Viisukuppila

Maa: Italia
Vuosi: 1988
Kappale: Vivo (ti scrivo)
Esittäjä: Luca Barbarossa
Säveltäjä: Luca Barbarossa
Sanoittaja: Luca Barbarossa
Sijoitus: 12./21
Pisteet: 52
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1988it

Italia saavutti komeasti kolmannen sijan viisuissa vuonna 1987 Gente di marellaan. Seuraavana vuonna tyylilaji oli vaihtunut sointuvasta balladista italorockiin, jota värittivät vuosikymmenelle ominaiset sähkökitarasoundit. 26-vuotias Luca Barbarossa lauloi itse tekemänsä kappaleen Vivo (ti scrivo) ("Elossa, kirjoitan sinulle"), mutta valitettavasti huolimatta muutamista tarttuvista sävelkuluista esitys jäi hieman hengettömäksi.

Suurisilmäinen Barbarossa oli hieman koditon ja eksyksissä lavalla, joka vuoden 1988 kisoissa oli poikkeuksellisen kylmä ja etäinen. Esitystä sinänsä ei ollut liiemmin hiottu, vaan Luca Barbarossa oli jätetty nytkimään yksikseen yhtyeensä keulahahmoksi. Kappalekaan ei tarjonnut mahdollisuuksia kunnon show'hun, mutta ehkä toisenlainen sovitus olisi voinut auttaa asiaa. Suurin muutos kappaleeseen oli tehty pituuteen: koska kappale kesti alun perin pidempään kuin sallitut kolme minuuttia, jouduttiin loppu häivyttämään kisoja varten ja se jää kirjaimellisesti ilmaan.

Laulussaan Luca Barbarossa kirjoittaa kirjettä ilmeisesti entiselle rakastetulleen ja pyytelee anteeksi lähestymistapaansa. Kovin vahvaa tunnelatausta hän ei esitykseensä saanut, mutta karisma kyllä riitti jonkin matkaa ja takasi kappaleelle tuon 12. sijan 21 kilpailukappaleen joukossa.

Vaikka menestys ei ollut kansainvälisissä kisoissa kummoinen, ei se haitannut Luca Barbarossan kansallista uraa, joka oli alkanut jo vuosikymmenen alussa San Remossa, kuinkas muuten. Vuosikymmeniin mahtuu lukuisia albumeita ja kiertueita -- myöskään karisma ei ole karissut. Viime vuonna 50 vuotta täyttänyt Luca Barbarossa julkaisi vuosi sitten viimeisimmän (ja ilmeisesti kuudennentoista) levynsä Barbarossa Social Club. Still going strong, siis.

Luca Barbarossa - L'amore rubato (San Remo 1988)

Luca Barbarossa Spotifyssa
http://www.lucabarbarossa.it/

Ei pure tämänkään tyyppinen kasarirokki minuun.

Kiva kertsi, paljon muuta en muistakaan. Ihan kiva kolmonen tälle.

Olen kuullut tämän ehkä noin 500 kertaa, mutta en vieläkään muista melodiaa. Se ei voi olla hyvän biisin merkki.

Mukava perusrockiskelmä, jossa ei ole mitään ihmeellistä. Kolme tähteä.

Tylsä. Kenties jopa vuosikertansa tylsin. Eikä oikein avaudu tuon Lucan karismakaan. Heikot kaksi tähteä.

Olen aina jotenkin oudosti pitänyt tästä. Mielikuvissani tosin on jokin versio, jossa on tosi hieno unenomainen välisoitto, jota en ole myöhemmin etsiessäni onnistunut löytämään Voisikohan se olla esikatseluversiossa?

^ Voisko se olla siinä pidemmässä versiossa, joka leikattiin sopiviin mittoihin sitten esitystä varten?

barbarossa kirjoitti:^ Voisko se olla siinä pidemmässä versiossa, joka leikattiin sopiviin mittoihin sitten esitystä varten?

Mielestäni olen sitä siitäkin etsinyt

80-luvun lopun italialaista laatua. Ehdottomasti viisi.

Minulle tämä laulu on aina jäänyt kovin vieraaksi. Alkaa ja loppuu jotenkin kesken. Eikä mitään ihmeitä tapahdu siinä välissä. Mä en vain ymmärrä. Tuntuu junnaavalta.

KAKSI!

Ei juurikaan viihdytä eikä kiihdytä. Yksi pointsi.

No olipas tylsä renkutus, kaksi tähteä.

Minulla ei ollut mitään muistikuvaa tästä etukäteen ja tuskin kovin pitkään tämän kuuntelun/katselun jälkeen mielessä säilyykään. Ihan kiva, mutta jotenkin kovin ponneton sävellys ja vähintään yhtä ponneton esittäjä. Kun vielä loppu on leikattu tuollaiseksi, ei tähän synny edes mitään loppuhuipennusta.

Kolme tähteä.

UFOPOLI kirjoitti: Mielikuvissani tosin on jokin versio, jossa on tosi hieno unenomainen välisoitto, jota en ole myöhemmin etsiessäni onnistunut löytämään Voisikohan se olla esikatseluversiossa?

Juu se on siinä. Se versio on studioharjoituksista, aivan keskeneräinen.

Itselläni on aina todella kovat odotukset Italian suhteen. Kun edellisvuoden kappale oli tosiaan Gente di Mare, niin paljon odotin Italialta myös v.1988. Mutta aikamoinen mahalasku tuli yhdeltä suosikkimaaltani. Kappale oli ponneton, yhtä ja samaa sävelmattoa, ilman laaksoa tai kukkulaa. Lucan karisma ei purrut minuun, vaikka nimeltä hän oli tuttu. Ehkä olin häntä kuullut San Remon -lähetyksissä aiemmin. Hän oli viisumatkallaan jo kohtalaisen nimekäs italialaisartisti, joka olisi ansainnut paljon parempaa esitettävää Dublinissa. Noinkin korkea sijoitus oli yllätys. Kuivakka kakkonen.

Hapa kirjoitti:

UFOPOLI kirjoitti: Mielikuvissani tosin on jokin versio, jossa on tosi hieno unenomainen välisoitto, jota en ole myöhemmin etsiessäni onnistunut löytämään Voisikohan se olla esikatseluversiossa?

Juu se on siinä. Se versio on studioharjoituksista, aivan keskeneräinen.

Ooh.OOh! En siis olekaan (tässä suhteessa) keksinyt omiani Jos joku löytää ko. version jostain, olen kiitollinen

Huikea tuo lopetus. Kaikki mahtipontiset loppupamaukset ovatkin ihan turhia.

Eipä tästä jäänyt mitään päähän. Tylsäke.

** tähteä.

Blöh. Olipas turhanpäiväinen jankutus. Älä jankuta! Kaksi.

Vähän tylsähkö biisi, mutta minusta tämän soundit kuulostavat tosi hienoilta ihan näin tuubissakin. Kun kasariin kuuluu ne kolkot synat ja synajytkeet, jotka onnistuvat yhtäaikaa kuulostamaan sekä kumeilta että latteilta, eli ovat kolkot ja värittömät (=ruotsinalaivan jugocoverbändin äänimaailma) niin tässä se kasarisoundi on onnistuttu pyöräyttämään kumeanpyöreäksi, ilmavaksi, tilalliseksi, pehmein ja joustavin pinnoin. Täyteläistä. Ymmärtääköhän kukaan mitä yritän sanoa

Kolme.

^ Ymmärtää kyllä.

Kasariksi keskinkertaista parempi soundimaailma ei minun korvissani tätä kuitenkaan paljoa nosta... kakkosen annoin.

Luca esitti eilen Rai Unolla Sanremon voittolaulunsa vuodelta 1992

http://www.rai.tv/dl/RaiTV/programmi/me ... 9e682.html

Voe näetä vara-chrisreaita. Niin kasaria, ettei vettä keitä. Kuvittelen meneväni italialaiseen pitseriaan, jossa rupisia nelijalkaisia lattialla lojuu ja nuolee itseään. Mitä ovatkaan. Mariopelin hepun näköinen tarjoilija istuu pöydällä ja heiluttelee jalkojaan. Musiikki ei soi. Kohta kaikki pöydät romahtavat lattiatasalle. Itsestään. Italialaista valmistetta. Pöytäliinat pysyvät päällä liikkumattomina. Ne on hakattu nauloilla pöytään kiinni. 2 marsua lounaaksi.

Vähän kellarirokki, mutta ei tämä nyt ihan onneton ole. Kaksi tähteä.