Viisukuppila

Maa: Kreikka
Vuosi: 1994
Kappale: To trehandiri
Esittäjä: Costas Bigalis & The Sea Lovers
Säveltäjä: Costas Bigalis
Sanoittaja: Costas Bigalis
Kapellimestari:
Sijoitus: 14./25
Pisteet: 44
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1994gr

Konstantinos "Kostas" Bigalis ei ole viisuympyröissä mikään turha ja tuntematon nimi, vaikkei miehen henkilökohtaisesta euroviisuesiintymisestä mitään varsinaista menestystä tullutkaan. Kostas näki päivänvalon maaliskuisessa Ateenassa vuonna 1953 ja musiikkiura alkoi jo poliittisesti epävakaalla 1970-luvulla, kun nuorimies voitti ensimmäisen palkinnon aloittelevien muusikoiden kilpailussa vuonna 1975. Tästä voitosta alkoi melkoinen festivaalikierre ja voittoja satoi niin sävellys- kuin laulupuolelta. Festivaalien lisäksi nuori Kostas esiintyi myös musikaaleissa sekä sävelsi menestyksekkäästi elokuvamusiikkia. Onpa monilahjakas mies kokeillut myös näyttelijän työtä jopa itsensä Anthony Hopkinsin tähdittämässä televisiosarjassa. Vuonna 1984 Kostas tutustui euroviisuympyröistäkin tuttuun kaunottareen nimeltä Marianna Efstratiou, jonka kanssa mies aloitti musiikillisen yhteistyön työnimeltään "Big Alice". Kyseisen duon hitti "I miss you" oli se varsinainen ponnahduslauta Kostasin musiikkiuralle kotimaassa. "I miss you" julkaistiin Kreikan lisäksi vielä 18 muussa Euroopan maassa.

Vuonna 1989 menestys vei Kostasin yhtyeineen Eurooppaan kiertueelle, jonka jälkeen niin Marianna kuin Kostas ryhtyivät kokeilemaan siipiään soolouralla. Kostasin ensimmäinen soolohitti kuultiin kreikkalaisilla radiokanavilla vuonna 1992 ja samana vuonna ilmestyi myös miehen toinen albumi. Albumi "Tou aigaiou ta Blues" myi Kreikassa platinaa. Jo soolouransa alkumetreillä, vuonna 1989, Kostas pyrki Kreikan euroviisuedustajaksi, mutta silloin matka tyssäsi alkukilpailuvaiheeseen ja koko kilpailun voiton vei entinen bändipartneri Marianna. Kreikan televisioyhtiö ERT noteerasi kuitenkin nousujohteista uraa luotsaavan Kostasin vuonna 1994 ja tarjosi tälle mahdollisuuden edustaa Kreikkaa folk-henkisellä kesäisellä laivasta kertovalla pop-laululla "To trehandiri" (Trehandiri - eräänlainen venetyyppi, toim.huom.), jonka sanoituksessa kuultua "diri diri" -hokemaa kreikkalaiset käyttävät mielellään ilmaistessaan hyvää meininkiä, ainakin mikäli kyseisen vuoden delegaatioiden jäseniä on uskominen.

Delegaation jäsenistöstä lavalle Kostasia seurasi kirkasvärisissä bleisereissään yhtye "The Sea Lovers" ja hieman lambadamaisia tanssiaskelia vesirajamekoissa meille tarjosi mm. moninkertainen euroviisujen taustalaulaja Victoria Halkiti. Vuosi 1994 tunnetaan euroviisumaailmassa melkoisena balladivuotena ja arpaonni toi Kreikalle kisakatraan loppupäästä 19. esiintymisnumeron, dramaattisen Bosnian balladin ja perinteisen itävaltalaisballadin väliin. Lukuunottamatta Kyprokselta saatuja 12 pistettä, Kreikka joutui tyytymään pienehköihin pisteisiin joita sateli suurin piirtein joka toiselta tai kolmannelta maalta. Suomalainen raati piti Kreikan keskivertoa reipaspoljentoisempaa sävelmää koko kilpailun seitsemänneksi parhaana ja lahjoitti helleeneille neljä pistettä. Kreikkalaiset itse yllättivät suomalaiset antamalla CatCatille kympin! Tosin tuossa vaiheessa oli jo niin suomalaisittain kuin kreikkalaisittain selvää, että peli on menetetty. Kreikka onnistui kuitenkin saavuttamaan 44 pistettä ja 14. sijan 25 maan joukossa.

Pettynyt Kostas ei jäänyt tuleen makaamaan, kuten vanha sanonta kuuluu, vaan ryhtyi jääräpäisesti tavoittelemaan menestystä. Vuonna 1996 hän sävelsi Marianna Efstratioulle edustuskappaleen Oslon euroviisuihin. Mariannan saavutama tulos oli Kostasille säveltäjänä valtaisa pettymys sekin. Vuonna 2002 mies yritti vielä artistina Euroviisuihin yhdessä Mirella-duettopartnerinsa kanssa. Tuolloin voittoa ei tullut ja edustuksestakin koitui melkoinen sanasota Kostasin syyttäessä ERT:tä onnettomista teknisistä järjestelyistä. Vuonna 2005 laulu "The light in our song" oli valittu Kreikassa Helena Paparizoun esittämien kansallisten finalistien joukkoon, mutta Kostasin huonoksi onneksi laulu hylättiin kaksinkertaisen sääntörikkomuksen vuoksi: laulu löytyi jo Mirellan muutamaa kuukautta aiemmin Saksassa julkaistulta albumilta ja ikään kuin pisteeksi I:n päälle pätkä laulua soitettiin ennen kilpailua kreikkalaisella radiokanavalla. Nämä euroviisumuistot eivät ole miestä lannistaneet, sillä henkilökohtaisia albumijulkaisuja on vuodesta 1989 lähtien ilmestynyt jo kymmenen kappaletta.

En kyllä tykännyt.

Linkataanpa tuo Kostasin Helena Paparizoulle vuodelle 2005 säveltämä viisutyrkky "Light in our soul"

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=qmYFd1G3 ... re=related[/youtube]

Kovin Celinen "I drove all night" -henkinen on. Ehkäpä se Kiovan voitto olisi tälläkin irronnut. Pidän tästä ainakin itse enemmän kuin voittajasta.

Välimerellisen kepeä ja helppo omaksua. Ei tätä kuitenkaan juurikaan tule erikseen kuunnelluksi. Annetaan heikohko KOLMONEN. Seuraava!

C-osa on todella kaunis! Taidanpa pamauttaa ihan neljä tähdykkää tälle rallatukselle.

Huonon vuotensa kärkikastia, mutta jää silti kolmeen tähteen. Ihan mukava, mutta ei mitään muuta.

Ihan kivan välimerellinen ja kepeä tosiaan, mutta ei tästä jää kuuntelun jälkeen mitään mieleen... Tosi mitäänsanomaton. Vähän kuin kreikkalaisen ravintolan taustamusiikkia. Kaksi tähteä.

Zera kirjoitti:Huonon vuotensa kärkikastia

En voisi olla kanssasi enempää eri mieltä. Mutta tästähän me olemme jo tainneet keskustellakin.

Erinomaisen viisuvuoden turhakkeita. Tosin keskivertoa parempi turhake. En ehkä soittimesta lähtisi etsimään juuri tätä kappaletta, mutta tuskin vaihtaisin biisiäkään. Semmonen kolmonen - eli tähtimäärissä sentään osuivat maut yhteen myös Zeran kanssa.

Välimerellisiä rytmejä, neljä tähteä.

Tämä ponnahti vuoden 1994 latteasta viisuvirrasta pirteällä tavalla esille. Kappale on aurinkoinen, keinuva, merellinen (laivabiisejä tällä viikolla piisaa ) ja erottui edukseen. Kreikkalainen laulutapa a-osassa oli hienoa kuultavaa ja kertosäe diri-direineen hupaisa. Kuorotyttöjen koreografia ei ehkä kenties ollut onnistuneimmasta päästä. Pisteitä olisi saanut ropista enemmänkin, mutta minulta ropisee neljä tähteä .

Korjasin nimen viralliseen muotoon.

Kreikkalainen tunnelma vie ajatukset heti Välimeren aalloille. Tuo tunnelma tässä onkin parasta, kun kappale toimii lähinnä taustamusiikkina, jolla ei ole alkua eikä loppua.

Kolme hivenen himmeää tähteä.

Vuonna -94 oli upeita viisuja, mutta diri diri ei kuulu niiden joukkoon.

Kieltämättä mukavan välimerellinen tunnelma tässä kipaleessa, mutta jää kyllä loppupeleissä melkoiseksi turhakkeeksi.

*** tähteä.

Tästä vois sanoa kuin Kojo aikanaan tästä totesi, että miten aikuiset ihmiset kehtaa. Aivan ala-arvoinen tekele. Laulaja on kyllä varsin pätevän näköinen. Yksi tähti siitä huolimatta.

Tästä välimerentunnelmaisesta dramaattisuudesta pidin kolmen tähden verran. Erityisesti intro oli hyvä.

Perus ysärikreikkaa: Hirrween hirrween ihanan kreikkalaista ja iloista. Tykkäätykkää, neljä!

TomppaJr kirjoitti:Perus ysärikreikkaa

Missä mielessä? Tämähän oli suorastaan erittäin keskitien poppis parilla häviävänpienellä etnisellä mausteella. Kreikkahan luotti suurimmaksi osaksi hyvin vahvaan ja dramaattiseen tulkintaan, usein hyvin vahvoilla etnisillä mausteilla. Mielestäni vuoden 1994 ehdokas on hyvin epätyypillinen aikakautensa kreikkalainen edustaja.

No ehkä sekoitan nämä Kreikat ja Kyprokset. Molemmilta tuli hirrrweesti hirrween, hirrween hyviä viisuja tuolloin, joten ei niitä kaikkia voi muistaa kumpi oli kummankin.

^^ Toni kirjoittelee vaihteeksi asiaa. Mutta muistetaanpa, että Tompalla ei edes voi olla ysäri-viisut yhtälailla hanskassa kuin meillä "vanhuksilla"! Tomppahan taisi prujautella vaippoihinsa melkein 90-luvun loppuun asti!
Aika vaatimatonhan tämä kappale on, mutta sen verran miellyttäviä kreikkalaisia etno-sävyjä löytyi, että kyllä nyt kaksi tähteä minulta irtosi.

Ihme_Mies kirjoitti:Mutta muistetaanpa, että Tompalla ei edes voi olla ysäri-viisut yhtälailla hanskassa kuin meillä "vanhuksilla"!

Innokkaasti minä näitä ysäreitä olen katsellut dvd:ltä, joten kyllä ysäriviisuilun perusoppimäärä on hallussa välttävin arvosanoin. Mutta ei näitä vaan aina muista. Sen muistan, että Kreikasta ja Kyproksesta tuli melkein joka vuosi (1997 asti olen päässyt.) neljän tai viiden tähden biisi.

Tomppahan taisi prujautella vaippoihinsa melkein 90-luvun loppuun asti!

Ihan kivan kesäistä, kreikkalaista. Diri Diri -hokema koko kappaleen heikkous. Mutta sävelkeinunta ihan mukiinmenevää. Pyöristetään kaks ja puol nyt sitten ihan kivaan kolmoseen.

Ei pysäytä, ei saa kuuntelemaan. Yksi.

Sitä vanhaa Kreikkaa, jolloin tuo maa ei menestynyt viisuissa. Eli kansanmusiikki-Kreikkaa, jota on ihan kiva kuunnella, mutta kaukanahan tuo on Europesta ja roxettesta ja näistä. Tänä aikoina maa vielä halusi olla Kreikka ja työntää eteen omaa musaa, kohta ajatukset kääntyivät ja esiin ilmestyi Sakis Rouvas ynna muut.

Ihanan kreikkalainen. Vähän pönöhän tämä on, mutta ainakin hauskaa tuntuu olevan niin lavalla, mutta myös kuuntelijalla. Kolme tähteä.