Viisukuppila

Maa: Suomi
Vuosi: 1994
Kappale: Bye bye baby
Esittäjä: CatCat
Säveltäjä: Kari Salli, Markku 'Make' Lentonen
Sanoittaja: Kari Salli, Markku 'Make' Lentonen
Kapellimestari: Olli Ahvenlahti
Sijoitus: 22./25
Pisteet: 11
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1994fi
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/90s_00s/Finland1994.html

Lappilaiset sisarukset Virpi (s. 1969) ja Katja Kätkä (s. 1972) nousivat julkisuuteen 1990-luvun alussa, kun he poseerasivat rohkeissa iltatyttökuvissa. Sisarusten tavaramerkkejä olivat muun muassa pienet topit, minihameet ja korkosaappaat. Molemmat sisarukset myös opiskelivat musiikkia. Yhdistelmä musiikinopiskelu ja tyttöjen rohkea imago herätti levy-yhtiöiden huomion. Sisarusduon nimeksi väännettiin tyttöjen sukunimiä mukaillen CatCat.

Vuonna 1992 julkaistiin duon ensimmäinen albumi CatCat, joka sisälsi muun muassa sennimisiä kappaleita kuten Mun beibi ei haluu, Kiihkonpaljastin ja Chicabum. Vaikka CatCatin keikat olivatkin sangen suosittuja, yleisö halusi selvästikin ennemmin nähdä laulavat sisarukset kuin vain kuunnella heitä, sillä albumi menestyi hyvin vaatimattomasti. Albumi on kuitenkin jäänyt elämään joissakin piireissä eräänlaisena kulttiklassikkona.

Seuraavana vuonna sisarusten levytys Yksin sateeseen nousi suosioon ja siitä tuli CatCatin ensimmäinen hitti. Vuonna 1994 he osallistuivat Suomen euroviisukarsintaan Kari Sallin ja Make Lentosen kappaleella Bye bye baby, joka oli räätälöity juuri Euroviisuja varten. Suomen euroviisuedustaja valittiin ensimmäistä kertaa puhelinäänestyksellä. CatCat oli puhelinäänestäjien selkeä suosikki, sillä Bye bye baby keräsi yhteensä 25 834 ääntä, siinä missä toiseksi sijoittuneen Susanne Sonntagin äänimäärä oli 17 438. Suomen karsintavoiton jälkeen CatCatin suosio nousi huippulukemiin. Bye bye baby nousi Suomessa hitiksi ja sen uskottiin pärjäävän Euroviisuissa erinomaisesti, vaikka jotkut musiikin ammattilaiset haukkuivatkin kappaletta itäeurooppalaiseksi mainosmusiikiksi.

Bye bye baby oli yksin vuoden 1994 Euroviisujen suurimpia ennakkosuosikkeja. Dublinin viisuviikolla laulu oli vedonlyöntitilastoissa parhaimmillaan viiden parhaan joukossa. Ruotsalainen veikkaustoimisto povasi Suomelle jopa koko kisan voittoa. CatCatin sisarukset näkyivät ja kuuluivat viisuviikolla ja heidän ympärillä nähtiin melkoinen mediasirkus. Suomessa povattiin kaikkien aikojen viisupottia, vaikka virallisesti Suomen delegaatio esitti tavoitteekseen pääsyn seuraavan vuoden kilpailuun. Suomalaiset joutuivat kuitenkin pettymään Euroviisuissa jälleen pahan kerran. Suomen pistesaalis pysyi nollassa pisteessä hyvin pitkään, kunnes vasta 18:tena pisteensä jakanut Bosnia-Hertsegovina muisti Suomea yhdellä pisteellä. Seuraavana pisteensä jakanut Kreikka antoi Suomelle peräti 10 pistettä, mutta nuo jäivät Suomen ainoiksi pisteiksi. 11 pistettä oikeuttivat sijaan 22, mikä tarkoitti Suomelle välivuotta seuraavan vuoden viisuista. Suomen odotettua huomattavasti heikompaan menestykseen etsittiin lukuisia selityksiä: CatCatin esiintymisasut tuomittiin tyylittömiksi sekä esityksen tanssijoiden James Blackin ja Charles Salterin habitusta ja koreografiaa pidettiin kornina. Lisäksi kritiikkiä on saanut myös Suomen kapellimestari Olli Ahvenlahti, joka oli sovittanut diskokappaleen kokonaan euroviisuorkesterille, minkä myötä laulun sovitus kuulosti paljon levyversiota vaisummalta. Arvostelijoiden mielestä laulun säestys olisi ehdottomasti tarvinnut taustanauhan.

Suomen kansa ei kuitenkaan hylännyt CatCatia viisutappion myötä. Viisukappaleen sisältänyt duon toinen albumi myi peräti platinaa. Myös seuraavana vuonna ilmestynyt albumi Enkeli myi vuosien saatossa kultaa. Tämän jälkeen tytöt vetäytyivät pois julkisuudesta suorittaakseen loppuun kesken jääneet opintonsa.

2000-luvun alkaessa CatCatia alettiin kaivata jälleen esiintymislavoille. Sisarusten comeback koitti vuonna 2001, jolloin he levyttivät albumin Yö ja päivä. CatCatilta julkistiin myös kokoelmalevy, joka myi kultaa. Koko 2000-luvun ajan CatCat on esiintynyt säännöllisesti ja he ovat käyneet silloin tällöin levyttämässä myös uutta materiaalia. He ovat muun muassa levyttäneet Islannin vuoden 2010 euroviisun Je ne sais quoi suomeksi nimellä Vapaus. CatCat nauttii suurta suosiota suomalaisten diskopopin ystävien keskuudessa, onhan duo yksi niistä harvoista suomalaisista esiintyjistä, jotka tuota musiikkityyliä Suomessa esittävät.



Suomen karsintaa 1994:

CatCat – Bye bye baby
Susanne Sonntag - En dans på livets vågor
5. Rio - Rakkauden tiellä
6. Indiana - Hän lähtee tänään

CatCat – Bye bye baby (2012)

CatCat Spotifyssa

Tämä on ensimmäisiä viisumuistojani. "Bai bai beipi" oli myös monen koulukaverini lempilaulu, ainakin ystäväkirjani mukaan. Sovitus ja stailaus ovat karseita, mutta biisinähän tämä toimii edelleen. Hellyn neljään tähteen.

kyllä tää on suomen parhaita ellei jopa paras mitä viisuissa suomelta nähty on tätä tullu karaokessaki muutaman kerran hoilattua (ihan selvinpäin tietysti ) harmi noin heikko sijotus mutta multa VITONEN!!!

Osta, osta vauva, vauva hyvä ostos!

Kyllä tietenkin viisi irtoaa.

Minä tykkään tällaisista paljon ja ei tämä niin huono edes ollut niin kuin vaikka Dublinin kisoissa sinä vuonna kun sai tukea vain muutamalta maalta ja aika huonosti sijoittuikin mutta onneksi myös mentiin muutaman ohi ja tälle tulee viisi!

Mullakin tää oli ala-asteen ekoilla luokilla ihan suosikkikappale. Veljeni kertoi, että heidän opettajansa epäili että noiden "mustien miesten" takia esitys kärsi, koska "Eihän se ollut yhtään suomalaista!". Mutta eiköhän se ollut tuon Pupen karmea sovitus, joka pilasi tän esityksen. Asut on musta ihan hienot, ehkä turhan rohkeat vielä tuohon aikaan.

Mutta on tää vaan tosi hyvä biisi vieläkin, ihan Suomen parhaita euroviisuja. Toimii edelleen erittäin hyvin. Viisi tähteä ilman muuta!

Loistavaa viihdettä! Ja minäkin muistan henkilökohtaisen pettymykseni pistesaaliin jäädessä yhteentoista. Armeijasta lomille perjantaina päästyäni katselin pikakelauksella (kiireen vuoksi) kaikki esikatseluvideot ja olin sitä mieltä, että Suomi tai Saksa voittaa. Ei sitten voittanut.

Minusta levyversio on oikein toimiva edelleen. Ja nämä ovat hienoja kissoja. Campin ja nostalgian täyteiset VIISI!

Muistan tuohon aikaan lukeneeni jostain viikkolehdestä, että tätä kappaletta oli pidetty hyvänä, mutta jotkut (ulkomailla) olivat sitä mieltä, että sen aika olisi ollut kymmenen vuotta aiemmin.
Oliko Suomi siis väärään aikaan liikkeellä?
Myönnän, että itsekin odotin parempaa sijoitusta.
Nyt kuitenkin kolme tähteä ja kiitos.

Loisto kappale! On tätä tainnut tulla kuunneltua hieman liikaa, sillä pienoisessa laskusuunnassa vuotensa puntarilla on.

Studioversiona hyvä suomalainen tässä vaiheessa jo viisuklassikko, mutta ymmärrän kyllä, että livevedon täyden epäonnistumisen myötä ei menestystä siunaantunut. Vähän itseäkin tekee kipeää, mutta pakko varmaan jättää tämä kahteen tähteen, koska liveveto ei osu juurikaan.

Ihana biiisi niin nostalgiaa, yksi ensimmäisistä suomalaisista (ellei ensimmäinen!) viisukipaleista jonka olen kuullut
Pienestä pitäen kuitenkin huomannut tämän olevan oma perversiosuosikki, tutustutin joskus tosi nuorena tän biisin mun kavereille, ja ne piti mua sen seurauksena ihan hörhönä

Jokatapauksessa todella kiva biisi, yks parhaista suomalaisista viisuista ikinä!
Tää on kyllä niin hömppäää.. mutta mitäs siitä

Tietenkin viisi.

Yksi viisuhistoriamme huonoimmista. Järkyttävän surkeata aledancea ryssien kaatopaikkasoundein. Laulajissa ei ole minkäänlaista seksikkyyttä, tunteellisuutta, mitään. Laulavat kuin kiltit kuorotytöt, juuri niin kuin kuorolauluopettaja on sanonut kuinka kuuluu laulaa. Biisissähän on aineksia hyvään bilebiisiin. Olisi jostakin pitänyt hommata hyvä tuottaja tuottamaan biisi hyväksi ja toiset laulajat myöskin, semmoiset joissa on seksikkyyttä, särmää, verta ja tunteita. Olli Ahvenlahtihan pani vielä viimeisenkin pisteen paskaksi sovitettuaan venäjädancesta orkesteriversion. Ehkäpä missään Euroopan maassa ei tehty tuohon aikaan näin kehnon kuuloista iskelmäpoppia, mitä onkaan. Yksi Tiimarin helmi.

Tämä biisi on minunkin ensimmäisiä viisumuistojani, silloin ekaluokan keväällä tätä tuli hoilattua Biisihän on aivan mahtava edelleen. Viisi tähteä lähtee

Ei mitenkään erikoinen kappale. En yleensä koskaan etsi tätä tarkoituksella kuunneltavakseni. Toki ihan siedettävä pläjäys kuitenkin.

*** tähteä.

Sieltä paremmasta päästä Suomen edustusviisuista. 4/5

Ehdottomasti Suomen parhaita viisukappaleita, joka valitettavasti kärsi kovasti tuosta kappaleen tyyliin huonosti sopivasta sovituksesta. Ikävää on myös se, että tämä liittyi niiden monien suomalaisviisuesitysten joukkoon, jossa hyvä kappale saa epäonnistuneen stailauksen. Nykyään nuo asut ovat jo klassikot, mutta kyllä tuolloin niitä kakisteltiin ja kauhisteltiin aika lailla, veivät huomiota ihan liikaa loistavalta viisusävellykseltä ja CatCatin hyvältä esitykseltä (no joo, koreografia oli myös aika kökkö, mutta laulu kulki hyvin sitä yhtä pientä särkymistä lukuun ottamatta). Tämä on näitä ikuisia jossitteluviisuja: mitä jos sovitus olisi ollut toinen ja mitä jos asut olisivat olleet toiset ja mitä jos taustatanssijat olisivat saaneet erilaisen koreografian. Kappale olisi ansainnut olla kisaamassa voitosta, on se vaan niin loistava viisu.

Neljä hyvin vahvaa tähteä (levyversio saisi viisi, mutta live-esitys ei).

Varhaisin viisumuisto, joten jo sen takia 5 tähteä. Kyllä tätä tuli hoilattua lapsena, mulla oli jopa tää cd:llä

Niin moneen otteeseen olen kerrannut tämän livevetoa, että nyt en jaksa. Unikin painaa jo tähän kellon aikaan. Neljä vahvaa tähteä.

Tampere-talon Suomen karsinnan finaali oli monellakin tavalla ainutlaatuinen minulle. Ensiksikin se oli ensimmäinen paikan päällä seurattu karsintafinaali, joten jännitys oli melkoinen. Narikassa juttelin erään Kari Salliksi esittäytyneen miehen kanssa. Hän kertoi, että hänen kappaleensa on finaalissa. Toivottelin hänen kappaleelleen onnea kisaan. Eipä tuolloin arvanneet meistä kumpikaan, että tulevaa voittajaa onnittelin .
Kappaleen sovitus kävi läpi melkoisen kasvojenpesun karsintaversiosta levyversioksi. Levyversio olisi pitänyt kyllä olla taustanauhana Dublininissa. Ahvenlahden sovitus isolle orkesterille oli harmittavan ponneton ja tunkkainen, vaikkakin soinnutus oli onnistunut. Taustatanssijoita on turha moittia, samanlaisia koreografioita on ollut ihan voittajatasolla 2000-luvullakin, olisivatkohan suomalaiset olleet tuolloin edellä aikaansa?
CatCat onnistuivat edustuksessaan viikon varrella ja livetilanteessa oikein mainiosti. Mutta, mutta... ne esiintymiskorsetit. Olen ymmärtänyt, että CatCat nimenomaan halusivat korsettiasut ja pitivät päänsä siitä huolimatta, vaikka YLE olisi halunnut toisenlaista tyyliä. Toisaalta rohkeampia ja mauttomampia esiintymisasuja on sen jälkeen nähty pilvin pimein.
Tuskin mitään yhtä syytä on osoittaa odotettua huonommalle suomalaismenestykselle. Jotenkin vaikuttaa siltä, ettei mitään ole muuttunut CatCatin 1994 ja Krista Siegfriedsin 2013 kisaviikon menestyksen ja loppukilpailusijoituksen välillä eli suomalaiskansalliseen euroviisutyyliin 2X. sijoitus kummallakin kerralla ja monta kertaa näiden vuosien välillä.
Neljä vahvaa vahvaa tähteä.

Kuinkakohan monta kertaa tätä on tullut kuunneltua joskus lapsena? Kauniiden muistojen vuoksi räväytän tälle ne viisi tähteä, vaikkei liveveto ihan sitä ansaitsisikaan. Onhan tämä sentään klassikko.

Suomi klassikko, pakko antaa viisi!

Vahva tarina, hyvät sanat.
Rytmikäs, menevä kappale.
Vauhdikas esitys. ***** vaikka aamutakit olisi saanut jättää.

Nuorena vuonna 1994 olin itsekin niin tuohtunut Suomen abysmaalisesta viisumenestyksestä että suurinpiirtein tahdonvoimalla yritin manata Kätkän siskoille menestystä. Joskin siitä en päässyt, että silloisen ysäri eurodancen kuluttajana biisi kuulosti tanssipopiksi aika vanhanaikaiselta...

Mutta sitten! Jos BBB oli jo ennen kuulostanut vanhahtavalta, niin tuo pahuksen orkkasovitus siirsi koko biisin jonnekin vuoden 1980 rautaesirippudiskoon ja tyttöjen etukäteen rohkeiksi spekuloidut asut kuvaan sopivasti kuin ryssäläisestä tienvarsi bordellista. Mokomat mummonkorsetit. Nuo tummat tanssijapojat sitten yliampuvan koreografiansa kanssa taas ihan eri planeetalta itäisten "vasen yks kaks"-siskojen ja Ahvenlahden sinfoniaorkesterin kanssa. Yääk! Mielestäni kamalin suomalainen show koskaan. (Pavea en ole koskaan katsonut).

Juu hyvä ja nostalginen kappale. Suomen parhaita

Nuo asut oikeesti? ei... Kun katsoo netistä jotain catcatin 90-luvun muita esiintymisasuja, niin ne oli oikeesti hyvännäköisiä. Miksi sitten juuri viisuihin laittettiin nuo mummo korsetit?

Ja tuo löysä orkesteri versio pilaa koko disco kappaleen. Ihan kuin eri biisiä kuuntelisi.

Levy versio 5 tähteä... euroviisu-lava versio 1 tähti.

.. Ja bye bye baby -musiikkivideo on kyllä ihan paras, kaikessa karmeudessaan

Tunnen ihmisiä jotka tämän kappaleen kuultua eivät enää koskaan ole katsoneet euroviisuja...vähän liioitelutua ehkä. Ei se nyt ihan NIIN karsea ole

Loistava kappalehan tämä on, mutta harmi että ei toiminut lainkaan livenä ja sai vielä huonon esiintymisnumeronkin. Krista Siegfridsin ja CatCatin viime UMK:ssa esitetty versio sen sijaan on uskomattoman upea. Viisi tähteä toki tällekin.

Saksa käytti taustanauhoja Euroviisuissa 1994. Catcatin tytöt olivat suuttuneet, kun olivat kuulleet että Saksa saa käyttää taustanauhoja, mutta Suomi ei. Olisivat halunneet byebye babyyn konebiitin myös viisulavalle. Jostain syystä lupaa ei tullut?

aij jaaa, kiehtova ja mulle uusi tieto... joo, näinhän se menee... pienet jää isompien jalakoihin... tosin mulla ei ole mitään valittamista tuostakaan sovituksestamme...-94, ainoa mikä vähän riipii oli -90... hieman tunkkainen soundi... miten paljon nostetta ja lisähohtoa sai myös Jasminen esitys... -96, verrattuna vaisuun 1. ja 2. versioon... tai 1. versio oli vieläkin riisutumpi... miksiköhän!? Melkoisia säästöbudjetti taustoja ollut meillä jo liian pitkään nämä...
Ja vielä isompi ihmettely on ollut se miten moni erikoisen hyväkin karsintalaulu ei ole sitten päätynyt levylle... esim. Jukka Kuoppamäen esittämä v. -72... Ja säveltäjät ovat sitten tarkoittaneet (ilmeisesti ihan tosissaan) laulunsa oikein koko Euroopalle ja silti esim. v. -75 oli luvattoman moni esitys jäänyt levytys-studiota vaille... että sellaista kunnian himoa !