Viisukuppila

Maa: Portugali
Vuosi: 2011
Kappale: A luta é alegria
Esittäjä: Homens da Luta
Säveltäjä: Vasco Duarte
Sanoittaja: Jel
Sijoitus semifinaalissa: 18./19
Pisteet semifinaalissa: 22
Sanat: http://www.diggiloo.net/?2011pt
Karsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/10s_20s/Portugal2011.html

Portugali lähti kisaamaan vuoden 2011 viisuissa huumorimielellä. Komediaryhmä Homens da Luta ("Taistelevat miehet") voitti niukasti maan viisukarsinnan. Toiseksi sijoittunut Nuno Norte jäi nimittäin vain pisteen päähän viisuedustuksesta. Homens da Luta oli osallistunut Portugalin karsintoihin jo vuotta aiemmin. Heidän kappaleensa “Luta assim não dá” hylättiin kuitenkin liian aikaisen julkaisemisen takia.

Homens da Lutan perustivat veljekset Vasco ja Nuno “Jel” Duarte vuonna 2006. Kokoonpano tuli ensin tunnetuksi television hupiohjelman kautta, mutta nousi nopeasti suosioon Portugalissa. Homens da Lutan musiikillinen tyyli edustaa 70-luvun poliittista laulantaa.

Homens da Lutaan kuuluu Duarten veljesten lisäksi Rui Rechena, Tânia Lopes, Ana Figueredo ja Hugo Osga. Kokoonpanolta on ilmestynyt tähän mennessä yksi albumi, ja ovatpa he vetäneet myös omaa päivittäistä radio-ohjelmaakin.

Euroviisuissa Homens da Lutan sanoma jäi kuitenkin yleisölle vieraaksi. Heidän kappaleensa "A luta é alegria” (Taistelu on iloa) jämähti semifinaalin sijalle 18. Kappale onnistui kuitenkin kohoamaan singlelistalle Portugalissa ja Albaniassa.

Portugalin karsinnan finaali 2011

Homens da Luta – A luta é alegria

Nuno Norte - São os barcos de Lisboa

Rui Andrade - Em nome do amor

4. 7 Saias - Embalo do coração
4. Inês Bernardo - Deixa o meu lugar
4. Henrique Feist - Quase a voar
4. Ricardo Sousa - O mar o vento e as estrelas
4. Wanda Stuart - Chegar à tua voz
4. Filipa Ruas - Tensão
10. Tânia Tavares - Se esse dia chegar
11. Carla Moreno - Sobrevivo
12. Axel - Boom boom yeah

Tämä on ollut aina minulle jotenkin neutraali ja harmaa kappale, vaikka sen ei sellainen pitäisi olla. Vähän kuin Euro Neurokin. Minulla on ilmeisesti vamma "huumori"kappaleiden kanssa, kun ne eivät oikein herätä minussa ääripään tuntemuksia. Annetaan nyt semmoinen vahva kakkonen.

Siis ihan hirveä Ai, että minä olen vihannut tätä aina. Niin rasittava kappale.

Aluksi vihasin ja kannatin edustustehtäviin mm. Filipa Ruasin tai Carla Morenon tyrkkyä, mutta nykyään olen sulattanut tämän hömpötyksen. Parempia nuo edellä mainitut silti olisivat olleet ja menestyneetkin todennäköisesti paremmin, mutta Portugali oli nyt tällaisella asenteella liikkeellä.

Häiritsevän ärsyttävä renkutus, ei osu ollenkaan. Vuotensa ehdotonta huonoimmistoa. Yksi.

Aika harmiton Ihme että tätä vihataan, sillä ei tässä ole minusta mitään vikaa. Neljä tähteä

En lähtökohtaisesti vastusta huumoriviisuja, mutta tämä on kyllä aika kamala. Laulukielen takia idea ei pääse aukeamaan ollenkaan, eikä köykäinen ja jankkaava melodiakaan edistä yhtään asiaa. Totaalista epämusiikkia, joka tuntuu vain pienen sisäpiirin oudolta läpältä. Yksi tähti.

Tämä on Sveitsin 1979 kappaleen hieman vähemmän rasittava velipuoli. Portugalilaisten sketsihahmojen sekava seurakunta ei osaa olla kiinnostava ja kappalekin on pelkästään typerä.

Kyllä tämä hymyilyttää, muttei naurata. Lisäksi Rui olisi ollut täydellinen edustaja Portugalille.

Pelkästään kuunneltuna ihan mukiinmenevä biisi, mutta eihän noita tyyppejä oikein katsoa jaksaisi.

*** tähteä.

Ei tämä hjuumoripläjäys nyt aivan niin umpisurkea ole kuin kaikki aina jaksavat hokea. Ainakaan verrattuna siihen tavalliseen tusinanisuun, jota löytyy enemmän kuin tarpeeksi. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava ettei tämä mikään mestariteos ole mutta heikon kolmosen verran kuunneltavaa löytyy kumminkin.

Rasittava tekele, joka kyllästyttää jo alkutahdeistaan alkaen, kun jankataan samoja lauseita samoin melodioin ryyditettynä. En ole huumoriviisujen erityinen ystävä, ja jotenkin tuntuu, että tämä kannanotto olisi mennyt paremmin perille, jos sitä ei olisi verhottu huumoripitoisella esityksellä, joka ei sitten kuitenkaan naurattanut.

Yksi tähti.

Jotain tärkeää asiaa tässä musiikillisessa mielenosoituksessa haluttiin nostaa esille. Hahmogalleria oli kuin Putouksen pikahahmokisasta, mutta oli joukossa myös Apuvamiehen kaukainen serkku
Melodia on sinänsä hyvä, useita osia, mutta tarttuvia kaikki. Huumoripläjäykseksi oli ehkä tarkoitettu, muttei Leonardon lailla minuakaan tämä naurattanut. Suomenkielinen plakaatti on nostava tekijä ja siksi hellyn kahteen vaatimattoman pieneen tähtöseen.