Viisukuppila

Maa: Suomi
Vuosi: 2000
Kappale: A little bit
Esittäjä: Nina Åström
Säveltäjä: Luca Genta
Sanoittaja: Gerrit aan 't Goor
Sijoitus: 18./24
Pisteet: 18
Sanat: http://www.diggiloo.net/?2000fi
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/90s_00s/Finland2000.html

Nina Åström oli vuonna 2000 suurelle yleisölle ihan uusi kasvo Kokkolasta, mutta todellisuudessa hän oli elättänyt itsensä musiikilla jo lähes kymmenen vuotta. Mikään eilisen teeren tyttö ei Nina ollut muutenkaan, sillä ikääkin hänellä oli vuonna 2000 euroviisumittapuun mukaan kohtuullisesti eli 37 vuotta. Valtavirtojen ulkopuolella, lähinnä uskonnollisissa ympyröissä Nina tunnettiin hyvin ja hän oli vuodesta 1992 pyöräyttänyt jo neljä pitkäsoitollista hengellistä pop-/folk-musiikkia. Esiintymiskokemustakin oli karttunut jo runsaasti, myös muualta kuin Kokkolasta: Ihan ulkomailta asti. Varsin kansainvälinen oli myös Ninan euroviisutiimi. Ehdokaslaulun ”A little bit” oli säveltänyt Ninan pitkäaikainen hollantilainen yhteistyökumppani Gerrit aan’t Goor ja sanoittanut italialainen Luca Genta. Nina itse tuli siis Kokkolasta. Sitä en tiedä, mistä lavalla viulua soittanut Raakel Lignell on kotoisin.

”A little bit” oli kuitenkin nimenomaan tehty Suomen euroviisukarsintaa varten. Vuonna 2000 järjestettiin avoin sävellyskilpailu ja sen lisäksi karsintaan kutsuttiin mukaan säveltäjiä. Yhteensä tarjokkaita oli 211 ja niistä 12 valikoitui Suomen alkukarsintaan. Tarina ei kuitenkaan kerro, kummalta puolelta Ninan kappale pääsi mukaan. Ottaen huomioon Ninan tuntemattomuuden, veikkaisin avointa kilpaa.

Vuonna 1999 torkutun välivuoden jälkeen YLE kokeili jälleen uutta karsintasysteemiä ja tällä kertaa matkittiin ruotsalaisten sijaan brittejä, sillä alkukarsinnat kuunneltiin vain radiossa. Radiossa kuulluista kansa äänesti puolet jatkoon ja monien hämmästykseksi Nina ohitti muutaman tunnetummankin nimen, kuten Heidi Kyrön ja Ultra Bran, jotka jäivät nuolemaan näppejään. Yllätysfinalisteja olivat tavallaan myös The Reseptors ja Sisterhood yhtyeet, joten karsintafinaalia pidettiin etukäteen kolmen kauppana. Suomea tuli edustaman joko Anna Eriksson, Nylon Beat tai Nightwish. Toisin kuitenkin kävi, sillä Nina sai tasavahvemmin pisteitä sekä ammattilaisraadilta että puhelinäänestäjiltä ja nappasi monien hämmästykseksi kokonaispisteissä voiton.

Normaalien purnausrutiinien jälkeen viisukansa asettui kuitenkin Ninan taakse ja rukoili parasta. Entä jos tällä kertaa eurooppalaisiin purisikin vähän arkisempi esitys. Yleisestihän Suomen ehdokas lytättiin melko tylysti medioissa täällä ja muualla Euroopassa. Yhtään kiveä jäänyt kääntämättä, alkaen "Henkkamaukalta" hankituista esiintymisvaatteista ja Nina käkkäräisestä hiuslookista. Suomen vahvuus oli kuitenkin valloittavan aito ja lämminhenkinen Nina itse, joka on lisäksi aivan loistava esiintyjä ja taidokas tulkitsija. Ensimmäistä kertaa sitten Katri Helenan nähtiin lavalla suomalainen euroviisuedustaja, joka ei ollut kipsissä.

Ilmeisesti kappaleemme oli sittenkin vähän liian tylsä ja arkinen, koska pistehanat eivät auenneet. ”A little bit” sai 18 pistettä, jotka riittivät Espanjan kanssa jaetulle 18. sijalle ja välivuotta pukkasi Suomen viisujatkumoon seuraavaksikin vuodeksi. Ehkä raadit olisivat pitäneet laulustamme enemmän. Siitä antoi hieman viitettä Alankomaiden antamat viisi pistettä, sillä Alankomaissa sattui viisuiltana suuri onnettomuus ja he joutuivat turvautumaan vararaadin antamiin pisteisiin. Vai oliko viisumme säveltäjällä osuutta asiaan? Naapureiltamme Virolta ja Ruotsilta tuli myös pisteitä, sekä yllättäen Romaniasta.

Nina sai viisuista kuitenkin oman viisitoistaminuuttisensa valokeilassa ja tasainen työnteko jatkui kisan jälkeen normaaliin tahtiin. Albumeja on tullut kuusi lisää ja niistä uusin, tänä keväänä julkaistu, on arvostelussa täällä.

Harmiton pikku kappa, kolme tähteä.

Melkoista kuraa tämä kappale. Toivottavasti Suomi ei lähetä tällaista Euroviisuihin enää koskaan! Tylsää, hajutonta, mautonta, unohdettavaa.

** tähteä.

Mikään ei voi kuvailla sitä järkytystä, jonka koin kun tämä voitti Suomen karsinnan. Tämän voitto ei tullut missään vaiheessa edes mieleeni. Ensimmäistä kertaa olin matkaamassa paikanpäälle Euroviisufinaaliin Tukholmaan ja sitten sinne piti lähteä tämmösen kipaleen kanssa

Tukholmassa Nina osoittautui kuitenkin todella symppikseksi ja paljan nätemmäksi luonnossa. Sehän oli ihan nätti, eikä mikään harakanpesä Täysillä tietenkin Suomea sitten kannustettiin, mutta ei se tosiasia muutu mihinkään, että tää on tylsä, tylsä, tylsä, tylsä, tylsä, tylsä

Kaksi suomalaista sydäntä

Hohhoijaa, todellakin. Todella tylsä. Kaksi tähteä. En minäkään tajua, miten tämä voitti Suomen karsinnat.

Vain yksi tähti siis tälle mauttomuudelle ja kylmälle kaurapuurolle Vähäks oltais voitettu jos Nightwish olisi päässyt Globenin lavalle Tää on ehkä se Suomen turhin viisu... Mutta ei kuitenkaan huonoin... Sen tittelin saa kamala Yamma-Yamma

Minäkin olin aivan ymmälläni kun tämä - mielestäni koko tusinan vaatimattomin viisu valittiin edustussävelmäksemme Tukholman kevääseen. Tuo matka oli kuitenkin ikimuistoinen itselleni (ensimmäistä kertaa siis paikan päällä) ja Nina mukava tuttavuus, loppujen lopuksi. Mutta heikohko sijoitus ei tullut yllätyksenä itselleni. Ei ollenkaan. Itse biisi on hyvin arkinen ja vaatimaton. Esiintyjänä Nina oli kyllä aivan kisan kärkikastia, mutta itse viisu ei saanut pauloihinsa. Missään vaiheessa.
Varmastikin yksi Suomen unohdetuimmista edustussävelmistä.

2 TÄHTEÄ.

sympaattinen kappale ja esitys, eräs suosikeistani vuonna 2000 ja tietysti myös kotikarsinnoissamme, "kotikenttäetuudesta" oli toki hyötyä ja vähän lisäpisteitäkin? Anna Eriksonin esitys oli liikaa huutoa...? 3 pist. ? laulun lopun s & k:n päällekkäislaulanta on aina ihanata...

Minusta Ninaa ja hänen kappalettaan on Suomessa arvosteltu kohtuuttomankin paljon: pettymys muiden kappaleiden valitsematta jäämiseen purkautui Ninan haukkumiseen. Jos arvioi tätä kappaletta unohtaen muut ehdokkaat, ei se niin huono ole, itse asiassa ihan mukavan letkeä. Kuten moni on jo sanonutkin, Tukholmassa Nina esitti kappaleen oikein hyvin. On muuten näitä maantieteellisiä viisuja, varsin monta paikkaa tulee luetelluksi. (Viisi maata ja viisi kaupunkia, maantieteelliset pisteet siis 5+5)

Selkeä kolmen tähden nätti viisu.

Kylläpä tätä viisua haukutaan jopa kaurapuuroksi. Höpsis sanon minä. Yksi niistä symppiskipaleista ja esittäjistä.

muistan kyllä aina Anna Eriksonin tyrmistyneen ja toella väkinäisen hymyn kun Nina julistettiin lähettilääksemme... haluan muuten kopion tuosta loppukarsinnastamme, en ole aikoihin löytänyt/nähnyt sitä missään ... !

Vaikka jätettäisiin huomioitta mitä olisi ollut tarjolla niin tämä biisi on yksikertaisesti vain huono. Se ei ole oikeastaan edes pikkikiva - seikka mihin se juuri ja juuri voisi yltää, sillä se on sen arran hajanainen, eri osien liitoksiltaan töksähtelevä ja yleisoinniltaan löysä. Nina on tietenkin ihan ammattilainen, mutta sitä kouluttautunutta porukkaa, jolle tärkeämpää on tehdä se varmasti ja varmistelle oikein kuin oikeasti sanoa jotain. Tulkinta ei tuo lisäarvoa tähän.

Tämä on lopputulos niin usein kun haetaan pienintä yhteistä nimittäjää.

Ja sitten: kun ottaa huomioon mitkä sivuutettiin - käsittämätöntä.

Yksi piste.

.

Noh jaah, miten nyt hissimusiikista vois ikinä innostua. Minusta näitä samantyyppisiä hissuttelu-MUKA-singer-songwrirtereita on jo niin paljon, että ihme että noinkin paljon pisteitä, tietyti sanoittajamaa-Hollannilta viisi. Kauhian varovaista, ei kosketa millään lailla. Lässyä ja ikävää. Kaikki tavallaan paikallaan, mut ei mitään suurta tulkintaa. Tämän biisin voima olisi ollut jokin kamalan erikoinen ääni. Nainen kirkuen ja ujeltamalla olisi nostanut biisin jonnekin toisiin sfääreihin. Tai edes Joni Mitchellimäisesti. Eva Dahlgrenmaisesta läsnäolosta puhumattakaan. Artistin pitää riittää ja hajottaa areenansa!

Kummallisen keskinkertainen valinta Suomelta. Tässä ei onnistunut mikään. Intohimo puuttui. Toi nainen ois tarvinnut ruoskan taakseen: laula ja tuskaile! Biisissä olisi ollut ainesta vaikka mihin. Se olisi tarvinnut voimakkaamman naisen tulkitsijakseen. Ei riitä, että tuon kappaleen laulaa oikein. Se pitää myös viiltää kuulijassaan tunteita. Tämä uskovainen oli liian onnellinen, se jumalanusko ei vain välittynyt kuulijaan. Sellainen on epäuskoa.

Laulu alkaa kohtalaisen kivasti, mutta jollain tavalla aika nopeasti ns. hajoaa käsiin......kokonaisuus ei pysy koossa.......onhan tässä jonkinlaista mukavaa letkeyttä ja Nina on kyllä ammattitaitoinen laulaja ja hyvä esiintyjä.......mutta aika hajuton, mauton, väritön ja mieleentarttumaton tämä kappale on.

Kaksi **

PS.........miten Nightwish sitten olisikaan menestynyt euroviisuissa...... ........se jää ns. ikuiseksi arvoitukseksi

^Apua, en edes uskalla ajatella Nightwishiä Globenin areenalla sinä vuonna!
Olisi kyllä ollut aikamoisen onnistunut valinta sinne... mikä miljöö Nightwishille!

Joka kerta kun katson Tukholman kisaa ja tulee Suomen vuoro, mulle iskee vähän surullinen olo. Meillä oli ehdolla vaikka ja mitä, mutta karsinnan tylsin biisi kuultiin Tukholmassa. Olen kerrannut mielipiteeni tästä zipaleesta jo usempaan kertaan. Joten ei nyt enempää jorinaa. Kaksi tähteä.

Tämä on ihan kiva laulu, mutta joutuu useimmiten skippauksen uhriksi. Eri paikkojen luetteleminen ärsyttää minua aina, mutta muuten sanat ovat sydämelliset. Suunnittelin aluksi todella alhaisiakin pisteitä, mutta nyt uudelleen kuunneltuna muistaa kappaleen viehättävät puolet. Kolme tähteä.

Juuh, olihan silloin Anna Eriksson ja Nightwish. Eli meillä oli liian paljon loistokappaleita samalle vuodelle Tukholmaan lähetettäväksi.
Kuten jo edellä todettiinkin, tätä kappaletta ja Ninaa on hutkittu ihan liikaakin.
Kappale on irkkutyylinen balladi ja siinä on kaunis melodia ja hyvät sanat. Nina lauloi Tukholman finaalissa täydellisen varmasti, itse asiassa hänen esityksensä oli eräs varmimmista suomalaissuorituksista kautta aikojen. Minkäänlaista jännitystä ei havainnut ja Nina suorastaan säteili varmuutta ja rauhaa esityksessään.

Olen löytänyt kappaleen uudelleen, kun olen laulanut sitä karaokessa. Se on todella kiva laulettava.
Kolme tähteä ja pari sakaraa päälle.

Minulle tämä kappale on valitettavasti yksi unohdettavimpia Suomen kappaleita koskaan. Vieläkin olen katkera tuosta karsinnasta, koska siellä olisi ollut vaikka mitä hyvää, mutta tämä voitti. Enkä tykkää näistä kosiskelulauluista, joissa kerjätään pisteitä ympäri Eurooppaa. Silti vahvaa esiintymistä ja hyvää laulua.

Kuitenkin kolme heikkoa tähteä. Kaksi biisille, yksi Ninalle.

Tuolla Ralph van Manenilla (blondi miestaustalaulaja) on muuten hyvä biisi nimeltään Rosa. Hän on julkaissut useita albumeja (useimmat käsittääkseni gospelperusteisia), ja on hän säveltänyt biisejä mm. Willeke Albertille.

Olihan tämä varsin tylsä valinta kun rannalle jäivät Anna Eriksson, Nylon Beat ja Nightwish. Kansainväliseltä kuulostaa taustalaulajineen, irkkuviuluineen ja rentona lavaolemisena, mutta ei biisiltä jolla voitetaan euroviisut. Arkinen puvustus oli tietty järkytys. Pikkunätti esitys. Kaksi tähteä.

Tämän tylsäkkeen valinta oli kauheampi vääryys kuin Annan valinta tänä vuonna Ruotsilta. Suomi-puntarini ikuinen hännänpitäjä.

Pete kirjoitti:

Tuolla Ralph van Manenilla (blondi miestaustalaulaja)

Siis oliko nuo muutkin taustalaulajat ulkkareita tai suomenruotsalaisia? Noilla rento ja ammattimainen ote, eikä sitä perus riikkasiitoska noloilua.

Minun mielestäni Nina ei kyllä laulanut kovin hyvin Tukholmassa. Kauhean hengästynyttä ja ylävireistä - jota se oli kyllä näköjään Suomen karsinnassakin. Kappaleessa on luvattoman paljon hiljaisuutta, eri osien välillä ehtii jo unohtaa, että mitä olikaan tapahtumassa. Kamala biisi, vielä kamalampaa paikkojen luettelua. Tylysti yksi tähti.

Epäonninen valinta, ei siitä mihkään pääse. Virkeä viulu ja sympaattinen laulaja, muuta myönteistä en keksi. Sympaattisuutta nakertaa maiden ja kaupunkien luetteleminen, joka tässä laulussa kuulostaa erityisen halvalta, melkein kuin kerjättäisiin armoa. Kaksi tähteä kuitenkin.

Subculture kirjoitti: Siis oliko nuo muutkin taustalaulajat ulkkareita tai suomenruotsalaisia? Noilla rento ja ammattimainen ote, eikä sitä perus riikkasiitoska noloilua.

Ylläolevassa kuvassa vasemmalla on Kaarle Mannila (mukana myös 1998 Aavan taustalla). Lisäksi taustalla oli kaksi hollantilaista taustavahvistusta: Danielle Ewert Van Es ja Ralph Van Manen.

Kaksi tähteä.

Ei kolahtanut A little bit vuonna 2000 eikä nyt kymmenen vuoden jälkeenkään. Melkoisen tylsä ja teflonpintainen sävelmä että en saa tästä saa mitään irti. Nina esittää viisun kyllä ammattimaisesti ja rennosti, siitä pisteet hänelle.

Koska tämä on 2000-luvun viisu, ilmoittaisin, että tekemässäni 2000-luvun Suomi-yhteisrankingissa tämä kappale tuli sijalle 8. ja sai 22 pistettä.

Muistan pitaneeni paljon tasta kappaleesta (Singlekin tuli ostettua)
Muistan myos, etta en tykannyt ollenkaan Ninan nahkarotsi lookista itse kisoissa. Ei oikein sovi kokonaisuuten.
En ehka pida kappaleesta enaa niin paljon..mutta onhan niita huonompiakin Suomi viisuihin laittanut
Kolme staraa annoin