Viisukuppila

Maa: Kreikka
Vuosi: 1985
Kappale: Miazoume
Esittäjä: Takis Biniaris
Säveltäjä: Takis Biniaris
Sanoittaja: Maro Bizani
Kapellimestari: Haris Andreadis
Sijoitus: 16./19
Pisteet: 15
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1985gr

Eilisten saksankielisten ihmeiden sijaan Viisula nojaa tänään kreikankieliseen arkeen. On nimittäin koittanut aika katsella Takis Biniaris-nimisen artistin tähtihetki Göteborgin keväältä 1985, "Miazoume" (vapaasti suomennettuna "Samankaltaiset").

Kreikan yleisradioyhtiössä ei järjestetty tuona keväänä julkista karsintaa lainkaan, vaan solistimme sävelmineen saavutti edustusmatkansa sisäisen valinnan myötä. Lämpöinen Ateena vaihtui siis hänen kohdallaan ainakin oman säveltäjämestarimme Petri Laaksosen mukaan koleahkoon Göteborgiin. Viisuviikon huipennukseksi Kreikka, Takis Biniaris sekä "Miazoume" kuultiinkin koko sävelmärypäksen päätteeksi, yhdeksäntenätoista. "Vaikkakin olemme erilaiset, meitä yhdistää samankaltaisuus" jotakuinkin näin sanaili solistimme kaihoisan sävelensä tahtiin ja toivoi arvatenkin samankaltaista vastakaikua kansainvälisiltä tuomaristoilta. "Kaiku" jäi kuitenkin valitettavan vaisuksi, sillä Kreikan yhteispistemäärä, 15, riitti ainoastaan 16. sijalukuun.

Seuraavana keväänä ei Kreikasta sävelmää Bergeniin saakka saatukaan, vaan seuraava edustuskappale kuultiin välivuoden jälkeen Brysselissä. Tässä kuitenkin Takis Biniaris sekä "Miazoume". Herättääkö Göteborgin koleahkon kevään taltiointi millaisia tuntemuksia tai muistoja sinussa?

Minusta tämä on ihan kaunis laulu. Ei kuitenkaan mitenkään erikoinen, joten kolmonen saa riittää.

Hetken jo mietin, että näyttääpä tuo Münchenin lava aivan toisenlaiselta kuin muistelin, mutta sitten tajusin, että tämän otsikkoon oli livahtanut väärä vuosiluku. Itse biisille en oikein lämmennyt, aika tyhjänpäiväinen ja vaisuhko balladi vähän teennäisesti esitettynä. Kaksi!

Vau. Takishan olisi aikamoinen hottis ilman tuota resuista karvareuhkaa naamassaan! Enpä ole ennen huomannut. Melkein jäi itse kappale huomaamatta, sen verran keskitietä kuljettiin. Kolmen tähden arvosta kuitenkin.

Viime yönä juuri päivitin tämän kyseisen vuoden puntaria, mutta eipä tämä sieltä viimeisiltä sijoilta oikein minnekään liikkunut. Huono edelleen.

Vanhuus ei tule yksin. Aamuvuoroon lähteissäni tuolta varastoistani tekstin kaivoin, ja tuli siis erheellinen vuosiluku eetteriin. Onneksi täällä ehtivät korjaamaan erheen ennen kuin suurempaa haittaa olisi ilmennyt. Anteeksi siis aamuinen erheeni.

NELJÄ! Mä olen aina pitänyt tästä kauniista laulusta. Solisti oli vain niin kovin hermostunut tähtihetkellään. Joitakin vuosia myöhemmin hän yritti onneaan Kreikan karsinnassa. Olisikohan edustusmatkan myötä yhä ollut yhtä paljon vartijana? Mutta laulu on kaunis ja solistilla on hieno ääni. Värinästä viis.

Kaihoisan kaunis ja melodinen oli tämä Kreikan edustussävelmä, jossa oli aistittavissa Välimeren tuoksua ja etnisiä sointuja. Mukavasti keinui alusta loppuun, vähän sellaisilla vanhoilla mainingeilla mentiin, sillä mitään teräviä aallonharjoja ei tästä löytynyt. Senpä vuoksi hieman laimeaksi tunnelmapalaksi jää. Takisin laulua kyllä kuuntelee mielellään.

Kolme tasavahvaa tähteä.

Tämä kuuluu niihin kappaleisiin, jotka ovat jostain syystä jättäneet pysyvän muistijäljen lapsuudessa En tiedä miksi, kun ei tämä kappaleena ole kuitenkaan mitenkään erikoinen. Mutta jo osin nostalgiasyistä vahvat kolme tähteä.


(Voi noita aikoja, kun Kreikka löytyi yleensä tulostaulukon häntäpäästä )

Plääh, kauheen tylsä. Mitäänsanomaton ja helposti unohdettava.

Hirveen yllättävää, että mä rakastin tätä. Viisi.

// Olenpas minä nyt ollut lepsu näille kreikkakyproksille. Pudotetaas tämäkin kahteen.

Jostain ihmeen syystä ihan tykkäsin tästä, toisaalta tämä on ihme muminaa. Eihän tälle kai kukaan kärkisijaa ennustanut. Annanpa kuitenkin kolme tähtyläistä, koska tämä on niin eriskummallinen ja kuitenkin kiehtova.

Hyvin mitäänsanomaton veisu. Jännittikö tuota miesparkaa todella noin paljon, että ihan kädet tärisivät, vai näinkö aivan omiani?

** tähteä.

Erikoista, haaveilevaa laulamista, joka on hajota alakuloisuuden aiheuttamiin sydämen maanjäristyksiin. Tausta, soitinten luoma musiikkipuoli olisi pitänyt vääntää avonaisemmaksi, kolkommaksi. Miellyttäminen siis pois, radiopoppimaiset kaulukset ja nämä. Basson kujertelu sopisi oikein hyvin chrisreamaisesti laulettavaan biisiin, mutta tässä se värittää laulua teeskenteleväksi, siis biisiä. Sutaisee silmiin räpsymeikit. 2 vain.

Kaunis, rauhallisen tunnelmallinen ja aika alakuloisen oloinen biisi Kreikalta. Takis lauloi mallikkaasti. Vaikka häntäsilminnähden jännittikin, pystyi hän hallitsemaan tilanteen. Käsien tärinä näkyy mikin pitämisessä. Jos laulaja kiinnittää siihen huomionsa, niin kädet tärisevät vielä enemmän. Kuten sanottua Takis sai pidettyä jännityksensä kohtuuhyvin aisoissa ja sai aikaan kuitenkin seesteisen esityksen. Liian vähän pisteitä tälle herui Göteborgin illassa, nyt kuitenkin neljä tähteä.

Aika tylsähän tämä on, mutta tiettyä kiehtovuutta löytyy. Kolme tähteä.

Oikein kaunista musiikkia sunnuntaipäivän teehetken seuraksi. Erittäin vahvat kolme tähteä. Tykkäsin.

oi miten tääkin helmi on jäänyt multa kommentoimatta... siis taas kuristi kurkkua ja sai itkeä... upean pateettinen rutistus, jollaisia voi tulla vain Hellaksesta... ehkä hienoin kohta oli heti tuo äänilevyversion alkusoitto ... 4.4 pist. jaa mut mitä täsä taas pisteissä pihistelemään, parran päristyksestä loput pisteet eli siis 5.

Olisi mahdollisuuksia olla mahtipontinen, mutta laulaja vaikuttaa kunnon vätykseltä. Kaksi tähteä.