Viisukuppila

Maa: Belgia
Vuosi: 2005
Kappale: Le grand soir
Esittäjä: Nuno Resende
Säveltäjä: Alec Mansion, Frédéric Zeitoun
Sanoittaja: Alec Mansion, Frédéric Zeitoun
Sijoitus semifinaalissa: 22./25
Pisteet semifinaalissa: 29
Sanat: http://www.diggiloo.net/?2005be
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/90s_00s/Belgium2005.html

Nuno Guilherme de Figueiredo Resende syntyi Portossa Portugalissa 25. kesäkuuta vuonna 1973. Nuno aloitti Porton ranskalaisessa koulussa, jota ehti käydä viisi vuotta ennen perheen muuttoa Belgiaan. Koulu jatkui vuonna 1985 l' École Européenne de Bruxelles opinahjossa. Urheilullinen nuorukainen jatkoi opintojaan l'école d'Éducation physique koulussa, josta valmistui liikunnanopettajaksi vuonna 1996.

Seuraavana vuonna Nuno osallistui RTBF:n Pour La Gloire kykykisaan, josta Alec Mansion löysi miehen La Teuf -yhtyeeseen. Musikaalinäyttämöllä Nuno debytoi vuonna 1999 laulamalla Kaunottaressa ja Hirviössä Gontrandin roolin. Vuotta myöhemmin La Teuf osallistui Belgian euroviisukarsintaan jääden kuudenneksi. Ennen toista viisukarsintaa Nuno ehti laulaa niin Romeo ja Julia kuin Les Demoiselles de Rochefort musikaaleissa.

Belgian karsinta Kiovan euroviisuihin järjestettiin RTBF:n studioilla Brysselissa maaliskuun 20. vuonna 2005. Puhelinäänestäjät saivat valita voittajan kahdesta ehdokkaasta. Nunon ohella kisaamassa nähtiin Tiffany Ciely laululla Lost paradise. Äänestys oli äärimmäisen tiukka. Nuno valittiin edustamaan Kiovaan vain 0,4% marginaalilla Alec Mansionin ja Frédéric Zeitounin tekemällä kappaleella Le grand soir (Suuri ilta).

Nunon suuri ilta koitti Kiovassa 19. toukokuuta. Pisteitä tuli Nunon syntymämaa Portugalista 12 kappaletta. Myös Alankomaiden ja Ranskan puhelinäänestäjät sijoittivat Belgian semin top viiteen. 29 pistettä riitti 22. sijaan semifinaalissa. Edustuksen jälkeen musikaalinäyttämö kutsui jälleen Nunoa. Mies nähtiin mm. Alladinissa ja Mozart, l'opéra rockissa. Tänä vuonna Nuno osallistui Ranskan The Voiceen sijoittuen kolmanneksi.

Aiemmin Viisulassa: Luxemburg 1987: Plastic Bertrand – Amour amour

Ai kamala mikä viisu! Ihan hirvee! Vuotensa huonoin.

Varsin tylsä jollotus ilman mitään erityistä. Heikot kaksi.

Hämmentävä, klassisesta musiikista ammentava tekele. Laitetaan kuitenkin neljä tähteä.

Eipä ole koskaan oikein koskettanut. Nytkin jaksoin juuri ja juuri kuunnella loppuun asti.

** tähteä.

Tykkään kovasti! 4/5 pistettä

onhan tää hieno, tuon vuoden perinteisimpiä viisuja ja muutenkin tuo vuosikerta oli TAUTISEN HYVÄ, paras koko vuosikymmeneltä, selvästi...! (tekis mieli sanoa!) .... ja sanoinkin... (vaikkemme edes osallistuneet tuona vuona perinteisesti wahwalla mahtiballadillamme tahi rillumareilu-nopeammalla laululla JOKA OLISI tietysti ollut suloinen Jennie Storbacka ja UPEAUPEAUPEAUPEAMAHTAWA Take Me Hiagher jolla olisimme varmasti sijoittuneet top 10:een, jopa top 6:een! (hitto miten vääränä vuonna se olikaan mukana!!!) ... ja vaikka ruohtilla oli luvattoman kehno kappale ... tuona vuonna... mut jos Nanne olisi ollut heiltä niin sitten ... nyt täytyy taas pitää kieli keskellä suuta näissä sanomisissaan .... hetkonennnnn.....!) piisi tai ainakin ajattelin äänen, jälleen kerran.... mut ei silti lähellekään parhaita Belgian viisuja, ehei, maan joka on miltei joka vuosi lähettänyt napakymppi laulun, miun lemmikkimaa, yksi niistä suurimmista (nohh ehkä numero 1 Ranskan ja Espanjan ohella...!!!!!!!) kuten uskollisimmat fanini tai tämän Viisulan lukijat muistanevat....
mutta ... jää silti kauas vielä joistain Vapauden Kukka - tai Baby Baby kaltaisista voittamattomista Kultaisista mestariteoksista.... tälle ehkä noin 2.9 - 3.3 pist.

vanhanaikanen nätti balladihan tää,mä pidän! harmittavan alhaalle jäi tuloksissa..laitan kolmosen

Itseään toistava ja mahtipontisuudella mässäilevä klišee-yrjöily. Silti tykkään. Vahvat kolme!

Voimaballadi, joka jää kuitenkin valjuksi. Nuno sortuu yliyrittämiseen ja -dramaattisuuteen, joka alkaa kääntyä komiikan puolelle. Sävellyksessä on siinäkin väkinäistä yritystä vähän liikaa. Kun Nunon ääni ei minusta riitä tähän kontekstiin enkä pidä sen värinästä enkä väristä, huutamisesta puhumattakaan, niin heikoksi jää kokonaisuus.

Kaksi tähteä.

Mukavia muistoja Kiovasta, kyllä.

Se oli ihan nättii. Laura Voutilainenhan hehkutti ihanan lakonisesti tätä esikatseluohjelmassa samana keväänä.

KOLME.

Ai niin, tällainenkin mitäänsanomattomuus on olemassa. Nuno laulaa hyvin, mutta biisi on auttamattoman tylsä. Kaksi tähteä.

Huikean tasokkaan vuoden ehdottomia kakkakökköjä. Yksi tähti. Ei tästä oikein mitään hyvää saa kaivettua.

Tämä oli parempi kuin muistinkaan: ei siis ole kuulunut minulla vuotensa soitetuimpien joukkoon . Nyt voi ruveta kuulumaan. Musikaalimainen kokonaisuus. Vahva melodia ja Nuno tulkitsi sen hmmm... voimallisesti Nunon ääni ei ihan riittänyt loppuhuipennukseen. Vahva kolmonen.

Tällainen oli jäänyt välistä kokonaan arvostelematta - siis ei edes tähtiä. Sikäli kiva, että huomasin, koska eihän tämä ollut pöllömpi tapaus. Kuten "Leksa" edellä, niin arvostan kappaleen melodiakulkua - se on tavanomaista kiinnostavampi, parempi. Samaa mieltä joidenkin aiempien arvioijien kanssa, että viisun suurin heikkous on esittäjä, jonka kyvyt eivät ihan riitä ja se tuo myös yliyrittämisen tuntua.
Kyllä tämä nyt mukavan kolmosen ansaitsee.