Viisukuppila

Maa: Suomi
Vuosi: 1988
Kappale: Nauravat silmät muistetaan
Esittäjä: Boulevard
Säveltäjä: Pepe Willberg
Sanoittaja: Kirsti Willberg
Kapellimestari: Ossi Runne
Sijoitus: 20./21
Pisteet: 3
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1988fi
Karsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/70s_80s/Finland1988.html

Boulevard-yhtye perustettiin alkuvuodesta 1982. Yhtyeen perustajajäsenet olivat Kyösti Laihi ja Erkki Korhonen, jotka päättivät eräässä samassa tilaisuudessa musisoidessaan perustaa oman yhtyeen. Laihin ja Korhosen lisäksi Boulevardin alkuperäiskokoonpanoon kuuluivat myös Tuomo Tepsa ja Matti Auranen. Seuraavana vuonna Boulevard teki ensimmäisen keikkansa erään helsinkiläisen hotellin ravintolassa. Pian yhtyeen maine yhtenä Suomen ammattitaitoisimpana ja viihdyttävimpänä ravintolaorkesterina lähti kirimään.

Seuraavien vuosien aikana bändi pääsi säestämään monia suomalaisia eturivinkin artisteja. Boulevard oli tuttu näky myös estradishow'n säestäjinä. Yhtyeen historian kohokohtana voitaneen mainita estradishow Viihdeilta Savoyssa, jossa yhtye pääsi säestämään myös ulkomaisia artisteja, kuten esim. Vaya Con Diosta. Boulevardin kokoonpano on vaihdellut vuosien varrella, ja useat Suomen tunnetuimmista ammattimuusikoista ovat jossain vaiheessa uraansa soittaneet myös Boulevardin riveissä. Boulevard oli nimenomaan liveyhtye, sillä se ei tehnyt ennen euroviisuedustustaan yhtään levytystä.

Boulevard sai ensimmäisen kerran valtakunnallista – ja itse asiassa samalla myös kansainvälistä – huomiota, kun se valittiin esiintymään taustaryhmäksi Vicky Rostin viisuesitykseen Brysselin Eurovision laulukilpailuihin 1987.

Seuraavana vuonna Boulevard osallistui omillaan Suomen euroviisukarsintoihin. Yhtyeen kokoonpanoon kuuluivat tuolloin solisti Kyösti Laihi, Juha Lanu (kitara), Jari Nieminen (kitara), Tuomo Tepsa (basso), Erkki Korhonen (rummut, kv. finaalissa tamburiini) ja Jari Puhakka (koskettimet). Yhtye sai esitettäväkseen laulun Nauravat silmät muistetaan, jonka oli säveltänyt Pepe Willberg – Suomessa 60- ja 70-luvulla suurtakin suosiota nauttinut laulaja, joka näihin aikoihin lähinnä keskittyi säveltämään lauluja muille. Willberg on kertonut, että hänen tavoitteenaan oli säveltää laulu, joka muistuttaisi ABBA:n Waterloota, mutta laulun lopputulos, erityisesti Kassu Halosen tekemän sovituksen jälkeen, ei enää kuulostanut aivan siltä, mitä alun perin oli tavoiteltu. Laulun sanat oli kynäillyt Willbergin silloinen vaimo Kirsti.

13. helmikuuta 1988 järjestetty Suomen euroviisukarsinta muistetaan todellisena kompromissivuotena. Tuloksen ratkaisivat kuusi alueraatia, joiden äänet hajaantuivat niin paljon, että lopulta voiton vei laulu, joka ei ollut yhdenkään raadin suosikki. Boulevard sai kolmelta alueraadilta toiseksi suurimmat pisteet. Voitto oli myös todella täpärä, sillä Nauravat silmät muistetaan saavutti vain yhden pisteen enemmän kuin toiseksi sijoittunut Svart och vitt, joka oli ollut monen raadin ykkössuosikki, mutta Kajaanin raati jätti sen mystisestä syystä kokoaan pisteittä. Etukäteen karsinnan voittajaksi oli veikattu eniten toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneita Helena Millerin ja Ami Aspelundin esittämiä lauluja. Karsinta päättyi myös hivenen noloon tilanteeseen, sillä juontaja Sini Sovijärvi ei voittajan kertausesitystä juontaessaan muistanut kappaleen nimeä lainkaan.

Euroviisukarsintojen jälkeen äänitettiin Boulevardin ainoaksi jäänyt pitkäsoitto Nauravat silmät. Samassa yhteydessä levytettiin myös euroviisulaulun englanninkielinen versio Laughing eyes.

Suomi esiintyi Dublinin Eurovision laulukilpailuissa 30.4.1988 kilpailukavalkadin kolmantena kahden muun Pohjoismaan, Islannin ja Ruotsin jälkeen. Boulevardin esityksessä tapahtui tekninen kömmähdys, sillä ensimmäisen kertosäkeistön alkaessa esityksen taustanauha hiljeni useaksi sekunniksi. Kapellimestari Ossi Runne sanoi myöhemmin, että hän olisi keskeyttänyt esityksen, mikäli taustanauhan vaimentuminen olisi kestänyt vielä hetkenkin kauemmin. Äänestyksessä Suomen ainoaksi pistesaaliiksi jäi Israelin antamat kolme pistettä, joiden turvin Suomi pelastui jumbosijalta.

Boulevardin valtakunnallinen julkisuus ei kestänyt kevättä 1988 kauempaa. Viisujen jälkeen yhtye palasi takaisin esiintymään ravintoloiden ja estradien lavoille. Vuonna 1994 yhtyeen toinen perustajajäsen Erkki Korhonen jätti Boulevardin, ja perusti oman kokoonpanonsa Avenue 7. Vuoden 2000 jälkeen Boulevard ei ole juurikaan keikkailut, sillä yhtyeen keulahahmo, ja ainoa koko yhtyeen historian ajan mukana ollut, Kyösti Laihi jäi MS-tautinsa takia sairauseläkkeelle.

kyllä mää olisin Ossina keskeyttäny ja aloittanut laulun uuvestaan, sen verran iso kömmi tuo kyl oli... hmm, saihan Espanjan ryhmäkin v. -90 uusia sähäkän alkunsa. Tämä kappale on vähintään yhtä ammattitaitoinen ja nerokas kuin tuo esittelysä viivattu Waterloo. Erityisen harmoninen ja taitavasti koottu sävellys... 4.2 pist. Edesmenneesä Radio Kokkolasa oli sarja Työpaikkatoivekonsertti, ja meikäläisen ideoimana saatiin toivelista kokoon ja koko tyäporukan yhteinen toivelevy oli sitten tämä samainen Boulevardin hyvän tuulen lätkyttely. En ny muista soitettiinko se heti ohjelman alussa, ilmeisesti, ... tahi sitten viimeisenä... ? Israelissa on kyllä meitä ja meidän hyvyyttä aina tajuttu... noh, ei kumma että se on ollu munkin suosikkimaitani, yksi niistä... (ei niinkään enään, ymmärrettävistä poliittisista ym. syistä... tai no, musiikkihan se on tietysti se asia jota olen sieltä päin palvonut, aina Marionin upeista juutalaiskappaleitten esittämisisajoilta lähtien))

Mun tähänastiset Viisulasijoitukset:
Kokonaissijoitus 181./619, vuosi 1988 7./14, 1980-luku 42./124, Suomi 8./21

Turhan aliarvostettu ja mollattu suomiedustaja. Tämähän on harvinaisen iloinen ja positiivinen biisi suomalaiseksi. Tässä on kauniita harmoonisia sointukulkuja. Biisin orkesterisovitus on loistava ja varsinkin tuo välisoitto on hieno. Mutta todella kriittistäkin sanottavaa tästä löytyy. Boulevard ja solisti ovat täysin karismaattittomia. Jonkun muun esittämänä tämäkin saattaisi olla ikivihreä viisubiisi. Siitä tulikin mieleen, että tämän voisi taas joskus vetää karaokessa.

Yksi heikoimmista Suomen viisuista kautta aikojen.

Aiemmin inhosin, mutta tarkemmin kuunneltuna kappale itsessään on ihan sievä, esittäjät (etenkin juuri solisti) vain ovat niin totaalisen karismattomia, että ymmärrän häntäpään sijoituksen täysin. Kolme tähteä biisille siis.

Ossi Runne olisi kyllä tehnyt ihan oikein, jos olisi keskeyttänyt kappaleen. Suomalaiset ovat aina liian kilttejä.

Omaperversioni Suomen viisuhistoriassa. Minusta oikein iloinen ja reipaspoljentoinen, ei mitenkään tekopirteä ralli ja hauskat sanat. Vahvat kolme tähteä rapsahtaa helposti.

.

Ei ollenkaan niin huono viisu kuin yleisesti väitetään. Tänään 4/5.

Eilen alkanut maineenpuhdistusten sarja jatkuu tänään .
Vuoden 1988 viisukarsintamme olivat todella korkeatasoiset ja usean olisi voinut huoletta Dubliniin lähettää.
Boulevardilla oli tosiaan kokemusta euroviisuista jo edellisvuodelta. Jostain lehdestä luin silloin, että Boulevard -yhtyeen nimeä ihmeteltiin kovasti kisapaikalla (So? Ongelma? On hassumpiakin yhtyeen nimiä keksitty ). Taustanauhasählinki näkyy hetken epävarmuutena Kyösti Laihin kasvoilla, mutta hän pääsee siitä eteenpäin. Kappale oli iloinen duurilaulu (harvinaista Suomelta)ja ihan kelpo kappale muiden joukossa. Laulun teksti ja jäyhähkö esitys eivät olleet "samasta puusta." Eli olisin toivonut laulun tunnelman ja tekstin näkyvän myös rentona koreografiana ja oikeasti nauravina silminä. Silloin pisteitäkin olisi tullut enemmän. Jotakin loppunousua olisi myös voinut olla, sillä kappale vähän sitkistyy loppua kohti, kun orkesterisoolo ja kertosäe alkavat vuorottelemaan. Boulevard sai harmittavan vähäiset kolme pistettä, mutta minä annan neljä tähteä ja .

Minulla tämä on aina ollut niiden vähäpätöisimpien suomalaisviisujen joukossa ja esimerkkinä tyypillisestä kompromissivalinnasta: ei sen enempää kenenkään inhokki kuin suosikkikaan eli ihan kiva ja helposti unohdettava. Mutta onhan tämä mukavan positiivinen hengeltään, hauskan letkeä ja sävellykseltään itse asiassa aika hieno. Valitettavasti vain, kuten täällä on jo todettukin, ristiriita kappaleen ja esityksen välillä on liian suuri. Esitys on aika aneeminen, vaikka tähän tarvittaisiin reipasta otetta. Ainoa reipas ote eli helistimen soittajan irtiotto menee taas jo vähän överiksi muuhun kokonaisuuten verrattuna.

Summa summarum: sävellyksellä olisi ollut mahdollisuudet paljon pidemmälle paremmalla sovituksella ja esittäjillä. Kolme tähteä.

Mukavan letkeä hyväntuulen biisi, neljä tähteä.

Ihan kuunneltava, mutta ei mitenkään ihmeellisen hyvä. Kolmisen tähteä.

Ei huono ollenkaan, kaikkien Suomen viisujen joukossa on mulla plussan puolella. Turhaan tätä "unholassa" pidetään. Kolme tähteä.

:heh-heh: tosiaankin irtipäästetty "helistimen soittaja"... solistilla olisi ollut Maltan Kallen (2012) ilosta viiruiset silmät niin johan pisteitä oli ropissut ... pari kolme lisää! Karsintojemme taso oli tosiaan tuona vuonna erityisen kova, vaikken näin jälkeenpäin osaakaan kuvitella Dublinin hämylavalle enää muista kuin Petri Laaksosen Amor Amor, joka oli ja on selvästi jo liian hyvä kappale ... taviksille?! tekstikin oli harvinaisen onnistunut ja puhutteleva! huh! silti ainoat niistä karsintalauluistamme joille annan täydet 10 pist. ovat siis tämä Amor sekä sympaattisen Benny Töhnroosin esitys I november...
ai mitä mieltä videosta?, no siinähän tuo ilo ja svengi välittyi jopa paremmin ja luontevammin... jaahas, siellä postikortissa sitä vaaan poljethaan hullun lailla ilman pyöräilykypärää...

Tämä on tällainen iloinen ja positiivinen rallatus, joka saa hyvälle mielelle.

*** tähteä.

Minulle tämä suomiviisu on jäänyt erittäin etäiseksi, eikä aiheuta tunteita mihinkään suuntaan. Kakkonen.

Väitän, että tätä ei muista kuin viisufanit. Niin väärä voittaja kuin olla ja voi. Kolme tähteä.

Unna kirjoitti: esittäjät (etenkin juuri solisti) vain ovat niin totaalisen karismattomia, että ymmärrän häntäpään sijoituksen täysin.

Olen eri mieltä. Solistissa on lämmintä karismaa.

Suomen karsinnan 1988 täysin oikea voittaja.
(kyllä mä Amistakin tykkään, toki. Mutta se Helena Millerin nolotus olisi ollut........... NOLO Dublinissa, eihän siinä ole edes säveltä)

NELJÄ suomalaista sydäntä ja oikein ylpeilen

Todellinen kompromissiratkaisu. Oma suosikkini karsinnasta oli ja on AMOR AMOR. Siinäkin se draaman määrä.

Tässä ei juurikaan draamaa ole. Ihan kivaa, harmitonta meininkiä, joka saa minulta KOLMOSEN.

Ei huono! Liimaletti häiritsee vähän.. Mutta olenhan minäkin sellainen! Kolme ja puoli.

Eihän sitä taustanauhan hajoamista edes huomaa.
Ihan ok kappale
Heitetään turha jännitys pois ja nauretaan...

Tämän valinnasta olin käärmeissäni. Yksi Suomen huonoimmista edustuskappaleista, josta en saa parhaalla tahdollakaan löydetyksi mitään positiivista sanottavaa.
Fnland, one point.

Tylsäke, joka jää unohduksiin.

Tämä on sellainen viisu josta ei jäänyt yhtään mitään mieleen. Ei biisistä, ei esittäjien ulkonäöstä, ei mistään.

Mutta miksi ei tätä lähetetty?!? Oliko silloin joku "kerran edustanut ei voi päästä uudelleen, liian lyhyt hame jäkäjäkä"-negatiivisuuden aalto Amia vastaan? 1980-luvun Suomessa niin voi kyllä hyvin kuvitella. Muuta selitystä en keksi.

https://www.youtube.com/watch?v=rSNWEjwsumY

Taisin joskus tätä inhota, mutta nykyään tämä on jo ihan miellyttävä. Kertosäe erityisesti toimii. Kolme tähteä.