Viisukuppila

Maa: Italia
Vuosi: 1991
Kappale: Comme è ddoce 'o mare
Esittäjä: Peppino di Capri
Säveltäjä: Marcello Marocchi
Sanoittaja: Giampiero Artegiani
Kapellimestari: Bruno Canfora
Sijoitus: 7./22
Pisteet: 89
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1991it

Vuoden 1991 Eurovision laulukilpailuissa pisimmän uran luonut artisti oli isäntämaa Italian oma edustaja Peppino di Capri (oik. Giuseppe Faiella, s. 27. heinäkuuta 1939), jonka ammattiura muusikkona alkoi vuonna 1958, jolloin hänen yhtyeensä The Rockers pääsi levyttämään laulut Malattia ja Nun è Peccato, jotka nousivat Italiassa suuriksi hiteiksi. Kuten jo yhtyeen nimestä voi päätellä, uransa alkuvaiheessa Peppino di Caprin musiikkityyli oli rock’n’roll. Hän levytti muun muassa monista angloamerikkalaisista rock’n’roll-klassikoista italiankieliset versiot. Peppino di Capri nousi 60-luvulla suureen suosioon, ja hänen rock’n’roll-uransa huipentumana voidaan pitää vuotta 1965, jolloin Peppinon yhtye esiintyi The Beatlesin Italian-kiertueen lämmittelybändinä.

70-luvun alkaessa Peppino di Caprin musiikkityyli muuttui. Rock’n’roll jäi taakse, ja hänen musiikkinsa alkoi muistuttaa perinteisempää italialaista laulelmaa ja iskelmää. Peppino di Capri levytti lukuisia hittejä, ja lisäksi hän oli vakiovieras San Remon laulufestivaaleilla, joissa hän kilpaili ensimmäistä kertaa vuonna 1967. Sittemmin di Capri on nähty kilpailemassa San Remossa kaikkiaan 15 kertaa, ja voiton hän saavutti kaksi kertaa: vuonna 1973 laululla Un grande amore e niente più ja vuonna 1976 laululla Non lo faccio più. Lukuisten menestyslevyjen ja hittien myötä Peppino di Capria voidaan pitää eräänlaisena italialaisen iskelmämusiikin elävänä legendana.

Vuonna 1991 Italian yleisradioyhtiö RAI valitsi Peppino di Caprin sisäisesti maan euroviisuedustajaksi kotikisoihinsa Roomaan. Peppino di Caprille räätälöitiin viisuedustusta varten laulu Comme è ddoce 'o mare (suom. Kuinka kaunis meri on). Laulu esitettiin Napolin alueen murteella, joka sujui napolilaissyntyiseltä Peppino di Caprilta.

Italia esiintyi omissa kotikilpailuissaan koko kilpailukavalkadin viimeisenä. Omassa postikortissaan Peppino di Capri lauloi oman suurhittinsä vuodelta 1973 Champagne, jonka aikana illan juontajat Toto Cutugno ja Gigliola Cinquetti innostuivat valssaamaan lavalla. Peppino di Caprin ajaton ja perinteinen valssi menestyi viisuissa sangen hyvin. Tuloksena oli sijoitus kärkikymmenikössä, tarkalleen ottaen seitsemäs sija ja kaikkiaan 89 pistettä. Kaksi maata – Portugali ja Suomi – pitivät Peppinon esitystä koko illan parhaana, ja palkitsivat Italian 12 pisteellä. Nämä saivat illan juontajan Toto Cutugnon suorastaan hurmokseen, sillä sen sijaan, että hän olisi toistanut pisteet perinteiseen tyyliin, hän alkoi huutaa ”oh la la, dodici punti per Peppino!” Myös kolme maata piti Italian esitystä illan toiseksi parhaana, ja kolme muuta maata oli sijoittanut laulun neljän parhaan joukkoon. Comme è ddoce 'o mare tuntui jakavan mielipiteitä, sillä valtaosa laulun saavuttamasta pistemäärästä koostui edellä mainittujen maiden suurista pisteistä. Peräti kymmenen maata jätti laulun kokonaan pisteittä.

Peppino di Caprin ura jatkuu edelleen 2000-luvulla. Esiintymisiä riittää ja uusia levytyksiä syntyy edelleen säännöllisesti.

Peppino di Capri Spotifyssa

Peppino di Capri - I migliori anni (2011)
http://www.peppinodicapri.it/

Aivan järkyttävän ihana - no on siellä joukossa alun jälkeen laitettu tuohon viisuversioon jotain sovituksellisia ratkaisuja, jotka olisin pitänyt esittelyn kaltaisina tai tehnyt toisin, mutta näin ihanan kohdalla ei jaksa niuhottaa. Viisi.

Ei iske ei.

Minusta oli oikein kaunis balladi. Erityisesti jouset olivat hyvät. Annanpa neljä tähteä.

Tämä on kaunis, kyllä. Mutta itse olen aina jotenkin vierastanut tätä. Annetaan kauneudelle KOLMONEN.

Vallan pökerryn viisun kauneudesta. Kuuntelen melodiaa mielelläni ja laulusuorituskin kuulostaa hyvältä. Ihana rauhallinen tunnelma ansaitsee täydet pisteet.

Tässä on jotain käsittämättömän upeaa.

onhan tässä, kaunis kuin kieloja täynnä oleva joenrantalepikko.... :aaahhh: mut silti annan vain n. 3.2 pist. sillä italian viisut eivät mua ole juurikaa saaneet kumoon, heittäytymään takaraivo edellä mäntyparkettilattiaan ihastuksesta... kuin aniharvat, esim. v. -69, -77 tai -2011 vuosien FFFFFFFFFFANTASTISET LAULUTh ...... tää on ehkä ny hieman liian paatoksellista... ja hivenen ehkä liian sisäänpäin lämpiävää.... ja miinuksia tulee siitäkin että tämä eurovisioperheen oikutteleva lellilapsi on melko oikullisesti osallistunut näihin kinkereihin, mm. v. -81-82 jäi pois, kakkapöksyuhmaikäiseksi taantunut polki saappaillaan lattiaa vaikka Alan Sorrenti ylti hienosti 6. sijalle -80 .....
minäkään en siis voi kovin korkealle sympatiseerata tälläistä pikkudiivailevaa mafiosomussoliinivaltiota.... anteeksi, rasismipuoleni pullahti esille...

"Kun kissankellojen aikaan, taas lapset leikkiä saa. Ja mieleen jokaisen nyt on tullut sunnuntai. Taas kissankellojen aikaan taas kuljen niittyä päin. ..." Johnny Liebkind. Kissankellojen aikaan. 1968. Mahtisonni balladi joka olisi ehdottomasti pitänyt soida myös Lontoon esc-kisoissa.

Kaunis italoiskelmä, keinuu mukavasti kuin meren aallot, mutta en pidä Peppinon äänestä. Liian nariseva. Sen lisäksi tässä oli joitain kohtia, jotka rikkoivat sitä harmonista yleistunnelmaa - varmaan juuri niitä sovituksellisia ratkaisuja, joista ta1ja omassa viestissään mainitsee.

Muuten olisin voinut harkita neljää tähteä, mutta Peppinon ääni pudottaa kolmeen.

Enpä siedä täälläistä, en. Yksi tähti.

Haluaisin kovasti kehua tätä kauniiksi ja ihanaksi balladiksi, mutta kun tämä ei mielestäni sellainen ole. Tylsää ja epäkiinnostavaa. Ja laulajan äänikään ei ole niitä innostavimpia.

** tähteä.

Hitusen vanhanaikainen tunnelmapala, jonka Peppino tulkitsee hienosti. Ei ihan mun kuppini teetä, mutta päätti kotikisat arvokkaalla tavalla. Lisäksi Toton innostus pisteidenlaskun aikana oli herttaista. Näillä meriteeillä kolme tähteä.

En tykkää enää yhtä paljon kuin 20 vuotta sitten, mutta onhan tämä miellyttävän vanhanaikaista, rehellistä, hienoa musiikkia. Kaunista ja hyvin Peppino-setä tulkitsee. Se oli aikoinaan mahtavaa, kun Suomesta paukahti täydet 12 pistettä! Mä annan neljä tähteä.

Italia olisi saanut mielestäni voittaa mieluummin vaikka tällä kuin sillä Toton tylsyydellä. Tämä on kaunis kappale, mutta saanut itselläni vuosien aikana varsin vähän soittokertoja verrattuna moniin muihin viisuhin. En tiedä miksi. Ehkä vaatii jonkin tietyn tunnetilan, sitten. Mutta erittäin kirkkaat kolme tähteä. Vähän unohdettava kuitenkin.

Hienoja melodisia osia sisältävä vanhanaikainen italoiskelmä. Sellaisen pitäisi sytyttää minut, mutta eipä niin käykään. Kappale on aavistuksen laahaava ja hidas. Minulle jää keskinkertaiseksi, siksi kolmonen.

Tämä on niitä biisejä, jotka kasvavat livenä ihan eri ulottuvuuksiin! Vahvat neljä.

Suurenmoinen laulu. Kunniaksi Italialle ja Euroviisuille.

MUOKS Annoin tietenkin viisi tähteä. Sori, en ollut perehtynyt pelisääntöihin.

Nimim. Valeri! Näkemyksiäsi näistä vanhoista viisuista on kiintoisa lukea.... mutta -se kuuluisa "mutta"-... olisi kiva tietää paljonko tähtiä annat sanallisten arvoidesi jälkeen! (Se on ollut tapana tässä osiossa, että annettujen tähtien määrä paljastetaan! )

Minä tiedän, että kun katselin Eurovision laulukilpailua 1991 suoranan lähetyksenä, Italian edustaja soitti pianoa. Muistan sen niin elävästi. En ymmärrä miksi kaikissa youtubetallenteissa ja omassa VHS-kasetissanikin Peppino nykyään seisoo mikkiständin kanssa. EN KÄSITÄ

Mutta enivei, mun pitäisi tykätä tästä. Mun pitäisi, mutta kun en vaan saa otetta............

KAKSI

Vuotensa paras. Ihana pönöttävä Peppino ja hänen pönö pieni laulelmansa. Rakastan!

Jälleen Italia palasi näihin persoonattomiin balladeihin. Hienostihan Peppino tämän esittää, mutta on vaan niin puuduttava kokonaisuus. Kaksi tähteä.