Viisukuppila

Maa: Iso-Britannia
Vuosi: 1992
Kappale: One step out of time
Esittäjä: Michael Ball
Säveltäjä: Paul Davies, Victor Stratton, Tony Ryan
Sanoittaja: Tony Ryan, Paul Davies, Victor Stratton
Kapellimestari: Ronnie Hazlehurst
Sijoitus: 2./23
Pisteet: 139
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1992uk
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/90s_00s/UK1992.html

Komeaääninen Michael Ball (s. 27.6.1962) syntyi Riihimäen kokoisessa Bromsgroven kaupungissa walesilaisen äidin ja englantilaisen isän yhteistyön hedelmänä. Musikaalisuuden Michael sai synnynnäisenä lahjana ja hän lauleskeli sujuvasti Frank Sinatran levyjen päälle jo pikkupoikana. Michaelin vanhemmat halusivat antaa taiteelliselle pojalleen kunnon koulutuksen ja pistivät hänet yksityiskouluun, mutta siellä teatterista ja musiikista kiinnostunut poika oli onneton.

Michaelin isä vei poikaansa usein teatteriin katsomaan näytelmiä ja 14-vuotiaana poika itsekin lähti mukaan nuorisoteatteritoimintaan. Tämä tie johti teatterikouluun, josta Michael valmistui vuonna 1984. Saman tien hän sai ensimmäiset roolinsa teatterin puolella ja laulun lahjojen myötä rooleja tipahteli myös musikaaleista. Ensimmäinen tärkeä osa oli Mariuksen rooli Les Misérables näytelmän Lontoon kantaesityksessä. Sittemmin Michael on näytellyt lukuisia tärkeitä miehelle kirjoitettuja päärooleja useissa kuuluisissa musikaaleissa aina tähän päivään asti. Tätä kirjoittaessa Lontoon West Endissä pyörii Sweeney Todd musikaali, jossa Michaelilla on pääosa.

Vuonna 1989 sai itselleen uransa suurimman listahitin Aspects of Love musikaalin laulusta ”Love changes everything”, joka nousi Britti-listan sijalle 2. Sitä seuranneet singlet eivät menestyneet kummoisesti, mutta vuonna 1992 julkaistu esikoisalbumi ”Michael Ball” nousi puolestaan albumilistalla ykköseksi asti. Listamenestystä edelsi kutsu Ison-Britannian edustajaksi Eurovision laulukilpailuihin Malmöön, Ruotsiin. Michael esitti Britannian ajan hengen mukaiseen tapaan maansa karsinnoissa kahdeksan sävelmää, joista kansa valitsi mieluisimpansa edustuskappaleeksi. ”One step out of time” oli Britannian väestön mielestä ylivoimaisesti paras saadessaan 153692 ääntä. Toiseksi sijoittuneen ”As dreams go by” kappaleen oli tyytyminen 94844:n ääneen. Karsinnoista Michael sai myös materiaalia esikoisalbumilleen, sillä kahdeksasta kappaleesta peräti viisi päätyi levytettäväksi.

Malmössä vietettiin 9.5.1992 englanninkielen juhlaa, kun koko kärkikolmikko muodostui englanniksi lauletuista sävelmistä. Michael Ball nousi Britannian väreissä estradille kuudentenatoista ja esitti kappaleensa sujuvin musikaalinäyttelijän itsevarmoin elkein laulun kaikuessa komeasti ja Ronnie Hazlehurstin orkestraation svengatessa hirven tavoin. Hänen jälkeensä lavalle noussut Irlannin edustaja Linda Martin veti kuitenkin pidemmän korren Johnny Loganin sävelmällä ”Why me” ja Britannian oli jälleen tyytyminen hopeasijaan. Malta peesasi perässä Mary Spiterin kajauttaessa ”Little childinsa” pronssille.

Michael Ballin ura jatkui kuitenkin euroviisujen jälkeenkin yhtä vahvana ja väkevänä. Heti seuraavana vuonna julkaistu toinen albumi ”Always” nousi listakolmoseksi ja tuorein top-10-sijoitus albumilistalla on viime vuonna julkaistun ”Heroes”-albumin ansiota.

Ison-Britannian karsinta 1992

Michael Ball – This is the moment I've been waiting for
Michael Ball – Call on me
Michael Ball – As dreams go by
Michael Ball – Secret of love
Michael Ball – Every day every night
Michael Ball – Who needs to know
Michael Ball – One step out of time
Michael Ball – If you need another love

West End Eurovision - One Step Out Of Time (2012)

Michael Ball Spotifyssa
http://www.michaelball.co.uk/

Turha biisi. Ei olisi ansainnut kakkossijaa.

Minä tykkään neljän tähden verran.

Aikoinaan tämä oli heikohkossa vuodessaan omissa listauksissani kovinkin korkealla. Mutta ei tämä ole oikein aikaa kestänyt. Parasta tässä taitaa olla solisti, joka ei kuitenkaan ole järin persoonallinen hänkään.

KOLME!

Ihan mukava popitus, mutta ei tämä sentään kakkossijaa olisi ansainnut. Kolme tähteä.

Olipas tämä keskinkertainen ja jotenkin niin moneen kertaan kuultu. Kolme tähteä, ei tässä sinänsä mitään huonoakaan ollut.

Muistan kesäkuussa 1992 kun olin Lontoossa reilaamassa. Michael Ballin levyjulisteita oli aivan joka paikassa esillä. Mulla on sieltä vallan yhteiskuvakin, jossa poseeraan julisteen vieressä. Oli se vaan komeeta kun viisuartisti oli niin näyttävästi tarosalla. Minä tykkään tästä biisistä. Oikein rennonletkeästi rullaa. Tykkään erityisesti c-osasta ja laulunostatuksesta sen jälkeen. Komeasti lähtee Malmön livevedossa. Yllätän itseni ja annan peräti neljä tähteä.

En muistanut tämmöisen viisun olemassaoloa. Ei ole tehnyt lähtemätöntä vaikutusta. 1/5

Olen kuunnellut tätä pelkästään kasetilta Malmön jälkeen ja sujuva rallihan sieltä kuuluu komeaäänisen "Pallo-Michaelin" laulamana. Nähtynä tämä esitys olikin . Michael vatkaa oikeaa jalkaansa ärsyttävästi. Hän on niin korostetun itsevarma esityksessään (=ihtiänsä täynnä ) , että tähtimäärä kuvan kanssa laskee kolmoseen tälle yllätyshopealle nousseelle kokonaisuudelle.

Todella liian korkealle nousi Iso-Britannia tällä Michaelin keskinkertaisella jolkotuksella. Ei mitenkään mieleenpainuva, paria sävelpätkää toistetaan, kuulostaa aika tylsältä. Kyllähän Michaelilla ääntä riittää, en tosin vain pidä tuon tyylisestä äänenkäytöstä. Esiintyminen oli yli-itsevarmaa, kuten Leo tuossa jo mainitsikin.

Kolme tähteä.

Viisi tähteä.

Osui ja upposi jo vuonna 1992 ja edelleen rullaa ja svengaa.
MIchaelin lauluääni on jumalaisen komea. Kolmeminuuttinen on niin täynnä positiivista energiaa että tulen tästä aina hyvälle tuulelle.
Kuuluu ehdottomasti Viisuterapia-osastolle, siellä on ihmisen hyvä olla

ai että äsken lastenkouluäidinkielenlukukirjailijan mukaan sika-sanakin jätetään jo pois nykyajan oppikirjoista, (varsin eroottissävyinen Yle Puhe tänään, (kuuntele/Yle Areena!) pe. 23.11 ja eilisen mm. varsin nautinnollisen ja toki vähän kivuliaankin koko vartalohieronnan jälkeen, (terkut Jarille Karhinkylälle! pitäisi huoltaa omaa kehoa vähän useammin, siis lihaksia....) koska sika on joidenkin maailmankolkan asukkien mielestä muka paha ja ei toivottu asia ... johan on taas piru merrassa.... eller kyllä tämä muslimien (huom: sillä Luomakunnan ainoalla käsittämättömän pahalla pedolla eli ihmisellä on näköjään yhä häpyä ajatella NÄIN esim. jonkun uskonnon kahleissa.... !) ym. uskontokunnien hyysäil... hienotunteinen taputtelu alkaa mennä jo liian pitkälle! ... terv. nimim. Iki-aikainen Vasemmistoonpäin kallellaan oleva riihiVihreä mut näköjään myös vähän myös PerSu...
ah... :eehh: ai asiaan? -no okei... okei ... :eeehh: tää brittiviisu -92 on niiiiiin väsynyt.... a-osa parasta ja tietysti tuo söpö kultakutri Michael, niitä A song for Europe -karsintoja oli muuten TIETYSTI mielenkiintoista seurata...
oma suosikkini oli tietysti se hidas valssi... tuliksss se toiseksi ... !? en jaxa enkä ehdi nyt tarkastaa.... tälle noin 1.4 - 1.7 - 2.0 pist. ja varmaankin sen muutoin hienon esc-vuoden siellä siis ihan siisss viimeisten kahden joukossa...... ja ehkä kaikkien aikojen epäoikeutetuin 2. sija! .... äshhh, no tällä en tarkoita tietenkään super-hyvää Michaelia... vaan tota sävel- ja sana- ja sovitus- jutskaaa..... ! 2. sijalle olisi pitänyt sijoittua Italian UPEEEA Rhapsody ... tai Christer Björkman, jooo olisivat saanet jakaa sen 2. sijan... tai ei nyt sentäs, jotain rajaa....!

Vuosi 1992 on parhaita esimerkkejä siitä, mitä kielisääntö pahimmillaan sai aikaan. Toki englanninkieliset kappaleet olivat kolme parasta Ihan kivahan tämäkin on, mutta kyllä kieli oli epäilemättä menestyksen merkittävin syy.

Mä ihan pidän tästä sävellyksenä, vaikka se ei mitään maailmoja mullistakaan. Michaelin esittäminen on kyllä jotain niin yli-överiä, että oksat pois. Huomaa, että kyseessä on musikaalitähti. Hän ennemminkin näyttelee rentoa ja iloista "popparia", kuin on sydämeltään sellainen. Laulu kyllä kulkee, mutta muuten kokonaisuus näyttää siltä kuin firman pyrkyri singahtaisi yrityksen pikkujouluissa hurmaamaan karaoke-esityksellään kaikki ja muut työntekijät innostuisivat muodostamaan taustakuoron
Mutta kyllä mä tästä silti tykkään Neljänkin tähden edestä

aiku ne ny sielä kauheesti tykkäävät.... no kylhä tääki kuulosti ny kunnon (liian pitkän!) tauon jälkeen melko sutjakkaan menevän ... mukavalta, älkää vaan tuijottako varsinkaan noita mun Viisula-pisteytyksiäni liian tosikkomaisesti....! saatampa nostaa tämänkin pistesaldoa ihan jopa tuonne 2.1 - 2.3:een kukaties... (hullu! ... no no äläs ny Rompsu, ...! jotain rajaa,!!! yritätkö miellyttää muita!? lat. huom.)
ja silleen... toi kellomaisen soitinäänen ja sitä tukeva ja alleviivaava hissinpainike-koreografia ( 1:50 2:05) on myös oikeen hyvä ja näyttävän rakastettavan oivallinen ... mut kun sävelmä ei paljoa anna niin milläs otat, kauhallako.... !? tai hopeisella perintöpikkulusikalla... ennemmin.... !
jk. ja tuo alussa kehumani hidas karsintabiisi oli siis A dreams go by .... en muistanutkaan että niitä oli peräti 8 carsintalaulua...! oi, mitä saarivaltakunnan lauluntekijöitten avokätistä resurssien esittelyä ja runsauvvvensarvea....

Voi hyvä tavaton sentään!!!!!

Michael laulaa menetetystä rakkaudesta ja näyttää kovin iloiselta. Sen lisäksi välillä hakkaa taivasta nyrkillään.
Pysyis ees hetken paikoillaan

Tää on kyllä nyt liian överiä ja muka-iloista vaikka surusta lauletaankin.

Heikko kolmonen

Minkähänlainen tämä olisi jonkun muun esittämänä? Ei oikein tuota Michaelia jaksa.
Se heikko kolmonen.

Biisi on niin perusbritti kuin voi olla. Mutta ihan kiva. Ball, eihän se nyt niin överi esiitymisessään ole, se on vaan ihan hölmön näköinen, tai no ehkä tonywerner on täysin oikeassa, se näyttelee. Kummallinen ääni, ikäänkuin iso, että pitäisi olla niinkuin paljon sitä siellä varastossa ja sitten kuitenkin se tulee ulos vähän tuhnuna. Ehkä se pidättelee, että saisi tämän kuulostamaan siltä kepeältä poppikselta mitä tämä on, mutta kun yritin kuunnella muitakin Ballin vetoja, että miten lähtee, niin sillähän on välillä sellainen vibraatto(aika hirveä winner takes it all), että huh. Eikä vaan vanhana, vaan nuorena kanssa. Kyllähän se sitten irtoaa isoksi lauluksi, mutta jotenkin imelä kaveri.

Sekavampaa spekulaatiota . Mutta tähän siis, kaksi.

En muistanut miten tämä menee. Nyt haluan taas unohtaa: yksi tähti.

Muuten tykkään 92-viisuista; kököt olivat kärjessä vaan...

Michaelin ääni on (ehkä) ihan miellyttävä, mutta kappale ei todellakaan ole mikään ihmeellinen.

** tähteä.

Aika laahaava ralli, ei erityisemmin innosta. Kolme tähteä.

Hetken aikaa on ollut mielessä, mutta tämä unohtuu saman tien, jos alkaa radiossa soida vaikka joku muu Ison-Britannian biisi perään. Kolme tähteä.

Boltsit pelissä. Ei brittien huonoimpia läheskään. Vääryys oli kaamean Why me -kalkkunan voitto. Energiselle kukonpojalle komea kolmonen. ***

UFOPOLI kirjoitti:Vuosi 1992 on parhaita esimerkkejä siitä, mitä kielisääntö pahimmillaan sai aikaan. Toki englanninkieliset kappaleet olivat kolme parasta

Oikeudenmukainen ratkaisu olisi kielikerroin: huonoimmin menestyneiden esityskielten käytöstä saisi hyvitystä. Realistisempi vaihtoehto on, että kilpailu muuttuu kokonaan yksikieliseksi, kun kansallisia kieliä suosineet maat kyllästyvät hakkaamaan päätään seinään.

Tyypillisemppöö ysäribritanniaa. Mutta kyllähän tämä kolmosen edestä toimii.

Pallo-Mikko on hyvin hauskan näköinen ja karismaattinen ja lisäksi esityksessä on imua. Pidän tästä, joten annanpa tähtiä ****

AntSa kirjoitti:Aikoinaan tämä oli heikohkossa vuodessaan omissa listauksissani kovinkin korkealla. Mutta ei tämä ole oikein aikaa kestänyt. Parasta tässä taitaa olla solisti, joka ei kuitenkaan ole järin persoonallinen hänkään.

Minä myös pidin kovasti (vuosikertaan suhteutettuna) tuolloin, mutta nyt en laisinkaan ymmärtänyt mikä tässä klise-sopassa 20 vuotta sitten on vedonnut! Solistia pidin kovinkin "sateentekijänä", mutta nyt maneerit tökki ja vaikka ääni on komea, niin ei sekään silti ole mitenkään poikkeuksellinen. Tähdet ovat kahdessakymmenssä vuodessa puolittuneet -tänä päivänä niitä irtoaa kaksi.

Biisi on harvinaisen tyhjänpäiväinen ja esittäjä alkaa kyllöttää jo 20 sekunnin katselun jälkeen. Vuotensa toiseksi paras, toki. Kaksi hyvin heikkoa tähteä.

Mäkättävä ääni. Kovasti yrittää olla soulkeisari. Kevytrokkia, joulukelloja, souljousia. Väkinäinen biisi. Yhdentekevä. Kyllähän tuossa jotenkin kuuluu sen ajan radiomusiikki. Pirteilee. 2 kättä ja bläkkändekker.

Ompa typerä laulu

Ehdottomasti olisi ansainnut voittaa. Mukava ja tarpeeksi yksinkertainen pop-kappale, jonka voitto olisi voinut viedä viisuja parempaan suuntaan, ainakin parempaan kuin ne sitten menivät 90-luvulla. Neljä tähteä.