Viisukuppila

Maa: Luxemburg
Vuosi: 1987
Kappale: Amour amour
Esittäjä: Plastic Bertrand
Säveltäjä: Plastic Bertrand, Alec Mansion
Sanoittaja: Plastic Bertrand, Alec Mansion
Kapellimestari: Alec Mansion
Sijoitus: 21./22
Pisteet: 4
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1987lu

Roger Marie François Jouret syntyi Brysselissä 24. helmikuuta 1954. Jouret aloitti uransa partiopoikien kanssa yhtyeessä Bisons. Roger perusti 1970-luvun puolivälin jälkeen punk-yhtye Hubble Bubblen, josta tuottaja Lou Derijk huomasi Jouret'n. Jouret ja Derijk loivat yhdessä satiirisen Plastic Bertrand -hahmon, joka sai nimensä punkmuusikko Bert Bertrandilta. Vuonna 1977 Plastic Bertrand julkaisi singlen Ça plane pour moi, josta tuli yksi kautta aikojen myydyimpiä belgialaisia singlejä. Muita Plasticin hittejä olivat Bambino, Sentimentale moi, Hula Hoop ja Ping Pong. Plastic Bertrand oli 1980-luvun alkupuolella mukana ABBAn musiikkiin perustuneessa musikaalissa Abbacadabra, jota täditti myös Anni-Frid Lyngstad. Plastic työskenteli myös elokuvaohjaaja Vladimir Cosman kanssa, hän kirjoitti tunnussävelmän Astérix-elokuvaan.

CLT/RTL valitsi Plastic Bertrandin edustajakseen Brysselissä järjestettyyn vuoden 1987 Eurovision laulukilpailuun yhdessä Alec Mansionin kanssa tekemällä kappaleella Amour Amour. Centenary Palacen lavalla tarmokasta liikuntaa pinkissä asussa harrastanut Plastic ei vedonnut kuin Portugalin ja Ison-Britannian tuomaristoihin kahden pisteen verran. Plastic sijoittui neljällä pisteellään toiseksi viimeiseksi ennen Turkkia. Huono tulos ei Plasticia lannistanut vaan seuraavana vuonna Bertrand teki new beat -tyylisuuntaa edustaneen albumin Pix. Single Slave to the Beat on yksi tyylin myydyimmistä. 90-luvulla Plastic laajensi tuotantoaan turkkilaiseen ja balkanilaiseen musikkiin.

Kaksikymmentä vuotta Ça plane pour moin ilmestymisen jälkeen Bertrand teki comebackin, sillä musiikkikanava MTV oli julistanut hänet halutuimmaksi comeback-artistiksi. Viime vuosikymmenellä Plastic oli tuttu näky tv-ohjelmissa ympäri Eurooppaa mm. Channel 4:n Eurotrashissa, Rai:n Il Migliori Annissa ja tuomarina RTL:n Star academyssa. Plastic joutui itse tuomaroinnin kohteeksi viime vuonna, sillä tuomioistuin totesi, että Plasticin neljällä ensimmäisellä levyllä laulaa itse asiassa tuottaja Lou Deprijck eikä Plastic Bertrand. Plasticin ja Loun ääniä voit vertailla alla Spotify-linkissä.

Plastic Bertrand Spotifyssa
http://www.plasticbertrand.com/

Roope kirjoitti:Plastic Bertrand oli 1980-luvun alkupuolella mukana ABBAn musiikkiin perustuneessa musikaalissa Abbacadabra, jota täditti myös Anni-Frid Lyngstad./

Jäin miettimään onko ilmaisu "täditti myös Anni-Frid Lyngstad" viaton näppäilyvirhe, freudian slip vai peräti tarkoituksellinen

Mutta Plasticiin. En ihmettele, että levyillä piilokäytettiin haamuvokalistia. Ei ole hääppöistä laulua eikä ääntä tällä sankarilla. Biisi ei ole ihan mahdoton hattara, mutta eipä siinä kyllä tässä muodossa paljon silti ole. Yksi täti.

Luxemburgin taso oli todella epätasainen 1980-luvun loppupuolella: hitit ja hutut vuorottelivat. Tämä oli huttua, ei kun huonompaa: kuraa. Sanonta, että tukka hyvin, kaikki hyvin ei päde tähän esitykseen. Jumppaosuus peitti alleen varsinkin a- ja c- osien melodiattomuuden. Kertosäkeeseen oli puristettu kaikki liikenevä melodia-aihio. Sille liikenee se yksi ainoa tähti .

Neljä tähteä

Kauhean yksinkertainen melodia.

Pidin aikoinaan tätä aivan vuotensa parhaimmistoon lukeutuvana. (Silloin teininä, siis.. ) Nykyään monet laulut vuodessaan ovat tätä parempia. Mutta on tämä "mainettaan parempi". Hakkaavasta rytmistään huolimatta KOLME tähteä.

Plääh, aika tyhjänpäiväinen renkutus. Enkä kyllä tykästynyt tuon ukkelin esiintymiseenkään.

** tähteä.

Vauhdikas entré, reipasta liikehdintää koko kolme minuuttia, pirteä bleiseri ja välillä hyvin hypnoottinen katse. Ai niin - pitikö jotain sanoa sävelmästäkin? Sen voisi kyllä aika armollisesti jättää vähän vähemmälle, kun ei siinä paljon positiivista ole. Yksinkertainen ja tylsä, samaa linjaa edustivat Bertrandin muovinen (sic!) mitäänsanomaton ääni ja harvinaisen typerät sanat. C'est toi le cowboy, nous les indiens - Sinä (rakkaus) olet cowboy ja me (rakastavaiset) olemme intiaaneja.

Kaksi tähteä.

Mukavan pirteä renkutus, neljä tähteä.

mikä mua vaivaa, annoin tälle peräti n. 2.7 pist. ( jonka nyttemmin 3.10 -2016 OLEN valmiks laskemaan jo n. 2.1 pisteeseen ) olenko siis ennakkoluuloton...moternikin...tämä on siis jokseenkin onnettoman plasticiselta vuodelta -87. videolle kyl tulee nämä pisteet, taitavasti tehty... tuo päännakkelu ärsyttää... antoipa tälle kuitenkin eräs nuorehko Suomussalmelainen mies (nimi on tietysti Komulainen) täydet 5 pist. raadissa jonka kokosin Järvelän puutarhan työntekijöistä silloin aikoinaan ....

80-luvun loppupuolen ajankuvana hyvä, mutta biisinä ja (laulu-)esityksenä surkea. Arvioin musiikillisin perustein, eli yksi tähti.

Kuten tuosta esittelystä tuli ilmi oli kyseessä tuolloin monessakin maassa jo ennestään tuttu artisti. Lieneekö Iso-Britanian pisteisiin syynä, että Plastic Bertrandin biisi Ça plane pour moi oli Briteissäkin top 10 hitti. Jonkinlaisia ennakkoodotuksia siis oli niin artistin kuin hänen edustamansa genren suhteen, sillä Bertrandin musiikkityyli oli yleensä punkahtavaa elektroa. Mitään mullistavaa tai viisulavalla hätkähdyttävää sieltä ei sitten tullutkaan, vaan varsinaista huttua oli tämä esitys.
Ça plane pour moista on muuten mainio ruotsalaisen Leila K:n coveri ja jossain mainoksessakin tämä on soinut ihan tänä vuonna.

Parasta esityksessä päätön juoksentelu ympäri lavaa. Ei mun suosikkeja. Kaksi tähteä.

Ihanko tosissani olin runsas vuosi sitten antanut tällaiselle tyhjänpäiväisyydelle kolmosen? Kaksi ehdottomasti nyt.

Aiheutti lähinnä pitkästymistä. *

Luoja tällaiset viisut ovat ärsyttäviä! Muka niin letkeää menoa, mukana vähän jytkyä. Ei kiitos, yksi.

Aikansa kuva kaikin puoli, eikä mikään positiivinen sellainen. Tyhjänpäiväinen, mutta viehättävä. Kolme tähteä.

Todellakin muovinen (ja äärimmäisen luotaantyöntävä) kuin Ken-nukke, mutta kappale ihan hauska höpsötys. Kaksi tähteä.