Viisukuppila

Maa: Kypros
Vuosi: 1991
Kappale: S. O. S.
Esittäjä: Elena Patroklou
Säveltäjä: Kypros Charalambus
Sanoittaja: Andreas Christou
Kapellimestari: Alexandros Kyros Zografou
Sijoitus: 9./22
Pisteet: 60
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1991cy
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/90s_00s/Cyprus1991.html

Viisukonkari Elena Patroklou syntyi Nikosiassa vuonna 1968. Elena aloitti musiikillisen uransa kymmenvuotiaana pääinstrumenttinaan kitara ja piano. Myöhemmin hän opiskeli musiikkia Itävallassa ja Lontoossa.

Ensimmäiset laulukilpailukokemuksensa Elena Patroklou sai hyvin nuorena. Tuolloin hänet nähtiin Kyproksen edustajana World Music Festivalilla Koreassa ja myöhemmin Bulgariassa.

Elena hankki esiintymiskokemusta myös Kyproksen taustalaulajana vuosina 1983, 1987 ja 1989. Kahta vuotta myöhemmin oli hänen vuoronsa astua parrasvaloihin. Kyproksen edustuskappale ”S.O.S” oli sanoitukseltaan vahvasti ympäristöteemainen. Maapallon saastumisesta, kuolleista linnuista ja rantaan huuhtoutuneista kaloista laulanut Elena palkittiin vahvasta esityksestään yhdeksännellä sijalla.

Viisuedustuksensa jälkeen Elena muutti Kreikkaan, jossa hän työskentelee tätä nykyä laulunopettajana. Elenan oli tarkoitus esiintyä Constantinos Christoforoun taustalaulajana vuonna 2005 Kiovassa, mutta hän perui esiintymisensä viime hetkellä henkilökohtaisiin syihin vedoten. Hänet korvasi Kreikan viisuedustaja vuosimallia 1995, Elina Konstantopoulou.

Elena nähtiin kuitenkin jälleen tänä vuonna viisuympyröissä Kyproksen edustajan Ivi Adamoun laulunopettajana ja mentorina. Kenties juuri kokeneen Patrokloun opit siivittivät nuoren Ivin finaaliin.

Kyproksen karsinta 1991

Yiannis Demetriou - Mila mou, mila mou
Antonis Savalis - E, ke ti egine
Andri Kyriazi - Mitera gi
Evridiki - O epomenos eonas
Elena Patroclou - S. O. S.
Yianna Panayidou & Savvas Savva - Psachno gia elpida
Kostas Violaris - En i mana mou pou ftei
Panikos Charalambous - Eleftheria

Elena Patrokloun terveiset Bakusta

Minusta oiken kaunis kreikkalaisballadi. Neljä tähteä annan.

Vahvaa mantipontisuutta tässä hätähuudossa maailman tilasta. Aika iso kontrasti hiljaisemman, kauniin säkeistön ja sitten tuon kertosäkeen välillä. Kauniisti Elena lauloi ja stailaus oli upea. Harvemmin kuuntelen levyltä nykyään tätä. Kolmonen.

Ihanan massiivinen ja överi orkesterisovitus! Itse biisi olisi sellaista kolmen tähden kauraa, mutta livemättö nostaa ehdottomasti neljään tähteen! Elenan "hypnoottisen kimee" lauluääni ei ehkä ole kaikkien mieleen, mutta onhan se persoonallinen, toki.

"Taivaalta sataa happosateita"
En vaan koskaan pääse yli siitä suomennoksesta

Ennen pidin enemmän, mutta nyt tää on jotenkin jäykkä.
KOLME

Olihan tässä hetkensä, mutta ei oikein minun makuuni. Mahtipontisuudesta sen verran plussaa, että heikkoon kolmeen tähteen nousee.

Huh, olipa synkkä sanoitus tässä. Hätähuuto luonnon puolesta, kannatettava ajatus, mutta hieman meni ehkä överiksi. Mahtipontisuutta riitti, mutta jotenkin en aivan ihastunut tähän kokonaisuuteen. Sovitus oli laahaava, torvia oli jossain vaiheessa vähän liikaakin eikä Elenan ääni ollut ihan minun makuuni. Hieno nosto loppuun, mutta valitettavasti tästä jää jossain määrin sekava mielikuva. Sos:n hokeminen oli hivenen ärsyttävää ja kuulosti kornilta.

Kolme tähteä.

Mahtiballadi. Tykkään 4/5 tähteä.

En ole milloinkaan täysin haltioitunut tästä viisusta. A-osa on kaunis ja solisti omaa herkkyyttä, mutta oma ongelmani on raskassoutuisen hokeva kertosäe. Elena oli mukavaa nähdä tänäkin vuonna viisuilemassa, kyllä.

Heikohko KOLME!

Tätä kuunnellessa tuli mieleen, että en välttämättä kaipaa isoa orkesteria Euroviisuihin, jos se tarkoittaa tällaista tai eläköön elämää tms. En ole koskaan kuunnellut tällaista musiikkia, vaikka juuri tässä onkin jotain ihan hauskaakin. Kolme.

Mukavasti mahtipontisuutta sisältänyt ihan ok kappale.

Perushyvä mahtipontinen balladi, kolme tähteä.

no siis livenä en tätä enää kuuntelis... (hyi mua, siis kauheen jyrkästi sanottu!) ja olen tainnu jo aiemminkin kitistä tämän rooma-versiosta joka pilattiin tuolla liiallisella massiivisella orkkavyöryllä vaikka mahtipontisuuden ylimpiä ystäviä olenkin, ja lisäks, tai miinusta oli ainakin tuo rumpali joka takoi noita tölkkejään aivan liian kovaa, jopa herkän hitaassa a-osassa...! mikä tyylivirherikko! n. 2.6 p. kyproksen heikointa viidennestä... "joku oli käynyt laittamasa tuon kilpikonnan nurin tuolla hietikolla...." terkut tämän myötä myös Vilppulan sählykapteeni/ev-kamulle...
"Tulipalot eivät ole koskaan sammuneet.... Olemme tehneet auringosta vihollisen...." vasta äsken tsekkasin ett löytyykö noista kuvakkeista suomenkiel.tekstitystä, ei ikävä kyllä, .. tärkeimmän mahdollisen viestin ja tekstin myötä nostankin äänipottia tuosta vielä vähän... n. 2.8 pist.

Ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini. Rooman sijoitus oli tuolloin iso yllätys. Himmeä kolmonen.

Tekstin aihe on ihan tärkeä, mutta itse laahaava kappale ei todellakaan vakuuta. Hohhoijaa.

** tähteä.

Hehhehhee, minusta tämä vain on aivan huikea kappale. Pakko antaa viisi!

Lässähtävä elämänraskaus, jota ei tahdo jaksaa kantaa. Koskaan ei ole miään muuta kuin painavaa räntäsadetta. Koskaan ei jaksa muuta kuin laskea jalkaa toisen jalan eteen. Eikä mikään ilahduta.
Kaksi kurttuista persikkaa.

Kypros on 90-luvulla hyvä, mutta tämä ei kyllä kuulu niihin hyviin kappaleisiin. Aika puuduttava ja kertosäe on todella riipivä. Kaksi tähteä.