Viisukuppila

Maa: Turkki
Vuosi: 1992
Kappale: Yaz bitti
Esittäjä: Aylin Vatankoş
Säveltäjä: Aldoğan Şimşekyay
Sanoittaja: Aylin Uçanlar
Kapellimestari: Aydin Özari
Sijoitus: 19./23
Pisteet: 17
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1992tr
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/90s_00s/Turkey1992.html

Turkin edustuksesta 37. eurovisionlaulukilpailuun kilpailtiin Ankarassa maaliskuun 21. päivänä. Loppukilpailussa kuultiin yhteensä 13 sävelmää ja mukana nähtiin tuttuja kauniimpia osapuolia paristakin entisestä edustuskokoonpanosta: Seyyal Taneria avittaneen Lokomotif -yhtyeen jäsen Melis Sökmen sekä Klips ve Onlar -yhtyeen Candan Erçetin. Kahdeksan alueraatia valitsi kuitenkin suosikikseen tuoreen kasvon, parikymppisen Aylin Vatankoşin. Sävelmän "Yaz bitti" (Kesä loppui) sanoitus kertoo rakkaudesta, kuinka ollakaan. Tyttö on odottanut sydän pamppaillen vastakaikua tunteilleen ja siinä sivussa kesäkin oli ehtinyt jo vierähtää ohi.

Malmön euroviisulavalla Aylin sai lavalle taustatueksi isänsä, Aldoğan Şimşekyayn, joka oli tehnyt yhdessä Aylin Uçanlarin kanssa myös neidon esittämän sävelmän. Lauluntekijöiden teoksia ei ole sen koommin ainakaan kansainvälisillä euroviisuareenoilla nähty tai kuultu. Tyyliltään "Yaz bitti" edusti enemmän Bosporinsalmen läntistä kuin itäistä rantaa. Turkoosissa esiintynyt Aylin selviytyi kilpailupaineistaan ilman suurempia ongelmia. Pirtsakan kepeä rakkauslaulu ei ilmeisesti kuitenkaan jäänyt kansainvälisten tuomareiden mieliin toivotulla tavalla. Pisteitä "Yaz bitti" keräsi kolmesta maasta yhteensä 17. Lopputuloksissa taakse jäi ainoastaan neljä maata: Belgia, Luxemburg, Ruotsi ja Suomi.

Aylin on syntyjään izmiriläinen. Lukion jälkeen hän lähti opiskelemaan Turkin valtion musiikkikonservatorioon laulamista viideksi vuodeksi. Samaan aikaan Aylin toimi solistina monissa eri musiikkikokoonpanoissa ja tilaisuuksissa. Euroviisuedustuksensa jälkeen, vuonna 1992, Aylin työskenteli myös Turkin televisioyhtiön kuorossa. Vuonna 1995 ilmestyi albumi "Çözemedim". Albumia työstäessään Aylin tutustui myös kitaristi Erdinç Şenyaylariin, rakastui ja avioitui. Aylin piti pitkän tauon musiikin tekemisessä, kunnes päätyi vierailemaan muiden artistien albumeilla sekä esittämään musiikkia erilaisissa televisiosarjoissa. Eikä Aylinin kesä ole päässyt loppumaan vieläkään, sillä vuosien jälkeen nainen julkaisi yhdeksän kappaleen albumin täynnä pariskunnalle rakkaita musiikkiteoksia. Vuoden 2010 loppuvuodesta ilmestynyt albumi kantaa nimeä “Yeniden” - uudelleen.

taas tuli sellanen dezavuu -tunne että eikös tämä ole jo ollut Viisulan näyteikkunasa... no eihänsemmonen oo tietenkään mahollista, pelin nimi kun on että se on kerran poikki ... ehkä tuo johtui lähinnä siitä että nämä monet turkin kappaleet ovat jollain lailla vähän samantyylisiä, rakenteeltaan.... ? tämä olis voinut olla myös nimensä mukaisesti jazzbiitti nii olis tarjonta vähän monipuolistunut, vaan sen puolen hoiti silloin Sveitsin kappale. Iskä vetää korkealta ja komeasti (kuulostaa lisäksi koomiselta) sielä taustakuorosa... miks kuoron pitää muuten aina olla sielä jossakin kaukana taustalla varjoissa... ihmettelen vaan enkä hyväksy tuollaista kovin eriarvoistavaa (?) asetelmaa... kertosäe tuntuu mielenkiintoisemmalta kuin alakusäkeet. n. 3.7 pist. ai niin, alun jousilla vedetty intro on ehkä euroviisumaisimpia introja mitä kuvitella voi... kilpailun parempaa puoliskoa ilman muuta tämä hempeily.

Jotain hyvää, mutta jotenkin silti jätti kylmäksi. Tuo sijoitus oli kyllä hieman liian alhainen.

Aylinillä on esiintymisen riemua. Kertosäkeessä oli yritystä ja lopun piano loi harmonisen päätöksen muuten aika tylsään ja vähän vetämättömän oloiseen biisiin. Heitän Yaz bittiavaruuteen kaksi tähteä.

Ihan mukavia rytmejä, kolme tähteä.

Aika tylsä kappale oli ja ongalmaksi tuli, että kertosäe ei sopinut kappaleeseen, siis yllätyin suuresti kun kertosäe alkoi. Kaksi tähteä.

Juu, ei.

Ei juuri kiehdo.

** tähteä.

Ei mitään Turkin parhaimmistoa tämä kappale, vaan sellaista keskitasoa. Enimmäkseen ihan mukavaa kuunneltavaa, joitain etnisiäkin elementtejä olin kuulevinani turkin kielen lisäksi. Taustalaulajan falsettiosuudet olivat ehkä kappaleen heikoin lenkki. Introsta plussaa.

Kolme tähteä, hieman himmeät sellaiset.

Heikot KOLME TÄHTEÄ, kyllä. Tämä on ainakin itselläni eräs unohdetuimmista Turkin edustussävelmistä. Se oli IHAN NÄTTII. Ei missään nimessä heikko laulu, mutta melkoisen helposti unohdettava. Miksi minun olisi tätä pitänyt äänestää?

Isällä oktaaveissa piisasi.

Ne on ne KOLME, sitten!

En saanut mitään otetta ja alkoi ärsyttää... yksi.

Oman aikansa festivaaliballadi Turkin maalta. Ei sitä parasta. Kaksi tähteä. Radio Mafian silloiset viisuselostajat taisivat sanoa tästä(kin) jotain aikamoisen nokkelaa...

A-osa lupaava, mutta ei saanut seurakseen arvoistaan B-osaa. Himmeänpuoleiset kaksi tähteä.

Tyystin unholaan jäänyt tuotos tämä Turkin viisu, enkä nyt uudelleen kuuntelemisen jälkeen yhtään ihmettelekään, miksi näin on päässyt käymääm. Miten mulle tuli tuosta kertsistä ihan ruotsinlaivatunnelmat mieleen . Esikatseluvideota täytyy kiittää perinteisestä Turkki-meiningistä (ryhmässä/jonossa hengataan ja lauletaan) ja taustapoikain tuulipuvuista. Heikot kaksi tähteä.

Laulu oli hyvin ikävystyttävä, vaikka taustalaulajat tarjosivatkin hieman viihdearvoa. Jäi jotenkin kaihoisa fiilis. Kaksi tähteä.

Tuli melodiasta mieleen yksi ala-asteen musiikinkirjassa ollut kappale ötököistä, jota inhosin kaikista lauluista eniten. Viisu oli aika perinteinen, ei mitään yllättävää. Heikko kolme tähteä.

Kuulostaa kovasti länsimaalaiselta, eikä juuri lainkaan turkkilaiselta. Ei tämä kyllä nyt lähde kovinkaan mihinkään. Yksi tähti.