Viisukuppila

Maa: Unkari
Vuosi: 1993
Kappale: Árva reggel
Esittäjä: Andrea Szulák
Säveltäjä: László Pásztor
Sanoittaja: György Jakab, Emese Hatvani
Sijoitus esikarsinnassa: 6./7
Pisteet esikarsinnassa: 44
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1993hu00
Esikarsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/90s_00s/Presel1993.html

Andrea Szulák tunnetaan maassaan paitsi laulajana, myös näyttelijänä sekä televisiokasvona. Nainen on syystäkin tullut tunnetuksi monenlaisista tempauksista eikä vähiten Unkarin euroviisuhistorian ensimmäisenä edustajana. Edustajaksi häntä kai voi tituleerata, vaikkei loppukilpailupaikkaa Millstreetistä irronnutkaan. Ensimmäiset julkiset esiintymiset Andrea suoritti musikaalitähtenä 1980-luvulla. Myöhemmin kuvioihin tuli myös filmitähteys sekä erilaiset projektit rock-yhtyeissä. Bändikuvioita jatkui aina 1990-luvulle eli siihen saakka, kun naista alkoi kiinnostaa myös oman soolouran luominen.

Sooloura nytkähti liikkeelle vihdoin vuonna 1993, kun Andrea julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa "Nem harap a néni". Tuore artisti kiinnosti myös Unkarin kansallista yleisradioyhtiötä siinä määrin, että lahjakas ja monipuolinen artisti valittiin edustamaan maataan euroviisuissa televisioyhtiön sisäisellä valinnalla. Edustussävelmäksi valikoitui eteerinen "Árva reggel" (Yksinäinen aamu). Unkari kuului vuonna 1993 niiden seitsemän debyyttimaan joukkoon, jotka joutuivat karsimaan edustuspaikastaan Slovenian Ljubljanassa järjestetyssä erityiskarsinnassa. Andrean kohtalona oli sijoittua kohutun karsinnan kohtusussa pistefarssissa toiseksi viimeiselle sijalle. Yhdet täydet pisteetkin Unkarin esitys sai ja ne tulivat Viron tuomarilta.

Vaikka lentolippua Irlantiin ei tullutkaan, Andrean nousujohteinen ura jatkui kuitenkin kotimaassa. Seuraavana vuonna nainen julkaisi toisen albuminsa sekä aloitti uraansa televisionäyttelijänä. Draamasarjan tähteys toi Andrean monitoiminaisen uralle sen verran nostetta, että vuonna 1996 hänelle tarjottiin viihdeohjelman juontajattaren työtä. Toisen vuosituhannen loppu kului laajalla skaalalla unkarilaista kansaa viihdyttäen: musiikkia, musikaaleja, televisio-ohjelmia ja elokuvanäyttelijän töitä. Neljä albumia julkaissut Andrea julkaisi vuonna 2001 myös kokoelmalevyn "Best of Andrea Szulák". Tämän jälkeen näyttelijän ura otti naisen elämässä merkittävimmän otteen. Vasta viime vuosina Andrea on palannut taas tuotteliaana musiikin pariin, eikä comeback sujunut aivan heikosti, nimittäin laulusta "Blodogság, gyere haza" tuli vuonna 2007 yksi Unkarin soitetuimmista hiteistä.

Andrea Szulák Spotifyssa

Mä kuolen!!!

Ainiin, biisistäkin voisi jotain sanoa. Kyllähän tän olis finaaliin kelpuuttanut, ihan menevä pala. Kieliplussaa.

Aika junnaava.

Onko pakko kestää tuota kuvaa?

Biisiä itsessään on paljon helpompi kestää, vaikka se tuntuukin kestävän reilusti yli kolme minuuttia.

UFOPOLI kirjoitti:Onko pakko kestää tuota kuvaa?

Tämä tuli kyllä niin puun takaa, että!

Biisikin oli mulle uusi tuttavuus. Aika tylsä jollotus, joka ei kyllä olisikaan ansainnut päästä mukaan kovatasoisena vuotena 1993. Annetaan nyt kaksi tähteä, molemmille tisseille

Enpäs ole kuullutkaan moista viisua. Äkkiseltää'n menettelee ja jaksoin kuunnella loppun saakka, vaikka viisu olikin aika tasapaksu. Ajattelin, että onkohan esityksessä jokin pukutemppu, joka menee pahasti pieleen.... mutta ei. 3 tähtee lähtee täältä.

Mielenkiintoinen rokkirenkutus, neljä tähteä. Kuvalle en sano mitään.

Ihan kivat, kasimiikan tissit!

Itse sävelmäkin sellainen perusnätti juttu. Voisi olla oikeastaan miltä hyvänsä vuodelta ja mistä tahansa maasta. Siis melodiansa puolesta.

KOLME!

Jos joku vetää hermovolttia kuvasta, niin mainittakoon, että kuva oli tiukassa Viisula-teamin seulassa, koska artistista ei oikein tahtonut löytyä vetävämpääkään nuoruuden otosta. En kestä tuota taustalla olevaa järkyttyneenä katsovaa naista.

Mitä biisiin tulee, niin tästä pitäminen on ottanut aikansa. Itse pidin tätä auttamattoman tylsänä vielä 10 vuotta sitten, mutta nykyisin kuuluu jo sellaiseen kolmen tähden sakkiin.

"Kuvat eivät olleet millään lailla pornografisia eikä niillä ollut mitään tekemistä tämän kilpailun kanssa"... (Erkki Pohjanheimon äänellä)

Onko tuota kuvaa pakko kestää?

Biisi oli ihan kuunneltava kolmen tähden kevytrock, muttei mitenkään erikoinen.

Biisissä on muuten ihan koskettavat sanat, joskin aika käytetystä aiheesta! Suosittelen lukemaan.

Jos kappale tuntui pitkältä, niin sitä se olikin: kesti nimittäin neljä minuuttia. Alku oli lupaava tarttuvine kertosäkeineen, mutta sitten biisi jatkoi soljumistaan samanlaisena ja pitkistyessään sitkistyi. Kiikun kaakun sen Millstreetin lipun kanssa, kolmen tähden soljunta.

Tylsä turhake, enpä jaksanut kuunnella edes loppuun, koska väsyttää muutenkin. Ei ärsyttänyt, joten kaksi himmeää tähteä.

Tämä oli näitä sarjassa "ihan kivoja keskinkertaisuuksia". Kappale soljuu mukavasti alusta loppuun, olisi kyllä ollut sille eduksi, jos olisi pysynyt euroviisumitassa, nyt venyi turhan pitkäksi ja alkoi jo tunne kääntyä tylsyyden puolelle. Kiva sinänsä, kun nyt saa ensimmäistä kertaa kuulla nämä esikarsinnassa karsiutuneet esitykset.

Kolme tähteä.

Jestas sentään mikä kuva viisulassa.

Mutta mutta, aika keskinkertainen biisi. Ihan hyvä, ettei tullut valituksi. Pari tähteä.

Kummallista. Mun videolla on ihan eri biisi...

Mulla on tää Ljubljanan tallenne kokonaisena dvd:nä ja ainakin mulla on tämä Unkari siellä ihan kokonaisena.

No niin!

Kuulostipas jotenkin todella 80-lukulaiselta tämä kappale. Ja tylsäkin oli. Ei jäänyt yhtään mitään melodiasta mieleen. Tissien näyttämisestäkään en anna yhtään lisäpisteitä!

** tähteä.

Mä en pysty kestämään enkä tahdo kestää tuota kuvaa. Biisinä ihan ookoo, kolme.

Aijaijai, miten koskee. Liian vääntyilevä ja sulkeutunut. Tahtoisin antaa kaikkeni ja vesialtaani, josta kaivaa lumpeisia vesiaastioita, mutta mitä voi antaa porukalle, joka valittaa kaikesta. Jopa siitäkin, että saa kaiken ilmaiseksi.

Nyt viiden ja puolen vuoden jälkeen palaan tänne hämmentynein fiiliksin.

Vuosiin minulla ei ollut tarvetta kuunnella tätä kappaletta, sillä muistikuvat siitä tarttuvana rokki-iskelmänä olivat painuneet niin vahvasti mieleeni – pystyin tarvittaessa jopa hyräilemään kertosäkeen melodiaa. Tänään kuitenkin kuuntelin Unkarin 1993 viisun erään arviointitehtävän yhteydessä, ja suureksi hämmästyksekseni se olikin täysin erilainen kuin mitä olin muistanut vuosia sitten kuunnelleeni, paljon hitaampi ja pitkästyttävämpi.
Lyhyen salapoliisityön jälkeen sain kuitenkin selville, mistä sekaannus johtui. Eli tänne Viisulaan oli ammoisin aikoina jostain syystä linkattu tämä kappale, jonka Andrea oli esittänyt Ljubljanan semifinaalissa väliaikanumerona. Tiedoksi siis teille muillekin, jotka ovat antaneet itseään vedettävän höplästä.

Järkyttävää saada tietää, että on saanut elää väärässä uskossa näinkin pitkän aikaa. Puolitin tähtimäärän.

Vähän jää seinäruusuksi, vaikka Andrea ihan hyvin laulaakin. Kaksi tähteä.