Viisukuppila

Maa: Ruotsi
Vuosi: 1992
Kappale: I morgon är en annan dag
Esittäjä: Christer Björkman
Säveltäjä: Niklas Strömstedt
Sanoittaja: Niklas Strömstedt
Kapellimestari: Anders Berglund
Sijoitus: 22./23
Pisteet: 9
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1992se
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/90s_00s/Sweden1992.html

Christer Samuel Björkman syntyi Ruotsin Boråsissa 25. elokuuta 1957. 1970-luvulla Christerin äiti meni uusiin naimisiin ja perhe muutti New Yorkiin, jossa nuori mies opiskeli parturi-kampaajaksi. Palattuaan Boråsiin Björkman loihti asiakkailleen uusia hiustyylejä vuosina 1980 – 1987 omassa kampaamossaan Capello Bell.

Vuonna 1984 Christer Björkman oli lounaalla Bruno Glenmarkin Ann-Louise Hanssonin kanssa, kun ihmiset alkoivat lähestyä häntä ja onnitella Skivstafetten-listan ykkössijasta (nyk. Svensktoppen). Kappale Leken som blev sann oli kivunnut listan ykköseksi. Vuotta myöhemmin kappale Våga och vinn komeili listan kärjessä koko kevään. Tuo kappale oli alun perin kirjoitettu Melodifestivalenia silmällä pitäen. Björkman oli tuohon aikaan siis parturi-kampaaja, biisien tekijä ja pyörittipä hän omaa klubiakin. Mies oli monessa mukana, mutta unelmoi edelleen täysipäiväisestä popurasta.

Sitten vuonna 1992 Niklas Strömstedt pyysi Björkmania tekemänsä kappaleen esittäjäksi. Kappaleen nimi oli I morgon är en annan dag ja sen ensiesitys kuultiin helmikuun 14.päivä Melodifestivalenin finaalissa. Björkman toteaa nettisivuillaan, että mikään tässä maailmassa ei ole koskaan jännittänyt häntä niin paljon kuin tuo esiintyminen. Pisteidenlaskun alku ei sujunut Björkmanin osalta erikoisemmin. Kuuden alueraadin jälkeen I morgon är en annan dag ei ollut onnistunut nappamaan vielä yhdeltäkään raadilta edes täysiä pisteitä. Kisa oli kuitenkin äärimmäisen tiukka ja viiden superfinalistin joukosta peräti neljä kappaletta eteni hyvin lähellä toisiaan kohti loppuja alueraatipisteitä. Mutta sitten alkoi tapahtua. Alkoi tapahtua niin, että I morgon är en annan dag sai lopuilta raadeilta joko korkeimmat tai toisiksi korkeimmat pisteet, muiden kappaleiden saadessa mitä milloinkin. Lopulta viiden pisteen erolla Christer Björkman julistettiin karsinnan voittajaksi.

Kansainvälinen finaali pidettiin Malmössä, toukokuun 9.päivä. Kisojen alla Björkman uhkui itsevarmuutta ja oli varma, että kappaleella olisi mahdollisuudet viiden parhaan joukkoon. Toisin kuitenkin kävi. Ruotsi kilpailikin kisan häviöstä yhdessä Suomen kanssa. Suomi voitti sen kamppailun, joten Ruotsi sijoittui omissa kotikisoissaan toiseksi viimeiseksi saaden vaivaiset yhdeksän pistettä. Tämä ei Björkmania kuitenkaan pelästyttänyt vaan hän kokeili rohkeasti onneaan Melodifestivalenissa heti seuraavana vuonna kappaleella ”Välkommen till livet” jääden superfinaalin ulkopuolelle. Vuonna 1999 hän osallistui viimeistä kertaa karsintoihin jääden tuolloin koko kisan viimeiseksi omalla kappaleellaan Välkommen hem.

Melodifestivalenin 40-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistiin kaksi CD-levyä: ”Voittajat” ja ”Suosikit”. Herra Björkman toimi idean alullepanijana. 10 vuotta myöhemmin julkaistiin DVD:t Melodifestivalen 50 år - Vinnarna ja Favoriter. Björkman kirjoitti myös tv-sarjaa Rätt låt van ja muunsi ohjelman yhdessä Rickhard Herreyn kanssa kiertueeksi ja he esiintyivät ympäri Ruotsia lähes 1000 kertaa.

Vuosituhannen vaihduttua SVT otti Björkmaniin yhteyttä ja kysyi kiinnostaisiko tätä ruveta artistivastaavaksi Melodifestivalenille ja ideoida miten karsintoja voitaisiin muuttaa. Björkman suostui ja niin Melodifestivalen muutti muotoaan. Björkman ei ollut enää vastuussa pelkästään artisteista vaan koko kisasta. Nykymuotoiset Melodifestivalenit ovat Björkmanin taitavissa käsissä paisuneet vuosi vuodelta kuin pullataikina ja jotkut ovatkin jo lopenkyllästyneitä pitkään karsintaprosessiin. Toiset taas rakastavat sitä edelleen. Mutta oli miten oli, Herra Björkman eli Mr. Melodifestivalen jakaa mielipiteitä karsinnallaan puolesta ja vastaan. Ja sehän sopii meille Eurovision ystäville enemmän kuin hyvin.

Ruotsin karsinta 1992

Angel - Venus Butterfly
Therese Löf - Ingenting går som man vill
Christer Björkman - I morgon är en annan dag
Anna Nederdal - Ingen annan än du
Lizette Pålsson & Bizazz - Som om himlen brann
Shanes - Upp, flyger vi upp
Py Bäckman - Långt härifrån
Maria Rådsten - Vad som än händer
Kikki Danielsson - En enda gång
Lena Pålsson & Wizex - Jag kan se en ängel

äänestys

Christer Björkman Spotifyssa
http://www.christerbjorkman.com/

"No hyyi" oli reaktio, kun näin tämän viisun päivän Viisula-viisuna. Viimeisin huono Ruotsin viisu ja Christer Björkman on jäänyt kummittelemaan viisuelämään kauheana "tiskirättinä" (oma nimitykseni... älkää kysykö, mistä tulee).

Minä pidän tästä herkästä melodisesta balladista neljän tähden verran. Mikään suuren luokan solistihan tämä Christer ei ole, mutta jousisovitus ja kuorostemmat tukevat hienosti vaatimatonta solistia.

Minun mielestäni Christer Björkmanissa on aina ollut jotakin hyvin huvittavaa. Häntä on hauska katsella ja huvittua siitä. Mutta tätä kappaletta ei kyllä edes Christeristä huvittuminen pysty parantamaan... Tylsä mikä tylsä.

** tähteä.

Eihän tämä missään nimessä surkea kappale ole. Hieman vaan tylsänpuoleinen. Hyvin tavanomainen.
Kahden tähden viisu. Näitähän riittää.

Ohoh, toiseksi tullut kappa olisi näköjään ollut paljon parempi! Varsinkin ihana rannekoreografia

Christerille jäi Malmön viisumatkasta käteen yhdet illan suurimmista aplodeista ja jonkinlainen suositus Mellokeisarin virkaan, jossa edelleen toimii. Kappale on pikkunätti, kaunis sävelmältään, haikea sanoitukseltaan ja Christer ujo esittämiseltään. Tulkinta ja koreografia oli jätetty hänen käsien varaan, hartioita painoi isäntämaan viisuedustajaan kohdistuneet menestyspaineet. Ruotsiviisuksi kohtalaisen kesy. Itse olisin toivonut Kikki Danielssonin, Py Bäckmanin tai Lena Pålssonin mellovoittoa. Keskivertokolmonen.

Minä pidän tästä. Kauniin tunnelmallinen balladi. Yksinkertaisuudessaan kauniin toimiva. Ja mikä oikeusmurhasijoitus. Vuotensa parhaimmistoa. Neljä.

Irlannin voittojen takia muodissa olivat laahustavat, puuduttavan tylsät balladit, semmoiset kuin tämä. Kuin tarpoisi vesisateessa kohti kotia, jota ei ole olemassakaan. Kohta aurinko pilkistää, mutta paistaa viereiselle polulle, sinne jonne jalka ei jaksa astua. 1 rahakirstu, jonka pidän itse.

1992 olin ennen finaaliesitystä melko varma, että Ruotsi sijoittuu jälleen viiden joukkoon. Itse finaaliesitys oli kuitenkin jotenkin lattea ja biisi hukkui oudosti muiden sekaan. Siltikin pidän tämän viisun levyversiosta edelleenkin todella paljon. "Välkommen hem" on mielestäni tätäkin parempi. Mutta kyllä tämäkin vahvan NELOSEN saa.

Kaunis ja melodinen on tämä Christerin viisuiskelmä. Valitettavasti Christer itse on sen heikoin lenkki eli hänen laulunsa ei yllä tämän sävellyksen tasolle. Sympaattinen esityshän tuo toki on kotikatsomon edessä pitkine aplodeineen. Christeriä kun on tottunut näkemään jo vuosikausia niin MF-tuottajana kuin Inför ESC -ohjelman juontajana niin on aina vähän yllättävää muistaa, että olihan hän itsekin viisulavalla artistina. Ihan kiva.

Kolme tähteä.

En muista tätä vuodelta 1991, ei siis jättänyt mitään muistijälkeä, mikä kertoo kappaleen kiinnostavuudesta. Nyt minusta Björkman on ollut aika epäkiva hahmo, niin että vaikea arvioida esitystä, mutta onhan se aika ... no, teennäinen ja luotaantyöntävä vaikka Björkman ihan nätisti laulaa ja tunneskaalaakin jotain on. En kuuntele tällaista olenkaan, enkä tarkoita genreä vaan geneeristä puppua. Kaksi kuitenkin, ruotsin kielelle ne.

E: minusta biisi on ihan typerä, mitäänsanomaton ja kulunut, vika ei ole pelkästään Björkmanin.

En muista tälläisiä oikein minäkään. En tykkää oikein kuunnalla näitä samanlaisia myöskään vapaaehtoisesti. Mielestäni yksikin kerta riittää tälläisten kuunteluun. Kuitenkin arvostan tätä sen verran yhden kuuntelukerrankin ansiosta, että tämä saa tähtiä neljäkin.

ta1ja kirjoitti:En muista tätä vuodelta 1991, ei siis jättänyt mitään muistijälkeä, mikä kertoo kappaleen kiinnostavuudesta.

Saattaa johtua siitäkin, että tämä on vuodelta 1992.

On kyllä heikko ruotsalainen viisu. Yksi tähti.

Aivan ihana! Joskin tuolloin 1992 olin lähinnä hämmästynyt, miten tämä saattoikaan voittaa hyvätasoisen karsintakisan. Nykyään tykkään todella paljon. Seuraavan vuoden ehdokas Välkommen till livet oli vieläkin upeampi biisi. Sen oli kynäillyt muistaakseni Roxette-Marien aviomies. Mutta tälle edustuskappaleelle vahvat neljä tähteä.

Olenpas minä tänään harvinaisen negatiivisella päällä. Tämäkin ruotsalainen unilaulu on aivan hirveää eurokuraa. 1/5

Nojoo, menettelee. Kolme tähteä.

Itse pidän tästä äärimmäisen paljon

On heikon viisuvuotensa ehdoton helmi. En käsitä miten jäi tokavikaksi.
Olisiko johtunut huonosta artistista, sitten?

Mutta siitäkin huolimatta TÄYDET VIISI

Ai tälläinenkin kappale on olemassa, ei ollut mitään muistikuvaa. Ihan kuunneltava, mutta ei kovin mieleenjäävä. Kolme tähteä.

Aika tyhjänpäiväinen, vaikka olihan tälläkin omat hetkensä. Christerkään ei nyt mikään kovin kummoinen tulkitsija ole, mutta kai tälle nyt kolmosen voi räpsäyttää.

En pidä tämän herran äänestä. Jokin tökkii ja pahasti. Kolme.

CB:llä on kyllä komea ääni,mutta pidän hänestä enemmän juontajana kuin laulajana. Mukavaa musisointia ja Björkmanin ilmeestä näkee, kuinka hän nauttii esiintymisestä. Sanat ovat aika tylsät,mutta tiistain kunniaksi näpäytän kolme.

Ihan nättii, ihan nättii. Ei mitään maata mullistavaa, kolme.

Oma perverssioni. Mieleenpainuva balladi, joka sai aivan liian vähän pisteitä. Kappale myös tulkittii lavalla loistokaasti. Viisi tähteä.

nätti laulu, solisti olis saanut olla parempi, kiva a-osa, kertsissä tarttuvutta kuoroineen, 4 pist. ?

Christer näyttää jo tässä älyttömän vanhalta. Eihän tämä kovinkaan ikimuistoinen ole, mutta aivan nätti pikkuballadi. Christer ei ole kovinkaan kaksinen laulaja. Kolme tähteä.

Minä olen aina tykänny tästä. Kokovartalokylmikset menee, kun kuulen ja nään tämän esityksen. Ja taustakuoro on täys kymppi! Arvatenkin annoin 5 tähteä