Viisukuppila

Maa: Italia
Vuosi: 1993
Kappale: Sole d'Europa
Esittäjä: Enrico Ruggeri
Säveltäjä: Enrico Ruggeri
Sanoittaja: Enrico Ruggeri
Kapellimestari: Vittorio Cosma
Sijoitus: 12./25
Pisteet: 45
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1993it

Milanosta kotoisin olevalla Enrico Ruggerilla (s. 5.6.1957) on takanaan pitkä ja menestyksekäs ura. Jo 1970-luvun lopulla hän levytti ensimmäisen levynsä punk-bändinsä Decibelin kanssa, joka valittiin vuoden 1980 Sanremon laulufestivaaleilla vuoden bändiksi. Ruggeri on siitä lähtien levyttänyt yhteensä huikeat 29 albumia, tosin vuosien saatossa tyyli on vaihtunut punkista popimman materiaalin kautta rockiin. Sanremokin on tullut Ruggerille tutuksi kaiken kaikkiaan 14 osallistumiskerralla, joista viidessä hän toimi säveltäjänä ja yhdeksässä laulajana. Hänet nähtiin mukana myös tänä vuonna, mutta tällöin finaalipaikkaa ei irronnut. Voittoon asti Sanremossa hän on yltänyt kuitenkin jopa kaksi kertaa, vuonna 1987 sekä 1993. Jälkimmäisen voiton myötä hän pääsi edustamaan maataan myös Euroviisuissa, tosin ei Sanremon voittaneella ”Mistero”-kappaleella, vaan Ruggerin itse säveltämällä ja sanoittamalla kappaleella ”Sole d'Europa”.

Millstreetin ratsastuskeskuksessa järjestetyissä Euroviisuissa Italia arpoutui esiintymään ensimmäisenä. Valssimainen tarina Euroopan auringosta saattoi aikaisen esiintymispaikkansa takia hieman unohtua tuomareilta, sillä lopputuloksena oli ainakin hyvään menestykseen tottuneelle Italialle kehno 12. sija 45 pisteellä. Portugali ja Luxemburg muistivat molemmat Italiaa kuitenkin 10 pisteen potilla eikä kappale jäänyt huomiotta Suomenkaan tuomaristolta, joka antoi tyypilliseen tapaansa Italialle korkeat pisteet, tällä kertaa kahdeksan. Suhteellisen huonon menestyksen jälkeen Italian tv-yhtiö RAI päätti vetäytyä Euroviisuista mainiten syyksi kiinnostuksen puutteen viisuja kohtaan. Vuonna 1997 Italia teki vielä vuodeksi paluun, mutta sen jälkeen maata ei ole viisuareenoilla nähty.

Enrico Ruggeri on tullut tutuksi tänä vuonna laulajan hommiensa lisäksi myös Italian X Factorin neljännen kauden tuomarina.
http://www.enricoruggeri.net/

Kahteen tähteen jätin tämän kappaleen. Ei vaan ollut mitään erikoista tässä biisissä.

Keskinkertaisen viisuvuoden 1993 upea aloituskappale. Harmoninen, kaunis, vähän vanhanaikainenkin, mutta todella tyylikäs kappale. Hieno melodia ja la bellissimma lingua italiana. Enrico Ruggeri lauloi hyvin, stailauksessa nahka-asulla tavoiteltiin ehkä nuorekkuutta. Tähän olisi käynyt paremmin smokki. Modernia löytyi sähkökitarasoolosta ja piste i:n päälle oli se duuriloppusointu Sijoitus ehdottomasti alakantissa.
Helppo arviointi:

No tässä italian viisussa oli sentään JOTAIN... 3

En pidä tuosta sähkökitarasoolosta. Muutoin ihan OK kappale.

** tähteä.

Ihan herkkä, kolme tähteä.

hieno teksti tässäkin... ja kaunis, herkkä kokonaisuus, a-osa tosin hieman liian raskassoutuinen ja sunnuntaisen melankolinen ..... tuo laulun loppuosan marssimaisuus ainakin koreografiassa toi oman hienon lisänsä... 4 pist. ... toella hyvän viisuvuoden korkeatasoista antia... (hieman ehkä hirvitti kun jotkut tuolla ylistivät viisuvuotta -88 ... mut makunsa kullakin...!) sähkökitaran vongaus verotti kyl pisteitä... jk: HITTO tuo teksti on hyvä ......!! yksi -90-00 parhaista... !!!

Ei tämä minua ole milloinkaan mitenkään täydellisesti hurmannut. Solistilla on hieno ääni ja kivasti tuntuu kaikuvan Millstreetin lavalla, mutta sävelmässä on puutteita. Ei tätä ole kertaakaan tullut erikseen kotona kuunneltua. Ainoastaan vuotensa sisällä, sitten.

Annetaan nyt kuitenkin KOLME tähteä. Tunnelma ehkä sävelmän parasta antia.

*****
Ei lainkaan kertsiä! Se on viisuissa niin harvinaista, että jo yksin siitä pitäisi antaa täydet pisteet vastapainoksi idioottiraadeille, jotka vaativat toistoa toistoa toistoa toistoa toistoa toistoa toistoa.

Surullista, että meilläkin tunnetaan joku Eros Ramazzotti ja vakavasti otettavia artisteja ei. Luen Enrico Ruggerin näihin vakavasti otettaviin. Lavakarisma, sähkökitara ja voimakas sanoitus tehoavat. Otsikkoa voisi moittia euroyleisön mielistelyksi, mutta kritiikki sopii paremmin Toto Cotugnon viisuun, mistä todisteena sen voitto.

Olihan tämä pikkuisen parempi kuin muistelin, mutta niin tasapaksu ja mieleenjäämätön, että sillä saralla melkein lyömätön viisu! Sellainen ajatus tulvahti mieleen, että "onko tämä joku amedeo Minghin ylijäämä kappale?"
Sanotaan nyt vahvat kaksi tähteä, jos tuo "vahvat" jotakuta lohduttaa!

Sziget eipäs haukuta Erosta! Asiallista poppiahan kaveri tekee. (Vai pitääkö "vakavasti otettavan artistin" tehdä jotain poppia "hienompaa"? )

Hyvin samaa mieltä osanimikaimani Leon kanssa tästä upeasta italialaiskappaleesta. Vaikea kuvailla, mutta tämä on juuri niitä kappaleita, jotka vain uppoavat täysillä minuun. Mahtipontisuutta, hienoja sävelkulkuja, vahvaa tunnetta. Laulajalla persoonallinen, minusta mukava ääni. Hieman ennen loppua oleva marssipoljento oli ehkäpä se piste iin päälle. Mielenkiintoista, mutta jostain syystä kappaletta kuunnellessani mieleeni tuli Reginan Bistra voda.

Pitkästä aikaa on aika antaa täydet viisi tähteä, vaikkei ihan kirkkaimmat kuitenkaan.

Ihme_Mies kirjoitti:Sziget eipäs haukuta Erosta! Asiallista poppiahan kaveri tekee. (Vai pitääkö "vakavasti otettavan artistin" tehdä jotain poppia "hienompaa"? )

Asiallista mutta tyhjää iskelmähattaraa. Haluan ruisleipää. "Hienous" ei ole olennaista vaan ravitsevuus. Nälkä ei lähde eroseilla, umbertotozzeilla ja laurapausineilla.

Leonardo kirjoitti:Mielenkiintoista, mutta jostain syystä kappaletta kuunnellessani mieleeni tuli Reginan Bistra voda.

Ajattelin samaa. Johtunee marssirummuista kahden minuutin kohdalla ("Cambiano divisa e colore").

sziget kirjoitti:

Ihme_Mies kirjoitti:Sziget eipäs haukuta Erosta! Asiallista poppiahan kaveri tekee. (Vai pitääkö "vakavasti otettavan artistin" tehdä jotain poppia "hienompaa"? )

Asiallista mutta tyhjää iskelmähattaraa. Haluan ruisleipää. "Hienous" ei ole olennaista vaan ravitsevuus. Nälkä ei lähde eroseilla, umbertotozzeilla ja laurapausineilla.

Hmmmmm......kuka kenenkin mielestä sitten onkaan vakavasti otettava artisti (ja millä tavalla vakavasti otettava) - ja mikä musiikki, laulu on kenenkin mielestä / kuka minkäkin musiikin, laulun kokee esimerkiksi asialliseksi popiksi tai tyhjäksi iskelmähattaraksi tai hienoksi musiikiksi tai ruisleiväksi tai ravitsevaksi (eri tavoin ravitsevaksi) niin se kaiketi vaihtelee yksilökohtaisesti. - Kukin ihminen kokee/tulkitsee asioita, vaikkapa musiikkia, lauluja, omalla yksilöllisellä, ainutlaatuisella tavallaan - enemmän tai vähemmän erilaisilla tavoilla.

Ja mitä makuasioihin tulee niin kannattaa muistaa, että yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä, kolmas tykkää molemmista, ja neljäs ei tykkää kummastakaan....

Mr Kite kirjoitti:niin se kaiketi vaihtelee yksilökohtaisesti.

Toki. Ei kai kukaan luullut, että Ihme_Mies ja minä olemme Erosista ja Enricosta samaa mieltä?

Mr Kite kirjoitti:kannattaa muistaa, että yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä

"Kannattaa muistaa" on yksi suosikki-idiomeistani. Kannattaa esim. muistaa, että tämä nimiörkki tuijottaa aina laulujen sanoja mutta osaa vain harvoja kieliä. Siksi olen niin armoton Erosille, vaikka turkkilaisen Erosin voisin päästää kuin koiran veräjästä, kun en ymmärtäisi sanoja. Mutta viisuartistit eivät pääse turvaan kielimuurin taakse, koska Diggiloo on tuonut käännökset kaikkien ulottuville.

Mä läväytän tälle neljä tähteä: pidän Enricon äänestä, italian kielestä, kappaleen rakenteesta, kaikki vain yksinkertaisesti toimii mulle! Suosikkivuosi ei petä...

sziget kirjoitti:Kannattaa esim. muistaa, että tämä nimiörkki tuijottaa aina laulujen sanoja mutta osaa vain harvoja kieliä. Siksi olen niin armoton Erosille, vaikka turkkilaisen Erosin voisin päästää kuin koiran veräjästä, kun en ymmärtäisi sanoja. Mutta viisuartistit eivät pääse turvaan kielimuurin taakse, koska Diggiloo on tuonut käännökset kaikkien ulottuville.

No juu.......laulut - kuten viisulaulutkin - koostuvat pääosin neljästä osasta: sävellys, sanoitus, sovitus, esitys.

Mutta.........hmmmm.........en tiedä sitten, että miten suuressa määrin esimerkiksi Viisulassa kuuntelijat/osallistujat jaksavat, viitsivät, ehtivät, ovat motivoituneet, innostuneet, kiinnostuneet lukemaan viisulaulujen sanoja .......vaikka ne Diggiloossa ovatkin - en tiedä miten tärkeitä, merkittäviä ne Viisula-osallistujille ovat...

Tietysti se on ihan mainio, hyvä, oivallinen asia/tilanne, jos ja kun laulussa ovat hyvät, puhuttelevat sanat. Ja vielä mainiompi, parempi, oivallisempi tilanne on, jos ja kun laulussa on hyvä sävellys - ja vielä parempi kun laulun sävellys ja sanat ns. istuvat hyvin toisiinsa eli toimivat hyvin yhdessä.

Osassa tapauksista kuitenkin on niin, että joko sävellys tai sanoitus tai esitys eivät ole onnistuneet. Esimerkiksi vaikka laulussa olisi kuinka mainiot, hyvät, puhuttelevat sanat, mutta sävellys (eikä esityskään) ei kuitenkaan kuulosta ollenkaan hyvältä niin tietysti tämä kokonaisuuden kannalta on huono tilanne.

On todettu niinkin, että musiikki on ns. universaali kieli eli musiikki sinänsä puhuttelee / voi puhutella ja myös yhdistää ihmisiä yli kultturirajojen ja muidenkin rajojen. Musiikin kieli on siis universaalinen. Pelkkä musiikki (siis ilman sanoja) voi puhutella, koskettaa ihmisiä hyvinkin vahvasti, syvästi. On väitetty, että musiikki vaikuttaa ihmisten tunteisiin vahvemmin, tehokkaammin kuin mikään muu taiteen alue.

PS. No, tässä oli joitain ajatuksia, pohdintoja, näkökulmia tähän aiheeseen.

Mr Kite kirjoitti:Mutta.........hmmmm.........en tiedä sitten, että miten suuressa määrin esimerkiksi Viisulassa kuuntelijat/osallistujat jaksavat, viitsivät, ehtivät, ovat motivoituneet, innostuneet, kiinnostuneet lukemaan viisulaulujen sanoja

Jos muut eivät jaksa, viitsi tai ehdi huomata sanoja, sitä suurempi syy minulla on jaksaa, viitsiä ja ehtiä. Varmaan jokainen painottaa arvioissaan eniten viisujen niitä puolia, joista on eniten kiinnostunut. Jos joku harrastaa esim. säveltämistä tai tanssia, hän kommentoi sävellystä tai koreografiaa useammin ja osuvammin kuin minä.

Ihanteellisessa tapauksessa viisukommentit täydentävät toisiaan ja antavat jotain kuvitellulle lukijalle (ei kai näitä kukaan oikeasti lue ). Pahimmassa tapauksessa kaikki tuijottavat vain tähtiä: viisu A on loistava, koska se sai keskiarvon 4,05, ja viisu B on surkea, koska sen tähtikeskiarvo on 2,97.

Nyt pääsen sitten keralla arvostelemaan koko viikon viisula-sadon. Oli tuo ihan kaunis biisi, kolme tähteä.

Tämä oli aika jees. Mukava tunnelmapala sopii näin pimenevään iltapäivään. Kolme tähteä.

Jos Suomi olisi joskus lähettänyt viisuihin Juice Leskisen, Hectorin tai Ismo Alangon, niin olisikohan se kuulostanut ulkolaisten korviin tällaiselta? (Olettaen, että he olisivat esittäneet itselleen tyypillistä musiikkia). Tämä biisi kuulostaa poikkeuksellisen syvällisestä ollakseen euroviisu. On tietysti hatunnoston arvoista, että viisuihin lähetettiin tuohon aikaan myös oikeaa musiikkia. Sole d'Europa olisi varmasti syntynyt, vaikka koko Eurovision laulukilpailua ei olisi olemassa. Mutta koska olen pinnallinen, enkä jaksa ottaa aina kaikista maailman asioista selvää, tyydyn arvostelemaan tämän vain sen perusteella, miltä tämä mielestäni kuulostaa. Koska laulun etenee koko ajan, ja rummutus ja kitarasoolot tuovat mielenkiintoa, päädyn kolmeen tähteen.

Tyylikäs kappale, mutta eipä tässä ole mitään sen säväyttävämpää. Loistavan vuosikerran keskitasoa. Kolme aurinkoa Enricolle.

Tästä on tullut minulle yksi kaikkien aikojen parhaista euroviisuista Kahden päivän sisällä Olen pitänyt tätä tosi huonona mutta eilen kuuneltuani vitsillä tuli halu kuunella uudestaan, sitten taas uudestaan, ja yks kaks: Olen rakastunut tähän! Harmi että tämä jäi näin alas, tämä olisi ansainnut olla paljon korkeammalla
Kuusi tähteä!

Tyypillistä Italiaa, mutta artisti on kyllä karismaattinen. Kaksi tähteä.