Viisukuppila

Maa: Itävalta
Vuosi: 1996
Kappale: Weil's da guat got
Esittäjä: George Nussbaumer
Säveltäjä: Mischa Krausz, George Nussbaumer
Sanoittaja: Mischa Krausz, George Nussbaumer
Kapellimestari: Michael W. Krausz
Sijoitus: 10./23
Pisteet: 68
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1996at

George Nussbaumer syntyi vuonna 1963 Dornbirnissä. Soul- ja gospellaulajana sekä pianistina tunnettu George on ollut syntymästään saakka sokea, mikä ei kuitenkaan ole ollut esteenä muusikon uralle. Hänen ääntään on luonnehdittu "Itävallan mustimmaksi".

Kipinän musiikkiharrastukseen George Nussbaumer sai jo lapsena. Kuudentoista vanhana hän perusti ensimmäisen bändinsä. 18-vuotiaana George kouluttautui hierojaksi Wienissä, mutta saatuaan ensimmäisen pianonsa hän päätti hankkia elantonsa musiikin avulla.

Ura alkoikin lupaavasti vuonna 1980, jolloin George Nussbaumer voitti ensimmäisen laulukilpailunsa. Kilpailun palkintona oli singlen julkaisu, mutta yhtäkkiä järjestäjät eivät halunneetkaan tehdä yhteistyötä Georgen kanssa. Single ilmestyi kuitenkin neljää vuotta myöhemmin.

Vastoinkäymiset eivät lannistaneet George Nussbaumeria. Vuonna 1992 ilmestyi hänen esikoisalbuminsa "Voices Live", joka oli valtava menestys. Jatkoa levylle seurasi vuotta myöhemmin. Georgen uralla seuraava askel oli Eurovision laulukilpailuihin osallistuminen. Gospelvaikutteinen kappale "Weil's da guat got" laulettiin paikalisella murteella. Sijoitus oli itävaltalaisittain varsin mukava: kymmenes.

George Nussbaumerin ura on jatkunut menestyksekkäänä tälle vuosituhannelle asti. Vuodesta 1999 lähtien George on vetänyt omaa radiokanavaa "Antenne Vorarlrberg", joka puhuu soul- ja bluesmusiikin puolesta. George on myös esiintynyt sellaisten maailmantähtien kuin Joe Cockerin ja B.B Kingin lämppärinä.
http://www.george.ch/

Ihanhan tämä rullaa, muttei ole milloinkaan oikein tavoittanut minua. Koko juttu on jotenkin kuultu jo ensimmäisen minuutin aikana. Ja jotenkin liian päällekäyvä juttu makuuni, myöskin.

KAKSI tähteä!

Onhan tässä rallatuksessa jotain, muttei slti hirveästi sykätä. Vahvat kaksi tähteä.

Esityksestä ei muuten heti tajua, kuka on pääsolisti.

En mie tämmösestä. Mittee ne tämmöstä. Muistaakseni tosin pelasin tälle Veikkauksen vedonlyönnissä 10 markkaa. Oli hyvä kerroin... Taustakuorossa muuten seuraavan vuoden Itävallan edustaja Bettina Soriat. Laulaa vieläpä väärässä kohtaa ajassa 2.34. Ja ne tähdet. Kaksi mattapintaista.

aika mahtavaa iskelmäviisugospelia.... tajuttoman hyvä meno ja rullaa kuin isäpappapingviini.... tosiaan, kuoro teki yli-innoituksissaan vähän Jasminen kaltaiset ajoitus "mokat" mutta mitäs pienistä... ajatella että kaveri on ollut syntymästään saakka sokia... ! ? ... nää gospelviisut ovat muutenkin helve...tin (no no äläs ny liioittele! lat. huom.) lähellä sydäntäni, tai meleko lähellä.... aatelhaampa ny vaikka seuraavia ihania viisuja : Hallelujah, Amen, Miksi on 100 000 tähteä? (Itävalta 1967) ... A forcie de prieur, Nana Mouskourin viisu -63 ... jne. ja Syksyn Sävel- kisojen puolella taasen Lasasten mainio ja upea ja svengihirmu Kumpaa Tietä Kuljet?, v. 1971 joka oli tietysti noin 10 kertaa parempi kuin se Irwinin Poingottelu ....
4.1 tähden namikkaa painoin tälle... mikä lienee jälleen ehkä hieman liitoilteltua mutta sanothaanko kuiteski noin !??

Minä ihan pidän tästä. Kiva svengi.

Tämä on nyt ihan väärän maanosan viisuissa! Tosi kansallista -jep, jep... Kova on meno, mutta järkeä tahi miellyttävyyttä ei löydy laisinkaan. En anna tälle renkutukselle kuin yhden tähden.

Oho, tässäpä oli hervoton meno. Kuulosti paljon paremmalta kuin esittelytekstin perusteella oletin! Ja tuli ihan mieleen amerikkalaiset joululaulut (jee, johan se joulu kohta tuleekin!).

*** tähteä.

Ihme_Mies kirjoitti:Tämä on nyt ihan väärän maanosan viisuissa! Tosi kansallista -jep, jep...

Nyt pitää kyllä kysyä, että mikä kommentti tämäkin on? Mitä todella kansallista kansainvälisessä populaarimusiikissa nyt ylipäänsäkään on? Vaikutteita sieltä sun täältä, tosi harvoin näkee mitään oikeasti ja tiukastiottaen ihan kansallista ellei sitten puhuta museo"kansallisesta", kitsciä sitäkin enemmän, silloin kun ollaan muka kansallisia. Minusta se kansallisuus näkyy samoin kuin yksilöllisempi oma ääni, kyse on yhteisten ainesosien omaperäisestä tulkinnasta, jossa se kansallinen on se, jonka voi tunnistaa samalla aluellaa toisiaan muistuttavaksi tavaksi tehdä ...

Eikä tämäkään kuulosta jenkkigospelilta, vaan on ihan selvästi muualla tehty keitos, vieras tatsi. Ja se vieraus on varmaan sitten itävaltalainen osuus. Tykkään svengistä, rullauksesta ja laulajasta. Onhan tämä nyt piristävä viiden aika mitättömän viisulaehdokkaan jälkeen.

Ai niin pisteet. Neljä.

Tämähän oli parempi kuin muistinkaan. Kivan menevä, neljä tähteä.

^^ Ei kansanivälisessä populäärimusiikissa taatusti mitään kansallista olekaan, mutta euroviisuissa kansallisia elementtejä on ollut mukana näihin vuosiin asti! Osa tietysti päälleliimattuja, mutta ei todellakaan kaikki.

BTW... svengi on sitä, että jalka alkaa väkisinkin vipattamaan musiikin tahtiin ja eihän tässä ole (no, ainkaan minulle) sellaista vaikuttavuutta ollenkaan. Ei se mitään svengiä ole, jos riehutaan kovalla "höökillä" biisi läpi!

MuzaMaza kirjoitti:Taustakuorossa muuten seuraavan vuoden Itävallan edustaja Bettina Soriat. Laulaa vieläpä väärässä kohtaa ajassa 2.34.

Tohon oon aina kiinnittänyt huomiota, ja silti "kaikki" muistavat vuodesta 1996 vain Jasminen väärinlaulamisen.

Mutta tälle neljä tähteä. Paitsi riemukkaasta tunnelmasta, niin myös siitä, että tämän kohdalla voi osoittaa, että oli 90-luvulla edes hieman diversiteettiä euroviisubiisien musiikkigenressä.

Musta se väärinlaulu sopii tuohon. Tulee vähän semmonen autenttisempi ja repäsevämpi fiilis. Ei tämä mikään suuren luokan viisu ole, mutta ihan reipas meininki ja soul/gospel-ystävänä en voi antaa kolmea tähteä vähempää!

On sen verran kiva ja reipas meininki, eikä vciisukaan ihan onneton oel, että tässä alkuillan huumassa annan 4/5. Ja Sitten Sarkkaan mars! Karaookke oottaa!

Laulajan äänenkäyttö on todella mehukas. Muutenkin mukavan svengaava ja nopeatempoinen kappale, neljä tähteä.

Gospel ei ole lainkaan minun juttuni, saa lähinnä vain hermostuneen olotilan aikaan. Niinpä ei ole ihme, ettei tämäkään sytytä, olkoon sitten ammattitaitoisesti tehtyä ja esitettyä tai ei. Kauheaa kohkaamista.

Kaksi himmeähköä tähteä.

Hysteerinen hytke ei tempaa minua mukaansa, temposta huolimatta (tai ehkä juuri siksi.) Korkealle sijoittui hän. Georgen ääni on parasta tässä kokonaisuudessa, kuoron liikehdinnässä näkyivät kaikki mahdolliset gospelkliseet. Heikko kolmonen.

Tämä ilomielinen hupsuttelu vangitsi mielen live-esityksiä katsellessa aika tehokkaasti. Nelonen irtoaa!

ta1ja kirjoitti:Mitä todella kansallista kansainvälisessä populaarimusiikissa nyt ylipäänsäkään on? Vaikutteita sieltä sun täältä, tosi harvoin näkee mitään oikeasti ja tiukastiottaen ihan kansallista ellei sitten puhuta museo"kansallisesta", kitsciä sitäkin enemmän, silloin kun ollaan muka kansallisia.

Kumpi onkaan enemmän kitschiä, kansallinen museomusiikki vai ylikansallinen turistimusiikki? En kuitenkaan väitä, että tämä olisi turistigospelia tai muutenkaan ansioton. Hyvä fiilis, railakas loppukiihdytys. Siedän. ***

Gospelia tutulla soulbluespohjalla. Hurmokseen hakeudutaan, mutta päästäänkö. Poliittisia lauluja ei saa olla, miksi saa olla uskonnollisia lauluja? En kyllä tiedä tekstistä, onko uskonnollinen. Jos lauletaan kissansilittämisestä niin annan 3 ja puoli pulloa maitoa, jos uskonnosta, 2 pulloa sorbusta.

Mahtavan svengaava biisi ja energinen lavaesiintyminen. Viisi tähteä.

Viisuhistorian hirveimpiä teoksia. Juuri huonolla tavalla hysteerinen ja kamalat yhteislauluosuudet. Ja vielä äärimmäisen levoton esitys. Suoraa roskakoriin tällaiset. Yksi tähti tietenkin.