Viisukuppila

Maa: Portugali
Vuosi: 1997
Kappale: Antes do adeus
Esittäjä: Célia Lawson
Säveltäjä: Rodrigues Lobato de Faria, Thilo Krassman
Sanoittaja: Rosa Maria de Bettencourt, Rosa Lobato de Faria
Kapellimestari: Thilo Krassman
Sijoitus: 24./25
Pisteet: 0
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1997pt
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/90s_00s/Portugal1997.html

Célia Maria Fernandes Lawson syntyi 9. kesäkuuta 1974 siirtomaavallan aikaisessa Angolassa. Célia lauleskeli teini-ikäisenä cover-kappaleita lukuisissa bändiprojekteissa. Vuonna 1993 tyttö pestautui V12-metalliyhtyeen palvelukseen ja teki myös ohessa yhteistyötä muiden portugalilaisten yhtyeiden vierailevana solistina. Vuonna 1996 Célia osallistui Chuva de Estrelas -nimiseen kykykilpailuun ja selviytyi finaaliin. Tästä alkoi naisen julkisempi musiikkiura.

Myös portugalin televisioyhtiö RTP huomasi kykykilpailun myötä neidon talentin. Tyttö kutsuttiin esittämään Portugalin euroviisukarsintaan "Festival RTP da Canção" viisuorkesterinjohtajana tunnetun Tilo Krassmanin ja moninkertaisen (1992, 1994, 1995) viisusanoittaja Rosa Lobato de Farian kynäilemän laulun "Antes do adeus" (Ennen jäähyväisiä). Rakkaussuhteen loppumainingeissa tarpova surumielinen balladi kilpaili Portugalin karsinnassa seitsemän muun laulun kanssa. Finalistit valittiin semifinaalien perusteella ja alueraatien lisäksi myös puhelinäänestäjillä oli sanansa sanottavana edustuskappaleen suhteen. Puhelinäänestäjien suosikki oli yhtye nimeltään "Os Meninos da Sacristia", joka sijoittui kuitenkin lopputuloksissa vasta kuudenneksi. Célia balladeineen oli kilpailussa suhteellisen selvä voittaja. Vaikka Portugalin euroviisukarsinta on ollut perinteisesti hyvin suosittu säveltäjien keskuudessa, artistit eivät ole siitä koskaan erityisemmin innostuneet. Tästä on osoituksena myös se, että tuore kyky Célia Lawson oli artistikatraan tunnetuimmasta päästä.

Dublinin euroviisumatkalta ei uskallettu odottaa yhtään mitään, vaikka edellisenä vuonna Portugalin delegaatio oli saanut matkustaa kotiin maan viisuhistorian parhaan sijoituksen kera. Célian esiintymisnumeroksi arvottiin numero 15, Bosnian ja Ruotsin nopeampitempoisten laulujen välissä. Visuaalisuutta esitykseen toi tummiin pukeutuneen Célian lisäksi hieman humoristiselta vaikuttanut Blues Brothers -henkinen taustakuoro. Kun laulut oli kuultu ja ääniä alettiin jakaa, oli portugalilaisilla edessä pitkä ilta. Tuloslistaan merkittiin lopulta pyöreä nolla. Toista kertaa euroviisuhistoriassa nykyisen pistesysteemin aikana loppukilpailussa nähtiin peräti kaksi nollakerholaista - Norja ja Portugali. Edellisen kerran kaksi nollakerholaista nähtiin vuoden 1983 Euroviisuissa. Célian saavuttama sijoitus oli maan huonoin, varsinkin jos otetaan huomioon kilpailuun osallistuneiden maiden lukumäärä. Ilman nollia toki Portugalikaan ei ollut aiemmin selvinnyt.

Célian ura on jatkunut kuitenkin myös euroviisumatkan jälkeen. Vuosituhannen vaihteessa neito oli tähtenä Estoril Casinon musikaaleissa. Myöhemmin Célia on tehnyt myös elokuvamusiikkia ja esittänyt kuuluisan portugalilaien televisiosarjan tunnuslaulun. Naisen ensimmäinen albumi ilmestyi euroviisuvuonna 1997. Toinen ja toistaiseksi viimeinen omalla nimellä varustettu albumi ilmestyi vuonna 2002. Mahdollisesti juuri heikon euroviisumenestyksen myötä nainen tahtoi karistaa "Célian viitan" harteiltaan ja vaihtoi artistinimekseen nimen Ira. Ira puolestaan tekee pop- ja balladimusiikin sijaan progressiivista metallimusiikkia. Ira on julkaissut jo yhteensä kolme albumia, joista viimeisin ilmestyi vuonna 2006. Monipuolinen nainen!

Portugalin karsinnan finaali 1997

Oriundi - Nosso canto chão
Raquel Alão - Quando eu te beijo
Cristina Almeida - Senhora da saia verde
Telmo Miranda - Madrigal de Lianor
Os Meninos da Sacristia - Canção urgente
Sónia Mendes - Da primeira vez
Célia Lawson - Antes do adeus
Susana Pinto - Rosa dos ventos

Célia Lawson - Antes do adeus (voittoesitys)

Melhor Canção de Sempre - Antes do Adeus (2009)

Célia Lawson - First (Spotify)

On kyllä huono viisu. Ihan suht ansaittu jumbosija, koska tämä on minulla toiseksi viimeisenä kyseisen vuoden puntarissa.

Melodinen mutta kovin ponneton biisi. Tunnelman luontikaan ei onnistunut mitenkään parhaalla tavalla. Puheosuudet hyvin ärsyttäviä. Kaksi tähteä.

Olen aina jollain kummallisella tavalla pitänyt tästä. Hellyn tänään jopa NELJÄÄN tähteen. Kaunis portugalin kieli siivittää nättiä balladia. Tummaääninen "Kaisla Löyttyjärvi" suoriutuu 3-minuuttisestaan aivan hyvin. Ihmeellistä, että jäi nollille.

Minä pidän etenkin kertosäkeestä. Muut osat ovatkin sitten heikompaa. Célia itse on ehtoisa, mutta ei mikään esiintyjä. Heikohko kolmonen annettakoon kuitenkin. Olisin tälle myös suonut muutaman pisteen ainakin.

Célialla on kadehdittavan kiiltävä tukka. Biisi on hieman flegmaattinen, mutta kuitenkin tunnelmallinen. Ei olisi tosiaankaan ansainnut jäädä nollille. Pidän tästä ihan kolmen tähden verran.

Minusta tämä jopa on ihan lumoava balladi. Ei tosiaan olisi nollapisteitä ansainnut. Ei tämä silti mitenkään ihmeellinen ole, joten saakoon nyt heikon kolmosen.

Kaunis melodinen ja hieman melankolinenkin balladi. Célian tummasta äänestä pidin kovastikin, sen sijaan Ihme_Miehen tapaan minustakin ne taustaheppujen puheosuudet olivat ärsyttäviä. Vähän tätä vaivaa väsähtäneisyys, loppuun olisi pitänyt saada jotain piristettä. Nyt tunnelma vain liudentuu ja kappale hiljalleen hiipuu pois. Tämänhetkisestä tähtijakaumasta päätellen tällä on hiljaisia ystäviä yllättävän paljon...

Kolme tähteä.

Perushyvä balladi ja laulajan äänestä pidän erityisesti. Kumma, että ei vedonnut viisuissa eurooppalaisiin. Ihan hyvin olisi voinut olla kymmenen sijaa paremmalla sijalla.
Ainiin ja pisteet on 3/5.

Melodinen kappale, kyllä. Muistan kuulleeni Celian laulaneen ainakin esikatseluvideolla aivan katastrofaalisen epävireisesti (olisiko ollut toinen video?), joten paljon hän oli petrannut finaaliin, vaikkei se sielläkään vielä puhdasvireistä ollut. Loppujen lopuksi ei jumbotila yllättänyt, nollat kylläkin. Vaatimaton kokonaisuus, mutta hellyn heikkoon kolmoseen.

Ansaittu viimeinen sija minusta, yksinkertaisen huono jollotus, mutta ei sentään ärsyttävä. Heikot kaksi tähteä.

Ihana dramaattinen biisi, mutta laulaja olis voinut olla karismaattisempikin. Järkyttävää sinänsä, mutta tämän jälkeen en ole pitänyt yhdestäkään Portugalin euroviisusta. Jaa Sabrina 2007? Ihan ok iskelmähän se, mutta mikään ei ole tehnyt suurta vaikutusta tämän Celian jälkeen. ****

Vääryys. Olen pitänyt Portugalista ennen ja jälkeen Célian, eikä hän suinkaan pudottanut pitkän ajan keskiarvoa. Puhuva kuoro oli virkistävä idea, sanoo konservatiivinen viisuyleisö mitä tahansa. Taas on kehuttava Tim Mooren loistavaa Nul Points -kirjaa. Jotkut luvut ovat riemukkaita, jotkut suorastaan karmivia, Célia-osuutta muistan lukeneeni vain alakuloisena. Vääryys. ****

Jostakin syystä kävin vilkaisemassa tämän kappaleen sanoja ennen kuuntelemista, ja niiden perusteella odotin sitten tunteikkaampaakin balladia. Vaan tämäpä olikin vain tällainen perustylsä portugalilaisjollote, jossa ei ole mitään erityistä.

** tähteä.

En saanut aluksi selvää portugalin kielestä, vaikka kuulosti enemmän hollannilta/tanskalta.

Tämä saa *** tähteä.

Mielestäni aika mielenkiintoinen ja outo kokonaisuus, neljä tähteä.

Kolhoääninen, mutta tosi köykäiset eväät vampiksi. Mitäänsanomaton, mihinkään etenemätön, hengetön ja ponneton. Yksi tähti.

^ Albumillinen progressiivista hevimetallia Célia Lawsonin laulamana. Ostaisitko? Se tyyltä vaihto.

EDIT: Ihan hir-vee-tä! Taiteilijanimellä "Ira" nykyisin vaikuttaa.

Toni kirjoitti:^ Albumillinen progressiivista hevimetallia Célia Lawsonin laulamana. Ostaisitko?

Heko heko. Tim Moore joutui kuuntelemaan näytteen, pelkäsi pahinta ja yllättyi iloisesti, mutta hän ei olekaan viisufani. Kappalekaan ei ollut linkkaamasi On the road vaan Nights in Bagdad, sekin kyllä samalta vuoden 2006 albumilta, jonka Célia teki omin rahoin ja ilman taustatukea, koska viisuleiman takia hän oli ei-toivottu henkilö kaikkialla. Kirjailija kuvailee reaktiotaan:

Tim Moore (2006) kirjoitti:Ten seconds into Night in Bagdad it is wondrously, gloriously apparent that through the dark, swirling chaos that shrouds planet Celia, the beacon of her musical talent shines as bright as ever. The grinding, distorted power chords that blast in after a haunting Arabian intro give no doubt that her studio alchemy has produced some especially heavy metal, but of twenty-four-carat quality. From shrieking rage to whispered entreaty, Celia's voice is an extraordinary instrument, far too potent and adventurous to be kept on a tight Eurovision leash. The production is slick and distinctly more imaginative than is typical of the genre - bongos, a bit of flamenco guitar, multitracked fado-esque Celia harmonies.

Toni kirjoitti:EDIT: Ihan hir-vee-tä! Taiteilijanimellä "Ira" nykyisin vaikuttaa.

Apua! Katu-uskottavamppoo! Olisi Celia vaan pitäytynyt tuollaisessa balladimusiikissa.

Toni kirjoitti:Célian ura on jatkunut kuitenkin myös euroviisumatkan jälkeen.

Jatkunut ja jatkunut. Käytännössä kilpailumatka tuhosi hänen lupaavasti alkaneen uransa.

Toni kirjoitti:Vuonna 2002 ilmestyi naisen ensimmäinen ja toistaiseksi myös viimeinen albumi.

Ensimmäinen albumi First julkaistiin vuonna 1997 viisujen jälkeen. Kukaan ei ostanut sitä. Poikabändi Excesson esikoislevystä tuli suurmenestys, mutta kukaan ei tiennyt eikä halunnut tietää, että euroviisuluuseri Célia Lawson oli hittien säveltäjä. Hän kelpasi radiomainoksiin, hotelleihin ja taustalaulajaksi. Artistina ja lauluntekijänä hän oli yhtä kuin kuollut, eikä vuoden 2002 itse tuotettu rockalbumi Faith muuttanut asiaa miksikään. Viisuleima oli ja pysyi. Itse hän koki, että kaikki hänen vastoinkäymisensä alkoivat Euroviisuista.

Aintsu kirjoitti:Apua! Katu-uskottavamppoo! Olisi Celia vaan pitäytynyt tuollaisessa balladimusiikissa.

Viisufanit marisevat, miten viisuja halveksitaan esim. mediassa. Itse he eivät ole yhtään parempia. Artisti saa sympatiaa vetämällä loppuikänsä samaa balladia tai homohumppaa kuin viisuissa. Auta armias, jos hän haluaakin jotain muuta. Mikä se luulee olevansa? Célia kuitenkin diggaili teininä Iron Maidenia ja lauloi rockbändissä, ja rock oli enemmän hänen "omaa" musiikkiaan kuin balladit.

Kannatan suoraa puhetta ja haukun mielelläni yliarvostettuja viisuja. Lyötyjen lyömistä en kannata. Vaikka kuinka inhoaisi metallia, unohdetun laulajan vanhan omakustanteen rääpiminen on aika halpaa huvia.

joooo, eihän toki kaikesta tarvi pitää jne... mutta on toki outoa jos ilmoittaa olevansa musiikinrakasta..ja tai -ESC-diggaaja (tai peräti ESC-fani!!!) ja silti halveksii esim. erityisen korkeatasoisia v. 1980 suomen eurovisiokarsintakappaleita.... hmm.... ja suutariko pysyköön lestissäänkö... eräs suosikkinimimerkkini rakastettavan jännittävä Zsiget edellä viisaine monipolveilevan -ja syvyys luotaavine - taajuusmaisine näkökantoineen antoikin siinä jälleen kerran vähän huutia näille monille musiikillisestikin jokseenkin rajoittuneille faneille... mutta onhan se niinkin että vasta ikä se monesti tuo lisää avarakatseisuutta, ei toki läheskään kaikille... mutta toivoa on aina silti... ja korostan, tässä taas kerran, mielipiteiden erilaisuudelle on aina tilausta....

MÄää rakastan tätäkin laulua, toki, sopivan tenhoavan intensiivisen pateettisen suloinen portu-iskelmä ja toi mieskuoro on kertakaikkisen vangitseva.... räp-laulantaa ei ole myöskään kuultu liikaa tuolla kuoron puolella... oliks heillä tummennetut aurinko - tms. lasit... !? jos oli niin siitä putoaa se plussa pois, eli annan noin 4.8 - 4.9 pist. tälle - .... vaikka näpäytin tuossa alussa umpikuljuisella sormellani oitis 5 - pisteen namikkaa ..... laulajan tummasävyisestä äänestä pidän myös..... ja tuon huippu-viisu-vuoden 1 997 antia ei voi koskaan olla ylistämättä liikaa... ja tulen varmaan jatkamaan samaa ylistämistä vielä sieltä polttouunin suusta käsin.... "pistä sitten kunnon prasu ( = tuli) ... mää haluun tuhkana leijailla rakkaitten kotimetsieni sammalikkoon .... mieluusti johonkin hyvään herkkutattipaikkaan ....." (ja toivottavasti tämä hetki on mieluummin vasta sitten joskus kun ikävuoteni alkavat ( 8 :lla.... jos Luonto suo .....)

jk. itse luuseri - sanaa älköön kukaan enää käyttäkö tämän jälkeen, tahi tulen ja piiskaan pyllynne pajunvitsoilla....

1997 = Mysterious Woman ... Love shine a light ... SE Kreikan upea piisi, Horepse, niin niin... Mana Mou ..... jne .....

Vaikka Célia Lawson ei ole maailman luotettavin haastateltava, tarinan pääkohdat muistuttavat niin paljon muiden nollakerholaisten kokemuksia, että uskon sen. Musiikkibisnes on pudotuspeliä, ja Euroviisut ovat hyvä lyömäase. Lahjakas laulaja voi muuttua ongelmajätteeksi kirjaimellisesti yhdessä yössä. Ihminen on laumasieluinen eläin.

romualdo kirjoitti:ja toi mieskuoro on kertakaikkisen vangitseva.... räp-laulantaa ei ole myöskään kuultu liikaa tuolla kuoron puolella... oliks heillä tummennetut aurinko - tms. lasit... !?

Selitys löytyy Diggiloosta. Sanoituksessa mainittu laulaja ja muusikko Pedro Abrunhosa käyttää aurinkolaseja aina. Vuonna 1997 hän oli jo tähti Portugalissa ja tunnettu muuallakin Euroopassa, joten joku sivistynyt katsoja saattoi jopa ymmärtää viittauksen. Meille muille tulee mieleen Toninkin mainitsema Blues Brothers. Samassa säkeistössä esiintyy myös José Saramago (1922-2010), joka sai kirjallisuuden Nobelin seuraavana vuonna.

Asiavirheet korjattu pyynnöstä!

Toni kirjoitti:^ Albumillinen progressiivista hevimetallia Célia Lawsonin laulamana. Ostaisitko? Se tyyltä vaihto. :

Täysin mahdollista. Mimmillä on täyteläinen kiva soundi, jonka voisi kuvitella toimivan ... ja joka toimiikin tuossa szigetin linkkaamassa IRAn In Bagdadissa, vaikka tapa lausua, aksentti - angolan murre? onko se natiivi englanninpuhuja kuitenkin? alussa häiritseekin. Mutta naislaulajien lausumisen ei pitäisi female fronted lajissa olla ongelma, oi tarjaa vanha&huono, myönnän . Biisin loppu osoittaa, että tarvittavaa voimaa ja asennetta näyttää löytyvän.

Mutta siis tämä. Célia kuulostaa kohtuullisen hyvältä, biisi on täysin keskinkertainen ja sillä huonolla tavalla. Kahden ja kolmen välillä heilun, haluaisin antaa kolme, mutta ei tuolle biisille voi antaa paljon niin että kaksi pistettä.

E:

sziget kirjoitti:Musiikkibisnes on pudotuspeliä, ja Euroviisut ovat hyvä lyömäase. Lahjakas laulaja voi muuttua ongelmajätteeksi kirjaimellisesti yhdessä yössä. Ihminen on laumasieluinen eläin..

Erittäin hyvin muotoiltu. Lyömäaseen ei tarvitse olla edes Euroviisut, vaikka se onkin tehokas. Kriitikot ja musiikkimedian toimittajat yrittävät piiloutua sen taakse, että heillä ei ole valtaa, kyse on vain yksittäisistä mielipiteistä ja tänä päivänä netti on täynnä mielipiteitä, mutta edelleen on niin, että joidenkin mielipiteitä kuunnellaan ja usein ne ovat henkilöitä, jotka ovat hankkineet uskottavuutta. Ansioista, mutta toiset käyttävät tätä valtaansa sitten väärin. Motiivina on oman aseman pönkittäminen ja tätä tehdään huvittamalla perässä juoksevaa yleisöä pikkunäppärällä banalisoinnilla. Muille nauraminen toimii aina, yhdessä pilkkaaminen on hauskaa. Jatkuvasti saa huomata kuinka ihan järkevät ihmiset selittävät lahjakkuutta huonoksi. Jos laatuun ei päästä käsiksi, mukaan vedetään epämääräisempiä uskottavuus, koskettavuus ja etenkin makukysmyksiä.

Ihan kiva kappale, jota ei kuitenkaan viitsi kuunnella usein. Ei kuitenkaan olisi ansainnut jumbosijaa, kun huomattavasti karmeampiakin tekeleitä oli tarjolla. 2 tähteen jätän.

Tästä tuli minun suurimmista perversioista kun katsoin 1997-vuotta dvd:ltä. Upean dramaattisella tavalla huuhaileva. Viisi!

Kaihoisissa tunnelmissa elellään Portugalin viisulaulussa. Nuhainen lauluääni naisella. Joku höpisijätyyppi on kömpinyt naisen tyynyn vierelle, varjoääni, vai onko se kuumeisen ihmisen houre. Kynttiläinen tunnelma. Liekki puhalletaan pian sammuksiin, juuri silloin, kun on aika mennä nukkumaan. 3 hyvänyön suudelmaa.

Jälleen yksi aivan väärän kohtalon kokenut viisu. Viisuhistoriasta löytyy paljon hyviä kappaleita jotka ovat jäänet syyttä nollille. Tässä on loistavaa tunnelmointia ballaadin muodossa. Viisi tähteä.