Viisukuppila

Maa: Irlanti
Vuosi: 1985
Kappale: Wait until the weekend comes
Esittäjä: Maria Christian
Säveltäjä: Brendan J. Graham
Sanoittaja: Brendan J. Graham
Kapellimestari: Noel Kelehan
Sijoitus: 6./19
Pisteet: 91
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1985ie
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/Ireland1985.html

Keskiviikon kasariviisuna on tänään Irlannin edustussävelmä vuodelta 1985, esittäjänään Maria Christian. Joskus me viisulan sisällöntuottajat joudumme vaikean tehtävän eteen kun laulajistamme ei tunnu löytyvän sen suurempaa infoa. Parhaimmista yrityksistämme huolimatta netin tietolähteistä ei löydy tietoa sen enempää artistimme elämästä ennen viisuja kuin sen jälkeenkään. Sellainen tilanne on tänään myös Maria Christianin kohdalla. Joten kerronpa neidosta sen minkä tiedän.

Maria Christian syntyi Dundalkissa vuonna 1965. Hän edusti Irlantia Euroviisuissa vuonna 1985 Brendan J. Graham tekemällä kappaleella Wait Until The Weekend Comes. Kappale keräsi 91 pistettä ja Irlannin sijoitus oli kuudes. Irlannin sinkkulistalla kappale nousi sijalle 15. Euroviisujen jälkeen Marialta näyttää ilmestyneen vielä toinen single nimeltä Star joka kipusi Irlannin sinkkulistalla sijalle 30. Siinäpä kaikki mitä netistä tuntuu löytyvän, mutta on eräs asia jonka Mariasta muistan. Nimittäin edustaessaan Irlantia vuonna 1985 Maria oli näkövammainen, hän pystyi erottamaan varjoja, hahmoja ja ääriviivoja. Täyttä varmuutta Marian tämänhetkisestä tilanteesta ei ole, mutta olen kuullut puheltavan että tätä nykyä hän olisi täysin sokea.

Irlannin karsinnassa, maaliskuun 27. päivä, Maria voitti 11 aluearaadin päätöksellä edustuspaikan Göteborgin viisufinaaliin. Göteborgissa Irlanti sai kunnian avata illan viisuiloittelun. Maria oli vaihtanut maansa karsinnassa nähdyn, omalaatuisen vaaleanliilan asun tyylikkäämpään vaaleansiniseen iltamekkoon.

Kappaleen säveltäjä Brendan J. Graham vastasi Irlannin edustuskappaleista myös vuosina 1976 (When), 1994 (Rock 'n' Roll Kids) ja 1996 (The Voice).

Tällä viikolla moni viisupikkujouluihin suuntaava joutuu wait until the weekend comes, mutta toivottavasti sinä siellä et odota viikonloppuun asti vaan ihan today jo kerrot mielipiteesi tästä Irlannin veisusta. Miten kolahtaa vai kolahtaako ollenkaan?

Irlannin karsinta 1985

Carol Ann - Two hearts
Marion Fossett - Only a fantasy
Jody McStravick - Couldn't live my life
Jacinta Whyte - The circus song
Jane Cassidy - Long before
Mike Sherrard - Hearts
Trish O'Brien - Hold her now
Maria Christian - Wait until the weekend comes

Aiemmin Viisulassa:

Irlanti 1976: Red Vincent Hurley - When
Irlanti 1994: Harrington & McGettigan – Rock 'n' roll kids
Irlanti 1996: Eimear Quinn - The voice

Ei oikein kolahda.

Kolahtaa. Aivan ihana melodia ja tunnelma tässä laulussa. Myös Maria Christianin liveveto oli täynnä lämpöä, sydämellisyyttä ja söpöyttä. Paketti oli kasassa. Hellyn vahvaan neloseen.

Olisin voinut odottaa tämän kappaleen kuulemista vaikka maailmanloppuun asti, enkä olisi menettänyt mitään mullistavaa. Aika mitäänsanomaton laulu.

** tähteä.

Hienossa vuodessa jää hieman vieläkin parempiensa jalkoihin, tai siis lähinnä esiintymispaikkansakin vuoksi unohtuu. Mutta onhan tämäkin hyvä kappale, ja tulkinta on onnistunut.

Hellyn NELJÄÄN! Ja tuleva viikonloppu tulee olemaan varmastikin tulkinnan tavoin onnistunut.

Ihan mukava avaus upeatasoiselle vuoden 1985 viisufinaalille. Melodia ja tunnelma miellyttävät. Kauneutta ja lumoavuutta kertosäkeessä riittää. Säkeistöt ovat ehkä vähän tylsempiä. Vahvat kolme.

MuzaMaza kirjoitti:Kolahtaa. Aivan ihana melodia ja tunnelma tässä laulussa. Myös Maria Christianin liveveto oli täynnä lämpöä, sydämellisyyttä ja söpöyttä. Paketti oli kasassa. Hellyn vahvaan neloseen.

Allekirjoitan. Mariassa on mielestäni jotakin samaa kuin Alankomaiden vuoden 1994 edustajassa Willeke Albertissa.

Minusta tämä oli mitäänsanomaton, ei jäänyt mieleen. Kaksi tähteä.

MuzaizaMaza sanoikin tärkeimmät. Neljä.

Herttainen olisi sana, joka tästä tulee mieleen, niin kappaleen kuin esittäjän osalta. Mainio aloituskappale, joka ehkä parhaiten pääsi esille juuri ekana kappaleena. Live-esitys vasta vakuutti minut, mutta tekikin sen sitten vahvasti. Ei aivan terävintä kärkeä huippuvuonnaan, mutta siltikin neljä tähteä.

Ihan nätti balladi, vaan sitten kuitenkin voimakkaimmin nouseva muistikuva on jonkisasteen teiniyskateus, joka pulpahti pintaan sittemmin pongaamastani ruotsalaisesta naistenlehdestä, jossa tuolloin seurustelevat Maria ja Herrey`s-Richard olivat so in love. Taitaa kyseinen artikkeli olla vieläkin tallessa itsekokoamani Herrey`s -kataloogini sisuksissa.

Hissimusiikkia. En nyt jaksa tällaisista mitään sanottavaa keksiä. Kaksi. Paitsi että viimeinen nuotti kuulostaa teennäisyyden huipentumalta.

Allekirjoitan. Mariassa on mielestäni jotakin samaa kuin Alankomaiden vuoden 1994 edustajassa Willeke Albertissa. [/quote]

nojoo, luonnonlapsenomaista (jos sitä nyt voi sanoa hollantilaisista, no ehkä, miksei.... turboahdetussa maassa kun kuiteski ollahan, maassa jossa metsäkin ovat hakattu jo aikoja sitten laivanteko- ym. tarpeisiin....) Kalervo Kassu säveltäjäjumalamme top 2-3 Halonen sanoi tässtä kappaleesta omassa puntarointiartikkelissaan joskus että kappaleen tunnelma on "pelokas..." hmm, niiih, voipi olla, viikonloput menevät aina niin nopeasti... paitsi ehkä ei sunnuntai,joka ehkä yleensä on lähes aina sateinen, pitkä ja jotenkin surumielisen tylsähkö...
Tuonkin vuoden miksaus ja ääniteknillis-jutuissa oli jotain lasiseen laulukirjaan (siis äänitarkkailijat jälleen maistissa?) viittaavaa möhläilyä (kuuntele esim. kappaleiden lopputahteja, loppusekunnit tulevat hetken kuin haudasta...maanalta... !) ja tämäkin kappale oli äänimaisemaltaan muistaakseni aika diskanttinen, riisuttu, bassoääntä sai hakemalla hakea... ja sellaisesta meitsi ei tykkää oikeeen ..... hmmm, sijoittunee ehkä sinne irlannin viisuhistorian vahvaa keskikastiin..... !!?!?

jk. ihan vahva nelonen ... (huom: olen jättämässä pois nuo 0.4 osapisteviilaushömpötykset....! Tämä oli ihan EU-komissionkin suositus... minulle, joka olen aina vähän jotenkin aivan erilainen kuin muut...) )

"Miksei aina voi olla lauantai, se on päivistä kaikkein parhain... se on lempeitä huulia..." Tarja Ylitalon eräs suurimmista hitti-bbiiseistä...!

Tämä oli hieno kappale, rauhoittava ja harmoninen. Neljä tähteä.

Periaatteessa ihan nätti, mutta jotenkin tästä tuli kovin teennäinen ja kliseinenkin tunne, kovin alleviivaavia kohtia oli monia. Laahaavuuttakin löytyi, samoin vanhanaikaisuutta aikaansa nähden.

ta1ja kirjoitti:viimeinen nuotti kuulostaa teennäisyyden huipentumalta.

Tästä olen niin samaa mieltä. Aivan kauhea loppukiekaisu, joka vahvisti puntarointini kolmen ja kahden tähden välillä. Kappale sai kyllä tuomaristoilta Irlanti-lisää pisteissä.

Kaksi tähteä.

Suloinen kappale, joka toimi mainiona avausnumerona. Ihan täysillä en rakasta, mutta neljä tähteä voi antaa helposti. Näen tässä myös jotakin traagisuutta Marian sokeutumisen vuoksi. Olisi mielenkiintoista saada tietää, mihin elämä on häntä kuljettanut.

- *ähh* opettaja, opettaja!, (- no mitä ny pikku rompsu!?) -saako korjata, nostan pisteeni 5:een, aivan suloinen esitys, kuuntelin sen täs tänä aamuna ja tämä oli hienompi kuin ehkä muistinkaan... pidin erityisesti noista huiluista, ja Marian sulokkaan sielukkaan elämäniloisesta tyylistä tulkita... myös kauneimpia naisia mitä muistan viisulavoilla esiintyneen.... ja te viimeisen lauletun nuotin puolesta rutisijat, olette vaan kateellisia kun ette ehkä pääse yhtä korkealle ja sävelpuhtaasti.... 5 pist. ja ehdottomasti irlannin ensimmäiseen kolmannekseen, sinne v. 1965 - 1968, 1975, -76 LAULUJEN ja SIIS näitten EIREN MESTARITEOKSIEN, elämää lähes suurempien taideteoksien RINNALLE.... ja joukkoon !
Irish Musik =

"Taitaa naapuri elää puutteessa..." Tekstari, Kokkola-lehti ke 14.11-2012.

'
Pariin kertaan kuuntelin tämän viisun.
Ei paha. Kiva melodia, mukava fiilis laulussa, hyvin esitetty - mutta ei tästä kappaleesta parin kuuntelukerran jälkeen paljoa mieleen jäänyt.
Pikkunätti laulu.
Esittäjä, Maria Christian, on kyllä herttainen, söpö - joten siitä plussaa.

Kolme tähteä.

'

Turhanpäiväistä hymistelyä ja höminää, kakkonen.

Odotuksia herättävä alku, ja odottaa siinä käsketäänkin. "Hold me now" kuulostaa hyvältä johdatukselta kertsiin, yllättäen se onkin jo itse kertsi. Sanoituksessa on ideaa, jos vertaa edellisenä arvioituun Happy maniin.

Vaikka viimeinen nuotti olisikin teennäinen (ta1ja), myönteisen erilaista on se, kun loppuun tuodaan uusi osio eikä lopeteta kertsiin. Varmaan sai tuomaristolta Irlanti-lisää (Leonardo), mutta ei niin paljon kuin Happy man (vai oliko se helppous- ja huonouslisää). Sille **, tälle ***, eikä ****:kään olisi mahdoton.

Mun täytyy kyllä myöntää, että mulla ei ollut minkäänlaista muistikuvaa tästä biisistä ja sen esittäjästä, vaikka olen tämän joskus aikaisemminkin kuullut... Kovin ikimuistoinen tämä ei siis näköjään ole, vaikka ihan kelpo tuotos onkin. Kertsi on hyvä ja tunnelmallinen, tosin muut säkeistöt ovatkin sitten vähän puuduttavia. Annan karsean "loppuhuipentuman" anteeksi, koska Maria on niin herttainen. Kolme tähteä tälle.

Balladi Irlannista, miten voi olla mahdollista? Danan herttaisuutta haetaan, mutta ei saada. Carpentersmaisia kuvioita. Ei niitäkään onnistuta piirtelemään. Lässähtänyt kärpäslätkä, jonka päällä yksinäinen perhonen. Sen minä nostan palkinnoksi ja päästän lentoon.

Aika perinteinen kasariballadi, aika köykäinen sellainen. Kaksi tähteä.