Viisukuppila

Maa: Ranska
Vuosi: 1986
Kappale: Européennes
Esittäjä: Cocktail Chic
Säveltäjä: Michel Costa, Georges Costa
Sanoittaja: Michel Costa, Georges Costa
Kapellimestari: Jean-Claude Petit
Sijoitus: 17./20
Pisteet: 13
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1986fr
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/France1986.html

Vuonna 1986 Ranskassa oli otettu varmasti mallia kanaalin toiselta puolelta Isosta-Britanniasta, nimittäin samaisen vuoden euroviisuedustuksen Cocktail Chic oli sellaisenaan luotu vain ja ainoastaan Eurovision laulukilpailua silmällä pitäen. Sisarukset Dominique ja Catherine sekä serkkunsa Francine ja Martine olivat kuitenkin laulaneet Les OP'4 -yhtyessä 1960-luvun loppupuolella. Yhtyeen löytäjä, laulajatähti Claude François'n nimesi yhtyeen kuitenkin nopeasti Les Fléchettesiksi. Les Fléchettes julkaisi useiden Supremes-hittien ranskankielisiä versioita, tosin yhtyeen pääasiallinen tehtävä oli esiintyä kuuluisampien artistien taustakuoroissa. Euroviisuvoittovuonna 1977 Francine ja Martine saivat kokea euroviisuvoiton humua laulaessaan taustoja itse Marie Myriamin voittoisassa kuorossa sekä seuraavana vuonna Pariisissa Belgian, Saksan, Ranskan ja Monacon esitysten taustalla.

François'n kuoltua äkillisesti vuonna 1978 myös kokoonpanon musiikillinen yhteistyö meni vuosiksi jäihin. Vuonna 1986 yhtye palasi yllättäen parrasvaloihin Ranskan euroviisukarsinnassa nimellä Cocktail. Vielä ennen Bergenin Euroviisuja, yhtyeen nimeen liitettiin jälkiosa "Chic". Ranskassa ei ole totuttu juuri karsintojen järjestämiseen, ja silloin kun niitä on järjestetty, eivät ne ole juurikaan eturivin artisteja kiinnostaneet. Cocktail-yhtye edusti ehdottomasti karsintojen tunnetuinta artistitarjontaa. Voittajan valinnassa käytettiin puhelinäänestystä, mutta äänioikeutetuiksi oli valittu vain muutamat satunnaiset ranskalaiset televisiokatsojat. "Européennes" (Euroopattaret) liiteli selvään, tosin ei kuitenkaan järin ylivoimaiseen voittoon. Bergenin lavalle yhtye sai taustatueksi vielä euroviisuista vankan taustalaulukokemuksen hankkineen parivaljakon, Georges ja Michel Costan, joka olivat myös vastuussa edustuskappaleen sävellys- ja sanoitustyöstä. Cocktail Chic -yhtye sen sijaan lainasi Francinen ja Martinen ensimmäisenä esiintyneen Luxemburgin taustakuoroon.

Ranskan edustussävelmä sai kotimaassa osakseen huomattavaa kritiikkiä. Musiikillisesti laulua pidettiin mitättömänä ja sanoitusta suorastaan huonona. Bergenin kilpailun jälkeen kriitikot erityisesti tarttuivat siihen faktaan, että kaikki muut ranskankieliset maat olivat vallanneet kilpailun kolme kärkipaikkaa, mutta itse "euroviisukuningas" Ranska oli onnistunut jäämään säälittävälle 17. sijalle. Ranskan historian huonoin euroviisusaavutus oli omiaan lirauttamaan vettä myllyyn vielä seuraavana vuonna, kun televisioyhtiö päätti palata totuttuun valintakaavaan ja valita edustajansa taas sisäisesti luottaen päätöksessä perinteisempään ranskalaiseen laulelmaan. "Européennes" taipui vielä singlelevyn B-puolelle englanniksi muotoon "European girls". Sen koommin ei Cocktail Chicistä juuri ole kuultu. Sen sijaan aikoinaan kuollut ja kuopattu Les Fléchettes repertuaareineen kiehtoo retromielessä ja viime vuosina yhtye onkin kokoontunut muutamia kertoja musiikillisessa mielessä muistelemaan vanhoja hyviä aikoja.

Mitätöntä roskaa. Eli aika tyypillinen pläjäys umpisurkealta viisuvuodelta 1986...

** tähteä.

Tämä on sellainen "neuroviisu", eli vähän hermostuttavaa kuultavaa. Kappaleessa on ihan kiva a-osa, kun ladykvartetin jäsenet saavat kukin tähtihetkensä ja laulavat soolo-osuutensa. Mutta sitten kertosäe on niin tasapaksua puuroa, että moniääninen laulaminenkaan ei sen tylsyyttä pelasta. Ladyt esiintyivät pitkissä popliinitakeissaan, kuin olisivat juuri ulkoa tulleet. Ei niinkään chic, vaikka tuohan oli muotia silloin. Heikkoa viisu-Ranskaa, jolle annan vaihteeksi vain yhden tähden . Sekään ei tule musiikillisista ansioista vaan sen jakavat keskenään symppikset mademoisellet / madamet

Kyllä tämäkin viisu sopii euroviisujen joukkoon, ei kuitenkaan ihan siihen kirkkaimpaan kaartiin. Kolme tähteä.

Minä kyllä ihan pidin tästä pirteydestä, joka lisi ansainnut paremman sijoituksen. Kolme tähteä.

Ihan pirteä. Olisi ansainnut (ehkä) paremman sijoituksen.

Vahvaa ja pirteää, neljä tähteä.

Emmää jaksa. Ei tarttumapintaa mulle. Yksi.

Paitsi noi takit, muistan kun noita nilkkoihin olevia sisäpoplareita oli - varmaan kohta muotia taas. Anna Abreu näytti Elämä Lapselle konsertissa jo niin hälyyttävästi tuon suuntaiselle (vaikkei tota takkia ollutkaan, mutta pullottava yhdistettynä mattinykäsfarkkuihin). ONKO IHAN PAKKO

Aika keskinkertainen teos, mutta kuitenkin ihan reipas. Kolme tähteä.

Selvää euroviisumusiikkia, joskin sieltä tylsemmästä päästä. Kliseinen tyhjänpäiväinen sanoitus, jossa lähinnä luetellaan maita ja kaupunkeja sekä bonuksena muutama henkilökin. Tylsä ja jankkaava, mutta kieltämättä aika tehokkaasti se jää päähän soimaan. Parasta tässä on nyt sen välittämä aito ajankohtaiskatsaus 80-luvun muotiin.

Kaksi tähteä.

Pelkkää euroviisua, joo. En voi kuvitella, että kukaan olisi rynnännyt musiikkiliikkeeseen vuonna 1986 pelkästään juuri tämän sävelmän tai esityksen tähden. Kertosäe kyllä vie ihan mukanaan, vaikka sanoitus on todellakin sangen kökkö. Eikä tuo laulukaan oikein tunnu menevän ihan niin kuin pitäisi. Joku siellä ainakin rääkyy aika pahankuuloisesti. Kahden ja kolmen välimaastoon kuitenkin menee. Tänään olen anteliaalla tuulella ja annan jopa kolme himmeähköä tähtöstä!

"boi zoooz ja leidiliiii" no jooo just joo... "Ranskalaisten en viitsi edes sanoa "laulama..." Eur..." muotoili toimittaja Raila Kinnunenkin...sekin hyväkäs... jankkaava kertsosäe (tulee mieleen eräs samantyylinen soulkappale...) kiva a-osa ja pidin kyl jollain tasolla... noisa karsinnoissa oli parempiakin... mm. se hauska pahvisilla puhekuplilla ryyditetty esitys... ? (väärin se oli -87!) tälle hulmuhelmojen jammailulle annan n. 2.9 - 3.3 pist. ?

jk. ai niin, tuo esitys joka tuli 2:ksi taisi olla oma suosikkini... Viivrö lötööns...
vaikka missikisoja vastaan olenkin niin tämänkin esityksen nähtyäni en ihmettele sitä ettei ranska ole noissa kauneus-kisoissa menestynyt...lienee euroopan peränpitäjiä... hauskan näköisiä naisia sielä ainakin on...


jk. nm. Subcul:lle, korjaus : Ei vähän vaan oli HYVIN YLLÄTTÄVÄÄ että ranskalta tuli toistamiseen tälläinen wauhtihirmu-biisi aika kepeähkösti esitettynä...


jk. 24.11-18 nyt korjaan tämän pisteitä vaihteeksi ylemmäs eli n. 3.6 :een... a-osa on tietysti parasta, jälleen kerran, aih... erikoista sekin, säännönmukainen sääntö.... eli miksi a-osaan tungetaan lähes aina ne parhaat ideat...

Oikein piristävää oli nähdä vaihteesta varttuneita naisia kaikkien piipittävien pikkutyttöjen sijaan! Itse kappale oli kyllä niin perus-kasari-viisua, että kaksi on sopiva tähtimäärä.

Toni kirjoitti:Cocktail Chic -yhtye sen sijaan lainasi Francinen ja Martinen ensimmäisenä esiintyneen Luxemburgin taustakuoroon.

Ranskan historian huonoin euroviisusaavutus oli omiaan lirauttamaan vettä myllyyn vielä seuraavana vuonna, kun televisioyhtiö päätti palata totuttuun valintakaavaan ja valita edustajansa taas sisäisesti

Missä ne Francine ja Martine oikein piileskelivät siinä Luxemburgin esityksessä, kun eivät lavalla näkyneet? Luxemburgin ja Ranskan välissä oli vain yksi kappale, tais siinä tulla kiire vaihtamaan vaatteet, vai olivatko tytöt ihan piilossa?

Ranskassa oli karsinnat vielä seuraavana vuonna. Christine Minier voitti.

En tiedä, missä piilottelevat. Itsekin opin tämän yllättävän tiedon ihan diggiloo.net-sivustolta. Eivätköhän he jossain kulisseissa sitten ole. Yhden biisin aikana on varmasti hankalampi vaihtaa uutta kretonkia ylle.

Harvinaisen tyhjänpäiväinen jankutus, josta ei paljon jälkipolville kerrottavaa ole
Pari tähteä, kun ei tämä nyt kuitenkaan täysin sietämätönkään ole...

No olipas rasittava biisi. Yksi.

Olipa aikakautensa näköinen ja kuuloinen viisu. Ihan jees, mutta ei kyllä herättänyt erityisemmin mitään tunteita. Kaksi tähteä.

Boy George and Lady Di... Tuosta kohdasta nappaisin kiinni, jos minut yöunilta herätettäisiin tätä laulamaan.
Camp-akoilta vaikuttavat ja biisikin kyllä sitä itseään. Niistä arvoista se himmeä kolmonen!

'
Ladyt lavalla-meininkiä à la francais.

Ei tämä kappale nyt mitenkään kovin chic ollut. Aika tyhjänpäiväinen viisu - liikaa jankkaamista, eikä muutenkaan suuremmin hurraamista. Vaikka oli tässä paikoin jotain kivaa melodian tynkää.

deux ètoiles (kaksi tähteä)

'

Tuohon aikaan oli vähän yllättävää, että Ranskalta tulisi huonosti laulettua uptempoa. Jotenkin se jäi mullekin mieleen ja tästä tuli mun noloja suosikkejani. Jotenkin vaan tykkään tästä, vaikka kuulen ja tunnustan biisin ja esityksen heikkoudet. Ranskalaiset kypsät leidit laulamassa ja välillä catwalkia poplarit päällä. Vielä vuonna 2011 irtoaa neljä tähteä.

Kuollut mies alustaa elikkä englantilaisesti puhuva irlantilainen Terry.
Jopa voisi inttää, että aikansa musaa, muttei aivan. Hilpeätä, kuten kasiluvun alussa ja lopussakin oli pop. Orkesterin kanssa kukkaropussi kuitenkin sekoittuu siitä, mihin ollaan alunperin tähdätty. Sähkörummut ovat halpoja ja käytävät korviin. Tekijät ovat tähdänneet viisuvoittoon. Sekä Bucks Fizziä että Herreystä näkyy luurangossa. Ei toimi täysin. Pari luisevaa lehmänruhoa.

Kamalaa kuunneltavaa, mutta ihan hauska koreografia. Yksi tähti.

ensimmäiseen viestiini yritin pehmentää turhan usein aika jyrkähköä ensi suhtautumistani , ehkä olin kuunnellut muita liikaa tämänkin kohdalla... siis onhan tässä ihan symppis, pikku sievä a-osa... ja tekstissä komea ajatus että "vanha manner viehättää..." Niimpä, kuten City and Sex- (Sinkkuelämää) sarjan Carrie joka matkusti rakkautensa perässä Ranskaan asti, ja miten hänelle sitten kävikään kun hän esim. asteli sateiselta kadulta tavarataloon...
Olin varsin ihastunut tuonkin vuoden Ranskan karsintoihin mutta nyt en saa päähäni juuri mitään muuta esitystä sieltä, varmasti balladit ovat siellä listani kärjessä...kärkipaikoilla. Tämä ja v. 1980 :n esitys erottuivat todella paljon maan muusta tarjonnasta, ja sekin viehättää tässä... kertosäe olisi kyllä voinut olla vivahdeikkaampi ja idea rikkaampikin. n. 3.0 pist. oonko sekoamassa`!?.

Kivat rouvat, kiva nimi heillä ja ja kivat kuteet. Biisi aika vaatimaton, mutta mukavan euroviisumainen siti. Esitys menee jo vähän överiksi, tuo tumma polkkatukkaneitokin irvistää oikein kunnolla, kun tarkoitus on luultavasti hymyillä. Ranskasta harvoin tuli näin vaatimattomia sävellyksiä tuohon aikaan. Annan tälle kolme ei niin kovin vahvaa tähteä.