Viisukuppila

Maa: Irlanti
Vuosi: 1995
Kappale: Dreamin'
Esittäjä: Eddie Friel
Säveltäjä: Richard Abbot, Barry Woods
Sanoittaja: Richard Abbot, Barry Woods
Kapellimestari: Noel Kelehan
Sijoitus: 14./23
Pisteet: 44
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1995ie
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/90s_00s/Ireland1995.html

Belfastilaissyntyinen Eddie Friel oli luonut itselleen uraa Irlannin musiikkipiireissä 1980-luvun puolesta välistä lähtien. Kotimaansa lisäksi Eddie oli kiertänyt jonkin verran myös muualla Euroopassa sekä Kanadassa. Parhaiten hänet tunnettiin lahjakkaana pianistina. Eddien suurin meriitti ennen vuoden 1995 lienee Van Morrisonin pianistina toimiminen.

Vuonna 1995 Eddielle tarjoutui mahdollisuus nousta kaikkien eurooppalaisten tietoisuuteen kun herra voitti maaliskuussa Irlannin viisukarsinnat kappaleella "Dreamin' ". Kyseisen balladin oli säveltänyt ja sanoittanut Richard Abbot ja Barry Woods. Näin ollen Eddielle tarjoutui edustusmatkan "pitkälle" Dubliniin. Tuolloin Irlannilla oli takana kolme peräkkäistä voittoa, joten isäntämaan edustajan paineet ovat saattaneet olla hyvinkin suuret, ainakin yleisön suunnalta. Onni jätti suosimatta Eddietä kuitenkin jo esiintymispaikkoja arvottaessa. Isäntämaan edustaja kun sai esiintymisvuorokseen pahamaineisen toisen vuoron.

Eddie Frielin ja "Dreamin' " kappaleen myötä Irlannin voittoisaan 90-lukuun tuli hetkellinen tauko. Pisteitä kertyi 44 kappaletta mikä riitti sijaan 14. Huolimatta siitä, että irlantilaiset ovat saattaneet olla pettyneitä tulokseen, ollaan Irlannin yleisradiossa RTÉ:ssa salaa myhäilty tyytyväisinä kun seuraavan vuoden kisaisännyys meni Norjaan. Mediassa kappale sai kuitenkin sekä ennen kisoja että kisojen jälkeen kyseenalaista huomiota osakseen, sillä sitä syytettiin Julie Felixin "Moonlight" kappaleen plagiaatiksi. Viisula-tiimi ei luonnollisestikkaan ota asiaan kantaa mutta jokainen voi haluteassaan kuunnella kappaleet itse ja kommentoida, jos siltä tuntuu.
( Moonlight: http://www.youtube.com/watch?v=Scuv4JyfI6M )

Se, mitä Eddielle kuuluu tänään lienee suuri salaisuus. Ainakaan ystävämme internet tai muut lähteet eivät sitä hevin kerro. Tiedätkö sinä?


Irlannin karsinta 1995

Eddie Friel - Dreamin'
Mary Farrell - The night time
Annette Griffin - Oh am go ham (From time to time)
Henry Winter - Now that love has brought you back again
Joan Connolly - Rainy day
Carl Corcoran - Little by little
Maggie Toal - Come back and hold me
Naoimh Penston - Always you

grrr och hitto ku pilattiin kamera-ajoilla heti tuo alaku tuosa, lavasteet ovat toki paaaaaaaljon tärkiämpiä kuin solisti ja esim. hänen reaktionsa mylvivään hysteeerisen haltioituneeseen kotiyleisöön ..... laulu on tosi nätti, yks sen vuoden suosikkejani, oliks tolla jätkällä poninhäntä... toi oli hyvin oleellisen tärkeä tieto...samoin kuin se että poikakasvoinen mies on aika lutunennnn ...... ponnarista en ny tosiaankaan muista.... tuntuu et tää on tyylillisesti siis melodiankäsittelyltään Jasminen -96 esityksen serkku....? hmm, jospa se Timo saikin esim. unen kautta tästä vahvoja vaikutteita sen vuoden läpimurtohittiinsä .Niin kaanis on taevas ..

Ei todellakaan Irlannin parhaimmistoa. Aika tylsä ja yllätyksetön kappale. Kaksi tähteä.

Kaksi tähteä. Oli tuossakin ehkä jotain kaunista, mutta kahteen jätin, koska aika tylsä oli kuitenkin. aulajalla oli myös vähän käheä ääni. Ei siis mikään kokenut laulaja ole ainakaan esittelytekstin perusteella ja kuuluisiko se siis äänessä?

Laahaava kappale ja liian 60-luku-tyylinen. Kaksi tähteä.

Vanhanaikainen biisi, en oikein pitänyt

Soljuva kuin eilen arvioitu Hollannin Het is een wonder.
Tämä oli vanhanaikainen, ehkä hieman musikaalimainenkin. Singing in the rain?
Erikoinen ratkaisu, että Eddie lauloi istualtaan, vaikkei hänellä ollut mitään instrumenttia.
Kiva kappale, Irlannin ja vuoden 1995 sarjassa keskinkertainen kolmosen kipale.

Tosiaan toisena päivänä peräkkäin tällainen kappale, jonka veivaamista voisi jatkaa vaikka kuinka kauan, jollei (onneksi) olisi aikarajoitteisia sääntöjä. Unettava, mutta samalla mukavasti eteenpäin keinuva - ja nukahtaminenhan on sinänsä erittäin miellyttävä olotila. Eddien ääni ei ollut erityisesti mieleeni, vähän turhan käheä oli, tuli sellainen köh-köh-olo. Eleettömyys ja rauhallisuus on kyllä (nyky)viisuissa piristävä poikkeus. Jaa-a, monenlaista herätti tämä uneksiminen minun mielessäni. Plussien ja miinuksien ynnäyksen jälkeen päädytään keskitason viisuun jälleen kerran.

Kolme tähteä.

joopajoopsiskainen.... miksi istuminen olisi jotenkin erikoista, esmes lavaestradilla... tosin täsä meikäläinen saa työn äärellä kyl aivan tarpeeksi istumisesta...uhhhhh .... välilä on hyvä seistä pitempiäkin aikoja... peräpukama altistuksenkin vuoksi.....ja hyvä olisi syödä kuitupitoista ravintoa, ihte laitoin tuosa meijän maakunnan perinnepitäjän ruokaa, muttia... mutta siitä lisää sitten tuola ruokaosiosa... annoin tälle 4 pointsia muttei äänestystilanne muuttunut.... onkohan yhteys tännejonnekinhomeessa...? esityksestä huokuva rauhallisuus on toella nautittavaa ja kaverikin vaikuttaa aika sympaattiselta kaikest muusta ny puhumattakaan.... eihän näitä irlannin suloisia balladeja voi olla rakastamatta neljää kirkasta tähteä vähempäää .... oottakaas kun päästään niihin kirkkaimpiin meganova balladeihin, -91, -98 jne .... vaikka tämä on miltei yhtä ihanaa ja korkealuokkaista tasoa ... ssiis tarkoitin tietty v. -90 ja -00 balladeja, -2006 oli myös huippuhyvä... ... puhumattakaan v. -01 megaihanuudesta ..... !!!! lovelove t. eräs irkkuorkkufani....

Olen kuullut tämän kappaleen aivan äskettäin jossain, mutta missä? En muista.

Aika tylsäke on tämä irlantilaisveisu. Siis irlantilaista peruskauraa... Jotain pientä viehättävyyttäkin olin kyllä huomaavinani, mutta se oli erittäin mitätön ja ohimenevä tunne. ** tähteä.

Irlanti on lähettänyt tällaisia 50-luvun amerikkalaistyylisiä viisuja aina silloin tällöin euroviisuihin. - Laulu kulki eteenpäin letkeän rennosti ja Eddie esitti sen mukavan rauhallisen unelmoivaan tyyliin. Mutta kipale oli jonkin verran laahaava, tylsähkö. Kuitenkin aivan kuunneltava viisu.

Leo kirjoitti:Erikoinen ratkaisu, että Eddie lauloi istualtaan, vaikkei hänellä ollut mitään instrumenttia.

Hmmmm. Tiedä sitten sen erikoisuudesta. Lauloivathan esimerkiksi Irlannin kaksi ensimmäistä viisuvoittajaa, Dana vuonna 1970 ja Johnny Logan vuonna 1980, myös istualtaan

Kolme ***

hmm, niimpä, kiva huomio tuokin, Mr. Kiteltä ..... ehkäpä irkkulaisilla on sitten vaan tavallista heikommat jalat .... ja/tai tasapaino ... tai ovat levollisempia.... ja tietävät että heidän Loistavat Mahtavan Täydelliset Euroviisunsa kantavat ihan jo sinällään lyriikan ja musiikin voimalla...kuten heidän Loistavan Pakahduttavan Upea VIisuhistoriansa on jo niin monesti todistanut ja saanut muun euroopan polvilleen, minutkin tämän -95 laulun edessä ..... ei siinä tarvi- ta mittäään hirveitä kärrynpyöriä, voltteja, hytkymisiä, aktiasentoja ym. touhuammmaaan heti ku lavalle pääsevätt .... (niinku aika moni muu maa, varsinkin itäblokin suunnalla ......)

Minä olen aina viehättynyt tästä leppoisasta kappaleesta. Olisi ollut oikein mainio käännösikelmä vaikkapa Matti Eskolle. Muhkean kokoinen kolmonen.

Ei viehätä millään tasolla.

Istuva mies ja biisi kuin seisovaa vettä - hyvä kontrasti. Tai itse asiassa pianohaitari ja kuoro ovat piristäviä, eikä tätä muutenkaan tarvitse vihata, vaikka jotain puuttuu. Karismaa esittäjältä?

The Dreaming (1996 - 2001) oli loistava sarjakuva, luen sitä juuri uudelleen. The Dreaming on myös Kate Bushin neljäs albumi vuodelta 1982, loistava sekin. Irlannin Dreamin' ei loista. Kaksi himmeää tähteä.

Huono irkkuballadi. Yllättävää. Kolmonen.

Ihan hauska retro. Vuoden tuloslistassa nykyisellään kyllä valahtaa sinne puolen välin alapuolelle. Kyllä tälle kolme tähteä antaa. Tämähän oli "yllättäen" jopa vuotensa ennakkosuosikkeja. Tosin eipä tuohon aikaan kukaan varmasti uskaltanut olla veikkaamatta Irlantia voittajaksi. Paremmat pärjäsivät ja hyvä niin. Kolme.

1.4 todella heikko

Tosi puhdas lauluääni ja tunnelma nostavat VIITEEN tähteen

Helposti parempi kuin yksikään niistä tätä edeltäneistä Irlannin voittoviisuista. Tässä on jotain suloista kotikutoisuutta. Toki vähän puuduttaa loppua kohden, mutta jää tästä silti lähinnä positiivinen mieli. Kolme tähteä.