Viisukuppila

Maa: Italia
Vuosi: 1987
Kappale: Gente di mare
Esittäjä: Umberto Tozzi & Raf
Säveltäjä: Umberto Tozzi, Raf
Sanoittaja: Giancarlo Bigazzi
Kapellimestari: Gianfranco Lombardi
Sijoitus: 3./22
Pisteet: 103
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1987it

Torinossa syntyi vuonna 1952, maaliskuun 4. päivä, tuleva supertähti. Ainakin italialaisten mielestä, mutta kyllä Umberto Antonio Tozziksi nimetty punapää on niittänyt mainetta saapasmaan ulkopuolellakin. Vasta kuudentoista vuoden iässä Umberto kiersi jo pitkin Torinoa 13-henkisessä laulu- ja soitinyhtyeessä. Vuonna 1974, ollessaan 22-vuotias Tozzi sai menestystä lauluntekijänä, kun hänen rustaamansa Un corpo, un'anima nousi hitiksi. Kappaleen esittivät Wess ja Dhori Ghezzi, jotka viisufanit muistavat hyvin Italian viisuedustajina vuodelta 1975. Umberto Tozzi julkaisi ensimmäisen soololevynsä vuonna 1976, mutta todellinen jättimenestys odotti miestä seuraavana vuonna, kun hänen toiselta albumiltaan julkaistu single Ti amo räjäytti potin. Seitsemän kuukautta Italian listaykkösenä viihtynyt kappale saavutti menestystä myös muualla Manner-Euroopassa. Seuraavana vuonna julkaistu single Gloria on Umberto Tozzin kansainvälisesti menestynein julkaisu. Amerikkalainen Laura Branigan julkaisi englanninkielisen version kappaleesta 80-luvun alussa ja siitä tuli jättimenestys rapakon takana. Myöhemmin Branigan julkaisi vielä omat versionsa Tozzin kappaleista Ti amo ja Mama.

Vuonna 1987 Umberto Tozzi, Gianni Morandi ja Enrico Ruggeri voittivat San Remon musiikkifestivaalit kappaleella Si può dare di più. Tozzi, Giancarlo Bigazzi ja Raffaele Riefoli vastasivat kappaleen sävellys- ja sanoitustyöstä. Ja kuka onkaan Raffaele Riefoli? Me viisuista kiinnostuneet hörhöt saatamme tuntea hänet paremmin nimellä Raf.

Raffaele Riefoli syntyi syyskuun 29.päivä, vuonna 1959. Lapsuutensa Lontoossa viettänyt nuorukainen sai ensikosketuksensa menestykseen vuonna 1984, kun hän julkaisi ensimmäisen singlensä Self Control, jonka hän kirjoitti yhteistyössä Giancarlo Bigazzin ja Steve Piccolon kanssa. Kappale nautti listamenestystä useissa Euroopan maissa. Ja niille, jotka nyt kuumeisesti miettivät onko kyseessä sama kappale, jonka Laura Branigan myös levytti, niin vastaus on kyllä. Branigan levytti kappaleen Amerikan ja maailman markkinoille samaisena vuonna. Raf itse ei saavuttanut muilla englanninkielisillä julkaisullaan samanlaista menestystä ja pikkuhiljaa hän siirtyikin kirjoittamaan ja laulamaan omalla äidinkielellään. Tämä suunnanvaihdos johti vuonna 1987 yhteistyöhön Tozzin kanssa.

San Remon laulufestivaalien jälkeen kaksikko yhdisti jälleen voimansa, tällä kertaa Eurovision laulukilpailuihin samaiselle vuodelle, jonne heidät valittiin maan edustajiksi. Tozzi ja Raf vastasivat sävellyksestä ja Giancarlo Bigazzin sanoitti kappaleen Gente di mare (merenkulkijat), joka oli Italian sävelmä vuodelle 1987. Kappaleessa verrataan maissa ja merellä olevia ihmisiä. Merelle lähtevät saavat rauhan kun taas maissa olevat elävät kuin vankilassa. Brysselissä, toukokuun 9.päivä järjestyssä finaalissa, Umberto ja Raf, nousivat lavalle esiintymisnumerolla seitsemän. He esittivät kappaleensa ilman vaatteilla koreilua tai pellehyppyjä. Pisteidenlaskun aikana artistien lämpiössä tunnelma oli korkealla ja tupakka tuntui maistuvan herroille. Italia sai tyytyä kisojen pronssisijaan Johnny Loganin viedessä voiton toistamiseen. Kisojen jälkeen Gente di mare kuitenkin nousi listoille Euroopaan maissa. Vuonna 2005 kappale julkaistiin Euroviisujen 50-vuotisjuhlalevyllä Winners and Classics.

Molemmat herrat lukeutuvat Italian menestyksekkäimpien laulajien kastiin ja kummankin ura on jatkunut menestyksekkäänä aina tähän päivään asti ja varmasti jatkuu vielä pitkään.

Umberto Tozzi Spotifyssa
Raf Spotifyssa
http://www.umbertotozzi.com/
http://www.raf.it/

Olematon melodia ja paatoksellinen tulkinta. En pidä myöskään Umberton raspista. Herrojen hitit ovat enemmän makuuni. Tälle liikenee nippa nappa niukin naukin kaksi tähteä **

Tylsä mikä tylsä, en pahemmin pitänyt. Kaksi tähteä.

Hienosti kasvaa loppua kohden tämä tunnelmallinen viisu. Neljä tähteä.

Joskus olen pitänyt enemmänkin - tänään, tässä ja nyt NELJÄ!

Kaunis ja koruton on.

Yliarvostettu on! Tylsä mikä tylsä.

Ah, taas tätä italialaista laatua. Listoillani historian 25. paras viisu.

Tunnelmallinen italioiskelmä, joita maan viisuhistoriassa riittää. Tälle viisuklassikolle neljä tähteä.

Mukava fiilis vallitsee koko kappaleen ajan, johtunee pitkälle italian upeasta ja kauniista kielestä. Tämän kaltaisia Italia-ballaadeja voisi enemmänkin nykypäivänä kuulla viisuissa. Olisi kiva.

Tämä on käytännössä ainoa näistä Italian 'suurista, vanhoista viisuista', joka herättää mussa mitään tunteita. Ja tää niitä tunteita vallan herättääkin, pakko antaa viisi. Ihanaa paatosta.

Vaikka meri-ihminen olenkin, ei tämä klassikkoviisu ihan räjäytä tajuntaani. Tunnelma on mukavan merellinen ja Umberton ja Rafin äänet sopivat erinomaisesti yhteen, mutta minusta tämä ei kasva edetessään niin paljon kuin voisi tai pitäisi, kaipaan lisää dramaattisuutta tai jotain muutosta. Kaikesta huolimatta oikein hyvä ja nostalginen italoviisu.

Neljä tähteä.

Hieno italoviisu tässä. A-osassa aika-arvoltaan nopeita nuotteja ja kertosäkeessä pitkiä. Upea melodia, jossa klassikon ainekset. Tunnelma on odottava, käynnistyykö-eikö käynnisty. Minulle käynnistyy riittävästi . Kolmas tila oli nimekkäille artisteille kutakuinkin tyydyttävä. Minusta Italian parhaimmistoa, joten pitkästä aikaa viitonen .

"Frutti di mare" Tykkään tästä kovasti! Umberto ja Raf ovat mielenkiintoinen duettopari ja sävelmä on todella kaunis. VIiden tähden klassikko.

upea, mmmmahtava lataus tulkinnoissakin, harmoninen, elähdyttävä taidenautinto, italian ihan parhaita top 4 luokkaa, ja arvelinkin ettei kukaan puutu tämänkään kappaleen kohdalla tähän erityisen hienoon tekstiin. Sille täydet myös! Italianoot tekevät ranskalaisten ja ehkä joidenkin muidenkin ohella niitä kaikkein parhaimpia tekstejä! "Isoveli sininen... toisella rannalla on joku joka ei tiedä sinusta mitään...." ah, se on kuulkaas kohta nitrojen paikka, kylmät väreet menivät jo iholla kun kävin läpi tuota videota, tosin jälleen ilman ääntä koska kappale on toki tuttuakin tutumpi... en ihan muistanutkaan että tämä taidevideo oli näinkin loistava! 5 pist.
niin, en usko että italilalta tulee enää koskaan näin hyvää teosta, vaikka tämän vuotinen "Sillin" Ninan esitys on sekin toki varsin hyvä... eiköhän ne viimeiset ja vaikuttavimmat mahdolliset melodian aiheet käytetty jo viime vuonna loppuun...! (vähemmän optimisempaa romualtoa,no no ylireagointia?) sanotaanhan siinä Azerienkin kappaleessa orwellimaisesti että "Kun musiikki kuolee..." tai voihan olla että se tarkoittaakin maakohtaista tilannetta, hävetköön siis he kun jokseenkin epätoivoisessa tilanteessaan käyttävät sinikeltaista laina-apua.
Ai niin ja kiitos jälleen kerran kirjoittajalle ansiokkaasta Viisula-esittelystä, ei se oo kuulkaas meijän konstikaan olla ku pohjatyö tehdään noin hyvin ja huolella... hieman ihmettelen vain coverfanina ettei jutun yhteyesä mainittu Arja Saijonmaan suomalaista versi... hetkonen, eiku hänhän lauloi sen ruotsiksi Lasse Holmin kanssa. Voihan äly, tästähän olis saatu vaikuttava versio meilläkin, ketkä olisivat laulaneet sen, ehdotakkaapas joitakin!? Tauski ja ...

Mun tähänastiset Viisulasijoitukset:
Kokonaissijoitus 25./614, vuosi 1987 1./12, 1980-luku 7./123, Italia 4./24

Eli korkealla on mulla tämä italialaisten supertähtien viisu. Tozzin levyjä löytyi levyhyllystä useitakin kappaleita, joten tietysti olin innoissani Tozzin osallistumisesta kisaan. Rafin italodisco ja tietysti se alkuperäinen Self Control oli myös aiemmin tuttua. Vaikka artistien entisten tuotosten tasolle ei tällä biisillä yllettykään, on kyseessä kuitenkin kelpo italoedustaja.

Ei puhuttele minua tämä italoiskelmä. Tunnelatausta juu, mutta ei. Jokin tässä tökkii ja pahasti. 2/5 (Tauski ja Tuksu duetoimaan .)
Viisu on yliarvostettu.

Vahva melodia ja hyvät laulajat, neljä tähteä.

Jostakin syystä en pidä yhtään tämän kappaleen keinuvasta etenemisestä. Joskus tuollainen saattaa kuulostaa hyvältäkin, mutta ei tässä yhteydessä... Ja muuta tästä ei sitten jäänytkään mieleen.

** tähteä.

Miten näin hyvä viisu on saanut noin paljon huonoja tähtiä?!?

Tuolloin 80-luvulla en yhtään ymmärtänyt, että mitä moinen Raf tekee mukana "sähläämässä", mutta heikompihan tämä varmasti olisi vain Umberton esityksenä. Tyylikäs viisu, jonka soundimaailma on todella harvinaisen ajaton 80-luvun viisuksi! Sävellyksessä tykkään erityisesti "konekiväärimäisestä" A-osasta. Yhä edelleen tämä klassikko-viisu toimii niin hyvin, että annan täydet viisi tähteä.

Jonkinlainen klassikko ainakin viisupiireissä. Helppo kuunnella ja katsella. Neljä tähteä.

Ehdoton klassikko omassa luokassaan ja vahvat viisi tähteä. On kulkenut sydämessäni tiiviisti mukana vuodesta 1987, joten myönnän suoraan, että ehkä kovin tuorein tai objektiivisin korvin tätä osaa kuunnella.

Mutta mahtavat miehet ja pysähdyttävän karismaattinen esitys. Duetto on paikallaan, ah!

Mun ei varmaan tarvitse tätä sen enempää perustella

VIISI

Miten on päässyt ohariksi tämä loistava viisu. Loistavaa rytmitystä, rakentamista, odotusten luomista ja tyylikästä, tyylikästä täyttämistä. Joskus on syytä avata urut antaa maljan vuotaa yli, joskus jatkaa etukenoa ja tämä on jälkimmäisiä. Viisi, ilman muuta!

Yliarvostettu möhkäle. Melodi on kiva, mutta siihen se sitten jääkin. Kaksi tähteä.

Kaunis italoballadi, joka sentään erottuu Italian muista viisuista. Kolme tähteä.