Viisukuppila

Maa: Serbia
Vuosi: 2008
Kappale: Oro
Esittäjä: Jelena Tomašević
Säveltäjä: Željko Joksimović
Sanoittaja: Dejan Ivanović
Sijoitus finaalissa: 6./25
Pisteet finaalissa: 160
Sanat: http://www.diggiloo.net/?2008rs
Karsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/90s_00s/Serbia2008.html

Keväällä 2008 Serbia etsi euroviisuedustajaa omiin kotikisoihinsa perinteisen Beovizija-kilpailun kautta. Kilpailu oli alun perin tarkoitus järjestää helmikuussa, mutta poliittisen tilanteen kiristyttyä Kosovon itsenäistymisaikeiden vuoksi kilpailun ajankohtaa siirrettiin maaliskuuhun. 20 kappaleen semifinaali järjestettiin 9. maaliskuuta ja kymmenen jatkoon päässyttä esitystä kilpailivat seuraavana päivänä järjestetyssä finaalissa.

Hyvin nopeasti kilpailussa nousi esiin kaksi ennakkosuosikkia. Monet olivat vakuuttuneita, että Serbiaa edustaa kotikisoissa joko viisuguru Željko Joksimovićin säveltämä Oro, esittäjänään Jelena Tomašević, tai edellisen vuoden voittajalaulun säveltäneen Vladimir Graićin Zavet, jonka esitti Beauty Queens eli sama lauluryhmä, joka esiintyi Helsingissä viisut voittaneen Marija Šerifovićin taustalla. Ensinmainittu Oro nousi kuitenkin karsinnan suvereeniksi suosikiksi. Se sai sekä semifinaalissa että finaalissa ylivoimaisesti eniten puhelinääniä. Finaalikierroksella Oro keräsi peräti 8653 ääntä, siinä missä toiseksi yleisöäänestyksessä sijoittuneen äänimäärä jäi 3634 ääneen. Oro oli finaalissa myös raadin suosikki. Lopullisessa äänestyksessä Aleksa Jelićin ja Ana Štajdoharin esittämä Beli jablan kiilasi vielä toiseksi Beauty Queensien ohi.

Jelena Tomašević (s. 1. marraskuuta 1983) oli pyrkinyt Euroviisuihin jo kahdesti aikaisemminkin. Vuonna 2004 hän kilpaili Serbia ja Montenegron karsinnoissa laululla Kad ne bude tvoje ljubavi. Seuraavana vuonna hän sijoittui toiseksi kappaleella Jutro. Joidenkin mielestä Tomašević hävisi karsinnan montenegrolaisraatien taktikoinnin vuoksi.

Laulun nimi Oro viittasi perinteiseen balkanilaiseen piiritanssiin, joka tunnetaan myös maailmalla nimellä Hora. Tästä tanssista onkin tähän päivään mennessä laulettu peräti kolmessa euroviisulaulussa: Israel 1982, Serbia 2008 ja Moldova 2009. Serbian laulun pääpaino ei ole kuitenkaan kertoa tanssista, vaan laulu kertoo menetetystä rakkaudesta ja kaipauksesta. Laulun nimi mainitaan vain kerran säkeessä, jossa lauletaan: ”kuka tanssiikaan Hora-tanssiani, hän ei saisi tanssia sitä meille kahdelle”.

Serbian laulun sanoitus sisälsi runsaasti poliittisia viittauksia. Menetetyllä rakkaudella saatettiin viitata Kosovoon, joka oli itsenäistymässä, vaikka serbit pitävät aluetta edelleen merkittävänä maakuntanaan. Laulun lopussa viitataan Vidovdaniin, pyhän Vituksen päivään, 28. kesäkuuta vietettävään serbialaiseen pyhäpäivään, jolla on lukuisia merkityksiä Serbian historiassa. 28. kesäkuuta 1389 käytiin Kosovo Poljen taistelu, jota pidetään edelleen erittäin merkittävänä historiallisena tapahtumana serbien historiassa. Kosovo Poljen taistelu on vielä tänäkin päivänä merkittävä historiapoliittinen väline Serbian historiassa, sillä juuri tuota taistelua on pidetty oikeutuksena serbien kansallisromanttiselle nationalismille. 28. kesäkuuta 1989 vietettiin Kosovo Poljen taistelun 600-vuotispäivää, johon osallistui peräti miljoona serbiä. Vuosipäivänä Slobodan Milošević piti puheen, jota on myöhemmin pidetty Serbian nationalistisen kampanjan alkuna, mikä johti suurelta osin tuleviin Jugoslavian sotiin. Kosovo Poljen taistelun takia Serbia pitää Kosovoa itselleen merkittävänä alueena, eikä se haluaisi tunnustaa sen itsenäistymistä. 28. kesäkuuta on tapahtunut myös huomattavan paljon muita Serbian historiaan liittyviä tapahtumia. Laulun lyyriseen sanoitukseen oli siis saatu ujutettua mukaan aimo annos kansallismielisyyttä.

Laulun poliittisen ulottuvuuden lisäksi kohua herätti säveltäjä Željko Joksimovićin valinta vuoden 2008 Eurovision laulukilpailun juontajaksi. Monet arvostelivat, että kilpailun juontajana ei voisi toimia henkilö, joka on itse osallistumassa kilpailuun säveltäjänä. EBU ei kuitenkaan puuttunut juontajaratkaisuun millään tavalla, eikä Joksimovićin kaksoisrooli lopulta herättänyt finaalissa juuri minkäänlaista huomiota.

Serbia oli isäntämaana oikeutettu osallistumaan suoraan vuoden 2008 Eurovision laulukilpailun finaaliin. Esiintymisnumeroita arvottaessa yksi suorista finalisteista sai itse määrittää oman esiintymisnumeronsa, ja arpa suosi tässä isäntämaata. Kohteliaana isäntämaa ei sentään kehdannut ottaa itselleen viimeistä eikä toiseksi viimeistä esiintymisnumeroa, joten Serbian esitys kuultiin finaalissa kolmanneksi viimeisenä numerolla 23. Loppukilpailuesityksessä oli mukana legendaarinen serbialainen huilisti Bora Dugić (s. 10. kesäkuuta 1949), jonka läsnäoloa pidettiin niin merkittävänä, että Serbian delegaatio halusivat hänen nimensä mukaan kilpailun toiseksi esittäjäksi.

Serbia pärjäsi kilpailussa jälleen erinomaisen hyvin, joskin joidenkin arvioiden mukaan Oron saavuttama kuudes sija olisi ollut jopa pieni pettymys ennakko-odotuksiin nähden. Oro keräsi 160 pistettä. Täydet 12 pistettä se keräsi neljältä maalta, jotka ovat muutenkin perinteisesti tukeneet Serbiaa Euroviisuissa, eli Bosnialta, Slovenialta, Sveitsiltä ja Montenegrolta. 16 maata jätti isäntämaan kuitenkin kokonaan pisteittä, minkä vuoksi Serbia ei noussut omissa kotikilpailussaan ihan kirkkaimpaan kärkeen.


Jelena Tomaševic – Oro (karsinnan esikatselu)

Jelena Tomaševic – Oro (karsintaesitys)

Jelena Tomaševic Facebookissa

Aiemmin Viisulassa:

Serbia & Montenegro 2004: Željko Joksimović - Lane moje
Bosnia-Hertsegovina 2006: Hari Mata Hari - Lejla

Onhan tämä edelleen ihan älyttömän kaunis. Alussa vähän levoton ja ahdistunut, sitten rauhallisempi, mutta edelleen kipeän kaihoisa. Poliittista sävyä vierastan, samoin täyden orkesterin pauhua jälkipuolella (vähempikin riittäisi välittämään tunteen), mutta täräytän edelleen tanakat viisi kiintotähteä. Oro kun soi sekä päässä että virtuaalisella levylautasellani edelleen.

Oikein vaikuttava mahtiballadi.

Kaikki, joilla on mitään käsitystä siitä, mitä pidän perinteisestä länsibalkanilaisesta musiikista, arvannevat, mitä pidän tästä.

Eri joo, varsin kaunis balladi oli Serbialla omissa kotikisoissa. Neljä.

Ihan nättii kyllä, mutta jotenkin tästä on aina jäänyt sellainen vähän kliininen vaikutelma käteen. Tuo lopun paisuttelu häiritsee minuakin, vähemmän kun on tässä genressä yleensä niin paljon enemmän. Silti aivan ehdottoman kaunis tunnelmointi, jonka parissa kolme minuuttia kuluvat kuin siivillä. Vahva nelonen siitä hyvästä.

Željko Joksimovićin viisut ovat kaikki mahtavia, eikä tämä tee poikkeusta Todella kaunis ballaadi. Täydet Viisi tähteä

Hienon viisuvuoden melkein hienoin kappale. Tyyliä ja tunnelmaa viiden tähden edestä.

Suosikkini Željkon viisuista. Mahdollinen poliittisuus ei häirinnyt, koska se jäi rivien väliin ja kielimuurin taakse. Tehojen maksimointiin perustuvan Molitvan voiton ymmärtää. Tässä oli enemmän sävyjä kuin volyymia. Ei edes kaikkein tavallisinta rakennetta. Liian hyvä voittajaksi.

Jumalaisen kaunis ja koskettava kappale Kyllä tässä on laadukas viisu.

Aivan upea. Kuulas, kaunis, lohduttava, lohduton. RAKASTAN.

VIISI!

Harmi että Jutro mentiin tekemään kolme vuotta aikaisemmin, olis kyllä ollut upea nähdä se Serbian isäntämaan edustuskappaleena

Mut upee on kyllä tää Orokin, niin rauhallinen mut samalla niin mahtipointinen kappale
Yks isäntämaan parhaimista edustajista koskaan, harmi et Serbiasta tuli tän vuoden jälkeen niin nolo ja surkea viisumaa mitä se nyt on

Viis tähtee

jee euroviisut kirjoitti:Kaikki, joilla on mitään käsitystä siitä, mitä pidän perinteisestä länsibalkanilaisesta musiikista, arvannevat, mitä pidän tästä.

En arvannut . Oletin, että olisit antanut viitosen .

Äärettömän kaunis kappale, saa herkistymään joka kerta kun tätä kuuntelee. Upeita sävelkulkuja, kaihoa, mahtipontisuutta.

sziget kirjoitti:Tässä oli enemmän sävyjä kuin volyymia. Ei edes kaikkein tavallisinta rakennetta. Liian hyvä voittajaksi.

Todellakin näin.

Ainoa mistä hieman kritisoin (no voisin hieman poliittisesta sanomastakin kritisoida, se vain oli harvinaisen tyylikkäästi kätketty, mitä tietenkin voi pitää pahempanakin kuin alleviivaavaa ja kaikkien helposti tunnistamaa viestiä, mutta mikä samalla läheni jo taidetta) on Jelenan esiintymisasun haaleus, tuo haalean siniharmaa ei ollut erityisen näyttävää, vaikka yhtenäistä muiden esiintyjien kanssa olikin. Minä olisin valinnut jotain hehkuvan punaista hänelle.

Tämä on kaikkien aikojen upein isäntämaan edustuskappale aivan ylivoimaisesti. Samalla se aina tuo minulle mieleen sen suuren harmituksen Helsingistä 2007, kun Suomea ei edustanut Johanna Kurkela vaan Hanna Pakarinen.

Viisi täydellistä tähteä, totta kai.

Kaunis kappale, joka luo hauraan ja herkän tunnelman. Jelena on upea tulkitsija. Upea.

En saa tästä samanlaisia elämää suurempia fiboja mitä ilmeisesti jotkut. Oikein herkkä ja kaunishan tämä on, sitä ei voi kieltää. Tomppa 12 vee olisi toivonut enemmän tuota nunaneitä, eikä Tomppa 19 vee kauhean eri mieltä ole. Sitä saa odottaa hieman liian pitkään. Biisi olisi vaikka voinut sekä alkaa että loppua sen sulosävelin. Kyllä tälle neljä irtoaa silti.

Balkan-balladien kirkkainta kärkeä. Erittäin kaunis melodia. Viisi tähteä.

Todella kaunis ja ylväs kappale. Serbian parhaita viisuja, ehdottomasti.

***** tähteä.

TomppaJr kirjoitti:En saa tästä samanlaisia elämää suurempia fiboja mitä ilmeisesti jotkut.

Me saamme tästä viboja, emme fiboja!
Sen muistaa, kun muistaa, mikä oli Sveitsin biisi vuonna 2005.

^ Oho! Kuinkakohan monta kertaa nuokin kaksi sanaa olen sekoittanut? Mun fiba.

Tää ei oo ikinä sytyttänyt samalla tavalla kuin Zeljkon muut sävellykset. Tuo nunaneinunanunanei kohta on todella kaunis, mutta muuten kappaleen säkeistöt ovat todella mitäänsanomattomia ja unohdettavia melodisesti eikä niissä tunnettakaan ole niin kuin toivoisin. Tää on siinä kolmosen ja nelosen rajoilla mulla.

Häkellyttävän kaunis viisu ja kuinka ollakaan säveltäjämestari Zeljkon kynästä jälleen. Tässä on upea melodia ja vaihtelevia osia, eri sävyjä, kuten Leonardo ja Sziget yllä hienosti kiteyttivät. Rauhallisen alun jälkeen voimistuva loppuosa, "nunanei", on erityisen sykähdyttävä ja luo vahvoja tunteita. Erittäin tyylikäs isäntämaan edustaja ja vaikka kotikentällään esiintyvät saavat aina kotiyleisöltään megasuosion, niin harvoin on kuitenkaan kuultu niin pauhaavaa kannustusta isäntämaan edustajalle kuin Belgradissa. En olisi harmistunut Serbian tuplavoitosta. Minulla vuotensa top-2:ssa ja tietenkin viisi tähteä.

Upea sävellys ja tulkinta isäntämaan viisussa. Ehdottomasti jäänyt mieleen ja toimii yhä, vaikka vuosia tästäkin kilpailusta on takana.

Olen aina halunnut pitää tästä ja se aina onnistuukin siihen asti kunnes alkaa nunanein hokeminen. Se jostain syystä ärsyttää aivan suunnattomasti ja siinä kohtaa biisin taso laskee kuin lehmän häntä. Sääli, koska todella haluaisin pitää tästä ja yleensä tämän tyylisistä pidänkin.

noh, miten tämäkin on voinut jäädä multa väliin ...

Siis aiwan mahtawa, maagisen mystinen tunnelma... mut jotain silti puuttuu... onhan tuo aika myöhäinen vuosi -08 kun viisut olivat jo menneet manan majoille, kuolleet, jos suoraan sanotaan... ja vain muutama, ehkä 1 - 5 kelvollista ja kuunneltawaa biisiä oli enää, korkeintaan, per vuosikerta ...

n. 4.1 pist. ... ? ....


jk. en muistanutkaan että siinä eli tässä on noinkin kuuma, hottis, sexykäs puhaltaja... partoineen kaikkineen, nostaa toki pistemäärää nyt ehkä tuonne, jopa 4.3 ee ....nn .. !??