Viisukuppila

Maa: Alankomaat
Vuosi: 1992
Kappale: Wijs me de weg
Esittäjä: Humphrey Campbell
Säveltäjä: Edwin Schimscheimer
Sanoittaja: Edwin Schimscheimer
Kapellimestari: Harry van Hoof
Sijoitus: 9./23
Pisteet: 67
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1992nl
Karsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/90s_00s/Net ... s1992.html

Humphrey Campbell voitti vuonna 1973 synnyinmaassaan Surinamissa järjestetyn musiikkifestivaalin. Ensimmäinen palkinto oli kiertue Euroopassa, Humphrey jäi asumaan Alankomaihin ja liittyi kokoonpanoon Oscar Harris & Twinkle Stars. Vuonna 1982 Campbell aloitti opinnot Hilversumin konservatoriossa pääaineenaan laulu. Viisi vuotta myöhemmin Campbell valmistui ja jäi opettajaksi kyseiseen opinahjoon. Campbell osallistui vuonna 1989 musikaaliin Night at Cotton Club yhdessä muun muassa laulaja Ruth Jacottin kanssa.

Alankomaiden karsinta Malmön vuoden 1992 laulukilpailuun järjestettiin Hilversumissa maaliskuun 29. päivänä. Edustajan valinnasta vastasi kaksitoista alueraatia. Karsinnassa neljänneksi ylsi Alankomaiden taustakuorossa vankkaa Eurovisio-kokemusta hankkinut Lisa Boray kappaleella Hartstocht. Rob Janszenin edelle kiilasi toiseksi myös viisukokemusta omannut Frizzle Sizzle yhtyeestä tuttu Laura Vlasblom sävelmällä Gouden bergen. Alueraadit valitsivat edustajaksi 94 pisteellä Wijs me de weg kappaleen esittäjänä Humphrey Campbell.

Ruotsiin lähti Humphrey, Carlo ja Ben Campbellin lisäksi haitaria soittanut kappaleen säveltäjä Edwin Schimscheimer sekä taustakuoroon Carmen d'Souza sekä Ruth Jacott. Arpa oli hollantilaisille suosiollinen, sillä he esiintyivät Malmön illassa viimeisenä. Pisteitä tuli mukavasti, Espanjan, Turkin, Kyproksen, Irlannin ja Saksan tuomaristot rankkasivat Wijs me de wegin peräti viiden parhaan joukkoon. Suomen raati ei Humphrey Campbellille lämmennyt. Lopulta pisteitä kertyi 67 kappaletta oikeuttaen yhdeksänteen sijaan.

Euroviisujen jälkeen Humphrey Campbell on keskittynyt seuraavan vuoden surinamilaisedustaja Ruth Jacottin levyjen ja esitysten tuottamiseen. Humphrey palasi myös laulajaksi yhden levyn ajaksi veljiensä Charlesin ja Carlon kanssa vuonna 1997. Ruth Jacottin ja Humphrey Campbellin yhteistyö ja yhdessäelo kesti 22 vuotta, pari päätyi kolme vuotta sitten eroon, Ruth halusi rauhaa ja Humphrey löysi tien ulos suhteesta. Ruth Jacottin edustukseen palaamme Viisulassa lähitulevaisuudessa.

Alankomaiden karsinta 1992

aloitus

Justian - De schok van mijn leven
Laura Vlasblom - Gouden bergen
Ferry Van Leeuwen - Een klassieke liefde
Tony Neef & Hella Koffeman - Nooit geweten
Rob Janszen - Net als een kind
Fantasyx - Met mij gaat het goed
Lisa Boray - Hartstocht
Bob Van Niekerk - Waar is het feest
Sigi - Wachten op water
Humphrey Campbell - Wijs me de weg

kertaus

voittoesitys
http://www.humphreycampbell.com/

Tässä on kivaa se, että on paljon erilaisia kohtia ja loppuvaiheen hanurisoolo on niistä biisin kohokohta. Mutta sitten lopetus kyllä pilaa jonkin verran, se on yksi viisuhistorian kömpelöimmista lopetuksista. Tässä on myös mun mielestä ainoa ollut jotain kammottavaa, mutta en osaa sitä tarkemmin selitää.

Lisäksi kun ottaa huomioon, että yksi viisuhistorian upeimmista lauluista, Laura Vlasblomin Golden mountains jätettiin maassa kakkoseksi (olin silloin keväällä -92 ihan onneton asian takia), niin kolme tähteä on kaikki mitä pystyn tälle antamaan.

Aivan mahtava biisi, viisi tähteä!

Ihan rullaava rallihan tämä. Aikoinaan pidin enemmänkin, nyt vähän sellainen väliaikanumeron tuntu.

KOLME!

Alankomaiden Jani Toivola kyllä esitti biisinsä oikein hyvin.

Eipä tämä humppaus nyt suuremmin innosta. Tylsäksi jää, vaikka toisessa säkeistössä onkin jo ideaa. Vahva kakkonen.

Aika mitäänsanomaton, rasittava ja koreografiansa vuoksi koomisuuttakin herättävä viisu. Tuo levoton koreografia tekee hermostuneen olon ja äkkilopetus yllättää.

Vahvat kaksi tähteä.

ihan mukava hanuriralli, siis tää on kaikkea muuta kuin hanurista... erikoisen tai melkein tekis mieli sanoa että harvinaisen hyvä hollantilaiseksi euroviisuksi! ... repäisevä ja tosiaan nuo intrumentaaliväliosat parasta... ja tuo hidas intro, aloitus on mukava, se vie tunnelmat ensin aivan muualle... !? Olivat kyllä erikoisen pitkiä jätkiä (hollantilaiset miehet kuuluvat muutenkin eräisiin Telluksen pisimpiin!), nämä koreat tummapintaiset pojut, joitten jalkojen välistä (eli karvakassien alta hipoen) jopa kisoja tv:lle varsin kyseenalaisella, ylimielisellä ja ikävähkölläkin tavalla Erkki Pohjanheimon kanssa juontanut minikokoinen Kati Bergman... olisi kuulemma päässyt kulkemaan.... niin hän ainakin vitsaili juonnossaan. Aih ouhhh, tämähän oli yksi noista hollannin kaikkien aikojen upeimmista esc-karsinnoista ... saaks pikkuisen vuodattaa kyyneleen mm. ehdokaslaulun Kun Olin Lapsi -Neet als een kind- kohdalla ... !sen olisinkin lähettänyt iki-aikaisena sairaalloisen kovana balladien ystävänä sinne Ruohtin maalle... mut ei aina käy niinkuin haaveillaan... tai mikä olisi järkevintä ja oikeudenmukaisinta ja persoonallisinta ja hyötyisintä näiden kisojen tulevaisuuden ja taiteellisen kasvun kannalta... tälle upealle rymistelylle, jossa tietysti ihana tekstikin, n. 3.8 pist. Näppäsin kuitenkin neloskohdan namikkaa tuossa äänestyksessä ... upea esitys!
jk.jaah mitähän eräs Kuppilamme upeimmista mielipideautomaateista, nm. Ta1ja mahtaisi pitää tästä !...?

Haa, tässä on jotain jännää! Jaksoin jopa kuunnella tämän alusta loppuun ilman kyllästymistä.

Suosikkiviisuihini en kuitenkaan tätä sentään listaisi.

*** tähteä.

Aikamoinen tilkkutäkki ja sillisalaatti oli tämä kipale alati vaihtuvine osineen. A cappella -alkuintro ei kyllä yhtään enteillyt vauhdikkaampaa biisin jatkoa. Koreografia oli hassunhauska, kait. Haitarisoolo oli hyvä piristys. Loppusointu oli ruma riitasointuinen. Viimeisestä esiintymispaikastaan huolimatta en tätä ihan Malmön viisujen loppuhuipennukseksi kutsuisi. Ei nappaa kuin kakkosen edestä.

Erikoisen hahmottumaton kappale, mutta onhan tämä Hollannin viisuksi erittäin hyvä. Vahvat neljä tähteä.

Jotenkin hyvin ärsyttävä ja junnaava. Muistan tämän olemassaolon onneksi aina vasta kun joku siitä muistuttaa. Kakkonen.

Hämmentävä kappale. Kaikkea löytyy haitarista lähtien. Annetaan nyt vaikka vahva kolmonen.

Yrittää vähän olla suurempi kuin sitten loppujen lopuksi onkaan. Ihan mukava, mutta aika harmaa. Kaksi tähteä.