Viisukuppila

Maa: Espanja
Vuosi: 1986
Kappale: Cadillac
Esittäjä: Valentino
Säveltäjä: José María Guzmán
Sanoittaja: José María Guzmán
Kapellimestari: Eduardo Leiva
Sijoitus: 10./20
Pisteet: 51
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1986es

José Maria Guzmán perusti 29-vuotiaana Cadillac-yhtyeen Movidan pyörteissä Madridissa vuonna 1981. Muut perustajajäsenet olivat Javier de Juan, Eduardo Ramírez ja Pedro Agustín Sánchez. Ensimmäisen levyn Pensando en ti jälkeen Javier de Juan jätti yhtyeen ja perusti La Década Prodigiosan, josta kuulemme Viisulassa myöhemmin. Kahdessa seuraavassa levyssä Cadillacin "neljä rengasta" olivat Jose Maria Guzmán, Eduardo Ramirez, Pedro Sanchez ja Daniel Jacques. Myöhemmin myös Eduardo Ramírez jätti Cadillacin.

Vuonna 1984 ilmestynyt neljäs levy Funkyllac oli ryhmän läpimurto ja seuraavana vuonna TVE kutsui yhtyeen edustamaan Espanjaa vuoden 1986 Bergenin Euroviisuihin. Jose Maria Guzmánin, Daniel Jacques Louisin ja Peter Augustine Sanchezin muodostamaksi trioksi kutistunut Cadillac valitsi edustuskappaleekseen tangopopkappale Valentinon, jossa päähenkilö yrittää valloittaa naisen sydämen jäljittelemällä Rudolph Valentinon taidetta. Esikatseluvideo kuvattiin madridilaisessa hotellissa, jonka asiakaskunnan kerrottiin häiriintyneen kuvauksista.

Bergenissä Espanja sai esiintymisnumeron yhdeksän kahdenkymmenen kappaleen joukossa. Myös lopputuloksissa Espanja sijoittui puoliväliin. Turkin, Luxemburgin, Itävallan ja Ranskan tuomaristot rankkasivat Cadillacin top viiteen, Suomesta Valentinolle heltisi yksi ääni. Pisteitä kertyi yhteensä 51, tuloksena kymmenes sija. Euroviisujen jälkeen Cadillac parkkeerattiin ja jäsenet jatkoivat kukin omilla tahoillaan. José María Guzmán palasi vielä viisulavalle vuonna 1995 ja 1998 Anabel Conden sekä Mikel Herzogin taustalaulajana. Viime vuosikymmenen loppupuolella ilmestyi kokoelmalevy Cadillac 25-vuotta, johon Guzmán oli tehnyt kaksi uutta kappaletta.

Häiriinnytkö sinä madridilaisten hotelliasiakkaiden tavoin Valentinosta vai viettäisitkö hotellihuoneessa yön hänen kanssaan?

Outoa. Jokin tässä oli kyllä hyvää, mutta kokonaisuudessaan jäi aika tylsäksi perusjumputukseksi.

..no viettäisimpä hyvinniii ... ai kuulostipa tämä hyvältä pitkästä aikaa, ja videokin oli noin loistokas kaikessa -20-30 lukujen kikkailuissaan.... parasta kertosäe, ja siellä taustalla nuo sellot, pörömpömmm...... n. 3.9 pist. ja ei kai kukaan kuvitellutkaan että espanjasta tulisi tumma-ääninen mies...

Ei tämä oikein ole minua milloinkaan suuremmin innostanut. Ihan etenevää humppaa kuitenkin, joten olkoon KOLMEN tähden perusviisu, sitten.

Tämä on tämmöinen perushyvä kappale, neljä tähteä.

Kertsi on ehdottomasti tämän kappaleen iskevin osa. Muuten jäi aika unohdettavaksi...

** tähteä.

Voi mikä huippuviisujen viikko tämä onkaan! Tuon vuoden suosikkini, mahti kertosäe.

Tällainen perushyvä viisuralli. Kolme tähteä.

Hyvä, hyvä ! Oikein oivallinen tangopopbiisi Espanjalta. Lukeutui heti suosikkeihini Bergenin keväänä. Kiva melodia ja silloinen abi-Leo ymmärsi lähes joka sanan tekstistä, vaikkei espanjaa ollutkaan koulussa tankannut: muut kielet olivat avuksi aika universaaleja sanoja vilisseessä tekstissä. Sovitus oli myös maukas. Solisti lauloi varsin kuuluvasti ja Valentino- suorastaan karkasi solistin suusta toisen kertsin aluksi. Hän taisi itsekin vähän hämmentyä. Livetilanteen hienouksia ... Kyllä tämä on hyvinkin nelosensa ansainnut.

Jostain syystä minulle tulee mieleen Laura Braniganin Self Control vaikka näillä ei tunnelmaltaa ole mitään tekemistä toistensa kanssa. En erityisemmin innostu, inhoan suorastaan noita rumpuja ja muuta. Tänään, tässä ja nyt yksi.

Joskus olen tykännyt kovastikin, mutta nyt ei kuulostanut oikein miltään. Kaksi tähteä.

Aivan ihastuttava viisuhömpötin. Vahva nelonen!

Hyvin oman aikansa näköinen ja kuuloinen oli tämä Valentino - aitoa 80-lukua, joten lämpimiltä nostalgiavaikutuksilta ei voi mitenkään välttyä. Kertosäe oli tarttuva, ja muutenkin kappale piti otteessaan alusta loppuun.

Vahvat kolme tähteä.

Kasaritunnelmaa koko rahan edestä. Ihan mukavasti kulkee, vaikka kertosäkeeseen olisi kyllä voitu nähdä vaivaa vähän enemmän. Kolmen minuutin aikaraja taisi tulla vastaan. Kolme tähtöstä.

Eipä juuri jaksanut miltään osin innostaa, mutta toisaalta sujuvastihan tuon kuitenkin kuunteli. Kaksi.

Aikamatka kurottautui. Olkatoppaukset, korkeat tukat. liituraitapuvut, suksiboksi Bemarin katolla, takatukka, joka sotkeutui omistajansa peroonaan. Mitä huomattavampi brändi ja asema ja painoin nimen muistiin. Ehkäpä kerralla houkuttelisin tyypin vanhainkotiin ja ryrkkäisin kainaloon lämmintä terveellistä tupakkaa.

ai niin, nuo sähkörummut, yksi turhimmista jutuista... eihän niistä oikeen taho lähteä ääntä vaikka olan takaa niitä loukuttavat... siitä verotan hieman pisteitä, eli n. 3.7 pist. jk.ei sentäs 3.9 p. edelleen<+?

Kertosäe voisi olla vielä vähän ponnekkaampi, mutta hyvä kappale tämä on. Komppi vähän yksitoikkoinen, mutta muuten nautin kyllä tästä. Kolme tähteä.