Viisukuppila

Maa: Espanja
Vuosi: 1981
Kappale: Y sólo tú
Esittäjä: Bacchelli
Säveltäjä: Amado Jaen
Sanoittaja: Amado Jaen
Kapellimestari: Juan Barcons
Sijoitus: 14./20
Pisteet: 38
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1981es

Keinuva laivaiskelmä Y sólo tú edusti Espanjaa Dublinin Euroviisuissa keväällä 1981. Bacchelli (oik. José María Bacchelli Ortega, synt. 1952) esitti kepeän laulun mallikkaasti, mutta ehkä sen kepeys korostui liikaakin kun esiintymisvuoro oli Ranskan dramaattisen Humanahumin jälkeen. Ranska sijoittui kisassa kolmanneksi Espanjan jäädessä sijalle 14.

Bacchelli oli luonut uraa muutaman vuoden, kun TVE valitsi hänet Espanjan edustajaksi. Hän oli debytoinut Benidormin festivaaleilla nelisen vuotta aiemmin ja julkaissut ensilevynsä vuotta aiemmin. Viisuedustuksen jälkeen Bacchellilta ilmestyi vielä toinenkin levy, mutta musiikillinen ura jäi siihen.

Barcelonalaissyntyinen Bacchelli muutti jo 1990-luvulla Ecuadoriin, jossa hän esiintyi saippuaoopperassa. Hän myös esitti sarjan tunnussävelmän. Sarjan kuvauksissa hän tapasi tulevan vaimonsa ja on tämänhetkisten tietojan mukaan jäänyt Ecuadoriin.

Olihan tuo aikansa musiikkia, mutta vähän jäi silti lattea kuva kappaleesta.

ai jaa, ekuadorriin ... no ei ihmekään ettei häntä nähty loistavissa espanan v. 00 karsintojen eri solistien esitämäsä potpurisa joka koostuii maan v. -61-99 viisuista... ihmeteltiin vain miksi siitä sikermästä jäivät pois vain muutamat, mm. v. -64 ja -84 !!! laulut !!!
no onneksi sieltä tuleva O
Pekka-Presidenttimme sai ainakin kunnon miehen .... symppis kuin mikä! ...
aha, nytkin tulee UMK-laulu, se ruohtinkielinen, joo ei todellakaan viisuedustusainesta mutta mukava tunnelmapala...! ett jännä jutten muuten miten Kuppilan väen suhteellisuuen taju on hämärtyny ja rakoillu aikalailla viime vuosina, sen näkee mm. näistä Viisulan arvosteluistakin... monet vetää aika äärioikeisto/vasemmistolaismaista jyrkkää linjaa... eikä melodioita enää suuremmin kunnioiteta itseisarvoisina hengentuotteina ....
no niin, mitäs tästä vielä sanois... tyypillinen -70-80 lukuinen spaniolaviisu (monen mielestä liiankin) moneen kertaan toistuvine nimirefrenkiteemoineen ja kertseineen ja ohuen korkeaäänisine miessolisteineen ... pikkukiva - ja sievä...! juu oon soitellu tätäkin sairaan paljon sähköuruillani "nannanananannaaaa....." n. 2.5 pist. selvästi espanjan viimeisintä kolmannesta toki,...kun koko heidän LLLLLLLLLOISTAVIIAAA VIISUVUOSIKERTOJA punnihtee.....

"Ei se, ketä rakastaa, ei se miten rakastaa vaan se, että rakastaa."

En muista mitään tästä, jotain tosiaan ruotsinlaivamaista ... jotain. Ei huvita kuunnella uudelleen, ei varmaan huono, mutta täysin yhdentekevä. Yksi piste.

Ihan okei kevytlattari. Ei silti mitenkään erikoisempi, joten kolme tähteä.

Tykkään keinuvasta meiningistä kolmen tähden verran. Neljän antaisin jos vain solisti olisi vaikuttavampi.

Tyhjänpäiväinen renkutus, kaksi tähteä.

HHHETKONEN... tehtiinkös tämä suomeks... "Kesäyööö ja siinä vain...." joo ? juhani markola ? ... no ihme jos ei tehty, jos kerta -80 tehtiin myös ja - 73-79 viisut tehtiin myös härmäläisittäin... ohops.... paitsi ei v. -75 ja -76... kummallista, ettei kaikkia käännetty...! hyvänen aika! mä ainakin kaipaisin noita käännöshommeleita...

"Meidän on maa, meidän on kauneus, vapaus, vaan kenen, kenen lienee vastuu ? Sanoja kuulemaan jää, sanoja suuren aikakauden..." Anki Lindqvist, Sanoja kuulemaan jää. -68

Kieltämättä tuo termi "laivamusiikkia" kuvaa aika osuvasti tätä. Laivamusiikilla on minulla kyllä ihan positiivinen kaiku, sellaista kivaa, keinuvaa, letkeää musiikkia, jota voi kuunnella suurin piirtein kuinka kauan vain ilman ärsytystä, mutta ei se toisaalta mitään erityisiä muistijälkiäkään jätä. Juuri sellainen oli tämä Bacchellinkin esitys.

Kolme tähteä.

Vähän mieleenjäämätön, mutta kuitenkin ihan mukava kappale, kolme tähteä.

Aika laimea viritys. Ei tosiaan jäänyt juuri mitään mieleen.

** tähteä.

Kevyt ja ilmava, todella. Ei mikään suursuosikkini tuolta upealta viisukeväältä. Mutta kyllähän tämä hempeily osaltaan vetoaakin. Annetaan KOLME!

Tykkään kovasti tästä keinahtelevasta Julio Iglesias pastissista, kuten myöskin Juhani Markolan suomenkielisestä tulkinnasta. Eritoten levytettyinä versioina - live on vähän vaisuhko. Sanotaanko vahva nelonen

Leppoisa lattaribiisi. Pidän ihan neljän tähden verran.

Dublinin liveveto oli sovitettu hivenen kepeämmäksi ja vauhdikkaammaksi. Siitä tykkäsin enemmän. Ihan kivaa ja kesäistä. Ei omassa, hienossa vuosikerrassaan mulla kymppikärjessä. Kivat kolme tähteä.

Kepeää laivamusiikkia ( ) Espanjasta. Harmiton, huoleton, hajuton, mauton jne. Muistijälki jäi, koska oli kolme säkeistöä modulaatioin. Keinuva kolmonen.

Jankkaa samaa vaan koko ajan kuin Leena Hefner konsanaan. En tykkää, kaksi.

Kappaleelle annettuja tähtiä ei voi muuttaa!

Olen antanu tälle joskus yhden tähden, mutta nyt voisin kyllä lahjoittaa 2 tähteä, koska ei tämä mikään ihan surkea kappale ole, vähän tylsä vain. Toi mieleen jonku takia Costa del Solin 80-luvulla sikajuhlineen

Noh, kuinka käy nykymusa. Ei käy ollenkaan. Ehkei ole tahdottukaan. Tosin seitkytlukulainen viiu-viiu-saundi siellä taustalla soi. Siis sama, jonka teki tunnetuksi Kung-fu Fighter Carl Douglas seitkytluvulla. Jotenka kyllä sitä tahdotaan modernisoitua, vaikka sanottaisiin vastaan.
Asiasta toiseen. Satun nyt katselemaan televisiosta vanhaa nauhoitusta. Siellä on Kirka. Ajatelkaa Kirka kuoli sydänkohtaukseen 56-vuotiaana, tai suurin piiirtein, ja mies oli laiha, ei polttanut tupakkaa ja urheili ja juoksi. Elämä on pelottavaa.

Ihan hyvin rullaava kappale, mutta vähän tyhjänpäiväinen kuitenkin. Kaksi tähteä.

Päällimmäisenä tästä jää mieleen solisti, joka esittää kappaleen jokseenkin inhottavasti. Niljakkaasti. Kaksi tähteä.

Vuotensa huonoin (ehkä - en aivan ehtinyt katsella koko lähetystä loppuun). Laivamusiikki täällä onkin jo ansiokkaasti mainittu, ja se oli myös ensimmäinen ja ehkä myös ainoaksi jäänyt mielikuvani tästä kappaleesta. Lattarimausteistakaan ei minun musiikkimaullani irtopisteitä oikein tipu, joten tyhjästä on paha nyhjästä. Kaksi tähteä.