Viisukuppila

Maa: Espanja
Vuosi: 1996
Kappale: ¡Ay, qué deseo!
Esittäjä: Antonio Carbonell
Säveltäjä: Antonio Carmona, Josemi Carmona, Juan Carmona
Sanoittaja: Josemi Carmona, Juan Carmona, Antonio Carmona
Kapellimestari: Eduardo Leiva
Sijoitus: 20./23
Pisteet: 17
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1996es

Antonio Carbonell Muñoz syntyi Madridissa vuonna 1969 hartaasti katoliseen perheeseen. Kuten Antonion euroviisupostikortistakin selvisi, mies oli syntynyt nuotit suussa. Erityispiirteenä Antonion äänestä on kuultavissa miehen romanitausta. Koko Antonion perhe on ollut musiikillisesti lahjakas ja aktiivinen erityiseti flamencomusiikin parissa. Antonion isä tunnettiin Espanjassa flamencolaulusta ja lisäksi miehen serkut ovat vaikuttaneet suositussa flamenco-popyhtye Ketamassa. Mies itse on tehnyt runsaasti yhteistyötä kuuluisien flamencotähtien kanssa. Antonion ensimmäinen levy "Ilusiones" sai Espanjassa positiivisen vastaanoton. Uutena tulokkaana ja potentiaalisena kiintotähtenä Espanjan televisioyhtiö TVE päätyi valitsemaan 26-vuotiaan artistin suoraan euroviisumatkalle. Edustussävelmäksi valikoitui Ketama-yhtyeessä vaikuttaneiden serkusten tekemä sävelmä "¡Ay, Qué Deseo!" (Voi tätä himoa!), joka päätyi myös Antionion toisen albumin nimikkokappaleeksi.

Vuoden 1996 Eurovision laulukilpailun säännöt olivat ainutkertaiset. Kyseisenä vuonna jopa 29 maata kilpaili pääsystä finaaliin isäntämaa Norjan kilpakumppaniksi. Ainoastaan 22 maalle tämä mahdollisuus suotiin. Espanja valittiin alkukierroksella jatkoon kirkkaasti neljäntenätoista. Itse finaalin ääntenlaskussa Espanja ei ollutkaan enää yhtä onnekas. Kunnianhimoinen fiilistelykappale onnistui nappaamaan pisteitä ainoastaan neljältä maalta eikä saavutettu 17 pisteen saldo riittänyt loppukilpailun 23 maan joukossa enää 20. sijaa korkeammalle. Edellisvuotisen kakkossijan jälkeen moinen romahdus otettiin Espanjassa luonnollisesti pettymyksellä vastaan. Antonion kanssa pettymyksen karvasta kalkkia Oslon Spektrum-areenan "green roomissa" pureksivat myös taustalaulajat eli suosittu flamencoduo "Las Chamorro".

Kilpailun jälkeen Antonio on vieraillut monilla flamencomusiikin kokoelmilla, mutta ei ole julkaissut itse uusia albumeita. Vuonna 2007 Carbonell osallistui suureen flamencoesitykseen Madridissa. Euroviisuedustus on näin ollen jäänyt Antonio Carbonellin suurimmaksi meriitiksi.

Tää kappale on ihan hirvittävä! Häthätää heitän yhden tähden ja juoksen vauhdilla karkuun.

Ai että nämä olivat hienot kilpailut!

Ei tämä tuossa joukossa kärkikymmenikköön yllä - eikä kaiketi seuraavan viidenkään sekaan, mutta on tässäkin hetkensä. Tunnetta ja tappuraa piisaa kovin omintakeiseen tyyliin. Sanotaan nyt vaikka että KOLMEN tähden edestä.

Hmm, tässä oli kyllä jotain kivaa, mutta ihan ei kolmea tähteä ansainnut tämä viisu.

Tää on kyllä ihan järkyttävää kuraa. Vuotensa huonoin viisu, enkä tähän hätään keksi surkeampaa Espanjan tyrkkyä. Kauheaa tunteen paloa ja kiihkoa tässä on olevinaan, mutta menee vain koomisuuden puolelle. Siitä hyvästä Antonio saa kuitenkin kaksi tähteä.

Yrittää niin olla dramaattista espanjalaisuutta... mutta mitä vielä. Lähinnä koominen tämä palasista koottu sillisalaatti. Kaksi.

En nyt oikeasti osaa sanoa tähän mitään

Persoonallinen on. Ei sitä ihan perinteistä laulumeininkiä. Minä ihan tästä kokonaispaketista tykkään. Kolme plus!

Enpä oikein tiedä pidänkö tästä vai en. Joissain kohdissa kyllä sen verran että annetaan nyt kolme heikohkoa tähteä.

En voi antaa yhtä tähteä. En vaan voi. Vaikken tästä pidä ollenkaan, niin onhan tämä huikean persoonallinen kappale. Jos minä en tykkää, niin "eihän se sitä tarkoita että ois huono" (Marionin äänellä). Kahteen hellyn.

Huikea audiovisuaalinen ärsyke ovat nuo taustavosut. Mistäköhän Madridin punaisten lyhtyjen kujilta on tuonne hommattu rääkymään nuotin vierestä.

Toni kirjoitti:Huikea audiovisuaalinen ärsyke ovat nuo taustavosut. Mistäköhän Madridin punaisten lyhtyjen kujilta on tuonne hommattu rääkymään nuotin vierestä.

Illan huutonaurut! Suhruisia ovat kieltämättä.

Vaikka yleensä pidän kovasti kansallisisista erityispiirteistä, niin tässä ei flamenco minusta edukseen ollut. Se oli liimattu muuten ponnettoman melodia-aihion päälle. Antonion tilankäyttö ja taustakuorolaisten kohkaaminen oli tämän numeron hauskinta seurattavaa. Tämän laulun aikana täyttäisin sipsikulhon, mutta kun esiintyivät kolmantena, ei sipsejä vielä olisi ennättänyt niin paljon huveta. Täyttäisin kulhon silti. Vuotensa kehnoin ja Espanjan heikoimpien joukossa. Kamaluudelle ykkönen.

Ei kyllä sytyttänyt minuakaan tämä huuto-flamenco. Yritystä oli ihan liikaa, Antonio yritti kovasti eläytyä ja tehdä tästä suurta draamaa huutamalla naama punaisena välillä, mutta vaikutus oli lähinnä koominen tai luotaan työntävä. Musiikillisesti tämä oli kovin sekava, eikä sävelen pätkääkään jää mieleen (mikä ei sinänsä ehkä ole niin huono asia tämän sävellyksen ollessa kyseessä ).

Kaksi tähteä, kun ei tämä nyt sentään ihan ykkösen arvoinen inhokki ollut.

Tämä ihanuus on yksi kaikkien aikojen hirveimpiä viisuja

'
Tämä on muuten Viisulan 550. viisu

............

Toni kirjoitti:Erityispiirteenä Antonion äänestä on kuultavissa miehen romanitausta. Koko Antonion perhe on ollut musiikillisesti lahjakas ja aktiivinen erityiseti flamencomusiikin parissa.

Hmmmmm. Espanjalla on ollut muitakin romanitaustaisia viisuedustajia.
Ainakin vuoden 1974 viisuissa Espanjaa edustanut Peret oli myös romanitaustainen.
Espanjassa on muistaakseni Länsi-Euroopan suurin romanivähemmistö.
Romaneilla musiikki on ollut tärkeässä osassa heidän elämäänsä ja kulttuuriaan.

No, meni ehkä tavallaan ohi aiheen.........mutta tuli vaan mieleen tämmöinenkin detalji.


Tästä Antonion viisusta en saanut paljoakaan otetta.
Selvemmin jäi mieleen huutaminen ja muu vastaavanlainen äänen käyttö.

Mutta olihan Antonionilla kovasti yritystä, joten siitä kaksi tähteä.

'

Biisi on ehkä vähän sillisalaatti, ehkä, mutta minusta biisi on enemmän jazzia, siis fuusiojazzia tai fuusioflamencoa - vai salsaa tai muuta ticoticoa . Minulle tulee tästä ei niin tavanomaisesta kappaleesta mieleen Latvian Insulis Butarsis. Lisäksi laulullisesti minusta Antonio onnistuu kuitenkin tuomaan intensiteettiä sekä hetkellisyyden ja improvisaation tuntua lavalle. Itseasiassa koko esitys kuitenkin henkii juuri sitä ja minusta sellaisessa on vaikkapa flamencon olemus, ei kolmeen minuuttiin puristetussa formaattikaaressa. En koe tätä mitenkään tahattoman koomiseksi, vaan moderniksi klubikappaleeksi, jonka tyyppistä saattaisin mielihyvin levyllisen kuunnella . Neljä pistettä.

E: uusien kuuntelukertojen perusteella uskaltaudun väittämään että silloin oli ja nyt on jengi ihan kujalla . Tämä on kiva. Olkoot vaikka eräs perversioistani

Sedällä on hätä. Kaameaa ylitulkintaa niin "laulamisen" kuin esittämisenkin osalta. Mutta kyllä tästä aina hyvät naurut saa. Kaksi pointsia.

Mutta eikö flamencoon olennaisesti liittyy tunteelle täysin antautuminen, itsensä vahtimattomuus? - en tosin tunne tarpeeksi flamencoa, että osaisin sanoa onko tämä sitten menieristinen tai siis ulkokohtainen? Minuun uppoaa ihan kuitenkin, minusta mielenkiintoinen yhdistelmä,

"Ylitullkinnan" kysymys on muutenkin minusta mielenkiintoinen tässä poppisyhteydessä. Popmusiikkia kun hallitsee niin voimakkaasti brittiläinen estetiikka, jossa, kuten tiedämme, perinteisesti kaikki voimakkaat tunneilmaisut hillitään ja niitä pidetään banaaleina. Elisabeth I kertova leffa, jossa Cate Blanchet pääosassa on tästä hyvä historiaan liittyvä kuvaus, siis siitä mikä merkitys ilmeenkään värähtämättömyydelle siellä annettiin, mihin se perustui, eikä tarvii katsoa kuin nykykuningatarta niin näkee miten se toimii. Ja lukea Jane Austenia. Ja tämä on täysin tunnistettavissa brittipopista - pitäydytään mukavissa raameissa. Toisenlaiset ilmaisut leimataan ylitulkinnoiksi, latinot mauttomiksi gigoloiksi. Jne.

kieltämättä jännää tuo iberialainen mustalaiskurkkusointiääni jonka hää rääkäissee tuossa pariinkiin otteeseen oikein eksoottiseen tyyliin ... mut ei kuten ei meijänkään tangokunkku se nohh.. joka lauloi sen -10 karsinnoissa sen se romaanipoika... sebastian eikun aa... armando... :buah: kyllä mäkin alkaisin jo kohta olemaan valmis tapaus Palvelutalolle .... : no niin... muisti männööö ... menee.... nohh, tälle kummiskin noin 2.3 pist. ja nohh, hetkonen,... 2.4 pist. otetaans uusiks sitte kun ole kuunnellut tuon piisin, kohtuulisen pitkän tauon jäläkehen ..... v. -96 kisat olivat todella sen vuosikymmenen tasokkaimmat.... kait? olihan ne!? jo pelkästään Den Vildan ja Bo-Hertsegovinan laulujen takia... tai no... nohh.. olis ainakin ehkä sitten jos meitä olisi edustanut Kirka ja laulu Toukokuusta.... no no, v. -91 ja -93 ovat kyl myöskin niin huikeat viisuvuodet että eipäs käydä tässä ny niin kovin nimeämmmään.....

"Muistakaa te ihmiset jotka olette asiakaspalvelussa hymyillä. Hymy ei maksa mitään - ja sitä paitsi siitä saa hyvän mielen itsellekin!" (Lestijokilaakso -lehti, tekstarit)
tämä tulee mieleen varsinkin kun asioin Kälviän Kirjastossa ja tiskin takana istuu se ruohtalon lahja biblioteekialalle = ylipainoinen mykkä myrkynkeittänyt ihmissyöjä,joka ei tunne/ei saa ulostettua sanoja kiitos,olkaa hyvä ja päivää...

AntSa kirjoitti:Ai että nämä olivat hienot kilpailut!

Kyllä olivat tasokkaat kisat tästä kappaleesta huolimatta! Eipä ollut viisussa päätä, eikä häntää ja kaikin tavoin hyvin kyseenalainen "kuuntelunautinto". Vain yksi himmeä tähti.

Mä tykkäsin tästä Viisusta neljän tähden edestä. Ihanaa vaihtelua iänikuiselle humpalle.

Ihan kivastihan tästä huokui tulista espanjalaisuutta, mutta tuon ukkelin möykkääminen ei kyllä ollut mitään maailman kauneinta kuunneltavaa. On toki hienoa, että espanjalaiset uskaltavat Euroviisuissakin olla persoonallisia, mutta... No joo.

** tähteä.

"Papparaiselle" sellainen reunahuomautus, että vuoden 1996 viisujen loppukilpailun tarjonnassa oli todella vähän "iänikuista humppaa" tarjolla!

Kauhee kiekujagigolo ja repivä biisi. Yksi pieni tähtönen.

Tavallaan svengaa ihan kivasti... Mutta on tää ärsyttävä. Kakkonen.

Tämä jos jokin on taidetta. Ja minä tykkään tästä?! Antonio elätyy kyllä pelottavan intohimoisesti esitykseensä. Se on varmasti syönyt ääniä. Neljä tähteä.

Musiikillisesti ihan hyvä, mutta Antonio hieman vaan yliesiintyy. Kaksi tähteä.