Viisukuppila

Maa: Israel
Vuosi: 2012
Kappale: Time
Esittäjä: Izabo
Säveltäjä: Ran Shem Tov, Shiri Hadar
Sanoittaja: Ran Shem Tov, Shiri Hadar
Sijoitus semifinaalissa: 13./18
Pisteet semifinaalissa: 33
Sanat: http://diggiloo.net/?2012il

Indie pop-rockia soittava Izabo perustettiin jo vuonna 1989. Yhtyeeseen kuuluvat kitaristi-laulaja Ran Shem-Tov, kosketinsoittaja Shiri Hadar, basisti Jonathan Levi ja rumpali Nir Mantzur. Izabon debyyttialbumi ilmestyi kuitenkin vasta 2003. Kappaleet “Morning Hero” ja “Cook Me” nousivat suuriksi radiohiteiksi Israelissa.

Pian yhtye sai sopimuksen SONYBMG:n kanssa, joka julkaisi albumin pohjalta EP-levyn Ison-Britannian markkinoille. Tätä levyä seurasi pienimuotoinen Euroopan kiertue, joka vei Izabon esiintymään aina Britteihin ja Alankomaihin.

Vuonna 2012 Izabo valittiin edustamaan Israelia euroviisuissa. Heidän kilpailukappaleensa "Time" oli Ran Shem-Tovin ja Shirin Hadarin käsialaa. "Timea" kuvailtiin surrealistisen post-moderniksi kappaleeksi itämaisin vaikuttein. Retro-henkisyys näkyi myös bändin esiintymisasuissa. Izabo kilpaili finaalipaikasta ensimmäisessä semifinaalissa, mutta ei onnistunut pääsemään jatkoon.

Samana vuonna Izabolta ilmestyi albumi "Life is on my side". Se onkin heidän viimeisin levytyksensä. Izabo on kuitenkin yhä kasassa ja keikkailee edelleen.

Izabon fanisivu Facebookissa

Izabo Spotifyssa

Izabo YouTubessa

Olen kuunnelut viime aikoina paljon viisuvuotta 2012 ja alkanut tykkäämään tästä ihan tosissani Harmi että on aliarvostettu. Viisi tähteä

Sekavahan tämä on, mutta sekavuudellaan ihan hauska, ja onhan esityskin ihan hauska. Ei silti mikään huipputeos. Vahvat kaksi, jää upeana viisuvuotenaan selvästi jalkoihin.

Ihan kamala Superärsyttävä rytmi, kiekumiskohtien aikana tärykalvot puhkeavat, kokonaisuus toki viimeistellään hienoisella annoksella surkuhupaisuutta, mikä nostaa tämän rimaa hipoen kahteen tähteen. Jospa vuosien keritessä muutaman vielä eteenpäin opin pitämään tästä edes perversistisesti

Mä olen alkanut tykätä tästä jo ihan liikaa. Hauska ja rempseä retrokappale.

Kamala... Tämä biisi on niin ärsyttävä. Tämän kuuntelu sattuu korviin.

Ihan ok kappale, jossa on minusta myös 70-luvun saundeja. Solistin venyttävän naukuva laulutyyli hitusen ärsyttää. Melodia rullaa mukavasti eteenpäin. Virkistävän erilainen Israelin viisuksi, koska heille tyypillinen kuusikkokuviomuodostelma jäi kotiin . Ei huono, siis kolme.

Omaperäinen, hyväntuulinen ja kivan indiehenkinen - kaikki edellytykset tykkäämiselle siis, mutta valitettavasti biisi muuttuu loppua kohden sen verran junnaavaksi ja puuduttavaksi, etten ole viisujen jälkeen tullut tätä juurikaan kuunnelleeksi. En voi millään antaa kolmosta enempää, mutta ihan kiva kuitenkin, että tällainenkin pläjäys viisuhistoriasta löytyy. Liveveto oli rempseän vapautunut, siitä plussa.

En pidä ollenkaan lässyttäen&korkealta -laulutyylistä. Melodia on kiva, joten annetaan kolme.

Tämä on niitä harvoja viisuja, joista en pidä laisinkaan. Laulutyyli on todella ärsyttävä, ja rytmi on jankkaava. Jokin tässä kokonaisuudessa ärsyttää kamalasti...

No hyi. Joka kerta, kun alan kuunnella tätä, niin ihmettelen, miksen tykkää tästä, mutta kappaleen lopussa muistan sen paremmin kuin hyvin. Yksi.

Minulla on tähän oma perversioni. Tykkään rallatella tuota kertosäettä, ja se soi usein päässäni. Neljä tähteä!

En yhtään muista, miten tämä menee. Kun yritän palauttaa mieleen, rupeaa soimaan Ukrainan 2011 karsinnan Smile. Palaan tämänkertaiseen Timeen myöhemmin, kun saan hankittua uudet kuulokkeet .

Muistaakseni tykkäsin valikoiman joukossa paljonkin. Ihan kiva mutta aika harmiton humppa. Tosiaan 1970-luvun jytäpoppi tulee mieleen, brittikomediasarjojen tunnarit ja noin. Tykkään solistin outoudesta, naukumisesta ja nolojen tilanteiden mieheydestä. Oudompikin voisi kyllä olla, nyt jää vähän vain rallatukseksi. Kolme.

Ei huono kappale, mutta ei kyllä oikein kiinnostakaan.

*** tähteä.

Yksi niistä monista viisukappaleista, joista olen tykännyt jo esikatseluvaiheessa ja veikannut varmaksi finalistiksi, mutta toisin on käynyt. Kaikesta huolimatta

Uh, tämä on yksi ärsyttävämpiä viisuja. Sävellys on yhtä jankkausta, mutta suurin ärsytys tai lähes puistatus tulee tuosta solistista, jonka naukuva ääni ja venyttävä laulutapa ovat aivan kauheita. Esityksen visuaalinen puoli ei monestakaan syystä tee kappaletta yhtään siedettävämmäksi, päinvastoin.

Yksi tähti.

Tavallaan omaperäinen ja hauskakin, ei ihan perusjumputus. Toisaalta ei herätä mitään suuria tunteita tai halua kuunnella uudelleen (pikemmin odottelin, että loppuisi jo). Jää ärsyttävästi päähän soimaan. Yhteensä kolme tähteä.

En tiedä johtuuko musiikista, jota viisumaailman ulkopuolella kuuntelen vai jostain muusta, mutta melodia tässä tuntuu jotenkin olevan tutun oloinen ja helposti tarttuva. Siksi muistan tämän hyvin näin vuosienkin jälkeen. Viisuissa tämä oli erilainen, mutta omiensa joukossa ehkä hieman mielikuvitukseton.

Kas, tällainen oli jäänyt arvostelematta sekä sanallisesti että tähtien muodossa. Periaatteessa inhoan pellejä ja amatööri-musiikintekijöitä, mutta aika svengaava ja jopa hauskakin tämä oli. Voisin jopa kuunnella uudestaan...
Kaksiko vain kolmeko... vahvat kaksi, mutta siis melkein kolme, riittää.

Juu juu, kellot pyörii taaksepäin jonnekin 60-luvulle vai sinne minne missä rock oli vain nuorten juttu. Lavaesitys kuitenkin vie minut enemmän seksimessujen väliaikaesitykseen, jossa osa esiintyjistä toivoo, ettei kukaan näkisi heitä, "olen täällä vain rahan takia!". En oikein usko tähän touhuun, kappaleena tässä olisi voinut olla perusteet ihan vetävään islanti2014-esitykseen.

**