmoinnille kolme irtoaa

Olipa tylsä ja kouluton balladi, jossa mahtipontisuudesta ei ollut mitään apua. Kaikkien aikojen kymmenen huonoimman Suomi-viisun joukossa. Kaksi tähteä.

Laulu, jonka suhteen olen vuosien varrella käynyt läpi tähtien koko skaalan.
V. 1986 Abi-Leo ei voinut käsittää, miksi Dannyn Ninjaa tai Kirkan ja Kimin duettoa ei valittu Bergeniin ja miksi Kari valittiin. Onneksi oli kuitenkin yksi piste Karin hyväksi ennen Kirkan aivan hirveää Uusiin taivaisiin -zipaletta. Silloinen tähtirankkaus oli yksi.

Bergenissähän norjalaislehdistö toitotti Suomelle tai Itävallalle viimeistä tilaa, Suomelle siksi, koska se ei ollut yhtä reipas ja iloinen kuin muiden pohjoismaiden biisit. Kari lauloi varmasti ja vakuuttavasti. Myöhemmin muistan haastattelusta, että Vicky Rosti, kollega Menneisyyden vangeista, sanoi esityksen olleen todella hieno, ottaen huomioon, kuinka kova paikka se on Karille ollut. Koreografia oli kyllä varsin jäykkä ja Suomen esityksen ylöspano ankean mustan harmaata. Mutta biisi vakiintui kolmen tähden biisiksi minulla.

Löysin biisin toden teolla, kun löysin sen karaokesta. Laulu sopi äänelleni ja huomasin, että se on todella vaativa laulu laulaa ja esittää. Siinä on hieno melodia ja sovitus. Tekstissä on monia tasoja ja sitä on mieluisa tulkita. Sitä kautta se on noussut ihan VIIDEN tähden kappaleeksi. Ei ole kaikkien aikojen suomiviisuja, mutta loistavalta se minun mielestäni kuulostaa.

Tylsähkö kappale, jonka ** tähden kohtalon sinetöi teennäinen "kansainvälistäminen". Minkä h*lvetin takia suomenkielisen biisin nimi täytyy vääntää muotoon "Never The End"? Ja sitten vielä ängetään itse lauluun mukaan jokin niin naurettavalta kuulostava lause kuin: "Koskaan sano en the end." Onko mitään muuta suomalaista euroviisua koskaan raiskattu yhtä hävyttömästi?

Ja vielä hieman aiheen vierestä... Lieköhän Kari sukua eräälle ex-opettajalleni, heillä kun on sama sukunimi? Ääh, no tuskin. Mutta terveisiä vaan ex-opettajalleni, jos joskus tämän viestin luet! Täällä sitä ollaan.

Valkealalainen kirjoitti:"Koskaan sano en the end."

Mä luulin et se sano "Koskaan sano en vien", ja ihmettelin mitä valssia se nyt aikoo tanssia ja eikös miehen pitäisikin viedä...

Vain yksi tähti. En todellakaan tykkää.

Turhake, kaksi tähteä.

Jos lähtee tämän viisun kommentoinnissa niinkin kaukaa kuin muinaisista roomalaisista. Muinaiset roomalaiset kun olivat sitä mieltä, että nomen est omen eli "nimi on enne". Jos tämä pitää paikkansa ja esittäjän sukunimi on Kuivalainen niin sen perusteella voisi odottaa, että hänen esittämänsä viisu on kuiva / kuivahko. No, jonkin verran kuivahko tämä viisu kyllä minusta on - joten tässä suhteessa ne muinaiset roomalaiset olivat oikeilla jäljillä
Mutta olihan tässä paikoin ihan kivaa melodiaa, ja sanoissakin oli osin itua eli 'ajatuksen poikasta'. Karin esitys on varma ja vakuuttava, siitä plussaa. - Metka nimi laululle oli annettu englanniksi Never the end. Olisihan nimeksi voinut laittaa vaikkapa Never say never tai jotain muuta vastaavaa......

Kolme tähteä.

Leo kirjoitti:V. 1986 Abi-Leo ei voinut käsittää, miksi Dannyn Ninjaa tai Kirkan ja Kimin duettoa ei valittu Bergeniin ja miksi Kari valittiin.

V. 1986 Abi-Leonardokaan ei voinut käsittää, miksi Kari valittiin. Sittemmin olen muuttunut selvästi suopeammaksi tälle sävelmälle - ja nimenomaan sävelmälle. Se on itse asiassa komean mahtipontinen, mutta kappaleen heikoimmaksi lenkiksi jää Kari. Voi kunpa joku muu olisi sen laulanut ja typerä englanninkielinen osa olisi jätetty keksimättä. Karin ääni on liian korkea ja kireä, ja hänen laulutapansa menee liiaksi huutamiseksi noissa vahvoissa kohdissa, riipii korvia. Esitys sinänsä oli hyvä. Kaija Koo ei kyllä minusta olisi hänkään ollut oikea valinta tämän esittäjäksi.

Kolme tähteä.

Laulajan look ja pystyyn kohotettu etusormi tuovat nolosti mieleen Matti Nykäsen (vrt. postikortti). Tarkoittaako miehekäs ele, että Kuivalainen tilaa kurkunkostuketta (Yhdet vielä!), vai viestittääkö hän olevansa numero yksi, vaikka todellisuudessa jäikin sijalle 15?

Yksi tosiaan, nimittäin tähti. Tästä Suomen alamäki alkoi. Sävellyksessä on hetkensä, mutta pohjaton tylsyys vie voiton ja "kansainvälinen" idioottifraasi pilaa loputkin. Kuivalaisen kunniaksi on silti sanottava, että Haaveissa vainko oot mun ansaitsi suosionsa ja Menneisyyden vangit oli nerokas keksintö.

lharju kirjoitti:Laulu otsikoitiin englanninkieliseksi, minkä seurauksena Suomen edustussävelmä sai nimekseen Never the end, vaikka laulun sisältö pysyi nimikkosäettä lukuun ottamatta täysin samana.

Tullaanko myös vuosien 1974 ja 1975 viisumme esittelemään Viisulassa karsintanimillään Älä mene pois ja Viulu-ukko (eikä edustusnimillään Keep me warm ja Old man fiddle)?

Ymmärrän, jos suomalaiset suosivat suomenkielisiä nimiä, vaikka se onkin historian kaunistelua. Mutta miksi ihmeessä Paiva kahden ihmisen seikkailee monissa ulkomaisissa lähteissäkin, esim. O'Connorilla? Diggiloo epäröi: 1986-sivulla ja Finland-sivulla on Never the end, viisun omalla sivulla yllättäen Päivä kahden ihmisen. Asko Murtomäki opastaa otsikoimalla kirjansa luvun: "Ei Päivä kahden ihmisen, vaan NEVER THE END".

Tämä laulu on kasvanut minulla aikojen saatossa. Kaunis laulu, jossa ajatuksia herättävä teksti. Solistista voitaneen olla montaa mieltä, mutta minä ihan pidän.

NELJÄ!

samoin minä, solistin veto varsinkin itse finaalissa oli lähes veret seisauttava... siis huikea ja komea tulkinta. Ei ihme että meidän kappaleista vain todella harvoin (?) lämmennyt Belgiakin tykkäsi tästä, seuraava tosi lämpeneminen taisi tapahtua vasta v. -06 ... 3 ja 4 tarkoitin siis 4 ja 4.9 pisteen välillä minäkin noita pisteitäni mietin... ja tämä on tarpeeksi ei-heti-avautuva-kappale mulle. Kirka oli kylläkin ehkä se oma ykkössuosikkini noissa karsinnoissa, eli tietysti se Aitoa Taikaa, joka ylti tai jäi vasta 3. sijalle. Niin, ja Rautataivas oli myös hieno ja joku muukin...



Tuo englannin kielen tuputtaminen tähänkin on surkuhupaisaa... todella mielenvikaisin ja tyhmin idea koskaan oli laittaa pakkoenglanti näihin kisoihin ! Mikä emämunaus - joka vei minunkin mielenkiintoni näihin kisoihin viimeistään -00 -luvulla... -10... v. -18 Saara Aallon emännöimä karsinta oli ensimmäinen jonka helposti pystyin jättämään katsomatta... eka viisuhistoriassani eikä varmasti viimeinen....


olen edelleen sama mieltä! Hyvä minä. Harva nämä asiat oikein ymmärtäny, siis koko tämän nykyisen esc-pelleilyn....

Loistava viisu. Suomen viisujen parhaimmistoa. Viisi tähteä.

UPEA, VAHVA, TYYLIPUHDAS!!!!!!!!

Yksinkertaisesti mielettömän hyvä ja aivan liian aliarvostettu viisukansan keskuudessa.

Kaunista, kaunista. ****

Kundi joka osaa laulaa. Pisteet jo siitä. Hieno, tunteikas festivaaliballadi. Ihanan omanlainen suomalaisessa viisuhistoriassa. Neljä vahvaa tähteä.

Jäi jotenkin kaavamainen fiilis, joka ärsyttää jostain syystä eniten juuri Suomen kappaleissa. Karin ääni kuulosti välillä vähän väkinäiseltä. Rupesin miettimään, että jos kappale olisi Irlannin niin antaisinko enemmän pisteitä... Pistetään kolme!

Yksi kaikkien aikojen hirveimmistä biiseistä. Käytin suuren osan lapsuudestani tämän vihaamiseen

Tää olikin yllättävän hyvä! Harmi että olen vältellyt tän kuuntelemista aiemmin. Kolme tähteä tänään

Oliko Karikin päässyt edustamaan Suomea aikoinaan? Ohoh, en edes muistanut. Ei ole mikään ihmeellinen kappale, itseasiassa voisin sanoa melkein turha. Puolitoista tähteä.

Suomen huonoimpia viisuja tylsä,hidas 1 tähti

Vaikuttava ballaadi, mutta ei iske tuo, että muutetaan nimi muotoon Never the end

Ei niin huono kuin mikä oli sijoitus. Pulmaksi tuli se, että biisin lauloi iso aikuinen mies. Siis balladin jossa on herkkyyttä ja haurautta. Jos biisin olisi laulanut suloinen kuusitoistavuotias tyttö ja kiltisti, nätisti ja hieman ujosti niin sijoitus olisi ollut paljon parempi. Kymppisakin touhua.
Iso aikuinen mieshän ei saa olla hauras ja haavoittuvainen, ei viisulavalla, eikä ehkäpä muuallakaan. Semmoinen tuomitaan luuseriksi.
Kolme kaljapulloa palkinnoksi.

Olen tähän vuosien saatossa vähän tykästynyt. Erittäin huonosti yhdistetty englantia ja suomea, mutta sävellys on ihan nätti. Eihän Kari kovinkaan hyvin laula, mutta annetaan nyt kolme tähteä.

romualdo kirjoitti: ↑09 Joulu 2010, 23:20 samoin minä, solistin veto varsinkin itse finaalissa oli lähes veret seisauttava... siis huikea ja komea tulkinta. Ei ihme että meidän kappaleista vain todella harvoin (?) lämmennyt Belgiakin tykkäsi tästä, seuraava tosi lämpeneminen taisi tapahtua vasta v. -06 ... 3 ja 4 tarkoitin siis 4 ja 4.9 pisteen välillä minäkin noita pisteitäni mietin... ja tämä on tarpeeksi ei-heti-avautuva-kappale mulle. Kirka oli kylläkin ehkä se oma ykkössuosikkini noissa karsinnoissa, eli tietysti se Aitoa Taikaa, joka ylti tai jäi vasta 3. sijalle. Niin, ja Rautataivas oli myös hieno ja joku muukin...



Tuo englannin kielen tuputtaminen tähänkin on surkuhupaisaa... todella mielenvikaisin ja tyhmin idea koskaan oli laittaa pakkoenglanti näihin kisoihin ! Mikä emämunaus - joka vei minunkin mielenkiintoni näihin kisoihin viimeistään -00 -luvulla... -10... v. -18 Saara Aallon emännöimä karsinta oli ensimmäinen jonka helposti pystyin jättämään katsomatta... eka kerta viisuhistoriassani eikä varmasti viimeinen.... uskon vahvasti etten tule enää seuraamaan juuri mitään karsintoja tai loppubailuja.... säästää näin aikaansa paljon muuhun terveempään....


olen edelleen sama mieltä! Hyvä minä. Harva nämä asiat oikein ymmärtäny, siis koko tämän nykyisen esc-pelleilyn....

ja kas edelleenkin olen samaa mieltä... mielipuolta...