Viisukuppila

Maa: Turkki
Vuosi: 1993
Kappale: Esmer yarim
Esittäjä: Burak Aydos
Säveltäjä: Burak Aydos
Sanoittaja: Burak Aydos
Sijoitus: 21./25
Pisteet: 10
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1993tr
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/90s_00s/Turkey1993.html

Burak Aydos syntyi Turkin pääkaupungissa Ankarassa vuonna 1972. Burak innostui musiikista jo lapsuutensa pianotuntiensa myötä ja 21-vuotiaana hän osallistuikin jo kotimaansa viisukarsintoihin itse sekä sanoittamalla että säveltämällä kappaleellaan "Esmer yarim" (suom. rakas brunetteni).

Maan karsinnat järjestettiin Istanbulissa Andromeda-yökerhossa ja voittajan valitsi ehkä hieman epätavalliseen tapaan yökerhossa paikalla ollut yleisö. Burak nappasi kisassa voiton ja pääsi taustajoukkoineen matkaamaan Irlannin Millstreetiin. Kisamatkaa varten Burak levytti kappaleestaan myös englanninkielisen version "My pretty baby".

Aurinkolaseissa Millstreetin lavalla esiintyneett Burak ja kaverit saivat esiintymisvuoronsa kilpailun alussa, heti toisena. Suurta menestystä Turkki ei tällä kertaa kisassa saavuttanut, sillä kappale keräsi kisassa yhteensä vain 10 pistettä, mikä riitti sijalle 21 ja tiesti Turkille seuraavaksi vuodeksi välivuotta.

Turkin karsinta 1993

Deniz Safak Yaprak - Son senfoni
Sebnem Özsaran & Grubu - Biz çocuklar
Erdal Çelik - Yanimda olmazsan
Sinan Erkoç & Grup "34 TR 93" - Son gece
Sonat & Seda Bagcan - Yarin çok güzel olmaliyim anne
Sebnem Özsaran - Gülümse
Burak Aydos, Serter Öztürk & Baybora Öztürk - Esmer yarim
Grup Pi - Seviyorum

Radiomafian selostus Sanna Kojo & Outi Popp (ennen Turkkia)
Radiomafian selostus Sanna Kojo & Outi Popp (Turkin jälkeen)

Yllättävän hyvä Turkin viisuksi. Vähän tuli Leijonakuningas-elokuvan musiikki mieleen. Kolme tähteä.

Minusta tämä on ollut aina kovin ärsyttävä "ralli". Itse olisin saattanut jättää Turkin vuodessaan jopa viimeiseksi. Koska jonkinlaista hajontaa on välillä hyvä löytää tähänkin ihanaan leikkiin, annan Turkille YHDEN ainokaisen tähden. Seuraava!

Huonon viisuvuoden yksi huonoista biiseistä.

Melankolisen ärsyttävä ralli saa vuotensa huonoimman viisun pystin. Heikot kaksi tähteä.

Hyi, en tykkää... Burak on jotenkin tosi lipevän oloinen. Sävellyskään ei ole kummoinen, joten annan tälle Turkin viisulle kaksi tähteä.

On tässä yritystä . Sävellys on lähes tarttuva ja kappale melkein svengaa. Mukaletkeä ja tekorento. Blues brothers go Millstreet. Kaksi tähteä, olkaa hyvä .

Ei jaksa tätä, kaksi

selkeästi vuotensa heikoin... harmi, muutoin niin loistava, vuosikerta, yksi -90 luvun parhaimmista.... että silleeen.... voi Turkki, minkä teit.... ! n. (sensuroitu) pist. ? no no, äläs ny Rompsu innostu.... harkitse tarkemmin....! eli .... nohhhH !!?? ... NOINNN 1.3 pist. no nyt alkaa kuulostaa järkevämmältä! .....
JK. AI keräskö tämä silti peräti 10 pist. nohh siinäkin taisi olla ehkä 10 pistettä liikaa..... ja nuo ÄRSYTTÄVÄT aurinkolasit pitäisi kieltää lailla... siis muusikoilta, lavoilla.... nehän peittävät täysin sielun peilit, eli silmämme... jotka ovat hyvinkin kauniit itse kullakin, iiriksen eri värimuotoineen ..... (olen heikkona etenkin ruskeisiin silmiin!) ..... ja hei, jos noita tummennettuja hitsarinlinssejä vielä näkyy tämänkin viestini jälkeen jossain (no juu juu vaikka Madonnalla....) niin Te heinäladonoven kokoiset järjestysmiehet, ottakaa ne rillit muusikoitten nenänvarsilta ja polkekaa ne kantapäillänne rikki....tuhannen p...llun päreeksi .... ja kierähtäkää niiden päällä vielä muutama spiraali-kierähdys..... v. Georgia-2007 taustatanssijoitten tapaan..... !

jk. tahto sanoa vain että läpinäkymättömät vähän pelottavan "enpaljastaitsestänisitätodellistaminäänitms:kaan" -vaikutelman kantajastaan antavat aurinkolasit eivät siis maalaisjärjenkään mukaan sovi muualle kuin ulos kirkkaaseen aurinkoiseen säähän.... sekä tietysti autolla ajettaessa varsinkin ilta-aurinkoa vasten .....
ihte kyllä olen sortunut joskus diivamaiseen samojen esineitten (turhaan) päässä pitoon minkä ehkä muistavat OGAE-kokoukseen, eli niihin muka maamme ensimmäisiin virallisiin viisutreffeihin Jyväskylään v. 1997 osallistuneet .... vai -99:kös se oli... ? tää muisti.... !
ja sitten tietysti olen pitänyt näitä polaroideja niissä kaikkein kovimmissa tapauksissa, tilanteissa mitä olen joutunut kokemaan elikkä siis nyt myös viime sunnuntaina kun vein koirani sille hänen vihoviimeiselle käynnille.... laitimmaiselle eli viimeiselle ajokeikalle... (hän rakasti autossa oloa... kun sai lerputtaa isoja tötterökorviaan ulkona..... ja katsella vauhdilla vaihtuvia maisemia.... Hiacen kyydistä.... sivu-ikkunoista, aina kummalta puolelta nyt halusikaan katsella... Suurta Maailmaa ...) eläinlääkärini hoteisiin.... kun kävimme.... ... ... ... muutoin silmäni olisivat olleet koko ajan varsin vastenmielisen...(?) näköiset humanoidimaiset turvonneet kyyneliä tihkuvat massamöykyt..... NE piti peittää tummennetuilla aurinkolaseilla.... toki! vaikka oli myös puolipilvinen sää..... eli näin....
Älkää tehkö niinkuin minä teen vaan tehkää kuten sanon ....

Minusta tämä on vähän niinkuin pizza Marinara, periaatteessa hyvää, mutta täytteet puuttuu! 1/5

Alku oli lupaava, mutta ei ihan sitten täyttynyt. Mutta mageen kuulosta vetää tällaista biisiä tuollaisella turkkilaisella perinnesoundilla, laualjalla siis. Biisistä tulee läpi tämä joku 1980-luvun 1960-lukunostalgiahitti ... eikun se on wake me up before you go gon komppia ja sitä tapaa miten melodia rakentuu siinä päällä mitä ajattelen, en tiedä, mutta en oikein tykkää, rytmiset osat tökkii vähän svengiä, tai kokonaisuus ei oikein ihan loksahda kohdalleen. Paljon jännittävää kuitenkin, tykkään kolmosen edestä.

Tylsintä Turkkia. Tylsä yksitoikkoinen sävel ja vielä tylsemmät sanat. Kun saksofoni ei ole suosikkisoittimiani, niin nekään soolot eivät auttaneet.

Yksi tähti.

En oikein osaa muodostaa mielipidettä tästä. Joissain johdissa ihan mukavakin, mutta kuitenkin hieman ärsyttävä kappale. Annetaan nyt sitten kaksi tähteä, ei tästä paljoa mieleen jäänyt.

Jollain tavalla hypnoottisen vangitseva ränkyty, viisi tähteä.

Minusta tämä oli jollakin kieroutuneella tavalla oikein miellyttävä laulelma. Vahvat kolme.

Pete kirjoitti:Vähän tuli Leijonakuningas-elokuvan musiikki mieleen.

Niin minullekin!

Minusta tämä on ihan mukavasti svengaava kappale. Parempi kuin muistin.

*** tähteä.

Mun tähänastiset Viisulasijoitukset:
Kokonaissijoitus 364./690 ( 53 % biiseistä on tätä parempia),
vuosi 1993 10./22, 1990-luku 80./138, Turkki 15./20

Jotenkin aika rohkea suunnan muutos Turkin siihen astisiin edustajiin verrattuna (2000-luvullahan Turkki on uskaltanut laittaa peliin enemmänkin rokimpaa kamaa). Liekö valintaan vaikuttanut tuo varsin erikoinen yökerho-äänestysvalinta.

Kovasti mietin biisin tuttuja elementtejä. Ta1ja olikin jo samoilla suunnilla tuon rytmiteeman kanssa, mä tosin kuulen tässä George Michaelin Faithin rytmittelyä. Sitten melodian tuttuudessa olen kuulevinani biisiä ”Anna pois mun kitarain”.

Aineksia loistobiisiksi olisi, yhdistelmä itämaista laulutapaa länsimaiseen poprokkisaundiin ja jopa doo-wopiin. Kundit näyttää Kaurismäen elokuvista karanneelta. Biisin melodia ei vaan kanna. Kovin yksitoikkoinen, suurimmaksi osaksi biisin nimen toistosta koostuva biisi, ilman selviä säkeistön ja kertsin erottumista tekee kokonaisuudesta puuduttavan.

En ole biisiä aikaisemmin paljoa kuunnellut, joten tällä hetkellä sijoitus olkoon tuo. Mutta mielenkiinnosta saatan tätä jatkossa kuunnella useamminkin, näkee sitten jos tuo kolahtaisi paremmin.

En muistanut tällaista olevan olemassakaan. Turkin heikoimpia. Yksitoikkoinen joskin ärsyttämätön. En haalene saati lämpene. Toivottavasti laulun brunetti on suopeampi. **

romualdo kirjoitti:ja nuo ÄRSYTTÄVÄT aurinkolasit pitäisi kieltää lailla... siis muusikoilta, lavoilla.... nehän peittävät täysin sielun peilit, eli silmämme...

Anna nyt vähän armoa muusikkoparoille. Etkö muista Eppujen biisiä Minun aurinkolasit (1980):

Mutta ilman laseja ei meistä pidä kukaan
luinkin artikkelin, jonka mukaan
ilman aurinkolasien varjoa
ei fanit rakkauttaan tarjoa

Kukaan ei tiedä miltä tuntuu olla
ilman laseja, pelkkä nolla
jossen kävelylle ota laseja mukaan
ei mua tunnista kukaan

Tykkään ehkä eniten tässä siitä saksofonisoolosta. Muuten melko yhdentekevä ralli. Kaksi tähteä saksofonista.

Tämä viisu on jäänyt kyllä mieleen, mutta lähinnä sellaisena huvittavana välinumerona ja hilpeänä muistona sieltä ensimmäisiltä viisufanitusvuosiltani. Solistilla on kyllä persoonallinen ääni ja kappaleellakin hetkensä, mutta eipä tätä tule aktiivisesti kuunneltua enää nykyisin. Laitetaan siis kaksi tähteä.

Onpas tämä epäsuosittu täällä. Pakko nostaa neljään tähteen, ihanaa hipsteröintiä!

Turkki sijoittui huonosti, kuten aina ennen. Kaksituhatluvulla sitten rupesi pärjäämään, kunnes jäi karsintaan ja sitten kokonaan pois viisuista. Syy oli että jäivät karsintaan. Muinoin maa olisi hyppinyt päällään, jos olisi pääsyt kumpin joukkoon (joo en muista, pääsikö kympin joukkoon ennen kaksituhatlukua)
Mutta tämä biisihän on lähes kopio. En muista mistä lainattu ja vohkittu. Suoraa gospelmenoa, mustien amerikkalaisten veivantaa. Jää aika tavanomaiseksi ja saviseksi. Pari heittoistuinta.

Intro on todella hämärä, mutta kappale kyllä kasvaa kivasti. Jammaileehan tätä kahden tähden edestä.