Viisukuppila

Maa: Portugali
Vuosi: 1995
Kappale: Baunilha e chocolate
Esittäjä: Tó Cruz
Säveltäjä: António Vitorino d'Almeida
Sanoittaja: Rosa Lobato de Faria, António Vitorino d'Almeida
Kapellimestari: Thilo Krassman
Sijoitus: 21./23
Pisteet: 5
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1995pt
Karsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/90s_00s/Portugal1995.html

António José Ramos da Crus syntyi heinäkuussa vuonna 1967 Lissabonissa kapverdeläiseen perheeseen. Helpommin muistettavalla artistinimellä Tó Cruz tunnettu herra aloitti uransa laulamalla taustoja tunnetuille portugalilaisille artisteille sekä toimimalla ääninäyttelijänä televisiossa ja radiomainoksissa.

Vuonna 1995 Tó lähti kilpailemaan Portugalin vuotuisena euroviisukarsintanakin tunnettuun Festival da Canção -kilpailuun vahvasti gospel-henkisellä kappaleella "Baunilha e chocolate" (Vaniljaa ja suklaata). Portugalin viisukarsintaan oli lähetetty lähes 500 kappaletta, joiden joukosta esiraati valitsi finaaliin kahdeksan parhaaksi pisteyttämäänsä. Finaalin voittajaäänestykseen osallistui peräti 22 alueraatia unohtamatta puhelinäänestäjiä. "Baunilha e chocolate" voitti karsinnan sangen ylivoimaisesti.

Vaikka Tó esiintyikin Dublinin euroviisuyössä ammattimaisesti, eurooppalaiset raadit eivät olleet kuitenkaan valmiita nauttimaan Portugalin delegaation tarjoamaa ihmisten yhdenvertaisuutta ylistävää vaniljan ja suklaan makuista gospel-pirtelöä. Vain Ranskan ja Kreikan raadit suostuivat ottamaan maltilliset huikat. Ranskan raati neljän pisteen edestä ja Kreikan raati puolestaan yhden. Koska jumbosijalle oli vuonna 1995 tunkua, viidelläkin pisteellä jätettiin tuloslistassa taakse maita kaksin kappalein.

Tón ura ei viisumatkasta juuri kärsinyt. Mies jatkoi kotimaassaan dubbaustöitä ja julkaisi ensimmäisen albuminsakin kolme vuotta edustusmatkan jälkeen. Hittimenestystä ensialbumille ei suotu, eikä suotu seuraavallekaan. Vuonna 2001 Tó päätti kokeilla onnea Yhdysvalloissa ja julkaisi rapakon takana albumin, mutta matka levyineen jäi vain kokemukseksi muiden joukkoon. Viime vuosina dubbaustyöt ovat jatkuneet ja onpa mies laulanut elokuvamusiikkiakin.

Portugalin karsinta 1995

Filipa Campiã - Tiriri
Maria Enes - Atlântica
Ana Isabel - Tanto amor, tanto mar
Pedro Miguéis - Ainda é tempo
Ana Sofia - Travo doce
Mário Sereno - Vem um tempo
Tó Cruz - Baunilha e chocolate
Teresa Brito - Plural

voittoesitys

A Melhor Canção de Sempre - Baunilha e chocolate (2009)

Anteeksi faneille (?), mutta mielestäni tämä on ehkä viisuhistorian kamalin kappale. Todella vastenmielinen laulu, olematon melodia ja vaisu esittäjä. Tunkkainen pökäle, jolle yksikin tähti on liikaa. Hyi!

Melko cöccö kappale.

Fani ilmoittautuu!

Pidän kappaleen tunnelmasta, joka on mukavan rauhallinen mutta silti iloisen innostunut. Melodian "pompahtelevuus" luo tiettyä elementtiä - miksikä sitä nyt voisi kutsua - ehkä jazzahtavuudeksi. Sopii esittäjälleen. Portugalin kieli antaa vivahteikkuutta. Valitettavasti ei aivan täysi kymppi, mutta lähellä sitä.

****

Ihan kohtuulliselta kuulosti tämä portugospel . Ihmisten tasavertaisuudesta ei koskaan lauleta liikaa . Mukavia melodianpätkiä oli paikoittain, silti vähän vetämättömäksi jäi kappale modulaatioista huolimatta. Taustakuoron viitat (?) / siivet (?) eivät kenties olleet onnistuneimmasta päästä. To Cruz lauloi ammattimaisesti ja äänivaroja riitti, lopussa jo ihan korkeuksiin asti - gospeltyyliin. Medium -annos vaniljaa ja suklaata, tähdiksi muunnettuna kolme .

Tykkään suklaasta ja vaniljasta neljän pisteen edestä. Hieno tunnelma ja tyylikkäästi tulkittu.

Anteeksi tämän ihailijat, mutta minäkään en ole koskaan löytänyt tämän hyveitä. Solisti ja taustakööri tekevät kieltämättä parhaansa, mutta kun itse sävelmä ja tunnelma on niin lattean latistava niin ei tästä ole oikein mihinkään. Parasta tässä taitaa olla teksti.

Puntaroin yhden ja kahden välillä.. Nyt täytyy antaa valitettavasti YKKÖNEN. Olkoon se vaikka sitten sellainen "voimallisempi" ja hyvää tarkoittava. Seuraava!

"tasavertaisuudesta" ei tosiaankaan lauleta liikaa... näille pölkkypäille kyllä saisi takoa sydämen sivistystä yms. koskee varsinkin niitä n. 69 %:a eduskunnassakin istuvaa pölökkypäätä..... Ja vanija ja suklaa ovat minunkin eniten ylistämiäni mausteita ja ruoka-aineita..... käsittämättömän upeita Luonnon lahjoja meille pölkkypäille..... (no miksi aivan pölkkypäitä taas liikenteessä, no tuli mieleen lähinnä ne kanssani linja-autoa odottaneet henkilöt, jotka istuivat paljaalla kivetyksellä - olkoon sitten miten lämpötilat miten nollassa tahansa... tahansa, maalaisjärki se vaan tahtoo yllättävän monella olla hukassa...monesti...) sävelmä on aivan ihana, eksoottinen, vaihtelevan viettelevän rentouttava.... noin 3.4- 4.7 pist. tuon muutoinkin melko mukavan viisuvuoden ihanaa erilaisuutta.... ja gospelmaisuus viehättää mua aina... ai jai... kiitos tämänkin helmen esittelystä!

Tämä on erikoinen sekoitus kauneutta ja kauheutta: kauniita melodioita löytyy, mutta vastapainoksi myös epämääräisen ärsyttäviä pätkiä ja kokonaisuus on kovin sekava. Tästä ei saa oikein mitään otetta eikä mieleen tartu mitään melodian pätkää. Jazzahtavuus vie minulla tähtimäärää alaspäin.

Kaksi tähteä.

Tyylikäs kappale, vaikkei tämä ihan minun tyylistäni musiikkia olekaan. Heikot neljä tähteä.

Aika tylsä kappale, vaikka alussa vaikuttikin edes jotenkin kiinnostavalta. Kaksi.

Heikot kaksi tähteä, tässä ei ole mitään kiinnostavaa.

Kappaleella on ihanan herkullinen nimi, mutta pelkkä nimi ei valitettavasti kanna kovin pitkälle.

Laulaja näyttää aivan opettajalta.

** tähteä.

Kaverilla on kyllä miellyttävä ääni, mutta kappale ei kyllä vie mukaansa. En ole mikään suuri gospel-musiikin fani noin muutenkaan. Ei nyt lähde, kaksi tähteä.

Mitäänsanomaton ja tylsä. Biisi ei lähde nousuun missään vaiheessa, vaan jarraa ns. paikallaan. Kaksi.

Harmiton, mutta harmittavan turha. Yksi tähti.