Viisukuppila

Maa: Saksan liittotasavalta
Vuosi: 1982
Kappale: Johnny Blue
Esittäjä: Lena Valaitis
Säveltäjä: Ralph Siegel
Sanoittaja: Bernd Meinunger
Kapellimestari: Wolfgang Rödelberger
Sijoitus: 2./20
Pisteet: 132
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1981de
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/Germany1981.html

Lena Valaitis (oik. Elena Valaityté, synt. 7.9.1943) syntyi toisen maailmansodan melskeissä Natsi-Saksan hallinnoimassa Liettuassa. Hänen isänsä taisteli saksalaisten joukoissa ja kaatui sodan loppupuolella. Leskeksi jäätyään perheen äiti muutti Lenan ja tämän veljen kanssa Länsi-Saksan puolelle Memmingenin kaupunkiin.
Sota päättyi ja Lenan musikaalinen lahjakkuus huomattiin jo varhain. Tyttö lähetettiin Frankfurtiin yksityisille laulutunneille.

Ura musiikin parissa urkeni Lenalle kuitenkin vasta aikuisiällä. Hän oli jo 27-vuotias solmiessaan levytyssopimuksen Philipsin kanssa vuonna 1970. Samana vuonna tapahtui Lenan ensiesiintyminen televisiossa ja ensimmäisen singlen "Halt das Glück für uns fest" julkaisu. Seuraavana vuonna Lena sai ensimmäisen ison hittinsä kappaleesta "Ob es so oder so, oder anders kommt". Isompia ja pienempiä hittejä julkaistiin lukuisia lisääkin läpi koko 1970-luvun, mikä olikin Lenan uran kulta-aikaa. Samalla vuosikymmenellä hän myös avioitui ja synnytti esikoisensa vuonna 1973.

Vuonna 1976 Lena otti ensimmäistä kertaa osaa Saksan euroviisukarsintoihin kappaleella "Du machst karriere", mutta sijoitus oli vaatimaton seitsemäs. Euroviisuista Lena kuitenkin parhaiten muistetaan. Vuodesta 1981 oli tuleva hänen uransa menestykseikkäin. Silloin hän osallistui Saksan euroviisukarsintoihin toistamiseen yltäen tällä kertaa ylivoimaiseen voittoon. Viidestäsadasta saksalaisesta musiikinystävästä koottu raati arvioi Lenan esittämän kappaleen "Johnny Blue" yli seitsemänsataa pistettä paremmaksi, kuin hopeamitalistiyhtyeen The Hornettes.
Säveltäjä Ralph Siegelillä ei silti ollut huolen häivää, sillä hän oli säveltänyt molemmat kappaleet. Aivan kuten hän oli säveltänyt kaksi aikaisempaakin Saksan euroviisuedustussävelmää vuosina 1979 ja 1980.

Näin ollen Lena matkusti edustustehtäviin huhtikuiseen Dubliniin. Siellä hän nousi estradille kolmantena ja kehnosta alkupään esiintymispaikasta huolimatta valloitti eurooppalaisraatien sydämet vahvalla esityksellään. "Johnny Blue" kertoi sokeasta, kiusatusta laulajapojasta, joka laulullaan valloitti ihmisten sydämet. Koskettava tarina keräsi vain neljä pistettä vähemmän, kuin voiton vienyt Ison-Britannian edustaja. Täydet 12 pistettä Saksa sai Turkilta, Espanjalta, Portugalilta ja Ruotsilta, kun Iso-Britannia sai täydet pisteet vain kahdesti. Britannia keräsi muita pisteitä kuitenkin tasaisemmin ja kun Sveitsi jätti yllättäen Saksan täysin ilman pisteitä, oli lopputuloksena Saksan toinen sija. Euroviisuvoittoa himoinnut säveltäjä Ralph Siegel oli kuitenkin saava revanssinsa seuraavana vuonna.

Lena sai uralleen viisuista melkoisen piristysruiskeen ja "Johnny Bluesta" kasvoi euroviisuklassikko, jonka ihmiset muistavat. Suomessa kappale tunnetaan myös Katri Helenan tulkintana, eikä laulun kuuleminen karaokebaarissa tänäkään päivänä ole lainkaan tavatonta. Lena jatkoi uraansa seuraavat kymmenisen vuotta, kunnes päätti vuonna 1993 pistää pillit pussiin. Ennen tätä hän ehätti osallistumaan Saksan euroviisukarsintoihin kolmannen kerran ja jälleen Ralph Siegelin kappaleella. "Wir sehen uns wieder" sijoittui vuoden 1992 karsintakilpailussa kuitenkin kolmanneksi. Vuonna 2001 Lena teki näyttävän comebackin ja sai heti myös uuden hitin kappaleellaan "Ich lebe für den Augenblick", joka oli saksankielinen versio Pearl Harbor -elokuvan tunnuskappaleesta "There you'll be".

Saksan karsinta 1981

avaus

Janz - Steine
Nina Martin - Männer
Tacco Ockersee - Träume brauchen zeit
Lenz Hauser & Harald Stümpfl- Moment
Thomas Fuchsberger - Josephine
Rudolf Rock & Die Schocker - Mein transistorradio
Lena Valaitis - Johnny Blue
Martin Mann - Boogie woogie
Jürgen Rendford - Barfuss durch ein feuer
Leinemann - Das ungeheuer von Loch Ness
The Hornettes - Mannequin
Peter Cornelius - Träumer, tramps und clowns

väliohjelma (osa 1)
väliohjelma (osa 2)

äänestys (osa 1)
äänestys (osa 2)

lopetus

Lena Valaitis – Johnny Blue (1999)

Katri Helena - Johnny Blue

Lena Valaitis Spotifyssa

Aiemmin Viisulassa:

Luxemburg 1974: Ireen Sheer - Bye bye I love you
Saksa 1976: Les Humphries Singers – Sing sang song
Germany 1979: Dschinghis Khan - Dschinghis Khan
Luxemburg 1985: Ireen Sheer & co - Children, Kinder, Enfants
Saksa 1987: Wind - Laß die Sonne in dein Herz
Saksa 1990: Chris Kempers & Daniel Kovac – Frei zu leben
Saksa 1994: MeKaDo – Wir geben'ne Party
Saksa 2003: Lou - Let's get happy
http://www.lenavalaitis.de/

Sellainen klassikko taas, jolle en paljoa anna arvoa. Yliarvostettu sanon minä.

Kuuluu minusta niihin parempiin viisuihin, joten pämmäytän täydet viisi tähteä.

Tämä keikkuu siinä neljän ja viiden tähden rajoilla, mutta kallistun nyt kyllä viiteen, koska muistan tätä heikommillekin kappaleille viittä antaneeni. Hieno kappale siis kyseessä.

Kaunis melodia, neljä tähteä.

Ihana klassikko - viisi tähteä! Ei kahta sanaa!

Tämän olisi NIIN pitänyt voittaa! Siegelin upeimpia sävellyksiä, jonka Lena tulkitsee hienosti. Myös Metri-Helunan suomenkielinen versio toimii. Viisi tähteä, tottakai!

Kyllä tälle olisi suonut mieluummin voiton kuin Nicolelle... Oikein kaunis ja koskettava kappale ja rautaisen ammattilaisen tulkinta. Ilo silmille ja korville. Ja tosiaan upea suomenkielinen versio myös. Helpot viisi.

Tunnelmallinen ja mieleenjäävä klassikkoballadi. Neljä tähteä. Paljon mielummin olisin antanut voiton tälle, kuin sille yliarvostetulle renkutukselle.

Hieno saksalaisklassikko , joka ei haalistu vuosien myötäkään. Siegelin viisukynä oli tuolloin terävimmillään ja Meinunger teki todella koskettavan tekstin. Lena Valaitis on artistina omassa luokassaan: todella varma ja karismaattinen. Yhdennäköisyys Pernilla Wahlgrenin kanssa on huomattava: "kuin kaksi marjaa." Kun voittotaistelu loppujen lopuksi käytiin englannin ja Saksan välillä, niin silloin tämän olisi ilman muuta pitänyt voittaa. (Vuonna 1981 oli kyllä yksi toinenkin, jonka olisi kuulunut voittaa , mutta siitä myöhemmin lisää.) Katri Helenan suomenkielinen versio saa koskettavuudestaan kunniamaininnan: loistava versio! Tämä on helppo tähdittää viidellä tähdellä.

Ihana schlager-klassikko johon olin jossain vaiheessa jostain syystä hieman kyllästynyt. Tänään, tässä ja nyt TOIMII taas täysillä. Kyllä Lenan karisma kantaa. VIISI!

Kerrassaan upea viisuklassikko, joka koskettaa edelleen. Tämän olisi ilman muuta pitänyt voittaa brittien poppoon sijaan. Sopivasti melankolinen sävelmä, joka vahvistuu edetessään. Huuliharppu kruunaa kokonaisuuden. Katri-Helenan suomalaisversio on todellakin aivan erinomainen, jopa alkuperäisen veroinen.

Viisi tähteä, sehän on selvä.

Leo kirjoitti:Yhdennäköisyys Pernilla Wahlgrenin kanssa on huomattava: "kuin kaksi marjaa."

Ei kyllä sitten yhtään samaa näköä!

Hapa kirjoitti:

Leo kirjoitti:Yhdennäköisyys Pernilla Wahlgrenin kanssa on huomattava: "kuin kaksi marjaa."

Ei kyllä sitten yhtään samaa näköä!

Eiku se oli sittenkin nöyttelijä Christina Schollinin näköinen, menee samaan perheeseen kuitenkin tämä kaksimarjaisuus

Ai tämä Miksen tiennyt että tämä on euroviisu. Ilman muuta parempi kuin se Ein Bischen. Toinen viitonen tällä viikolla, onpa tulossa viikko!

näpäytinkö tälle kolmosta, heiiiii mut silleen niinku 3.8 pist. nyt jos kahtoisin tekstin kanssa tuon esityksen nii voisin näpäyttää n. 4.1 pistettäkin... hieno, vahva kappale kaikilta osin. 5 pistettä antaisin kuitenkin Peter Corneliukselle ja vaikuttavan dramaattiselle Träumer traund und clowns -laululle, jonka sakut töppöliinit jättivät vasta 6 sijalle, hävetkööt! Ja tuota Sveitsin juryn kettuilua en myöskään ymmärrä...
jk. ja Haba antoi.... pisteitä? niin, moni muukin jäi pohtimaan että paljoko Töölöstä pieraistaisiin puntkeja ? luulet sie jätkä ett me muistettais ulkoa (kaikkien näitten vuosien jälkeen) kaikki Sun antamat pointsit ... ?

Kiehtova tarina, kaihoisa melodia, hyvä laulaja... eli kaikki palaset kohdallaan, mutta mun kohdalla tämä ei ole koskaan viiden tähden veroisesti kolahtanut. Olenko (vieläkin) liian nuori vai onko niin, ettei tämän ole koskaan tarkoitus täysin kolahtaa..? Kolmen ja neljän tähden välimaastossa. Tänään vahva kolme - isolta näytöltä ja hyvässä seurassa ehkä ansaittu nelonenkin.

niiin, aikas hyvin sanottu Toni ... tätä on toisaalta kuullut niiiiin paljon, myös hienona tohmajärveläisversiona.... mut iliman muuta selvästi parempi kuin se helluntailaisten -82 einbisshen...rauhavvviiisu...

'
Viime viikko olikin Viisulassa heikkotasoinen - mutta nyt vaikuttaa jälleen valoisammalta.

Onhan tämä Johnny Blue klassikkoviisu.
Hieno ja muistettava klassikko.

Ralph Siegelin parhaita viisusävellyksiä - mutta ei kuitenkaan ykkönen minun listallani.
Paras Siegelin tekemä viisu on minusta edellisvuoden Theater karismaattisen Katja Ebsteinin esittämänä. (Sehän ei ole vielä ollut Viisulassa.)
Toiseksi paras Ralphin viisuista on Ireen Sheerin esittämä Bye, bye I love you suosikkiviisuvuodeltani 1974.
Johnny Blue ja Ein Bisschen Frieden tulevat seuraavina.
Päinvastoin kuin osa täällä kommentoivista niin olen aina pitänyt Nicolen esittämästä voittoisasta viisusta.

Johnny Blue on kyllä kaunis kappale, mieleenjäävä melodia, ja Lena tulkitsee viisun taitavasti.
Mutta tämä viisu on minusta jonkin verran liiankin melankolinen, ja liian laahaavan ja raskaankin tuntuinen, ja tuota Johnny Blueta toistetaan liikaakin sanoituksessa (sen toistaminen alkaa jo häiritsemään).
En ole koskaan täysin syttynyt tälle kappaleelle.

Pyörii siinä kolmen ja neljän tähden välimailla......
.........kuitenkin viisun plussat huomioon ottaen niin kallistun neljään tähteen.

'

Leo kirjoitti:"kuin kaksi marjaa."

Krystle Carrington


Lena Valaitis

Aivan upea, ajaton klassikko. Koskettava tarina ja kaunis sävellys. Viisi tähteä.

Tämäkään ei ole koskaan yhtään napannut. Yliarvostettu kappale.

** tähteä.

Saksan pitäisi aina lähettää viisuihin Lena

^ Ei helkutissa!

Liekö ainoa kappale tähän asti viisulassa, josta olen Serduchkan ja Valkealalaisen kanssa samaa mieltä... mutta sana "yliarvostettu" on juuri se sana, jonka minäkin tähän kappaleeseen liitän. Kolme erittäin keskinkertaista tähteä.

Klassikko, jolle olisin mieluusti suonut voiton brittien jollotuksen sijaan. Ehkä se paras Siegel & Mainunger -kaksikon biiseistä, jonka Lena tulkitsee varmasti ja vakuuttavasti. Huuliharppukohdat ovat mahtavia! Vahvat neljä tähteä.

Nolostuksekseni täytyy sanoa, etten tiennyt tämän olleen viisu. Tai siis kyllä sen varmaan jostain olen lukenut, mutta kun tämä viimetiistaina räpsähti esiin, oli naamallani -ilme. Vitonen tiätty!

Ehdottomasti yksi upeimpia viisuja ikinä. Tää olis ollut miljoona kertaa parempi voittaja kuin Bucks Fizz Rakastan Täydet 5 tähteä tietenkin!

Upea ja hieno klassikko. Melodia on niin kaunis. Ehdottomasti VIISI

Klassikko, olisi saanut voittaa

Viisuklassiko ja aika kaunis kappale muutenkin. Lenan ääni on vähän epämiellyttävä, mutta silti neljä tähteä kappaleelle.