Viisukuppila

Maa: Sveitsi
Vuosi: 1981
Kappale: Io senza te
Esittäjä: Peter, Sue & Marc
Säveltäjä: Peter Reber
Sanoittaja: Peter Reber, Nella Martinetti
Kapellimestari: Rolf Zuckowski
Sijoitus: 4./20
Pisteet: 121
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1981ch
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/Swi ... d1981.html

Teillä on varmasti vielä tuoreessa muistissa sveitsiläiskolmikko, josta Viisulassa taannoin kerrottiin. Peter, Sue ja Marc saivat kunnian edustaa kotimaataan neljästi Eurovision laulukilpailussa. Jokaisella edustuskerralla he lauloivat eri kielellä. Vuonna 1981 oli italiankielisen kappaleen vuoro.

Peter, Sue ja Marc osallistuivat Sveitsin kansalliseen karsintaan laululla "Io senza te". Sävellyksestä vastasi trion parrakas osapuoli, Peter Reber. Sanoituksen kynäili Nella Martinetti, jonka myöhempiin meriitteihin kuuluu muun muassa Celine Dionin voittoisan viisukappaleen sanoittaminen.

Konkarikolmikko pääsi edustamaan Sveitsiä Dublinin kisoihin. Peter, Sue ja Marc kipusivat esiintymislavalle illan toiseksi viimeisinä. Pisteitä kertyi 121 ja sijoituksena oli neljäs. Siitä huolimatta "Io senza te" keräsi eniten täysiä pisteitä. Viisi maata piti Sveitsin kappaletta illan parhaana.

Suomeksi kappaleen coveroi Matti Esko & Berit nimellä "Jos ei sua ois".

"Io senza te" menestyi Peterin, Suen ja Marcin euroviisuista kaikista parhaiten. Se jäi myös heidän viimeisekseen. Mitä mieltä olet tästä italiankielisestä balladista?

Peter, Sue & Marc Spotifyssa

Aiemmin Viisulassa:

Sveitsi 1971: Peter, Sue & Marc - Les illusions de nos 20 ans
Sveitsi 1976: Peter, Sue & Marc - Djambo Djambo
Sveitsi 1979: Peter, Sue & Marc – Trödler & Co
http://www.peterreber.com/

Oikein kaunis "laulelmahan" tässä. Hieman olen aikojen saatossa tähän päässyt kyllästymäänkin, ja pan-huilu soi jotenkin liiankin voimalla tässä lavaversiossa. Kaikesta huolimatta NELJÄ tähteä.

Itse taidan tällä hetkellä pitää eniten kolmikon ensimmäisestä edustusviisusta (1971).

Kauniin tunnelmallinen balladi. Taitaa olla tämän kolmikon viisuista paras. Neljä.

Ihana kappale, tuon vuoden todellinen voittaja mielestäni. Varsinkin kun se voittaja on viisuinhokkini numero yksi.
Tämä on hieno ja kaunis kuin mikä. En ole Suen lauluäänen suurin ystävä kuitenkaan, vaikka se on kirkas ja tasainen. Ehkäpä siis liiankin tasainen ja jotenkin epätodellinen.
Siitä syystä tälle neljä pistettä, vaikka paras kappale olikin.

Edwina kirjoitti:kun se voittaja on viisuinhokkini numero yksi.

Kaunishan tämä on, vaikka jääkin vähän laimeaksi. Jotain suurempaa lennokkuutta olisin tähän sävellykseen ja tuohon Suen heiveröiseen tulkintaan kaivannut. Joka tapauksessa neljä tähteä.

Ihan nätti laulelma, mutta ei voita vuodensa voittajaa. Mitä te höpäjätte?

Upea :O Miksi en ole tällaista kuullut aiemmin?! Heittämällä viisi tähteä.

Kaikkien aikojen viisujeni top kympissä. Kaunis kuin mikä, kaikki toimii ja kestää kuuntelua. En tiedä olisiko näin hyvä millään muulla kielellä, kuin italiaksi, esitettynä! Viisi kirkkaasti tuikkivaa

Samza kirjoitti: Upea :O Miksi en ole tällaista kuullut aiemmin?! Heittämällä viisi tähteä.

Nämä ovat jotenkin hienoja hetkiä, kun joku löytää uuden viisusuosikin!

Itse olen aina pitänyt tästä erittäin paljon. Sveitsin parhaita, ellei jopa paras.

Rakastan, rakastan, rakastan! Aivan ihana tunnelmallinen kappale En osaa paremmin selittää, mutta tää on ehdottomasti mulla yksi kaikkien aikojen viisuista!

Tässä se nyt on: eri listauksissa olen tämän kappaleen useimmin rankannut itselläni Kaikkien Aikojen Parhaaksi Euroviisuksi, (mikäli sellaisia rankingeja ylipäätään on mahdollista tehdä, koska mestariteos-euroviisujakin on monia).
Io senza te on minulle hyvin tärkeä ja rakas kappale, todellinen mestariteos.
Ensi kuulemalta se kuitenkin vielä sulautui vuoden 1981 joukkoon ja sijalukuveikkauksessa se oli n.12. Kisaviikolla se kolahti tosi kovaa ja kun se napsi Dublinin illassa Suomeltakin 12 pistettä toivoin sen voittoa. Pettymyshän se Britannian renkutuksen voitto oli, mutta 4. tila tyydytti kuitenkin.
Io senza te:n levyversio on täydellinen . Jo kappaleen pan-huilu -intro sävähdyttää, erittäin hieno melodia kokonaisuudessaan on korviahivelevän kaunis ja sitten pan-huilulla soitettu väliosa kertosäkeiden välissä liikuttaa joka kerta. Tätä tuskin olisi voitu muulla kielellä laulaa, tämä kappale kuului laulaa italiaksi. Ehkäpä italian kielen harrastuksenikin alkoi tästä kappaleesta. Levyversioon verrattuna Dublinin orkesterointi jäi jotenkin puolitiehen siihen verrattuna. Trion stailaus oli yllättävän arkinen. Niistä viis, mutta tähtiä kirkkaat viis
Peter, Sue & Marc: Io senza te

Ihan suloista ja keinahtelevaa, neljä.

Nyt on minun vuoroni sanoa, että harvinaisen yliarvostettu viisu. Onhan tässä herkän kaunis sävel ja kaihoisa tunnelma, mutta jotenkin vaisuksi jää. Minulle ei kyllä mikään tuon kolmikon neljästä viisusta oikein kolahtanut. Tämän viisun aikaan elettiin panhuilun kulta-aikaa. Koska kyseinen soitin ei ole kuulunut suosikkeihini, saa tämän kappaleen intro heti minut vähän varautuneeseen tilaan. Ne myöhemmät panhuiluosuudet eivät ainakaan tilannetta paranna. Onneksi panhuilun trendikkyys meni aika pian ohi, mutta silloinhan julkaistiin kokonaisia levyjä pelkkää panhuilumusisointia, muistaakseni jotain joululevyjäkin panhuiluversioina.

Olen useasti hämmästellyt, kuinka samanlaisia mielipiteitä viisuista minulla on osanimikaimani Leon kanssa. Panhuilusta nyt löytyi ainakin yksi iso erottava tekijä.

Kolme vahvaa tähteä Sveitsin kolmikon viimeiselle viisulle. Toki tämä vuoden voittajan ohittaa mennen tullen - mutta niin tekee moni muukin sen vuoden viisuista.

Yksi suurista
Viisi ihana-hymiötä:

Ihanan dramaattinen alku. Eikä tuo Pan-huilu särähdä edes korvaan. Enhän minä silloin tenavana tämmöistä oikein arvostanut. Mutta nyt kun tukka on päästä lähtenyt, tenhoaa oikein hyvin. Kolmikon, se ehdottomasti paras eurovisioteos. Neljä tähteä.

Ei ehkä ihan minun mielimusiikkiani. Panhuilu on kyllä kiva.

** tähteä.

Ihan kaunis laulelma, kolme tähteä.

Kun mä kuulin tän kappaleen levyversion ekan kerran viime vuonna, mä kuuntelin tätä varmaan kolme tuntia putkeen. Siis tää kappale on mykistävän upea, erityisesti melodia on yksi upeimmista mitä olen kuullut yhtään missään. Live-versio ei ole ehkä niin hyvä, mutta silti tää on mulla vuoden 1981 ykkösviisu.

Viisi kultaista tähteä.

Soi radiossa noihin aikoihin, muistan mie. Ja en tykännyt. Miksi olisin, kun Hurriganes oli paras.
Melodisesti hyvä kappale, mutta laulupuolen voimattomuus kääntää korvani toiseen suuntaan. Eikä tämä viisuversio soi riittävän runsaasti, ehkäpä levyllä soi paremmin. Panhuilu tuo hissimusiikin piirteitä. Melodialle kolme.

Klassikko, ihana biisi

Erittäin kaunis kappale. En koskaan muista tämänkään olemassa oloa, vaikka nautinkin kovasti tästä. Neljä tähteä.

Ihan täydellinen,suosikkini sinä vuonna...
Räytywän hieno kaihoisa surumielinenkin...

Ei huono, mutta minusta tämä on aina kuulostanut jotenkin itsetarkoituksellisen kauniilta ja siten himpun verran teennäiseltä. Tulee mieleen matkamuistomyymälöiden krumeluuri turistirihkama. Alun raspilla laulettu osuus on tässä parasta ja se antaa aina odottaa jotain italialaista superklassikkoa, kertsi sen sijaan tuntuu vähän eripariselta. Mutta niin, ihan kivahan sitä turistikrääsääkin välillä on ostaa, siksi tällekin voi neljä tähteä kyllä heittää.