Viisukuppila

Maa: Saksa
Vuosi: 1993
Kappale: Viel zu veit
Esittäjä: Münchener Freiheit
Säveltäjä: Stefan Zauner
Sanoittaja: Stefan Zauner
Kapellimestari: Norbert Daum
Sijoitus: 18./25
Pisteet: 18
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1993de

Saksalaisyhtye Münchener Freiheit (tai Freiheit) perustettiin 1980-luvun alkupuolella. Bändi nimettiin Münchenissä sijaitsevan aukion mukaan, jonka nimi tarkoittaa ”müncheniläistä vapautta”. Tämä pop- ja rock-yhtye edusti saksalaista uuden aallon musiikkityyliä. Läpimurtonsa Münchener Freiheit teki vuonna 1986 julkaistulla albumillaan ”Von Anfang An”.

Yhtye nautti myös kansainvälistä suosiota, kun heidän singlensä ”Keeping The Dream Alive” kipusi brittilistalla sijalle 14 vuonna 1988. Münchener Freiheit jäi Britanniassa kuitenkin yhden hitin ihmeeksi, vaikka kyseinen kappale soikin yhä tiuhaan radiossa joulun aikaan ja löytyy useilta jouluaiheisilta kokoelmalevyiltä. Yhdysvalloissa ”Keeping The Dream Alive” on tullut tutuksi vuonna 1989 julkaistun ”Say anything…” -elokuvan soundtrackilta. Kappaletta on käytetty lisäksi American Idolissa taustamusiikkina.

Euroviisut olivat vain yksi välietappi tämän pitkän linjan yhtyeen uralla. Vuonna 1993 Münchener Freiheit lähti koettamaan onneaan Saksan viisuedustajana. Heidän kilpailukappaleensa ”Viel zu weit” oli bändin laulajan Stefan Zaunerin käsialaa. Münchener Freiheit kapusi Millstreetin hevosmaneesin lavalle illan kolmantena esiintyjänä. Ammattitaitoinen esitys ei kuitenkaan riittänyt vakuuttamaan tuomaristoja. Saksan keräämät 18 pistettä toivat niin ikään 18. sijan.

Münchener Freiheitin menestys ei kuitenkaan tyssännyt viisuedustukseen. Yhtyeen levyjä on tähän päivään mennessä myyty yhteensä yli viisi miljoonaa kappaletta. Bändi keikkailee yhä ja viimeisin studioalbumi näki päivänvalon vuonna 2010.

Radiomafian selostus Sanna Kojo & Outi Popp (ennen Saksaa)
Radiomafian selostus Sanna Kojo & Outi Popp (Saksan jälkeen)

Münchener Freiheit Spotifyssa
http://www.muenchenerfreiheit.de/

Vähän tylsä ja mitäänsanomaton sävemä. Kaksi tähteä.

Raskasta ja laahaavaa. Jotenkin sellainen maailmanlopun meininki koko veisussa. Kaksi tähteä nyt kuitenkin.

Olipas tylsää, kaksi tähteä.

Hieman masentavahko viisu, mutta intro oli ihan kivan mahtipontinen.

Intro on parasta tässä ns. peruseuroviisussa. "Keskivertobiisi keskivertojengille" (Veitola) sopii mielestäni tähänkin valikoituneeseen valintaan aivan hyväksi määreeksi. Mitenkään biisiä ja jengiä aliarvioimatta. KOLME!

Mie olen aina tästä tykännyt. Kenties sen takia, että yhtye oli mulle jo kasarilta tuttu. Pari älppäriä löytyy kokoelmista. Ei tullut yllätyksenä solistin "kastraattiääni".. Erittäin vahvat kolme ja puoli tähteä. Ihan jees!

Melko synkkä kappale, jossa on kiinnostavia kohtia. Kolme tähteä.

Tämä oli 12-vuotiaan Tonin mielestä vuotensa vastenmielisin. Näin "vanhoilla päivillä" olen oppinut tästä jopa joissain määrin pitämään. Yhdestä tähdestä on noustu melko vankkaan kolmeen tähteen.

Hmm ... tavallaan tässä on paljon lupaavaa, muttei pääse alun jälkeen kyllä millään liikkeelle eikä kertsin wiel zu weit riitä millään. Loppuunkin laskeudutaan ihan kallistellen löperösti. Biisin kehittely on ihan kesken. Kolme.

Olenkin ainut, joka on tälle antanut viisi tähteä Tykkään tästä tunnelmallisesta viisusta ihan mielettömästi. Ne viulut ovat ihanat. Ehdottomasti vuotensa ja Saksan kärkikastia. Terveisin ernu-87

Aintsu kirjoitti:Ne viulut ovat ihanat.

Minäkin kiinnitin huomiota juurikin noihin viuluihin! Viulut ovat aina hyvä juttu. Muutenkin tässä oli ihan mukavasti tunnelmaa, vaikka olisi toki saanut olla enemmänkin...

*** tähteä.

AntSa kirjoitti:"Keskivertobiisi keskivertojengille" (Veitola) sopii mielestäni tähänkin valikoituneeseen valintaan aivan hyväksi määreeksi.

Mä meinasin kahden minuutin kohdalla juurikin samaa. Sit kuuntelin kuitenkin loppuun ja totesin että on tässä jotain kuitenkin (voipi olla ihan vaan toi sinfoniaorkesteri taustalla, tuskin tää bändin omana sovituksena toimis mulle täin hyvin). Lisäksi tässä on hyvät sanat. Eli neljä tähteä annoin lopulta.

Böllähmääh. Olipa tympeä kolmeminuuttinen. En jaksanut/halunnut kuunnella enää livevetoa. Heikot kaksi.

Tässä on minusta jotain niin 80-lukulaista, vaikka selvästi 90-luvun puolella jo elettiinkin. En voi mitään, mutta olen aina pitänyt kovasti tästä raskaanoloisesta melodisesta kappaleesta, joka saksaksi laulettuna kuulostaa todella komealta. Tunnelma vie mukanaan, Aintsun kanssa hyvin samaa mieltä. Intro on kerrassaan mahtava!

Vahvat neljä tähteä.

Leonardo kirjoitti:Tunnelma vie mukanaan, Aintsun kanssa hyvin samaa mieltä. Intro on kerrassaan mahtava!

Jee! Nii ovat!

Todella komea melodia tässä kappaleessa . Erittäin hieno intro tempaa minut heti mukaansa. Tunnelmaltaan biisi on aika synkkäsävyinen, mutta kuitenkin jotenkin levollinen. Esitys on varmaakin varmempi. Jousisto soi läpi kappaleen hienosti. Myös laulun loppu duurisointuun päättyen on aivan upea. Minulle Saksan parhaimpia, samoin vuoden 1993 aatelia, siksi Starke vier Stärne und

Todella alaarvostettu biisi Melodia on todella hyvä, ja niin myös koko kappale Viisi Tähteä

Tämähän nyt kolahti. Nousi yhdestä tähdestä suoraan neljään. Kertosäe on lumoava!

Jää yleensä kuuntelemisen jälkeen vaivaamaan mieltä, tai ainakin soimaan päähän. Laulajan heikohko ääni vähän vie pois mahtipontisuutta. Neljä tähteä.

Aika wahwa laulu jousisoittimineen, hienon apaattinem, lumoava, parantanut vaan otettaan, sensuroitu /TJr suosikkiviisu. 4 p.

^ Ihmisten nimiä ei ole soveliasta mainita Kuppilassa.

VIISI TÄHTEÄ! Tämä kappale on noussut vuosien saatossa kamppailemaan 1993-puntarini kärkisijasta yhdessä Norjan ja Bosnia-Hertsegovinan kanssa. Hurmaavaa melankoliaa ja mahtipontisuutta selvästi kokeneelta yhtyeeltä - mitäpä muuta sitä voisi erinomaiselta viisulta toivoa?

^ Juuri noin! Tämä on minullakin yksi Saksan kaikkien aikojen viisuista.

^ Jee, hyvä sä!