Viisukuppila

Maa: Suomi
Vuosi: 1991
Kappale: Hullu yö
Esittäjä: Kaija Kärkinen
Säveltäjä: Ile Kallio
Sanoittaja: Jukka Välimaa
Kapellimestari: Olli Ahvenlahti
Sijoitus: 20./22
Pisteet: 6
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1991fi
Karsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/90s_00s/Finland1991.html

Kaija Kärkisen (s. 9. syyskuuta 1962) ja Ilkka "Ile" Kallion (s. 18. marraskuuta 1955) yhteistyö alkoi mainosmusiikin parissa 1980- ja 90-luvun taitteessa. Ile Kallio oli noussut suosioon 70-luvulla Hurriganes-yhtyeen kitaristina. Kallio oli tämän Suomen legendaarisimman rock-yhtyeen kitaristina vuosina 1971-72, 1975-79 ja 1983-84, minkä jälkeen yhtye hajosi. Kallio on lisäksi soittanut muun muassa yhtyeessä Pera & The Dogs ja levyttänyt myös soolomateriaalia. Kun mikään Hurriganesin jälkeisistä projekteista ei lähtenyt oikein kunnolla lentoon, Kallio päätti elättää itsensä mainosmusiikin säveltäjänä. Pian hän kohtasi Teatterikorkeakoulussa opiskelevan Kaija Kärkisen, joka hankki opintojen ohella lisätienestiä laulamalla mainoksien musiikkia.

Mainosmusiikin parista oli myös Hullu yö -kappaleen sanoittaja, copywriter Jukka Välimaa, joka ehdotti Ilelle osallistumista euroviisukarsintoihin. Kun sävellys oli valmis, Ile kutsui Kaija Kärkisen laulamaan demon. Ei mennyt pitkään, kun Yleisradiosta otettiin yhteyttä Ile Kallioon. Esiraati oli ihastunut sekä kappaleeseen että myös sen laulaneeseen solistiin, ja Kalliolta kysyttiin, että tulisihan tämä samainen laulaja esittämään kappaleen myös euroviisukarsintoihin. Kaija Kärkinen joutui miettimään päätöstä, sillä hän piti itseään ensisijaisesti näyttelijänä, eikä ollut koskaan ajatellut nousevansa laulajana julkisuuden valokeilaan. Lopulta hän kuitenkin suostui.

Suomen euroviisukarsinnat 1991 järjestettiin Turun suuressa Typhoon-hallissa 2. maaliskuuta. Mukana oli 10 sävellystä ja esiintyjien joukossa olivat muun muassa viisukonkarit Riki Sorsa ja Kirka. Suurimman ennakkosuosikin viittaa kantoi harteillaan kuitenkin Suomen kansan suuresti rakastama Arja Koriseva, joka kilpaili peräti kahdella kappaleella. Lopullisen valinnan suoritti 12-henkinen asiantuntijaraati, joka äänesti Suomen kansan suosikkilaulajien sijaan kärkikaksikkoon kaksi laulavaa näyttelijää: Samuli Edelmann sijoittui toiseksi laululla Peggy, ja voiton vei Hullu yö, jonka esitti suurelle yleisölle tuikituntematon Kaija Kärkinen. Erityisesti Kaija Kärkinen sai raadilta kiitosta karismaattisesta lavatyöskentelystä. Yleisesti kuitenkin otaksuttiin, että voitto olisi mennyt toiseen osoitteeseen, jos Suomen kansa olisi saanut yleisöäänestyksellä päättää tuloksen. Arja Koriseva oli saanut yleisöltä suurimmat suosionosoitukset, ja lisäksi toiseksi sijoittunut kappale Peggy nousi suureksi hitiksi, siinä missä Hullua yötä ei noteerattu hittilistoilla juuri ollenkaan.

Kaija Kärkinen ja Ile Kallio olivat jo hyvissä ajoin ennen Euroviisuja kirjoittaneet yhdessä albumillisen musiikkia. Suomen suurin levy-yhtiö Fazer julkaisi keväällä 1991 albumin nimellä Mustaa vettä. Levy-yhtiöstä kuitenkin varoiteltiin, että levyn menestys voi jäädä vaisuksi, jos menestystä Euroviisuista ei tule, ja valitettavasti tämä uhkakuva myös toteutui. Hullusta yöstä levytettiin samalla myös englannin- ja italiankieliset versiot.

Rooman Eurovision laulukilpailut toukokuulta 1991 muistetaan lähinnä kaoottisista järjestelyistään, mistä myös Suomen delegaatio sai kärsiä. Logististen ongelmien takia Suomen toinen lehdistötilaisuus peruttiin kokonaan. Suurimman murheenkryynin aiheutti kuitenkin euroviisuorkesteri, jonka kitaristi ei millään oppinut Hullun yön kitarariffiä. Ensimmäisten harjoitusten jälkeen Ile Kallio ehdotti kapellimestari Olli Ahvenlahdelle, että hän menisi itse opettamaan kitaristille kädestä pitäen, kuinka sävellyksen teema soitetaan. Ilen opeista huolimatta soitto ei edelleenkään sujunut aivan nuottien mukaan. Suomi oli arvottu esiintymään viisufinaalissa numerolle 16. Kaijan lisäksi Suomen delegaatioon kuuluivat taustalaulajat Pirjo Aittomäki, Anita Pajunen ja Pemo Ojala, joiden vastuulla oli myös esityksen koreografia.

Äänestys sujui Suomen osalta perinteiseen tapaan hyvin vaisusti: tuloksena oli vain kuusi pistettä, jotka oikeuttavat kolmanneksi viimeiseen sijaan. Vain kolme raatia oli sijoittanut Hullun yön kymmenen parhaan joukkoon: Islannilta ja Kreikalta tuli kummaltakin yksi piste, irlantilaiset sen sijaan muistivat kappaletta peräti neljällä pisteellä. Kaija Kärkinen piti itse euroviisukokemustaan kurkistuksena maailmaan, jota hän ei lainkaan kokenut omakseen, sillä hän piti vielä tässä vaiheessa itseään näyttelijänä eikä iskelmälaulajana.

Vaikka Kaija Kärkinen elättikin viisujen jälkeen itsensä näyttelijänä, hän jatkoi myös musiikintekemistä Ile Kallion kanssa. Kaija ja Ile löivät hynttyyt yhteen myös yksityiselämän puolella. Vuonna 1994 he saivat sitkeän yrittämisen jälkeen levytyssopimuksen AXR-levy-yhtiöltä. Tarkoituksena oli julkaista 12 raitaa sisältänyt albumi. Aivan viime hetkillä syntyi vielä yksi bonuskappale: Sade. Ja kuinka ollakaan juuri tuosta “ylimääräisestä” kappaleesta nousi suuri menestyshitti, jota pidetään nykyään Kaijan ja Ilen läpimurtohittinä. Vuonna 1994 ilmestynyt albumi Sade oli suuri menestys, jota myytiin yli 70 000 äänitettä. Kaijan ja Ilen esittämä aikuiseen makuun suunnattu pop-musiikki vetosi suomalaisiin 90-luvulla erinomaisesti, sillä heillä oli useita radiohittejä ja lisäksi myös heidän kolme seuraavaa albumiaan myivät kultaa. Parivaljakolla työnjako on ollut jo pitkään vakiintunut: Ile säveltää ja Kaija laulaa ja sanoittaa. Vuonna 1998 he osallistuivat uudestaan Suomen euroviisukarsintoihin kappaleella Maailman laitaan. Tähän päivään mennessä Kaija ja Ile ovat julkaisseet yhteensä jo 11 albumia. He ovat kynäilleet musiikkia muillekin artisteille, ja esimerkiksi Marita Taavitsainen osallistui vuonna 2006 Suomen euroviisukarsintoihin heidän kappaleellaan Enkeli itkee.


Karsinnan kakkonen: Samuli Edelmann - Peggy (ylen Elävä arkisto)

Kaija Kärkinen Spotifyssa
http://www.kaijajaile.com/

Kesti hieman tajuta tämän biisin hienous, mutta olen uskoakseni sen jo löytänyt. Hieno viisu. Säälittävän aliarvostettu.

Aika ansaittu sijoitus viimeisten joukossa. Ei iske ei. Ja kun livekin vähän oli mitä oli, niin en yhtään ihmettele heikkoa menestystä. Kaksi.

Samuli Edelmannin Peggy olisi ollut huomattavasti parempi valinta Suomen karsinnoista.

lharju kirjoitti:Karsinnan kakkonen: Samuli Edelmann - Peggy (ylen Elävä arkisto)

Oliko Samuli noinkin söpö tuolloin?

Oma ykkössuosikkini karsinnassamme oli NINAN "Kuinka voisinkaan". Mutta tämäkin oli hyvä. Ja aivan liian aliarvostettu niin tuolloin kuin yleensäkin. Dramaattinen, yhtäaikaa raskas ja kevyt. Mieltävaivaavan vahva NELONEN.

Olin aina luullu tätä pitkäveteiseksi unilauluksi, mutta kun kuuntelin tän ekaa kertaa pari kuukautta takaperin.. niin täähä on tosi hyvä draama-(balladi?)biisi!
En ymmärrä yhtään tän huonoa sijoitusta, tässähän on kaikki joka iskee yleisöön

Outoa ettei myöskään Kaijasta tullut sen suurempaa laulajaa Suomessa, peittoaa 100-0 kaimansa lauluäänellään


Suomen 90-luvun paras viisu, viisi tähtee

Tämä on todella hieno kappale. Tässä on ihanaa dramaa ja kappale on hyvin iskevä. Minusta tämä on yksi Suomen parhaista kappaleista

Upea Suomi-viisu! Viisi tähteä. Olisihan Peggy tosin ollut tätä moninkertaisesti parempi, mutta hyvä näinkin.

No jaa, ei tämä mikään maailmoja mullistava iskelmä ole, mutta Suomen viisuksi melko hyvä. Heikot neljä tähteä.

Loistava esimerkki siitä, miten hanurista viisut tuohon aikaan olivat - vain kuusi pistettä! Jos tämä upean dramaattinen powerballadi olisi laulettu englanniksi ja se olisi edustanut esimerkiksi Irlantia, pisteitä olisi tullut ainakin sata enemmän. Aivan varmasti.

Taustakuoro kiekuu live-esityksessä välillä vähän koomisesti, mutta muuta moitittavaa en tästä etsimälläkään löydä. Neljä tähteä.

lauleskelin tätä lapsena jonkun verran siskon kanssa ja muistaakseni aikuisena vetäny kerran karaokessa hyvät muistot tästä. kolmonen

Sormi pystyssä valistetaan irtosuhteiden vaaroista ("Ei haluttukaan vastuuta kantaa"). Kliseetä kliseen päälle ja tähtiroolissa suomalaisten suosikkiriimi yö / lyö. Vaan minne unohtuivat työ, syö, vyö, hyö ja myö?

Yksi hullu yö, villi sydän lyö
Me ehdittiin kai jotain siinä näyttää
Yksi hullu yö, villi sydän lyö
Ei tajuttukaan kondomia käyttää

Olin niin tyly Katri Helenan Tiluliille, että yritän nyt vähän pidellä hevosiani, mutta korni on korni vaikka italiaksi kääntäisi. Aliarvostuksesta puhuminen on loukkaus aliarvostukselle. Ei silti 90-luvun huonoimpamme.

"Ulluu joi!"

Ei tämä suinkaan huono ole, sellaista Suomen keskitasoa. Kaija-raukka oli kyllä ihan p*skanjäykkänä lavalla. Annetaan kolmonen.

Tämä on tällaista radiomusiikkia. Kyllä tätä kuuntelee, mutta mitään kovin mielenkiintoista tästä ei löydy kaivelemallakaan.

** tähteä.

Ehdottomia suosikkejani suomiviisuista. Klassisen rokin voimaballadi, jossa moni asia on paikallaan:paatos, aidon rockin elintärkeät kliseet jotka räjähtäviksi ladataan ... Hullu yö on innoittunut 1980-luvun alun suurista biiseistä, ajankohdasta jolloin 70-luvun henkevämpi ja komplisoidumpi rock taittui 80-luvun kaupallisemmaksi ja suoraviivaisemmaksi viihteeksi, tuon kohdan yö-biiseistä kuten Springsteenin/Patti Smithin Because the nightista ja Jim Steinmanin Streets of Fire-leffan nimibiisistä Tonight is what it means to be youngista. Kaijan punaiset koltutkin tuovat mieleen Diane Lanen Ellen Aimin. Aliarvostettu kyllä suuresti. Siitäkin huolimatta että oikeastaan 10v ajastaan jäljessä rock/pop maailmassa - mikä ehkä selittää miksi jäi katveeseen, vaikka biisi ajaton: tukkahevin ja aikuisrockin kaluttua mahtipontisuuden tyhjiin aika oli grungen ja ysärijytkeen. Viisuissahan tämä oli kuitenkin vähintään 10v eellä taas ... vähän lisää oktaaneja, Kaijalle dianelanea, dramaattisempi valaistus ja taustakuoro kuriin niin olisi ollut tapaus. Viisi.

Onpa Kaija häkellyttävän kaunis Varmaan kaunein Suomen edustaja ikinä. Myös äänessä on hieno syvä soundi. Hakkaa erinäiset tämän päivän hauraanheiveröt piipittäjät mennen tullen. Siinä rinnalla rääkyvä taustakööri on kuin koulun kevätjuhlasta reväisty. Onko valintaperusteena ollut laulutaidon sijasta kyky esittää tanssiliikkeet?

Sävellys - no jaa, melodia ei ole kiinnostava, rytmi jankkaava ja sanat vähän typerät. Mutta ihan kivoja rokkisoundeja taustalla. Kun kuuntelen vain sointivärit, joista koetan suodattaa pois taustalaulajien sirkkelit, ja keskityn Kaijan intensiivisiin silmiin, kokonaisuus kyllä vaikuttaakin. Puutteineen heikot neljä tähteä.

Aintsu kirjoitti:Kaija-raukka oli kyllä ihan p*skanjäykkänä lavalla.

En kokenut lavaolemista jäykäksi vaan dramaattiseksi. Sillä tavoin kuin jos kokee jotain hätkähdyttävää, niin saattaa vain jähmettyä muutenkin kuin jännityksestä. Kuin olisi tietoisesti valittu solistille jäyhempi koreografia hillumisen sijaan. (Ehkä kun itse olen enempi paikallaanololla eläytyvää sorttia niin koen näin.)

En ole tästä pitänyt oikeastaan koskaan, aika turha kipale. Yksi

Kaijalla on upea tumma, dramaattinenkin ääni, minkä vuoksi oli erittäin ikävää, että taustakuoro päästettiin tähän kiekumaan niin voimakkaasti päälle. Tunnelma ja tempo vaihtelee kivasti, mutta hieman jankkaavaksi tuo kertosäkeen toistelu käy. Ehkäpä Hullu yö -riimitys monine ääkkösineen toimi sykäyksenä paria vuotta myöhemmin Tule luo -riimitykselle. Jotain siltä väliltäkin voisi toki valita... Kokonaisuutena tykkään tästä viisusta, kuuluu suomalaisten viisujen parhaimmistoon.

Laivafriikit (ainakin vähän vanhemmat) muistanevat Kaijan roolistaan ruotsalaisessa Rederiet eli Varustamo-sarjassa suomalaisena hyttiemäntänä.

Himmeät neljä tähteä.

Vuosi 1991 on nyt sekin valmis. Tähtikeskiarvokseni muodostui 3,18. Yhtään viiden tähden viisua ei minusta vuoteen osunut, mutta koko joukko neljän tähden kappaleita kyllä. Tasainen vuosikerta kun lähes kaikki loput olivat kolmen tähden arvoisia.

Aikoinaan en pitänyt kummoisena, mutta ihmeesti aika tätä viisua vain parantaa... Nykyään pidän kovastikin junttaavasta menosta ja dramaattisesta vivahteesta. Live-esitys ei mielestäni ollut kovinkaan kummoinen, mutta Suomen karsinnassa Kaija veti hyvin ja levyversio rullaa Neljä tähteä!

Ei biisinä toimi,vaikka Kaija ihan hyvä onkin.

Yleensä olen tykännyt Suomen edustussävelmistä viisuissa, mutta Hullu yö tekee poikkeuksen. En näe siinä mitään hyvää ja Peggy olisi ollut paaaaaljon parempi. 1 nolo pojo.

Varsin kelvollinen biisi, mutta loppukilpailu esitys valitettavasti ei juurikaan vakuuttanut. Heikohkot kolme tähteä.

'Peggyn' fanittajat takaisin koulun musiikin tunneille ja korvapesuun.

Entinen Hurriganes-kitaristi Ile Kallio on siis myös ollut mukana viisukuvioissa.

Hurriganesin legendaarisin kitaristi Albert Järvinen ja yhtyeen basisti Cisse Häkkinen ovat kuolleet jo aika päiviä sitten. Molemmat kuolivat muuten suurin piirtein noihin aikoihin, kun tämä viisu oli mukana Euroviisuissa.
Cisse kuoli vuonna 1990 ja Albert vuonna 1991.
...............näin sivumennen todettuna.

Kiinnostavaa sinänsä, että Hurriganes-yhtye julkaisi aikoinaan albumin nimeltä Crazy Days. Sillä albumilla soittaa kitaraa juuri Ile Kallio.
Tämän viisun nimi on siis puolestaan Hullu yö (eli englanniksi Crazy night).

Tämä kyseinen viisu ei ole itseeni koskaan suuremmin kolahtanut.
Jokseenkin laimeaa, kliinistä aikuisrockia. (Tätä kappaletta kuunnellessa jään kovasti kaipaamaan Hurriganesia ja sen musiikkia.)
Sanoitus ei minusta myöskään ole kummoinen. Sanoitukseen olisi kannattanut panostaa enemmän.

Kolme laimeaa tähteä.

"Hullu joi". En ole koskaan pitänyt tästä kappaleesta, enkä ihmettele ettei tämä sijoittunut paremmin. Kappaleessa ei ole mitään vetoavaa. Kuoro kimittää häiritsevästi. Yhdentekevä viisu.
Kaija Kärkinen kylläkin lauloi hyvin ja esitti kappaleen varmuudella. Annetaan siitä kaksi pistettä.

Ainoa vaihtoehto Roomaan lähetettäväksi sen vuoden onnettomassa viisukarsinnassa. Todella tyylikäs juttu. Sävel, sanat ja esitys oikein hyvät. Kovin oli vaan ruma puku Kaijalla. Neljä tähteä täältä.

Tsiisus Eurooppa, peskää korvanne. Tämäkö onnistunut pakkaus häntäpäässä. Raskaammat saundit + hyvä melodia + onnistunut taustakööri = erinomainen kokonaisuus. Rankkaan kipaleen maamme toiseksi parhaimmaksi edustajaksi kautta aikain. Solistin jännitys aistittavissa, mutta se lisää sopivasti herkkyyttä tulkintaan. Ilman muuta viisi tähteä.

Kyllä tässä taas vääryys koettiin, selvästi aliarvioitu viisu lopputuloksissa. Kaoottisten järjestelyjen lisäksi Kaijan taustalla soi kaoottinen orkesteri, joka ei onnistunut luomaan kappaleeseen riittävästi iskevyyttä. Taustakuoro lauloi liian kuuluvasti ja näkyi jäykkine liikkeineen liiaksi. Kaijaa jännitti selvästi, muttei häiritsevästi. Kotimaan finaalissa Kaijan ääni oli vieläkin huikeampi ja olemuksensa tyrmäävän karismaattinen. Kappale on edustava, hyvät melodiat niin säkeistössä kuin kertsissä.
Annan reilut neljä tähteä.

Tämä on ensimmäinen ja ehkä ainut Suomen biisi josta olen tykännyt heti alusta asti! Mielestäni se oli hakenut vaikutteita sen ajan suosikkibiisistäni Madonnan Like a Prayerista. Mutta tuo Rooman esitys kyllä hävetti. Ei niinkään Kaijan laulamiseen liittyen -siitä en ymmärtänyt enkä ymmärrä tarpeeksi- mutta tuo asu oli floppi! Mielestäni jo Suomen karsinnoissa liian tätimäinen.

Punainen samettimekko sai Kaijan hartiat, lantion ja poven näyttämään liian isoilta ja sääret liian ohuilta. Mustat korkkarit, vanhahtava kampaus ja vahva huulipuna onnistuivat luomaan yht'aikaa sekä tantan että katunaisen vaikutelman!

Myös tuo taustakuoron "rohkea" väännähtely on karseaa katsottavaa, varsinkin noitten tönkköjen suomalaisten vetämänä. Muistan kun joitain vuosia myöhemmin kun tuli joku TV-ohjelma epäonnistuneista viisuedustajista, mukana mm. Kaija ja toinen noista naisista. Kaija nauraa räkätti että "se oli muuten ihan tein koreografian vika et me hävittii koko skaba!" ja se toinen nainen näytti olevan hyvinkin käärmeissään. Truth hurts.

Suomen surkeahkon 90-luvun parhaita viisuja. Olen tästä jostain syystä aina pitänyt, vaikka ei olekaan kovinkaan erikoinen. Neljä tähteä.