Viisukuppila

Maa: Sveitsi
Vuosi: 1985
Kappale: Piano, piano
Esittäjä: Mariella Farré & Pino Gasparini
Säveltäjä: Anita Kerr
Sanoittaja: Trudi Müller-Bosshard
Kapellimestari: Anita Kerr
Sijoitus: 12./19
Pisteet: 39
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1985ch
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/Swi ... d1985.html

Sveisin karsinta vuodelle 1985 järjestettiin helmikuun 23. päivä Genevessä. Lavalla nähtiin monta tuttua viisukasvoa kuten Daniela Simons, joka pääsi edustamaan maataan seuraavana vuonna. Arlene Zola, joka nähtiin Harrogaten lavalla vuonna 1982 ja Rainy Day, joka valloitti Luxemburgin viisuyleisön vuonna 1984. Voittajaviisun valitsivat kolme eri alueraatia, lehdistöraati sekä asiantuntijaraati. Taistelu voitosta oli tasainen ja voittajaksi selviytyi Anita Kerrin sävellys Piano, piano (hitaasti), jonka esittivät Mariella Farré ja Pino Gasparini.

Tämän duon osapuolet eivät kumpainenkaan olleet ensimmäistä kertaa mukana kansainvälisellä viisureissulla, sillä Mariella Farré edusti Sveitsiä kahta vuotta aiemmin Münchenissä. Mariellan tarinan meille on kauniisti kertonut viisulan näppärä nimimerkki Antsa, joten jos neidon tarina yhä vaivaa mieltä, voit sen lukea täältä

On tarpeen siis yrittää tutustua duon toiseen osapuoleen Pino Gaspariniin, joka hänkin oli jo tuttu viisukuvioista. Vuonna 1977 Pino oli osa Sveitsiä edustanutta ryhmää Pepe Lienhard Band. Pino aloitti musiikillisen uransa jo vuonna 1963 yhtyeessä nimeltä The Sevens, jonka uran suurin hetki oli varmastikin hetki kun he saivat esiintyä lämmittelybändinä Rolling Stonesille, kun nuoret pojat aikanaan esiintyivät Hannoverissa. Vuonna 1969 Pino liittyi Pepe Lienhard Sextett yhtyeeseen, jolla oli pari listahittiä ja viisuedustus Lontoossa 1977. Seuraavien parinkymmenen vuoden ajan Pino toimi myös Udo Jürgensin kitaristina ja taustalaulajana.

Ruotsin Göteborgissa Mariella ja Pino esittivät rallinsa kohtalaisesti ja keräsivät 39 pistettä. Sijoituksena 12. tila.

Aiemmin Viisulassa: Sveitsi 1983: Mariella Farré - Io così non ci sto
http://www.pino-gasparini.ch/

http://www.mariellafarre.ch/

Mie olen aina pitänyt tästä perinteitä kunnioittavasta eurovisio-iskelmästä. Kiva duettopari, jolla mukavasti pilkettä silmäkulmissaan. Hyvät laulajat, hyvät esiintyjät ja tarttuva, helposti mieleen jäävä kertosäe. Neljä tähteä.

Onko mitään muovisempaa ja teennäisempää edes keksitty Esiintyjissä ei ole mitään vikaa, mutta kappale on yksinkertaisesti vain kamala. KAKSI tähteä siis **

Rakastan Mariellan omanlaistaan ääntä. Laulu on hienon viisuvuoden laulusadossa keskinkertaisuus, joskin tarttuva sellainen. 3 ja puoli tähteä pyöristyy tänään KOLMEEN.

Aika mitäänsaniomatonta ja muovista oli. Kahteen tähteen jätin.

Mä pidän tästä hassuttelusta! Erinomainen duettopari ja hupsu kappale, kyllä siitä aina neljä tähteä heruu!

Viiksivallu ja pörröpää eivät tehneet oikeastaan minkäänlaista vaikutusta. Mieleen jäi vain piano. Hupsutteluviisutkin toimivat usein, mutta ei kyseinen humputus. Naislaulajan vahvuus pelastaa viisun kahteen tähteen.

Ärsyttävä hokemalaulu.

** tähteä.

Ärsyttävät pjiaano, pjiaano hokemat laskivat kappaleen arvoa.

A- ja B-osien siirtymässä olisi paljon parannettavaa! Unohdettava tusinatuote, mutta kun mikään ei sinänsä potuttanutkaan tässä, niin pistetään kaksi staraa.

Ihan kiva hömppä, kolme tähteä.

Tämä on vähän tällainen ei mistään kotoisin oleva kappale. Ei kunnon draamaa, ei menevyyttä, ei huumoria. Tuntuu jotenkin teennäiseltä tusinaviisulta, jonka Mariella ja Pino vain laulavat läpi. Pianon hokeminen alkoi jo ärsyttää, eikä mitään koukkua löytynyt. Hymyilyä synnytti vain Mariellan ah niin 80-lukulaiset vaatteet ja kampaus.

Kaksi tähteä.

Porvarillisempaa viisua on vaikea kuvitella. Ei taatusti häiritse kenenkään mielenrauhaa. Suhtaudun kuitenkin suopeahkosti. Tyhjänpäiväisyys ei ole rikos, pöljä nimihokema melkein on. Lopetus on erityisen kökkö. ***

Ihme_Mies kirjoitti:A- ja B-osien siirtymässä olisi paljon parannettavaa!

Höh, minusta siirtymä säkeistöstä kertsiin on tämän viisun paras osa! Varsinainen A-osa on toiseksi siedettävin, kertsi vähemmän siedettävä ja jo mainittu töks töks -lopetus täysin sietämätön.

sziget kirjoitti:

Ihme_Mies kirjoitti:A- ja B-osien siirtymässä olisi paljon parannettavaa!

Höh, minusta siirtymä säkeistöstä kertsiin on tämän viisun paras osa! Varsinainen A-osa on toiseksi siedettävin, kertsi vähemmän siedettävä ja jo mainittu töks töks -lopetus täysin sietämätön.

Oikeastaan ilmaisin taas itseäni hieman huonosti... siis A- ja B-osat kuin eri biisistä ja niiden yhteensovittaminen ei todellakaan ollut onnistunut, kun ilmeisesti ei edes oltu yritetty sujuvaa siirtymää! Siinähän se varsinainen töks töks on! Mariellan yksin laulama pätkän voi nähdä 'bridgenä' Mutta kyllä se A-osaa on sekin.
Mutta näköjään ihan mille tahansa asialle voi tältä forumilta löytyä ymmärtäjä tai jopa fanittaja!

Kevyt rallatus, jota on ihan kiva kuunnella, mutta eipä mitään sen kummempaa. Kolmen tähden biisi, juuri ja juuri.

alun hempeilyn jälkeen meno muuttui jokseenkin rasittavaksi kalkatukseksi... eikä tuo päällekkäislaulantakaan oikein sopinut luontevasti tuonne loppupuolelle, meni siis aika hukkaan sekin tehokeino ... n. 2.3 tai 3.3 pist. ja tää nyt oli jotenkin niin ...sveitsiä!

Musiikillisesti tässä ei oikein ollut mitään, mutta ihan sen takia, että tämä tulee pyörimään päässäni hyvin pitkään on pakko antaa tälla neljä pjaano pjaano.......

*haukotus* Mitä... ai niin joo, olin kuuntelemassa tätä...
Tylsä jankutus, jonka seurauksena sana piano alkoi ärsyttää. Yksi tähti.

Kiva kappale Sveitsistä. Mukava huomata ymmärtävänsä laulun sanat, jotenkin kävi saksan kertauskurssista
Laulu olisi voinut olla mistä maasta tahansa, se oli sellaista peruseuroviisua. Jotain veikeää on Mariellan ja Pino "Asperiinin" duetossa, mutta molemmilla on parempi kappale se heidän aiempi edustuskappaleensa. Kovan viisuvuoden sarjassa jää keskelle, KOLMEEN vahvaan tähteen.

Hmm... Aluksi kappale oli ihan kiva, mutta loppua kohden edetessä Piano-hokemat alkoivat toden teolla raastaa hermojani. Olen niin julma nyt, että laitan ykkösen.

Vähäverinen rakkausballadi, joka saa maidosta voimaa sen, että jaksaa loikkasta kertosäkeeseen. Sitten ollaan taas kuin jalatonta kappaletta, jalatonta, mahatonta, kunnes jaksetaan taas pomppia päällään kertosäkeen ajan. Voi, tuota vanhaa kappaletta, lapsena oli niin pirteä ja oppi lukemaankin 8-vuotiaana, siinä pianon päällä röhnöttäessään. 2 vesilasia.

Hermoja repivä tylsyydessään. Kelloa melkein tekee mieli vilkuilla, että eikö jo loppuisi.
No loppuihan se onneksi. Tälle imelälle laulelmalle yksi imelä mansikka-esanssin makuinen piste.

Dramaattiset säkeistöt ja todella mielikuvitukseton kertosäe. Pinolla aika häröt viikset ja Mariella näyttää ajoittain todella pelokkaalta. Kaksi tähteä.

Järviradiosa meneillään ohjelma maineikkasta Anita Kerr Singers yhtyeestä. Tulee uusintana vielä joku päivä, ehkä perjantaina, seuratkaa ao. Kanava tarjontaa. Jaa, itse säveltäjästä ei ollut tuon enempää esittelys... vähänkö kömmähdys... no kuuklettakaa ...