Viisukuppila

Maa: Ruotsi
Vuosi: 1994
Kappale: Stjärnorna
Esittäjä: Marie Bergman & Roger Pontare
Säveltäjä: Peter Bertilsson
Sanoittaja: Mikael Littwold
Kapellimestari: Anders Berglund
Sijoitus: 13./25
Pisteet: 48
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1994se
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/90s_00s/Sweden1994.html

Marie Bergman (s. 21.11.1950 Tukholma) on voittanut Melodifestivalen laulukilpailun kolme kertaa, tosin millään kerralla hän ei ole tehnyt sitä yksin. Vuosina 1971 ja 1972 Marie teki sen osana Family Four yhtyettä ja vuonna 1994 yhdessä Roger Pontaren (s. 17.10.1951 Slagnäs) kanssa.

Marien ura alkoi vuonna 1968 Putte Wickmanin yhtyeen solistina. Vuosina 1969-1972 hän lauloi Family Fourin riveissä, jonka jälkeen alkoi sooloura. Vuonna 1974 ilmestyi Marien ensimmäinen sooloalbumi ”Mitt ansikte”. Siitä lähtien, aina tähän päivään asti, levyjä on ilmestynyt parisenkymmentä. Tuorein ”Det liv du får” on vuodelta 2009. Lukuisilla musiikkialan palkinnoilla palkitun Marien uralle mahtuu jazzia, musikaaleja ja opetustyötä musiikin parissa.

Roger Pontaren musiikkiura on ollut hiljaisempi. Persoonallinen artisti nousi kansan tietoisuuteen vasta ensimmäisen Melodifestivalen-voiton myötä. Hänen ensimmäinen levytyksensä oli ”Stjärnorna” -single. Seuraavana vuonna ilmestyi Rogerin ensimmäinen soololevy, joka sisälsi joulumusiikkia. Vuosi 2000 oli miehelle kiireinen, sillä silloin hän pääsi edustamaan Ruotsia toistamiseen Eurovision laulukilpailuissa kappaleella ”När vindarna viskar mitt namn” Tukholman isännöidessä kisaa. Lisäksi hän näytteli Colin Nutleyn elokuvassa ”Gossip”. Samana vuonna häneltä ilmestyi myös sekä englannin- että ruotsinkieliset pitkäsoitot. Vuonna 2006 Roger osallistui Melodifestivaleniin vielä kolmannen kerran kappaleella ”Silverland”, mutta silloin ei enää voittoa herunut. Kolmen pojan isä Roger Pontare on enemmän tunnettu vahvana mediapersoonana ja pohjoisen puolestapuhujana, kuin varsinaisesti päätoimisena laulajana. Lisäksi hän on suunnitellut oman erikoisen vaatemallistonsa. Vuonna 2009 Roger oli julkisuudessa yhtenä Ruotsin kuorosota-ohjelman kuoronjohtajana.

Vuonna 1994 lauluntekijät Mikael Littvold ja Peter Bertilsson keksivät yhdistää nämä kaksi erilaista taiteilijaa esittämään balladinsa ”Stjärnorna”. Yhdistelmä toimi ja muuten melko perinteinenkin rakkauslaulu sai juuri Marien ja Rogerin duetoimana uusia ulottuvuuksia. Voitto melko tasaisessa Ruotsin karsinnassa ei kuitenkaan ollut kirkossa kuulutettu ja se heltisikin vain neljän pisteen erolla toiseksi tulleeseen Gladys del Pilariin.

Alueraatien antamien 66 pisteen turvin Marie ja Roger saivat matkalipun Dubliniin, jossa heidät arvottiin esiintymään numerolla 1. Lopputuloksena oli 48 pistettä 13. sija. Ruotsin naapurimaa Norja arvosti heitä peräti kymmenen pisteen edestä, mikä olikin suurin kappaleen saama yksittäinen pistemäärä. Vuonna 1972 Marie Family Foureineen sijoittui myös sijalle 13, mutta vuotta aikaisemmalla suoritetulla edustuksellaan sama kokoonpano oli kuudes. Rogerin sooloedustus vuodelta 2000 oli seitsemäs. Kappale oli kuitenkin kotimaassaan hitti ja sijoittui Svensktoppenissa parhaimmillaan sijalle 2.

Ruotsin karsinta 1994

Tina Röklander - Kom och dela min hemlighet
Nick Borgen - Små minnen av dig
Perikles - Vill du resa til månen med mig
Gladys del Pilar - Det vackraste jag vet
Tiffany - Håll om mig ikväll
Marie Bergman & Roger Pontare - Stjärnorna
Carina & Michael Jaarnek - Det är aldrig för sent
Jonny Lindé - Jag stannar hos dig
Jan Höglund - Kärlekens vind
Cayenne - Stanna hos mig

äänestys

Aiemmin Viisulassa:
Ruotsi 1971: Family Four - Vita vidder
Ruotsi 1972: Family Four – Härliga sommardag
http://www.mariebergman.com/

Oli tuo aika tylsä. Kaksi tähteä. Nyt katkesi tämä kolmen täden viisujen viisulaviikko, olin jo miettinyt, josko tällä keskitiellä jatkuisi koko viikko.

Ei oikein sytyttänyt tämä balladi. Jäi vähän vaisuksi ehkä.

Tylsä on oikea sana kuvaamaan tätä edustuskappaletta.

Tämä perustuu enemmän tunnelmaan ja kahden niin erilaisen suuren taiteilijan karismaan ja tulkintaan. Loistavia laulajia molemmat ja Marien lavakarisma melkein tihkuu läpi ruudun. Rogerin ylväs ja jähmeä olemus tuo esitykseen omanlaisensa persoonallisen lisämausteen. Ihana ja herkkä tarina, jossa on hauskasti käytetty dueton harvinaisempaa muotoa... mies laulaa ensimmäisen a-osan kokonaan ja nainen toisen.
God morgon, min sol
Neljä tähdeä ****

Täältä myös neljä tähteä, ammattitaitoiset esiintyjät jotka taitavat live laulaminen.

Ei napannut ollenkaan tämä tylsäke. ** tähteä.

Upeat, taitavat solistit parasta tässä kokonaisuudessa, mielestäni. Itse kappale on kaikessa hienoudessaankin kovin keskiverto. Annetaan KOLME.

Liian tavallinen, kaksi tähteä.

Tonywerner tiivisti pitkälti omat ajatukseni. Hauskan persoonallinen duettopari kuten Norjallakin samana vuonna. Artisteille täydet viisi tähteä, mutta kappaleelle vain kolme. Vahva kolmonen. Mutta ei itselleni edusta klassikkoviisua. Joten kokonaistähdet jää nyt sitten kolmeen.

Minäkin komppaan Tonywerneriä. Yleensä en ole mikään suuri duettojen ystävä, mutta tämä pari on aivan poikkeuksellisen persoonallinen ja hyvin toisiaan täydentävä. Vahvoja tulkitsijoita molemmat. Kappaleestakin pidän kovasti, paljon tunnetta ja kaunis melodia. Rogerin sooloedustuskappale on kyllä vielä parempi, vaikkakin täysin erityyppinen.

Sen verran suuria tunteita Stjänorna herättää, että neljä tähteä syttyy taivaalle yötäni valaisemaan.

Tälle kauniille balladille olen lämmennyt vasta ajan kanssa, pitkän ajan verran tämä tuntui niin kovin tylsältä. Kuultuna ihan mukavan miellyttävä kappale nousee omaan arvoonsa vasta loistavan live-esityksen myötä! Huikean hienosti laulettu vahva esitys! En voi muutakaan kuin antaa viisi tähteä.

Aloitusnumeroksi ei kuitenkaan ehkä se paras valinta... Luulenpa, että olisi menestynyt paremmin jossain lauluryppään keskellä.

niin, olisi ehkä "sopinut" paremmin kisojen päätösnumeroksi... taitavat solistit sekä herkkien a-osien tunteilut ovat tässä ne ansiot joille miltei kaikki pisteeni tulevatkin... kertosäkeeseen en ole koskaan saanut oikein sitä kunnon otetta... tai miten tämän nyt muotoilisi... se on liian tutun kuuloinen... n. 3.4 p.

Oikein kaunis kappale, ihan toista mitä kuusi vuotta näiden jälkeen Pidin, vahvat kolme.

Virkistävän erilainen Ruotsi-viisu, pidän paljon molemmista laulajista (varsinkin Rogerista ) ja esitys on vahva. Neljä tähteä!

En lämpene tälle edelleenkään, en edes 16 vuoden jälkeen. Tosin, kylmäkiskoisuuteeni saattaa edelleen jossain määrin vaikuttaa Cayenne-trion tappio tälle duetolle. Stanna hos mig ois ollut niiiiiiiiiiiiiin paljon parempi valinta tai Perikles tai Nick Borgenin ainoa hyvä MF-tyrkky (We Are All The Winners on omanlaisensa klassikko, juujuu). Vuosi -94 on sit muuten vaan omalla tavallaan rakas viisuvuosi, jonka kv-finaalissakin oli vain viisi alle yhden tähden jäävää kappaletta.

Olen oppinut sietämään tätä kappaletta, mutta suosikkini se ei ole, enkä usko sellaiseksi koskaan tulevankaan. Loistoviisuvuotena se saakuitenkin nyt kaks tähteä... Erästä historian hämärään kadonnutta viisufania lainaten: "menee se pimeessä..."

Katten-Gustaf kirjoitti:En lämpene tälle edelleenkään, en edes 16 vuoden jälkeen. Tosin, kylmäkiskoisuuteeni saattaa edelleen jossain määrin vaikuttaa Cayenne-trion tappio tälle duetolle. Stanna hos mig ois ollut niiiiiiiiiiiiiin paljon parempi valinta tai Perikles tai Nick Borgenin ainoa hyvä MF-tyrkky (We Are All The Winners on omanlaisensa klassikko, juujuu).

Nick Borgen kisaili We are all the Winners -kappaleella edellisenä vuonna 1993, häviten Arvingarnalle .
Itsekin pidin -94 Cayennesta ja ehkä vielä enemmän Tina Röklanderin viisusta, joka edelleen jää pääkköseeni soimaan.

Mutta edustusmatkalle lähtivät Marie & Roger omintakeisine lookeineen. Ensin huomio kiinnittyikin tähän "Beauty and the Beast" -vaikutelmaan, mutta kun aloin keskittyä kappaleeseen huomasin sen olevan todella intensiivinen balladi. Tarttuva euroviisukertosäe modulaatioineen. Molemmilla oli esityksessään läsnä tihkuva karisma ja kemia heidän välillään toimi. Miellyttävän erilainen ruotsalaisviisu, persoonallinen, eikä viimeisen päälle laskelmoitu.

Stjärnorna får 4 starka stjärnor .

Leo kirjoitti:

Katten-Gustaf kirjoitti:En lämpene tälle edelleenkään, en edes 16 vuoden jälkeen. Tosin, kylmäkiskoisuuteeni saattaa edelleen jossain määrin vaikuttaa Cayenne-trion tappio tälle duetolle. Stanna hos mig ois ollut niiiiiiiiiiiiiin paljon parempi valinta tai Perikles tai Nick Borgenin ainoa hyvä MF-tyrkky (We Are All The Winners on omanlaisensa klassikko, juujuu).

Nick Borgen kisaili We are all the Winners -kappaleella edellisenä vuonna 1993, häviten Arvingarnalle .
Itsekin pidin -94 Cayennesta ja ehkä vielä enemmän Tina Röklanderin viisusta, joka edelleen jää pääkköseeni soimaan.

Kyllä mä sen tiedän. Olis kaiketi pitänyt lisätä tohon sulkuihin edellisvuoden-sana, mut kun en jaksanut. Mut tuntevat tietävät muutenkin, että mä osaan MF-historiani... no, jopa paremmin kuin Suomen vastaavan historian, ainakin jossain määrin...

Tina oli myös mun suosikki -94 karsinnassa. Toinen (tai oikeastaan kolmas tai... sanotaan nyt, että x:s... Mä kun olen sitä mieltä, toisin kuin monet, että toi oli ballaadivoittoisuudestaan huolimatta hyvätasoinen MF-karsinta) mun ikisuosikki on Gladysin Du är det vackraste jag vet. Siinä biisissä Gladysin ääni pääsee todella oikeuksiinsa, toisin kuin valitettavasti näin ei käy vuoden 2002 discojytkeessä. Mutta niin hyvä-ääniselle naiselle kuin Gladys soin ilomielin vuonna 2002 toisen mahdollisuuden päästä viisuihin. Mutta edes MF-suosikit 2000 - 2010 Top35-listaani Never Let It go ei mahdu... niin kiva jytke kuin se onkin ja niin paljon kuin kyseinen MF-finaali ekan kerran paikan päällä koettuna tuokin muistoja...

Mutta palataksemme vuoteen -94, sen vuoden varjoviisuista Ruotsissa on jäänyt mulle itselleni kaikkein rakkaimmaksi elämään Lisbet Jagedalin ja Olle Hallstedtin duetto Himlen är nära. Metsästin vuosia tota biisiä vaikka mistä, kunnes löysin aarteen jostain Tukholman levykaupasta: kokoelman, joka piti sisällään monia vuoden -94 (osin myös -93) MF-kappaleita. Poishan se oli sieltäkorjattava, parempaan talteen.

Sitä en tarkkaan muista, mikä tuon tai noiden ns. varjoviisujen järjestämisen syy oli Ruotsissa tuona keväänä, mutta tosta Lisbetin ja Ollen duetosta tuli iso hitti siellä silloin, samoin kuin Jenny Ohlundin Viva! Fernando Garciasta.

Edit: http://www.youtube.com/watch?v=i5TwVqjx5io
Jennyn kappale "Alternative" Melodifestivalenissa, kuten sitä myös kutsuttiin, sikäläisen TV3:n lähettämä kilpailu. Tarkkaan en muista, olivatko peräti "kilpailevia" lähetyksiä MF-finaali-iltana keväällä 1994

Mutta vielä tosta "omintakeisesta lookista" Jommassa kummassa sikäläisessä päivälehdessä oli ennen Dublinin kisoja iso otsikko, jossa samoin viitattiin tohon hiustyyliin: "Det hänger på håret". Kuvassa Marie Bergman leikisti tupeerasi Rogerin töyhtöä...

Katten Gustaf: Minullakin on tuo sama kokoelma, jonka ostin Visbystä kesällä 1994. Ja samainen Himlen är nära oli minunkin suosikkini tulta levyltä

Tässä oli nyt sitten jonkinlaiset svenskien Mouth & McNeal (Alankomaat 1974). Paitsi, että noilla Alankomaan edustajilla oli aikoinaan paljonkin parempi kappale. - Mutta kyllähän tässä ruotsalaisen duonkin esityksessä oli sinänsä vahvaa tunnelmointia ja esittäjät olivat hommansa osaavia. - Vaikka muutamaan kertaan kuuntelinkin tämän viisun niin en oikein päässyt siihen sisään. Ei temmannut mukaansa riittävästi. Oli minusta jonkin verran tunkkaisen tuntuista, eikä viisu sävellyksenä ollut mikään kovin tarttuva, mieleen jäävä. - Tämä viisu oli sellaista keskitason kamaa.

Kolme tähteä. Tre stjärnor.

Esittäjien osalta tämä kappale on todella vahva. Itse sävelmään olisin toivonut edes jonkinlaista koukkua. Nyt se on vain tuommoista pimpelipompelia upeiden laulusuoritusten taustalla. Kolme tähteä.

huomasin muuten että tämä laulu tuli joulukuisessa Euroopan taivaan alla -ohjelmassa erään kuuntelijan toivomana ja jaa, nyt en ole ihan varma tästä, mutta sen jälkeen soinut Sveitsi -80 oli ainakin toivottu levy... kertoo taas jotain YLE: musiikkipolitiikasta, eli se ettei tuossa sarjassa aiemmin tulleita ohjelmia ole lainkaan kuunneltavissa, ja parhaillaan puuttuu se viimekertainenkin ohjelma ! ... vrt. Heikki Harman ja Jake Nymanin rock/pop/ym. - ohjelmat joista löytyy vielä useita joulukuunkin aikana tulleita ja näinollen poadcastingiinki ladattavia...

2.4 .Kyllä tämä menee

Ihastuttava duetto ja mikä kappale...
VIISI

Onhan tässä vähän sellainen illan viimeinen hidas -tunnelma ja tämän jälkeen lähtisi kotiin positiivisin mielin. Hieman tähän kyllä kyllästyy jo ensimmäisen kertosäkeen jälkeen, joka ei lähde ollenkaan niin hyvin lentoon kuin pitäisi. Kaksi tähteä.