Viisukuppila

Maa: Sveitsi
Vuosi: 1982
Kappale: Amour on t'aime
Esittäjä: Arlette Zola
Säveltäjä: Alain Morisod
Sanoittaja: Pierre Alain
Kapellimestari: Joan Amils
Sijoitus: 3./18
Pisteet: 97
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1982ch
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/Swi ... d1982.html

Vuoden 1982 Eurovision laulukilpailuissa pisimmän uran luonut artisti tuli Sveitsistä. Arlette Zolan (oik. Arlette Jacquet, s. 29. huhtikuuta 1949) aktiiviura oli nimittäin alkanut jo 1960-luvun puolivälissä. Arlette Zola oli jo lapsesta asti lauleskellut ja säestänyt itseään kitaralla. Julkisuuteen hän nousi voitettuaan Sveitsin ranskankielisen yleisradioyhtiön järjestämän laulukilpailun. Voittonsa ansiosta hän sai levytyssopimuksen, ja Zolan ensimmäinen levytys näki päivänvalon vuonna 1965.

Arlette Zola oli suosituimmillaan 1960-luvun jälkipuoliskolla. Hän levytti lukuisia hittejä, jotka nousivat suureen suosioon ja listojen kärkisijoituksille ranskankielisissä maissa. Arlette Zolasta tuli kuuluisa pop-idoli, joka muun muassa nähtiin usein nuorison suosimien musiikkilehtien sivuilla. Menestystä ryydittivät myös kansainväliset esiintymiset: Zola menestyi hyvin Bulgarian Kultainen Orfeus –kilpailussa, ja hänen kerrotaan esiintyneen Brasiliassa asti. Arlette Zola levytti aktiivisesti vuoteen 1972 asti. Valtaosa hänen tuotannostaan on ranskankielistä, mutta vuosien varrella hän on levyttänyt myös saksaksi ja italiaksi.

80-luvun alussa koitti Arlette Zolan comeback hänen palattuaan sekä esiintymislavoille että levytysstudioon. Vuonna 1982 hänet osallistui Sveitsin euroviisukarsintaan laululla Amour on t’aime (suom. Rakkaus, sinua rakastetaan). Laulun oli kirjoittanut sama parivaljakko, joka oli kynäillyt Sveitsin euroviisun Vivre vuodelta 1978. Itse asiassa Amour on t’aime oli alun perin tarkoitettu jo vuoden 1979 Sveitsin euroviisukarsintaan, jossa sen oli tarkoitus esittää Alain Morisod & Son Groupe. Yhtye kuitenkin hajosi juuri ennen viisukarsintoja, eikä laululle lähdetty etsimään lyhyessä aikataulussa uutta esittäjää. Laulua ei ehditty tuolloin esittämään julkisesti missään, joten suuri yleisö sai kuulla laulun ensimmäistä kertaa kolme vuotta myöhemmin Arlette Zolan esittämänä.

28. tammikuuta 1982 järjestetyyn viisukarsintaan osallistui yhteensä yhdeksän laulua. Tuloksen ratkaisivat viisi raatia: asiantuntijaraati, lehdistön raati sekä kolme alueraatia. Amour on t’aime voitti 45 pisteellä, 10 pisteen erotuksella toiseksi sijoittuneeseen sävelmään.

Harrogaten Eurovision laulukilpailussa 24.4.1982 Sveitsi esiintyi kilpailukavalkadin seitsemäntenä. Sveitsin perinteinen humppa tarjosi melkoisen kontrastin sitä edeltävään Suomen Kojon esitykseen. Arlette Zolan ponteva tulkinta ja tomerat askelkuviot saivat erittäin hyvän vastaanoton, sillä lopputuloksena oli peräti kolmas sija. Sveitsin pistesaldo oli 97 pistettä. Iso-Britannia ja Belgia antoivat Sveitsille täydet 12 pistettä, ja peräti neljä maata piti laulua illan toiseksi parhaana eli kymmenen pisteen arvoisena. Vain kolme maata jätti Sveitsin kokonaan pisteittä.

Arlette Zola osallistui Sveitsin euroviisukarsintoihin vuonna 1984 laululla Emporte-moi ja vuonna 1985 laululla Aime-moi. Molemmilla kerroilla hänet äänestettiin kolmanneksi. 80-luvun puolivälin jälkeen Arlette Zolan levytystahti hiipui jälleen. 90-luvulla hän julkaisi vain yhden pitkäsoiton. Vuosituhannen vaihteessa hänen vanhat 60-luvun hittinsä nousivat jälleen suosioon, ja Arlettea alettiin kaivata takaisin esiintymislavoille. 2000-luvulla hän on julkaissut kolme pitkäsoittoa, ja vuonna 2009, Arleten 60-vuotispäivänä, julkaistiin koko uran kattava kokoelmalevy.

Jotenkin tämä nyt ei iskenyt. Lisäksi Arlette näyttää tuon tukkatyylinsä kanssa ainakin 10 vuotta ikäistään vanhemmalta.

Kaksi tähteä. Ei iskenyt liian kova komppi taustalla ja oli muutenkin aika tylsä.

Vai oikein comebackia teki tämä hieman dragin keinoin toteutettu sulotar. Minusta tämä oli vuoteen 1982 jo vähän vanhanaikainen marssihumppa, jollaisia kuultiin viisuissa jo 7-8 vuotta sitten. Ei kauheasti ärsytä, mutta ei suuresti ihastutakaan. Ihmettelen tämän Arletten suurta suosiota maassaan, koska ei tuolla ainakaan mikään kauhean persoonallinen tai mieleenjäävä ääni ole. Ehkäpä Sveitsissä vaan ei sitte ole paljon kilpailua. Kolme tähtöstä tälle sävelmälle.

ohhoh miten maineikkaan mahtavan loisteliaan uran on tämänkin artisti luonut, ja minä en taas ihimettele yhtään asiaa, minusta hänellä on jotenkin mireillematthieumainen vahvan metallinen ääni... mitään ohkasta ei tosiaankaan ole tämä hänen kilpailukappalekaan, joka oli tietysti meikäläisenkin suosikkeja sinä vuonna, ja on edelleenkin noin kolmen joukossa, Norjan ja Portugalin valloittaessa ne etummaiset VIP-tuolit... niin ja eipä olis välttämättä tullu ruvettua erikseen etsimäään wakipediasta tietoja tästä artistista mutta näin ne tulevat tässä Viisulan kautta helposti ja ihan kuin ohimennen selväksi nämäkin asiat, hyödyksi ja huviksemme... pyydän kiinnittämään huomiota erikoisesti tuohon jylhään introon ja a-osaan sekä keinuvan veikeään kertosäkeeseen sekä kuoron avittamaan modulaatioon... joka oli ainakin nim. eksun suosikkikohta tässä laulussa.... ja ihanat soinnut ovat vielä tuossa ihan lopun kertauksessa, siis kohdassa 3:43 n. 5 pist. ai menee vähän liian ykstoikkoseks tämän meikäläisen pistesuora... noh minkäs mä ittelleni voin että koen nämä laulut näin voimakkaasti eli rakkaiksi eli vahvoiksi ja hyviksi... tai voisinhan mä antaa jotain 4.8 pist. myös tehdäkseni edes jotain haju..tuoksurakoa noihin pariin edellä mainitsemaani maahan... mut se tuntuis jo hiusten halakomiselta... ja minkäs teet kun tämä pisteskaala on se mikä on...
jk. no voi, en muistanukkaan että tuo orkesterimiksaus oli nöinkin kökköä, siis laulu oli miksattu aivan liian alas... ainakin tuossa juutuupe/tv-äänessä, ja näinollen mm. puhaltimet kuuluivat liian voimakkaina taustalla, höh ei uskois ja vielä brittien saarilla olhaan....! mutta kaivakaa jostain se levyversio esille, siinä tämä taije-elämys on jokseenkin täyellisimmillään... ai niin, sehän taitaa soida tuossa esikahteluversiossakin ....

Hieman vanhanaikaisen kuuloinen oli tämä kappale jo viisuvuonnaan. Mutta aina olen siitä pitänyt. Intron jälkeinen juuri ennen a-osaa kuuluva rumpuosuus on todella hieno. Kertosäe jää helposti mieleen ja se: soi-ja-se-soi-ja-se-soi.
En muistanutkaan, että Arletella oli noinkin vauhdikas koreografia Taustakuoro sai liikkua spontaanisti: kuka vähän enemmän, kuka vähän ujommin . Liveorkesterin ihanuus: vaskipuhallin siellä niin kimakasti vinkaisi pieleen .

Ihan viisuklassikon kuuloinen, vaikkei siitä sellaista tullutkaan. En ole ainakaan sitä koskaan radiosta kuullut. Kolmossija oli lievä yllätys, kun ei sitä tullut Sveitsiin edellisenäkään vuonna . Juuh, kyllä tämä on nelosen minulta saava.

Tylsähkö turhake, jonka kertsistä tuli mieleen Cliff Richardin "Congratulations".

** tähteä.

Rempseää iskelmää, kolme tähteä.

Vanhan hyvän ajan viisu. Kaikki elementit ovat kohdallaan ja laulajattaren äänikin miellytti. Neljä tuikkivaa tähteä.

Ihanan melodinen tämä Arletten tulkitsema viisu, kyllä. Itselläni tämä on aina ollut tämän keskivertoa heikomman viisuvuoden kärkikuusikossa. Solistin omanlaisensa ääni saa seuraamaan. Ja hieno modulaatio tosiaankin palkitsee kuulijansa. Kyllä tälle on aivan helppoa räpäyttää NELJÄ KIRKASTA TÄHTEÄ!

Ei missään nimessä huono, mutta ei mikään erityisen hyväkään, kolme tähteä.

EDIT// Hahah vai että ei erityisen hyvä, olen rakastunut tähän renkutukseen ja nyt lähtee kyllä viisi tähteä.

Kolmen tähden ihankiva renkutus.

En ole koskaan tykännyt. Politiikastakin laulaa. C-kasetiltakin tuli hyvin useasti kelattua yli. Hirvee humppa ja ärsyttävä polkkatukka. Ei ei ei, tuota myö ei aenakkaa iänestetä. Yksi tähti.

Kolmen tähtösen basic-renksutus Harvinaisen karismaton kottarainen muuten tuo Arlette noinkin pitkän linjan artistiksi

Oikein reipas melodinen perinteinen viisu oli tämä Arletten edustussävelmä. Marssirytmejä oli aistittavissa, mistä lisäplussaa kuten myös modulaatioista ja loppuhuipennuksesta. Varsin monipuoliset askelkuviot oli Arlettella esityksessään. Kertosäe on hyvin tarttuva, Arletten ääni oikein kaunis ja kieli ranska, niin eipä tästä paljon jää puuttumaan.

Kirkkaat neljä tähteä.

En jaksanut kiinnostua tästä sitten yhtään! Tuntuu, että olen kuullut tämänkin niin monta kertaa eri nimisenä. Kaksi tähteä.

Yllätin itseni, kun hellyin antamaan tälle jopa 4 tähteä Aika vanhanaikainen olo tästä tulee, mutta kappale on kuitenkin mukavaa kuultavaa korville.

.

Jälleen yksi kappale, mistä ei ollut mitään muistijälkeä. Aika teatraalinen esiintyminen. Kaksi tähteä.