Viisukuppila

Maa: Luxemburg
Vuosi: 1990
Kappale: Quand je te rêve
Esittäjä: Céline Carzo
Säveltäjä: Jean-Charles France
Sanoittaja: Thierry Delianis
Kapellimestari: Thierry Durbet
Sijoitus: 13./22
Pisteet: 38
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1997tr

17-vuotias ranskalaiskaunotar Céline Carzo oli Luxemburgin yleisradioyhtiön valinta Eurovision 35. laulukilpailuihin, Jugoslavian Zagrebiin. Tummanpuhuva, ajassaan moderni edustussävelmä oli nimeltänsä Quand je te rêve (Kun uneksin sinusta). Sävelmässä solisti sanaili uneksivansa juuri sinusta. Sinusta, jonka tummanpuhuva solisti näki unelmissaan mm. Singaporessa, Cherbourgin sateissa ja Luxemburgin puutarhoissa. Sinusta, joka olisit aina liian kaukana kaipaavasta solistista. Mutta kun te tapaisitte kaikki kiireet häviäisivät eikä kellossa olisi tunteja lainkaan.

5.5. 1990 Zagreb oli valmiina suoraan tv-lähetykseen. Lähetykseen, jonka kautta sadatmiljoonat ihmiset ympäri Euroopan ja maailmankin näkisivät vastaanottimistaan Eurovision laulukilpailut 1990. Valmiina oli myöskin Luxemburgin delegaatio, jonka ehdokas Euroopalle olikin rankattu korkealle tämän laulukilpailun etukäteisveikkauksissa. Pienoinen jännitys tuntui nuorta, tummanpuhuvaa Céline Carzoa vaivaavan, mutta muuten esitys sujui laulun tunnelman mukaisesti. Kansainvälisten raatien annettua äänensä Luxemburgin ehdokas jäi monen pettymykseksi kymmenen suosituimman sävelmän joukosta pois, sillä Quand je te rêve sijoittui illan päätteeksi kolmanneksitoista. Ehkä täältä Viisulasta löytyy laulun ja esityksen arvostajia kahdenkymmenen vuoden takaisia ammattilaisraateja enemmän? Olisitko mielelläsi mukana Céline Carzon unelmissa? On siis tullut aika vastata hänen haaveisiinsa. Tähtiä unelmille, olkaa niin hyvät!

Ehkä paras intro koskaan Niin ikään maansa paras ja vuotensa kakkonen (heti :n jälkeen). Oikeudenmukaisessa maailmassa tämä olisi voittanut.

niimpä niin, siinä tasa-arvoisessa ja oikeudenmukaisessa maailmassa missä eivät äärioikeistolaiset poroporvarit juhli tai edes vaikuta..ainaakaan pahemmin ...... .jossa järki ja sydämensivistys ja vihreät arvot olisivat johtavasa asemassa... niin, siinä weltissä olisi mm. ranska -91 voittanut.... Jasmine saanut kaksinumeroisen pistemäärän, (sekä yksinumeroisen sijaluvun...) sekä Islanti tietysti voittanut -99, jne .... no niiin, do diiii.... tää luxerin biisi on kyl historiansa vaikuttavimpia... ainaski -80.. eiku siis -90 luvulla... oho, maahan lopetti jo v. -93 ... no tuota.... siis -80-90 luvuilla, korjaan vielä kerran ..... ja meijän kaikkien silmäpupilleihin on ikiajoiksi ja lähtemättömästi jääneet verkkokalvoille galvanoituina nuo solistin suuret gasellimaiset silmät... ja varsinkin siin yhes kohdas ku ne revähtävät auki kuin järkytyksestä.... kun jokin suuri mielenmyllerrys olisi kohdannut solistin elämässä... mikähän se voisi olla... "voe rakkaani, elä meee...ku meillä on nii hyvä tuo rivitalokaksioki ja pikku-Nora nii tykkää sun appivanhemmistas!.... ja ku me vielä kuuluthaan kirkkoonkii!" .... ai ihanaa, tuossahan oli tuo YLE:n tekstityskin .... (ehkä sama ilme nähtiin solistin satumaisen kauniilla kasvoilla myöhemmin vielä pisteidenlaskun aikaan... "siis eikö meijän laulu keränny tämän enempää pisteitä, voehan räkä, ja kun eräätkin meille povasivat jopa voittoa.... näinkö meitä lilliputtivaltiolaisia taas pannahan halavalla ....!!!!!)" ..... 4.2 pist. ..`?? tai 4.5 kuullkkaa ihan sama.... kuhan pisteitä vaan ropisee kauhiasti niinku näitä sadepisaroita nytkin ........

17-vuotias?

Loistava biisi! Tämä kolahti uskomattoman kovaa, kun katselin ensimmäisen kerran koko vuoden 1990 nauhalta, ja biisi singahti saman tien kaikkien ennalta tuttujen viisujen ohi vuotensa ykköseksi. Etenkin se lopun mahtipontinen diskopoljentoinen revittely vie mukanaan joka kerta. Nykyään en ehkä rankkaisi tätä upean vuotensa parhaaksi asti, mutta kärkikahinoissa mukana edelleen. Ainut miinus ihmeellisestä pönöttämisestä esityksessä... Hei Céline, sitä kättä saa liikuttaa.

Ehdottomasti viisi tähteä!

Levyversio ehdottomasti parempi kuin Zagrebin viisulavan epävireinen laulu ja kameraa kammoksuva olemus. Toisin sanoen tää on parempi kun tätä ei nää. Viisi tähteä olisi ehdottomasti liioittelua, eihän tästä mitään klassikkoa ole muodostunut. Onkohan mulla edes kymmenen kärjessä omana vuonnaan? Annetaan turvalliset kolme tähteä.

ai ku ne jotkut, öö... varsinkin nuo sinkku(?...) pojat pakkaavat pihtaamaann noisa pisteissäkin..... noh, jatketaans,... antakaas tulla loputkin, avatkaa sanainen arkkunne ja pistelaatikkonne antipantoralipas..... mitähän Antero sanois tästä .... ? ai hitto, tosiaan ihan kylmää tuo loppurevittely (tätä kirjottaessani en tietenkään ole vielä ennättänyt katsella noita alun youtube- ym. näytteitä... koska, onhan nämä ny niin kovin tuttuja lauluja... ei ole tarvetta ihan heti kuunnella... mut onhan täs talavi aikaaa.... mikäli noi näytteet eivät ny kohtapian häviä sieltä, kuten jotkut esimerkit ovat.... jostain syystä .... kadonneet .... !!!!??????)

Tämä on vaan NIIN IHANA!!! Kaunis teksti, melodia ja tyttö. Solistin kokemattomuus näkyi lavalla tummanpuhuvana hermostuneisuutena. Mutta se kävi tähän! Antakaa tyttö unelmoi. Hänellä on siihen nuoren sydämensä kanssa oikeus.

Helpot VIISI tähteä!!!

Ei tarjoa mitään erityisen kiinnostavaa.

** tähteä.

Kaunis balladi oli kyllä. Hyvä, jännä melodia taustalla. Kolme tähteä. Pidin myös mahtipontisuudesta.

Yksi parhaista viisuista IKINÄ! Ja niin ihanan dramaattinen ja vakava Céline Vieläkään en ymmärrä surkeaa sijoitusta

Kaunis kappale ja paksut huulet, viisi tähteä.

Kaunis balladi, mutta ei minusta mitään huipputasoa, sangen tavanomainen ranskankielinen viisu. Célinen jännitys paistaa pahasti läpi, ilme on jotenkin kauhistuneen oloinen koko kappaleen ajan ja kovin jäykkä esitys on muutenkin.

Mukavaa kuunneltavaa kolmen tähden edestä.

Loistava kappale yhdestä lempparieuroviisumaasta Melodia on upea, ja loppupuolen dramaattinen melodian ja rytmin vaihdos tekee biisistä vielä mielenkiintoisemman. Laulu on kestänyt hyvin aikaa ja kuulostaa jotenkin tuoreelta vieläkin. Muistan lukeneeni jonkin lehden viisuesittelystä v.1990, että Celinellä oli tietoisesti rakennettu imago olla vakava ja hymytön: hän halusi näin erottua muista kilpailijoistaan.
Jottei viitoseni koe ihan inflaatiota, annan , mutta ne ovatkin tosi vahvoja sellaisia

Leo kirjoitti: Jottei viitoseni koe ihan inflaatiota, annan , mutta ne ovatkin tosi vahvoja sellaisia

Nyt pihdataan väärässä paikassa

Robby kirjoitti:

Leo kirjoitti: Jottei viitoseni koe ihan inflaatiota, annan , mutta ne ovatkin tosi vahvoja sellaisia

Nyt pihdataan väärässä paikassa

Niin taidetaan tehdä, kyllä kirpaisee Heitän neljän tähden lisäksi monta sakaraa viidennestäkin

Leo kirjoitti: Niin taidetaan tehdä, kyllä kirpaisee Heitän neljän tähden lisäksi monta sakaraa viidennestäkin

Vaadin koko tähden!

kyl se on nii poijaat että turha täsä on pihtailla, kahtoin tietysti ekaks tuon esikahteluversion ja sit finaaliversiostakin tietysti sen loppurevittelyn ja möykkäämisen... ja 5 pistettä tulee täältäkin... miten järkyttävän ihana..intensiivinen esitys... ja Antsa puki jälleen varsin oivallisesti oman sanottavansa... ahh... eihän tälle ny 5 pointsia vähempää kehtaa antaakaan.... ehkä ... ( = ehkä, se se on varsin tärkeä sana.... minunkin lempisanojani....)

Upea kappale, voimakas, herkkä, täydellinen, ehdottomat 5

Ei vakuutanut Celine eikä biisikään.

Minä en syty tästä biisistä. Vähän hankaava, enkä laulajan äänestäkään pidä.

Aikansa Severina tai Janice Dickinson huulineen? Ei tämä nyt iskenyt.

Hieman tosiaan tätimäinen olemus tällä tyttösellä. Biisi on levyllä hyvä, mutta valitettavasti jäykkä esitys vesittää sen. Annan kuitenkin neljä tähteä.

Piti ihan kuunnella tämä kolmeen kertaan putkeen, niin kiinnostava melodia ja esitys kun oli. Ja on. Mukavat taustat ennen kaikkea. Minusta sävellys on hieno, kaunis, haikea, siinä tapahtuu koko ajan paljon jännää ja paljonpaljon sellaista, jota ei ensikuulemalta hokaa. Bassokitarakin mylvii taustalla pehmeän kissamaisesti. Neljä tähteä ropsahtaa. Viidestä jää uupumaan vielä jännittävämpi tunnelma, jonka tiheämpi tulkinta olisi saanut aikaan.

Kuinkahan moni euroopplainen halusi Celinen uneksivan itsestään seuraavana yönä
HUI HUI HUI, kuinka pelottavasti neito tarinansa kertoi

Mutta onhan tämä siis ihan kelpo kappale. Annetaan vahvat kolme sydäntä

Robby kirjoitti:

Leo kirjoitti: Niin taidetaan tehdä, kyllä kirpaisee Heitän neljän tähden lisäksi monta sakaraa viidennestäkin

Vaadin koko tähden!

Saat sen viidennenkin Onhan tämä sen väärti! Itse asiassa on soinut mielessä monta päivää.

Eipä kolahtanut meikäläiseen. Jäi jotenkin kliinisen kylmä vaikutelma, melodiassakaan ei suuremmin ole hehkuttamista, - ja muutenkin latteahko ja junnaava viisu.

Kaksi tähteä.

Pidän tämän kappaleen mahtipontisuudesta ja mystisyydestä. Ensin ajattelin kolmea tähteä, mutta nyt tuntuu, että täytyy antaakin neljä.

Vuosi 90 ei sisällä yhtään ikivihreää, joten Luxemburg nousee tällaisellakin laululla ehdottomasti kärkikastiin. Mutta kuten monet ovat jo todenneet, levyversio on SE versio, johon aikoinaan itsekin kovasti ihastuin. Levyversio on voimakkaampi kuin hieman vaisuksi jäävä live, ja ehdottoman parasta on ne levyversion lopun revittelyt sähkökitaroineen. Sääli, että ne menivät jo yliajan puolelle (levyversio on yli 4 minuuttia pitkä), eikä niitä saatu Zagrebiin versioon mukaan. Liveversion muut huonot puolet ovatkin tulleet jo ansiokkaasti listattua edellisissä viesteissä.

Ehkä MuzaMaza on oikeassa siinä, että viisi tähteä on liiottelua, mutta annetaan arvosanaksi 4,44 tähteä, joka ei ihan vielä pyöristy viiteen. Kaikesta livevedon puutteista huolimatta en ihan käsitä sijoitusta. Laulettiinhan tämä vielä yhdellä "oikeista kielistä."

En kuulu tunkkaisen kasarisoundin ystäviin. Enkä teinitähtien, vaikka tämä ei ole huonoimpia. Sävellyksessä on kieltämättä jotain, minkä ansiosta tämä kestää useammankin kuuntelun. Hymyilemättömyys ja liikkumattomuus ovat ehdottomasti eduksi. Apua, pehmenen. Neljä.

Yksi lempimaani Luxemburg ei pettänyt tuonakaan vuonna. Mieletön viisuballadi, joka kasvaa vaan loppua kohden. Tuo lopun revittely on aivan upea! En edes mieti: Viisi tähteä!