Viisukuppila

Maa: Italia
Vuosi: 1989
Kappale: Avrei voluto
Esittäjä: Anna Oxa & Fausto Leali
Säveltäjä: Franco Fasano
Sanoittaja: Franco Ciani, Fabrizio Berlincioni
Kapellimestari: Mario Natale
Sijoitus: 9./22
Pisteet: 56
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1989it

Järjestyksessään 34. Eurovision laulukilpailuissa Lausannessa vuonna 1989 koko kavalkadin ensimmäisenä esiintyi Italian duettopari Anna Oxa ja Fausto Leali. Pariskunta esitti tunteikkaan ja draamantäyteisen balladin ”Avrei voluto”, jonka takaa löytyvät säveltäjä Franco Fasano sekä sanoittajat Franco Ciani ja Fabrizio Berlincioni. Surumielisessä duetossa rakastavaiset laulajat tunnustavat toisilleen, että olisivat halunneet toisensa ja enemmänkin aikanaan, mutta syystä tai toisesta se ei enää ole mahdollista.

Pisteidenlasku alkoi ”Avrei voluton” osalta todella kehnosti ja Italian pistetili pysyi nollassa aina yhdeksäntenä pisteensä antaneen Portugalin vuoroon asti. Jälkimmäisen puolen maiden tuomaristot tosin pitivät Italian kappaleesta alkupään maita enemmän ja mm. Suomen kympin ja Espanjan kahdentoista pisteen myötä Italialle kertyi lopulta 56 pistettä, joka riitti jaettuun yhdeksänteen sijaan Kreikan Mariannan kanssa.

Duon kauniimpi osapuoli Anna Oxa (s. 28.4.1961) aloitti laulu-uransa jo 16-vuotiaana - mistäpä muualtakaan kuin San Remon musiikkifestivaaleilta, jossa nuori laulajattaren alku sijoittui toiseksi kappaleella ”Un'emozione da poco”. Menestyksekkään debyytin jälkeen julkaistu ensialbumi ”Oxanna” nousi saman tien listaykköseksi ja oli selvää, että Italia oli saanut musiikkitaivaalleen uuden kiintotähden. Sitten vuodesta 1978 Anna Oxa on julkaissut yhteensä 23 albumia ja osallistunut Sanremoon peräti 14 kertaa, myös viime vuonna 2011. Voittoon asti tuossa kilpailussa Anna on yltänyt kahdesti: vuonna 1999 kappaleella ”Senza pietà” sekä vuonna 1989 kappaleella ”Ti lascerò”, jonka hän duetoi niin ikään Fausto Lealin kanssa. Sanremon voittosävelmä ja viisuedustussävelmä olivat siis eri kappaleita, mutta tekijätiimi laulujen takana oli sama. Näistä ”Ti lascerò” sijoittui Italian sinkkulistoilla parhaimmillaan sijalle 3, kun taas ”Avrei voluto” sai tyytyä korkeimmillaan sijaan 22.

Karheaääninen Fausto Leali (s. 29.10.1944) puolestaan levytti ensimmäisen EP:nsä jo vuonna 1961 ja ensilevytys bändinsä Noveltyn kanssa oli luvassa vuonna 1965. Ensimmäinen suuri menestys sai kuitenkin odottaa vuoteen 1967, jolloin single ”A chi” möi peräti yli miljoona kopiota Italiassa. Levyjä Fausto Leali on tehtaillut Anna Oxan tapaan 23, mutta Sanremon kilpailukappaleissa hän ”häviää” Annalle yhdellä. 13 osallistumiskertaa viidellä vuosikymmenellä voidaan kuitenkin todella pitää kunnoitettavana meriittinä.

Hauskana viisufaktana mainittakoon, että Anjeza Shanini saattoi olla Albanian ensimmäinen oma viisuedustaja vuonna 2004, mutta ensimmäinen albanialainen nähtiin viisulavalla kuitenkin jo 15 vuotta aiemmin: Anna Oxan vanhemmat ovat albanialaisia maahanmuuttajia ja hänen oikea nimensäkin on Iliriana Hoxha, josta italialaisten suuhun paremmin sopiva taiteilijanimi on muokattu.

Anna Oxa & Fausto Leali - Ti lascerò (Sanremo-voittaja 1989)
Anna Oxa & Fausto Leali - Ti lascerò (Migliori Anni 2011)

Anna Oxa Spotifyssa
Fausto Leali Spotifyssa
http://www.annaoxa.net/
http://www.faustoleali.com/

Tässä on kaikkien aikojen viisusuosikkini! Kappaleessa on ihan uskomaton lataus ja laulajaparin intohimo saa aikaan kylmät väreet joka kerta. Näin laulu kuuluukin esittää!

Rakastan! Viisi tähteä. Vähintään.

intohimoa riittääpi, jännä pari, hyvin italialaismaisen näköinen jamppa sekä huiskean pitkä epäitalialaismaisen näköinen, jäävuorenomainen nainen... mutta wow mitkä lauluäänet heillä on. Ja MAHTAVA teksti, tässäkin, "paperinuolet" oihhh ja aihhh! , n. 4.2 pist. a-osa jälleen hieno, eli parempi... nuo alenevat sävelkuviot... kohdissa 2:13 ja 2:46 ...ascoltaaate ! huhhh, eihh, nostan pisteeni n. 4.34:een .....

Jaa... minusta tässä on kyllä periaatteessa kaikki ainekset kauniille balladille, mutta sovitus on tylsä ja miehen ääni on hirveä. Antaisinko kuitenkin kolme, niin lähellä ollaan kuitenkin mestariteosta.

kwak kirjoitti: Kappaleessa on ihan uskomaton lataus ja laulajaparin intohimo saa aikaan kylmät väreet joka kerta. Näin laulu kuuluukin esittää!.

Kyllä!!! Viisi minultakin ja esittämisen upeus korvaa sen, että Fauston italoraspi ei minusta ole parhaita lajissaan, vaan kuivuus ja "opeteltu" ottaa korvaan kyllä minullakin välillä. Mutta siis italialaisuutta parhaimmillaan. Tätä paloa se on, tätä sen pitää olla, oli kyse sitten oopperasta tai san remo - iskelmästä.

Kappale, jota ei tule paljoakaan kuunneltua, mutta sitten kun sen näkee ja kuulee, menee ihan kylmät väreet. Vahvaa ja väkevää. Melkein liiankin kanssa. Tämän menestymättömyyttä jaksaa aina hämmästellä kun katsoo Lausannen kisojen pisteidenjakoa. Vasta Suomi räväyttää Italialle kymmenen pistettä ja nostaa sieltä pohjamudista pikkasen korkeammalle. Aivan järkyttävää, että Jugoslavian mitättömyys voitti. Täysin käsittämätöntä edelleen. Voi aikoja, voi tapoja! Huoh!
Ihan täyttä viitosta en tälle kuitenkaan nyt suo, johtuen juuri siitä, ettei itselläni ole mitenkään tehosoittoon koskaan päässyt. Mutta vahva nelonen kuitenkin.

Huh huh, mikä tulkinta
Todella hieno duettokappale, jossa tulkinnan intensiteetti säilyi soolo-osien vuoropuhelun aikana yhtä vahvana ja katkeamattomana. Hienoa monivivahteisuutta, kun alun rauhallisen osan jälkeen kappale puolessa välissä räjähti lentoon. Intohimoinen esitys olisi ansainnut paljon paremman sijoituksen, onneksi suomalaiset kuulivat oikein. Viisi tähteä

En muistanut tämänkään viisun olemassaoloa, ei ole jäänyt pitkäkestoiseen muistiin. Hyvä italoiskelmä, ei sen enempää. Herran raspi karmi selkäpiitäni, Annalla oli kummiskin jännä ääni. Joten pämmäytän nelijä tähteä.

Taas kuunteluun yksi näistä yliarvostetuista Italian viisuista.

Vahva balladi, neljä tähteä.

Ihanaa draamaa. Pidin aikoinaan vieläkin enemmän. Tätä ei juurikaan tule kuunneltua yksittäisenä viisuna, mutta vuodessaan lukeutuu listauksessa paremmalle puoliskolle, ehdottomasti. Ihanan patoutunut tunnelma.

Vahvat NELJÄ tähteä.

Tykkäsin paljonkin 22 vuotta sitten, mutta tämä keitos on vuosien saatossa väljähtänyt. Ja inhoan sydämeni pohjasta feikki-raspikurkkuja! On tässä draamaa ja mielenkiintoisuutta heikohkon kolmen tähden edestä.

Aika tylsä kappale, eikä oikein jäänyt mieleenkään, kaksi tähteä.

Serduchka kirjoitti:Taas kuunteluun yksi näistä yliarvostetuista Italian viisuista.

Tällä kertaa olen kyllä niin samaa mieltä. Kaikki, mitä Italia on viisympyröihin tarjonnut, ei ole automaattisesti upeaa ja fantastista. Tämä kuuluu minusta ehdottomasti näihin yliarvostettuihin tekeleisiin. Fauston raspikurkkulaulu riipii korvia eikä duetto miellytä muutenkaan minua. Kappaleen käynnistyminen kestää tolkuttoman kauan ja se jää jotenkin hahmottomaksi, unohtuu kuten tälle oli minun muistissani päässyt käymään.

Kaksi tähteä.

^ Ja mä oon taas täysin eri mieltä! Uskomattoman ihana ja upea italialaisviisu, täynnä tunnetta ja draamaa! Rakastan!

Silmääkään räpäyttämättä viisi tähteä. Italia-viisujen parhaimmistoa ja vuotensa toiseksi paras.

5 tähteä , yksi kaikkien aikojen lemppariviisujani. Kappaleen tunnelataus vangitsee, ihana ihana ihana!
Tämä kappale on sitä mitä viisut parhaimmillaan on tarjonnut ja mitä itse tahtosin.
Vangitseva kappale. Fiksu Suomen jury antoi 10p, hienoa.

Minäkin rrrakastan! Viisi tähteä ehdottomasti. Italialla on mun tilastoissani niin paljon viiden tähden kappaleita, etten osaa sanoa monenneksiko paras Italian kappaleista tämä on, mutta mahtava joka tapauksessa.

Jos tuo raspikurkkuinen ukkeli olisi korvattu jollakulla kuunneltavammalla laulajalla, niin saattaisin jopa pitää tästä kappaleesta. Mutta näillä eväillä - ei nappaa.

** tähteä.

Sanottakoon näin, että tajusin Italian ns. hienon viisun, edistystä. Hyvin kasvoi ja rääyntä oli hauskaa, nelonen.

'
Muutamaan kertaan kuuntelin, jotta saisinko tästä viisusta otetta - mutta enpä siinä onnistunut.
Mieslaulajan raspikurkku-raa'unta oli suurin kielteinen puoli. Se riipi ja raastoi ikävästi kuuloelimiä ja hermoja.
Eikä tämä kappale muutenkaan suuremmin sykähdyttänyt.

Kaksi tähteä.

Ps. Italian parhaimmat - selvästi parhaimmat - viisut ovat Sì/1974 ja I treni di Tozeur/1984.
Ne ovatkin sitten todellisia huippuviisuja

'

Mr Kite kirjoitti:'

Ps. Italian parhaimmat - selvästi parhaimmat - viisut ovat Sì/1974 ja I treni di Tozeur/1984.
Ne ovatkin sitten todellisia huippuviisuja

'

Näille kummallekin olen antanut yhden tähden, joten on tämä edistystä.

Kyllä upea jumalainen diiva, Anna Oxa, yksinkin olisi riittänyt täyttämään lavan. Joka tapauksessa upea biisi, hienoa huutamista, mutta myös herkkiä nyansseja. Aito italialainen biisirakenne.

UPEE! 5 stars, ehdottomasti.
Mahtavat äänet, mahtava tunnelma, mahtava lataus.

Tämä iski heti ensikuulemalta. Molemmat ovat erittäin hyviä laulajia ja hienoja tulkitsijoita. Olisi ehdottomasti ansainnut olla 5 parhaimman joukossa, taisi tuomareilla olla vaikkua korvissa Täydet viisi!

Mutta ei tämä silti Turkkia voita!

Tämä on kyllä käsittämättömän suosittu täällä. Ihan sellainen pikku kiva rock-pläjäys on kyllä, ei sen enepää. Kolme tähteä.

Euroviisujen lellikkimaa Italia. Noh aiheestakin maan viisuista on tykäty ja tykätään edelleen.
Siinäpä rupinen ääni, mutta antaa miehen raapia veristä kurkkuaan. Nainen sensijaan (hieman rupinen myöskin) tahtoo tuoda pehmeämmän puolen esiin. Pitseriaiskelmää ja kevyttä rockkitarointia. Vaikeasti etenee, kertosäe biisin huipentuma, jossa molemmat rupikonnat kailottavat, huonolla tavalla jäykkä biisi, eikä mikään lamppujen sytyttäjä. Näinkin tavallisella ja jopa huonohkolla italialaiset pääsivät yhdeksännelle tilalle, ja hävisivät jopa Suomelle. Ihmeellisesti lopettuu kuin päin seinää. Mutta lellipentumaa, kun on, pääsi tuollekin sijalle. Pari täplää pantterin kyljessä.

Anna laulaa erittäin kauniisti, mutta Fauston lauluääni ei ole olleenkaan mieleeni. Kappale aika perinteinen italoiskelmä. Kaksi tähteä.