Viisukuppila

Maa: Ranska
Vuosi: 2005
Kappale: Chacun pense à soi
Esittäjä: Ortal
Säveltäjä: Ortal, Saad Tabainet
Sanoittaja: Ortal, Saad Tabainet
Sijoitus finaalissa: 23./24
Pisteet finaalissa: 11
Sanat: http://www.diggiloo.net/?2005fr
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/90s_00s/France2005.html

Marie Ortal Malka on syntyjään israelilainen ja omaa puoliksi andalusialaiset ja puoliksi berberisukujuuret. Lähes koko lapsuutensa ja nuoruutensa neito on kuitenkin asunut Ranskassa. Laulamisen Ortal aloitti 16-vuotiaana työskennellessään tarjoilijatyttönä. Nuoruuden identiteetin etsintä vei Espanjaan, jossa Ortal sai solistin pestin Gipsy Sound -yhtyeessä. Yhtyeen kiertueet veivät nuorta laulajatarta aina maapallon ympäri. Yhtyeen solistin tehtävät eivät kuitenkaan tarjonneet nuorelle artistilupaukselle toivottua tyydytystä ja Ortal toivoi jo saavansa omia sävellyksiään kansan kuultaviin. Vuonna 2002 Ortal juurtui Ranskaan, jossa neidolle tarjottiin myös työsopimusta maan Warner-musiikkiyhtiöstä. Lähes tuntematon laulajatar pongahti ranskalaisten tietoisuuteen kuitenkin vasta voitettuaan Ranskan euroviisukarsinnan vuonna 2005. Täysin tyhjä ei ollut Ortalin ansioluettelo ennen euroviisukarsintaakaan, sillä hän oli ehtinyt jo nuoresta iästään huolimatta esiintyä niin Las Vegasin klubeilla kuin Monacon Prinssi Albertin syntymäpäivilläkin.

Ortalin ystävänsä Saadin kanssa kynäilemä "Chacun pense à soi" (Jokainen ajattelee itseään) kilpaili yhteensä neljän muun finalistin kanssa Ranskan maaliskuisessa euroviisukarsinnassa, Pariisissa. Ranskan edustaja Kiovaan valittiin puoliksi puhelinäänin, puoliksi ammattilaisraadin avustuksella. Neljän suurimman rahoittajamaan ominaisuudessa, Big Four -statuksella Ranska oli jo "tienannut" finaalipaikkansa Kiovan euroviisufinaaliin. Vuosi 2005 oli kuitenkin Big Four -maiden kannalta surullinen. Kaikki neljä sijoittuivat euroviisufinaalin hännille. Rytmin ja bluesin keinoin toteutettua pop-musiikkia tarjonneen Ranskan taakse tulosluettelossa jäi ainoastaan Saksa. Ranskan saamista 11 pisteestä viisi tuli synnyinmaasta Israelista. Loput pisteet tulivat Andorrasta ja Albaniasta. Ranskan euroviisusingle nousi kotimaassa virallisen listan sijalle 52. Belgiassa listasijoitus oli hitusen parempi, 42. sija. Euroviisumatkan jälkeen Ortal on ollut julkaisuissaan hyvin tuottoisa, sillä levyjä on ilmestynyt viimeisen kolmen vuoden aikana jopa parin julkaisun vuosivauhtia. Nainen myös palasi siinä mielessä juurilleen, että kaikki tuoreet levytykset sisältävät juutalaisia ja hepreankielisiä lauluja.

isojen maitten symkemmiltä vuosilta tämä... aika kiva, tuo kertosäe, siellä toistuu taustalla tuo dii-dii-dii, ja jota sitten vedetään sellolla tms... chacun pense a soi (dii:dii:dii) on parasta tässä... tietysti aidolla orkesterilla tämän ois saanu vielä mielenkiintosemmaksi, hieman hypnoottisesti toistuva kertsi siis... n. 3.0 pist.

Vuotensa paras, upea ja tehokas kertsi. Viisi tähteä.

Mä oon kyllä tästä aina periaatteessa tykännyt, vaikka biisin loppuosa meneekin turhaksi jankkaamiseksi. Taisi ideat loppua kesken. Sanoitus on kiva, kuten itse Ortal. Kolme tähteä.

Aavistuksen verran ärsyttävä kappale, mutta kyllähän tämän silloin tällöin kuuntelee.

*** tähteä.

Onhan tämä nyt ihan ok aikansa poppis.

ihan mukava rallatus 3.5

Hassua, inhosin tätä joskus 2005, en kyllä todellakaan saa päähäni miksi, mutta nykyään aivan mahtava kappale, yksi Ranskan parhaita. Viisi tähteä.

Tykkään ihan hirveesti tuosta ylemmästä Ranskan karsinnassa taltioidusta otoksesta, jossa paketti oli ehkä paremmin koossa kuin Kiovassa. Ihana myös tuo tuhti tuomaritäti, joka seuraa esitystä lumoutuneena.

Latteudessaan melkein peräti hyvä. Mahtavan vuoden värittömimpiä länttejä, heikot kolme.

Tässä on kiehtova tunnelma, joka vangitsee mukaansa. Harmi vain, että vähän turhan paljon menee loppua kohti toistoksi, olisin kaivannut jotain lisää. Kertosäe jää tehokkaasti soimaan päässä, ja tällä kertaa se on ehdottomasti positiivista.

Vahvat kolme tähteä.

Harvinaisen lattea päätös Kiovan finaalille. Paketin heikoin lenkki on itse Ortal. Liekö jo väsy painanut, kun niin hengettömän livevedon päästi läpi. Sijoituksettomuuden osasi kyllä ennakoida sen nähtyään. Kovatasoisessa finaalissa harvan mielestä illan paras. Kuunneltuna ihan ok. Ja olihan se Ortal livenä ihan lupsakka hanu. Kolme.

Mutta oikeasti Ranskan olisi pitänyt lähettää tämä kolmanneksi karsinnassa jätetty Lionel Timin upea biisi½

Mä olen aina pitänyt tästä! Ei mikään ikivihreä ja monipuolisuudessaan rikas, mutta oikein toimiva juttu!
Ja Ortal oli ihana persoonallisuus livenäkin.

Vahva NELONEN!

Pari kertaa tämän kuuntelin, mutta ei ole oikein mitään sanottavaa. Jotain nättiä ranskalaista biisissä etenkin alussa on, mutta en saa ajatuksiani pidettyä kappaleessa koko keston verran. En mielelläni jakele kolmosia, kun se on vähän sellainen päättämätön en ota kantaa arvosana, etenkin ilman parempia perusteluja, mutta nyt sellainen tipahtaa.

Eipä herätä minussa juurikaan tunteita eikä mitenkään erikoinen. Enpä siis ihmetele sijoitusta finaalin viimeisille sijoille. Annan kaksi tähteä.

Ei tää nyt ihan mahdotonkaan ole. Paikoin on ihan sulavaa melodiaa ja ryhmän esityksessäkin on yritystä. Ehkä sovitus on aika monotoninen. Sivuraide: Ortal -nimestä tulee mieleen hammastahna , vaikka eihän nimi tietenkään ketään pahenna . Tälle teokselle irtoaa kolme tähteä.

Laimea viisu, täytyy sanoa, että melkein parasta esityksessä oli tanssiryhmä.

Ihan hyvä biisi ja laulaja ja jää mukavasti päähän soimaan

Hohhoijaa, todella tylsä ja väritön esitys. En myöskään pidä laulajan äänestä. 2 tähteä.

Ihan kiva ja varsinkin tuo kertsi. Tämä ei saavuta kuitenkaan mitään sen ihmeellisempää joten nyt menee sinne 3 tähteen. Harvoin tätäkin kyllä kuuntelen

Kappale alkaa erinomaisesti, mutta meno lässähtää loppua kohden. Mukavan rytmiikan ja mieliinpainuvan C-osan ansiosta tähtimäärä kohoaa neljään.

Maailmanloppua enteilevä painostava tunnelma ja siinä ohessa raikasta syntsakannelmointia. Laulun nimi toistuu jatkuvasti, kuin pakko-oireisen päästä. Kohdistetaan jollekin tietylle ihmiselle. Anteeksi ei anneta. 3 tyynyä laulajalle, jotta unohtaa painostavat ajatuksensa.

Tässä olisi aineksia vaikka mihin, mutta tällaisenaan tätä ei jaksa kuunnella minuuttia enempää. Jankkaava rytmi ja itseään toistava sanoitus alkavat puuduttamaan aika vahvasti, eikä tuo Ortalkaan oikein näytä jaksavan loppuun asti. Hyvästä yrityksestä kuitenkin kolme tähteä.

Minusta Ortalin ääni on erikoinen ja pidän siitä. Kappaleessa on hyvä sanoitus ja esityskin pienestä jäykkyydestä huolimatta meni hyvin. ****

Ja Big 4-maat eivät menestyneet ja 2005 on luultavasti ainoa vuosi, kun pidin niistä kaikista.

Annoin viisi tähteä. Aina olen tykännyt ja joka vuosi ollut soitossa jossain kohtaa. Ehkä live-esitys ei laulun kannalta ollut paras mahdollinen. Esitys oli kuitenkin hieno ja todella cool! Taustat kuulostaa myös hyvältä.