Viisukuppila

Nimimerkki tonywerner on tänään kaitsenut lapsia.
Maa: Luxemburg
Vuosi: 1985
Kappale: Children, Kinder, Enfants
Esittäjä: Margo, Franck Olivier, Diane Solomon, Ireen Sheer, Malcolm & Chris Roberts
Säveltäjä: Ralph Siegel
Sanoittaja: Jean-Michel Beriat, Bernd Meinunger
Kapellimestari: Norbert Daum
Sijoitus: 13./19
Pisteet: 37
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1985lu

Vuonna 1985 Luxemburg otti kovat keinot käyttöön ja tilasi edustussävelmän menestyneeltä saksalaiselta viisunikkarilta Ralph Siegeliltä. Eri maista ropisevien pisteiden toivossa Siegel kokosi kappalettaan esittämään kansainvälisen kuusikon. Siegelin aisapari sanoittaja Bernd Meinunger puolestaan nimesi lapsista kertovan kappaleen, niin että kaikki Euroopan valtakieliä puhuvat kansalaiset ymmärsivät keistä on kysymys: "Children, Kinder, Enfants".

Solisteista nimekkäin oli kahden euroviisuedustuksen Ireen Sheer (s. 25.2.1949 Basildon, Iso-Britannia). Tämä saksalaisten englannitar oli Siegelille tuttu jo vuodesta 1974 lähtien, kun hän esitti Brightonissa Siegelin sävelmän "Bye Bye, I love you", silloinkin Luxemburgin lipun alla, sijoittuen neljänneksi. Vuonna 1978 Ireen lauloi Saksalle mahtipontisen diskoiskelmän "Feuer" ollen lopputuloksissa kuudes.

Saksalainen Chris Roberts (oik. Christian Klusacek, s. 13.3.1944 Munic-Schwabing) oli puolestaan Ireenille vanha tuttu, sillä vuonna 1973 he näyttelivät yhdessä musikaalielokuvassa "Wenn jeder Tag ein Sonntag wär'". Vuodesta 1970 alkaneen ja näihin päiviin jatkuneen uransa aikana Chris on kokoelmat mukaanlukien julkaissut huikeat 70 albumia ja esiintynyt 20 elokuvassa.

Malcolm Roberts (s. 31.3.1944 Manchester, Iso-Britannia — k. 7.2.2003) ei luonnollisestikaan ole sukua Chrisille, koska Chrisin oikea sukunimi ei ole Roberts. Malcolmin uran menestyksekkäimmät vuodet ajoittuvat vuosiin 1967-1969, jolloin kolme hänen singleään menestyivät Britti-listalla. Sittemmin hän keskittyi erilaisiin tv-esiintymisiin ja musikaaleihin. Vuonna 1991 Malcolm yritti päästä edustamaan kotimaataan Isoa-Britanniaa, mutta sijoittui kansallisessa karsinnassa viimeiseksi omalla sävellyksellään "One love". Malcolm poistui keskuudestamme helmikuussa 2003 saatuaan sydänkohtauksen pysäköidyssä autossaan.

Margo (oik. Annemieke Verdoorn, s. 8.8.1961) on hollantilainen näyttelijätär, jonka harvoihin syrjähyppyihin musiikin pariin tämä eurovisioedustustehtävä kuuluu. Kotimaassaan hänet tunnetaan suosittuja saippuasarjojen "Medisch Centrum West" ja "Onderweg naar morgen" vakiotähtenä.

Diane Solomon on puolestaan syntynyt Yhdysvalloissa, mutta 1970-luvulla hän vaikutti Britanniassa. Hän muutti saarelle tavoitteenaan pyrkiä teatterikouluun, mutta pian hänen laulu- ja kitaransoittotaitonsa huomattiin ja hän sai oman tv-ohjelman "The Diane Solomon show" BBC:llä. Vuosina 1975-1976 Diane julkaisi kaksi lp-levyä, joista ensimmäinen "Take two" sijoittui Britti-listan top-30:een. Sittemmin hän on muuttanut takaisin Yhdysvaltoihin ja musiikki on jäänyt rakkaaksi harrastukseksi.

Franck Olivier (oik. Claude Vangansbeck) on syntynyt Belgiassa, mutta asui vuonna 1985 Luxemburgissa. Hän on julkaissut vuodesta 1973 lähtien aina näihin päiviin asti lukuisia levytyksiä Euroopan ranskankielisillä alueilla ja Kanadassa. Tänä päivänä Franck on täysin työllistetty esiintyjä romanttisten laulujen show-kiertueillaan.

Siegelin laskelmat eivät kuitenkaan johtaneet aivan odotettuun lopputulokseen. Ammattitaitoinen kuusikko keräsi suhteellisen vaatimattomat 37 pistettä, joilla heltisi 13. sija 19 osanottajan joukossa. Korkeimmalle Luxemburgin esityksen arvosti Portugal, joka piti sitä peräti toiseksi parhaana. Itävallan kahdeksikon lisäksi pienempiä pisteitä tuli vain kuudelta maalta. Ralph Siegel kokeili hieman samanlaista menetelmää uudelleen vuonna 2006 kootessaan kansainvälisen esiintyjäkuusikon Sveitsiä edustamaan.

Aiemmin Viisulassa:

Luxemburg 1974: Ireen Sheer - Bye, bye, I love you
Saksa 1978: Ireen Sheer - Feuer

Erikoinen ja intensiivinen iloittelu, viisi tähteä.

Tämä oli vähän lattea ja paikallaan junnaava.

Voi na-na-na-naa-na-na mikä monikansallinen viisuhirvitys tämä olikaan! Olin jo armeliaasti unohtanut, että tämä oli näin ärsyttävä. Jankkausta pahimmillaan ja vielä tuolla moniäänisyydellä kuorrutettuna. Imelän ällö lapsiaiheinen sanoitus kruunaa kaiken. Puistattava tekele.

Yksi tähti.

Ihan kiva hömpötys! Laulanta kuulostaa tosi hauskalta. Sanoista en kyllä sano mitään...

*** tähteä.

kaanoni, eli yks aloittaa yhestä kohtaa ja toinen toisesta... sitten kuitenkin meinaa puuroutua koko laulu... vaikea enää erottaa sitä perussäveltä ja tai sitä että missä mennään... noh, Ireenkin on luonnottoman pirteä... ei, mukava tämä on kun ei vaan sekaannu tuohon live-versioon? tekstikin oli mielestäni aika viehkeä... n. 3.2 pist. ? juu, lisää tälläsiä, kaanoneita ei ole ollut kuin ani harvoin... vai tämäkö on ainoa, ei voi olla totta! ? joo, kuunnellaan mieluummin sitä levyversiota, eli n. 3.6 pist.

Upean viisuvuoden heikointa antia. "Mutta eihän se sitä tarkoita, että olisi huono". (Taiska)

Kaksi ja puoli tähteä pyöristyy KOLMEEN. Ihan soljuvaa menoa - joskin hieman yksitoikkoista ja kakofonista. Lapset on kivoja.

Aika keskinkertainen tekele, kolme tähteä juuri ja juuri.

Kolme erittäin kansainvälistä duettoparia laulaa kaanonissa laulua, joka joskus ärsyttää ja sitten taas ei. Tänään laulu kuulosti alkutilanteeseen nähden ihan sujuvalta, mutta usein se kuulostaa pelkältä jäkätykseltä.

Kuusi vahvaa ammattilaista eivät tainneet päästä poppoon nimestä yksimielisyyteen, koska heidät jokainen mainitaan nimillään ja saadaan viisuhistorian pisin artistien nimilitania. Viisulan Ireen Sheer & Co olisi ollut oikein napakka yhtyeen nimi, Ireenhän on viisukonkari ja hänen äänensä Göteborgin lavalla päällimmäisenä kuuluukin Annan biisille armosta kakkosen, koska minulla sattuu olemaan tämän viisun demokansio v. 1985.

Parin tähden arvoinen, tyhjänpäiväinen jäkätys.

Kisavuonnaan en juurikaan tykännyt. Ihan kiva melodia, joka tosin alkaa puuduttaa viimeisen minuuttinsa aikana. Eipä ole päässyt soittolistoilleni tehosoittoon. Oman vuotensa häntäpäässä. Kaksi.

- Vuotensa heikoimpia.
- Säveltäjänsä heikoimpia.
- Heikot kaksi tähteä.

Aikamoista sekavaa jäkätystä tosiaan, mutta silti jollain oudolla tavalla pidän tästä. Neljä tähteä, vaikka tätä ei koskaan toista kertaa tee mieli kuunnella. Yhdestä kerrastakin meinaa jo pää hajota.

kwak kirjoitti:sekavaa jäkätystä

No nyt mä kuulen tän koko ajan korvissani semmosella ilkeiden lasten lällätys-nännätys-äänellä
Nänänä nä nänänä nä nänänä näänä näänä nä

^ Ne on ne Luxemburgin ala-asteen kovimmat kaverit aina nurkan takana nortti huulessa ilkkumassa: "Nänänä nä, nänänä nä..."

Joo tuo nännätys tästä jää todellakin päähän soimaan. Oikeastaan aika ärsyttävä kappale, mutta annanpa nyt kiusallani kolme tähteä.

Voi nyyhkytys! En minä osaa tästä mitään sivistynyttä sanoa... Heikot kaksi?

Minusta junnaavuudentuntuisuus teki tästä hauskan. Kolme tähteä täältä.

kwak kirjoitti:^ Ne on ne Luxemburgin ala-asteen kovimmat kaverit aina nurkan takana nortti huulessa ilkkumassa: "Nänänä nä, nänänä nä..."

Ihana mielikuva

Mä pidän tästä! Tuo sekavuus tekee tästä vain mielenkiintoisen. Sanoitus on vähän korni, mutta eihän sitä tarvitse kuunnella. Neljä tähteä!

Poutapäivän pilvehattaran kevyt viisu, joka ei pahoita kenenkään mieltä. 4 tähteä.

Ajalta, jolloin viisubiisit hoideltiin melodisesti ja hölmösti. Jankkaava, ylöspäin vetelevä marssi, mussuttavia säkeitä, lapsellisuutta, ei yhtäkään ristiaskelta. Parempi kuin huonoin kaikista, mutta rimaa hipoen.
.

Olisivat nyt edes keksineet kokoonpanolle jonkun nimen. Ihan menevä, mutta jokin minua tässä ärsyttää. Ehkä tämä on vain liian sekava, varsinkin loppua kohden. Yksi tähti.