Viisukuppila

Maa: Iso-Britannia
Vuosi: 1988
Kappale: Go
Esittäjä: Scott Fitzgerald
Säveltäjä: Julie Forsyth
Sanoittaja: Julie Forsyth
Kapellimestari: Ronnie Hazlehurst
Sijoitus: 2./21
Pisteet: 136
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1988uk
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/UK1988.html

William McPhail syntyi Skotlannin Glasgow’ssa huhtikuussa 1948. Liekö William ollut suuri amerikkalaisen kirjallisuuden ystävä, kun päätti ottaa taitelijanimekseen Scott Fitzgerald? F. Scott Fitzgeraldia kun pidetään yhtenä suurimmista 1900-luvun amerikkalaiskirjailijoista.

Tänään siis esittelyssä Iso-Britannian viisu Go vuodelta 1988, ja sen esittää Scott Fitzgerald. Fitzgerald tuli tunnetuksi jo edellisellä vuosikymmellä, kun hän vuonna 1974 julkaisi ensimmäisen singlensä Judy Played The Jukebox. Suuren listamenestyksen hän koki vuonna 1977 duetoimalla Yvonen Keeleyn kanssa laulun If I Had Words. Kappale nousi brittien sinkkulistalla sijalle 3. ja herätti kiinnostusta mm. Australiassa ja Skandinaviassa. Kappale myös kuullaan vuoden 1995 hittileffassa Babe.

25. maaliskuuta vuonna 1988 BBC:n TV-studiolla käytiin taistelua Iso-Britannian edustuspaikasta Dubliniin. Maa oli päättänyt olla edellä aikaansa ja voittaja valittiin ensimmäistä kertaa jännittävällä puhelinäänestyksellä. Scott Fitzgerald esiintyi illan viimeisenä ja voitti toiseksi tulleen Two-Chen lähes 20 000 äänellä. Voittoa siis voidaan pitää täysin selvänä juttuja. Iso-Britannia sai näin itselleen mieluisan edustajan.

Voittosävelmän Go on säveltänyt ja sanoittanut Julie Forsythe, joka myös toimitti yhtä taustalaulajan virkaa Dublinin finaalissa 30. huhtikuuta. Eurovision laulukilpailun finaalissa Iso-Britannia esiintyi illan neljäntenä, heti Suomen Boulevard-yhtyeen jälkeen. Scott Fitzgerald esitti balladinsa takuuvarmasti ja sai dublinilaisyleisöltä raikuvat suosionosoitukset. Kukaan ei voinut kiistää etteikö Iso-Britannia olisi ollut yksi illan kovimmista ennakkosuosikeista.

Pisteidenlasku muodostui yhdeksi jännittävimmistä euroviisuhistoriassa. Kun enää kolme maata oli antamatta pisteensä, Iso-Britannian voitto näytti olevan aika selvää. Enää ei maan tarvitsisi saada kuin 11 pistettä. Ja kun pisteitä oli ropissut tasaisesta muiltakin mailta, niin tokihan viimeiset kolme tuomaristoakin Iso-Britanniaa muistaisivat? Sveitsi ja heitä edustanut, tuolloin vain ranskankielisillä alueilla suosiota nauttinut Celine Dion, oli jäänyt jo 15 pisteen päähän. Mutta kuinkas sitten kävikään? Ranska jätti brittiläiset ilman pisteitä, eikä Portugalikaan muistanut kuin kolmella pisteellä. Sveitsi oli kirinyt ennen viimeisiä raatiaääniä jo viiden pisteen päähän saadessaan Portugalilta täydet 12 pistettä ja Ranskalta yhden pisteen. Ja jotta tilanne muodostuisi vielä jännittävämmäksi, viimeisenä äänensä ilmoittanut Jugoslavia antoi Sveitsille kuusi pistettä vieden maan yhdellä pisteellä ohi Iso-Britannian. Ja lopulta Jugoslaviakin jätti Iso-Britannian pisteittä. Näin Sveitsi, esittäjänään tuleva supertähti Celine Dion, vei voiton yhden pisteen erolla Iso-Britanniaan ja Scott Fitzgeraldiin. Heti kilpailun ratkettua Iso-Britannian leirissä syy häviöön laitettiin Alankomaiden piikkiin, jossa Scott oli tehnyt hurjaa promootiotyötä ja silti maa oli jättänyt heidät pisteittä.

Liekö kiukku Alankomaita kohtaan laantunut vuoteen 2012 tultaessa, sillä marraskuussa järjestetyssä Eurobashissa Scott jo vitsaili häviölleen ja ”syy" oli vaihtunut Alakomaista Jugoslaviaan.
Lue lisää Scottin muistoja täältä http://schlagerblog.blogspot.fi/2012/11 ... ulous.html

Oliko sinun mielestä Scottin häviö epäoikeudenmukaista vai ei? Kerro se meille


Ison-Britannian karsinnan esikatselu 1988

Catwalk - 'Till the night
Camino - High windows
Zoe - Just a memory
Fnac - Make your dreams come true
Klass - One more chance
Clinging to the Wreckage - Heart to heart
Two-Che - This is the kiss
Scott Fitzgerald - Go

ESC 1988 viimeinen jury äänestää (tunnelmia greenroomista)

Scott Fitzgerald – Go (2012)

Nykyään irtoaa kolmonen. Ihan ok kappale, siedän jo tätä(kin).

Ihan kiva loppujenlopuksi, vaikkakin vähän liian hidas minun makuuni. Kolme tähteä kuitenkin.

Vaikka olenkin balladien ystäväksi kasvanut, tämä fanisuosikkiballadi ei vaan vieläkään nappaa kunnolla. Ei tämä nyt niin ihmeellinen ole, vaikka tiettyä tunnetta onkin. Heikko kolmonen.

Aivan upea, sydäntä viiltävä laulu ja tulkinta. Aikoinaan, teini-ikäisenä jopa pelkäsin tämän voittavan. Tätä nykyä, keski-ikäistyneenä vanhuksena olen sitä mieltä, että olisi saanutkin voittaa.

Itkettävän ihana! VIISI!

Tämä ei tehnyt minuun vaikutusta vielä Dublinin finaalissakaan ja yllätys oli suuri, kun tämä alkoi pisteitä napsimaan . Scottissakin jokin tökki. Hopeasijan ratkettua ja tarkemmin kuunneltuani huomasin pitäväni tästä aika paljon.
Eritysmaininnan saa aivan huikean kaunis loppu jousineen ja melodian päättyminen duurisointuun . Mollimelodia säkeistössä ja duurissa kulkeva kertosäe ovat harmoniassa ja jousisovitus on hieno. Scottiakin olen oppinut sietämään ja tulkintansa on vahva, vaikka karismaattiseksi en häntä kuitenkaan kehuisi. Dublinin pistelasku oli kyllä kaikkien aikojen trilleri ja minusta lopputulos oli juuri oikea: hoppee ei ole häppee. Tähtisadettakin tulee neljän tähden edestä.

Oli upea herrasmies Scott OGAEn bileissä syksyllä

Muistan silloin vuonna 1988 paheksuneeni tätä lähinnä sen takia, että Irlanti ja Johnny Logan oli mielestäni tehnyt saman jo edellisenä keväänä. Olin mielissäni kun ei voittanutkaan. Mutta nykyään ajattelen ihan toisella tavalla. Tämän olisi kuulunut voittaa Celinen nenän edestä. Vuonna 2004 tekemässäni 80-luvun marathonissa Go oli ykkössijalla. Siis 80-luvun paras euroviisu, mielestäni. Helpot viisi tähteä.

80-luvun huonoin euroviisu. Okei, Boogaloo on vielä pahempi, mutta pokaaleista tämäkin kisaa. Voin pahoin jo nähdessäni tyypin naaman ja liehuletin. Aito kuin 300 euron seteli. Tällaiset pitäisi lähettää sinne missä Maa on eksoplaneetta.

Céline Dionille viisi tähteä ja Scott Fitzgeraldille yksi liikaa eli yksi.

Aikamoinen pökäle. En jaksanut kuunnella loppuun asti. Laulaja ei vakuuta ja sävellyksessä ei ole mitää erityistä. 1/5
Seuraava kiitos!

Ukko vaikutti jokseenkin luotaantyöntävältä ja omasta mielestään niin erinomaisessa biisissään ei ole pahemmin hurraamista. Kaksi.

Sziget on ollut vauhdissa viime viikkojen arvioinneissaan!

Monin verroin miellyttävämpää kuunneltavaa kuin se Célinen turhakebiisi. Melkein pidän tästä.

*** tähteä.

Kaunis balladi, jossa on jotain pientä ärsyttävyyttä. Kolme tähteä.

Aikanaan tämä oli vuosisuosikkini ja olin syvästi katkera, ettei se voittanut, mutta se johtui lähinnä siitä, että olin jotenkin ovelasti onnistunut nauhoittamaan pätkän vuoden 1987 Suomen viisukarsintaa (en todellakaan tiedä miten) juuri Sveitsin kappaleen päälle enkä niin ollen edes muistanut sen olemassaoloa. Joitakin vuosia myöhemmin sain mummon Mitä missä milloin -kirjasta selville totuuden. Viisi tähteä annan edelleenkin, mutta kyllä Sveitsi on sekä vuoden että kaikkien aikojen voittajien ykkönen (tosin vasta maansa kakkonen!).

1988 on kaiken kaikkiaan huikea vuosi, joka hieman yllättäen jopa saavutti jaetun ykköstilan kaikkien vuosien arvosanakeskiarvolistallani.

vai että huikea vuosi, kyllä... varsinki islanti,itävalta... ai, nekö olivat ainoat jotka pettivät ja pahemman kerran... sinä vuonna... briteillä oli tietysti wäkiwahva balladi... hyvä solisti, sopivan miehekäs ja karhea... aijai... vaikea olla tykkäämättä ja pirusti... n. 4 pist. ... Celine on silti Celine... ei ehkä silti voi puhua edes samalla viikolla näistä kahdesta uusintaesityksen kunniasta kamppailleesta kappaleesta .... !??? sen verran eroa näitten ansioissa kuitenkin on... ehkä.... !? luulisin tai uskoisin....

Kerrankin, kun Britannia olisi ansainnut voiton Olen aina rakastanut riipaisevaa "Go"-kokonaisuutta - vahva sävel, koskettavat sanat ja upea esittäjä - tämä kosketti salaperäisellä tavalla jo parikymppistä diskohile-Werneriä. Eikä tenho ole laantunut vuosien saatossa piirunkaan vertaa! Harmi, että levytetty versio on soitannaltaan niin pliisu. Viisi kirkkainta ja loisteliainta mahdollista tähteä ja paikka Tonywerner's Eurovision All Time Favourites karvapäägalleriassa

Aika perustunnelmointia, ei mitään sen kummempaa, kolmonen.

Kaunis, mutta niin moneen kertaan kuultu, hieman siirappinenkin melodia on ihan mukavaa kuunneltavaa, mutta Scottin nenäsointisesta ja hieman karheasta äänestä en tykännyt, ulkoisesta olemuksesta nyt sitten puhumattakaan. Minusta on aika käsittämätöntä (no, Iso-Britannia kun oli kyseessä niin selittäähän se paljon), että tämä kamppaili viime hetkille asti voitosta. Siinä olisi tapahtunut viisuhistorian suurin voittoon liittynyt vääryys, jos Céline Dion olisi hävinnyt Scott Fitzgeraldille. Ne partez pas sans moi on sentään viisuhistorian kirkkaimpia helmiä.

Kolme tähteä.

'
Näitä balladeja on pilvin pimein euroviisujen historiassa.
Eikä tämä balladi suuremmin innostanut.
Minusta melko keskinkertainen lajityyppinsä edustaja.
Tunteikkaasti ja vahvasti Scott kyllä kipaleen esitti.

Kolme tähteä.

'

Uskon joka sanan mitä Scott laulaa
Riipaisevaa tulkintaa, riipaiseva tarina

Tän NIIIIIIIIIIIIIIIIN ois kuulunut voittaa

Täydet viisi, tietenkin

Kaksi tähteä.

En ole koskaan tykännyt tästä itkuvirrestä. Scott Fizgeraldin olemus on mielestäni hyvin ankean harmaa ja luotaantyöntävä. Tylsä viisu, mutta orkesteri soitti hienosti. Nauhoitin viisut aikoinaan c-kasetille ja aika usein tämän viisun kohdalla piti painaa kelausta eteenpäin.
Kauhunsekaisin tuntein seurasin pisteiden jakoa ja pelkäsin pahinta, mutta onneksi Celine voitti ja viisuilta oli pelastettu.

Ei ehkä ihan vuotensa Top3:een mahdu tämä kappale, mutta ei kauaksi jääkään. Biisi on upea ja koskettava, ja vaikka laulaja onkin vähän rasittava, niin kyllä tälle silti viisi tähteä irtoaa.

Tässä on jotain tosi oikein ja kaikki ihan väärin. Päätän että biisi on hieno, mutta taitaa tuo taitelijanimi Scott Fitzgerald kertoa esittäjästä oleellisen, varsinainen Zelig, varjo, en keksi mitä omaa siinä on. Tukkoinen ääni ehkä. Kolme biisille, tämä olisi voinut olla paljon enemmän ilman harmaapukuista tukahduttamista.

Ei tätä jaksa. Mikä laahauskulttuuri oli vallannut viisut näinä aikoina. Laulu kuin vanhan ja väsyneen miehen. Kuulee, kuinka tärkätyt puvuntakit napsahtavat kovia niskoja vasten. Hyvinmaksavan yleisön on miellyttävää kuunnella tämmöistä sivistynyttä musiikkia, joka ei ole sitä nuorison ärhentelyä. 1 vaivainen pisteenalmunen.

Olen aina pitänyt tästä
Mahtava ääni, joka sopii tähän kappaleeseen
Kertosäe joka jää mieleen
Esintyy paikallaan eikä tanssi
ja mikä viisu sovitus Ronnie Hazlehurstilta

Vaikuttava balladi ja Scott tulkitsee kappaleen hienosti. Kertosäe voisi olla vähän vielä mahtipontisempi. Kolme tähteä.