Viisukuppila

Maa: Azerbaidžan
Vuosi: 2010
Kappale: Drip drop
Esittäjä: Safura
Säveltäjä: Stefan Örn, Anders Bagge
Sanoittaja: Sandra Bjurman
Sijoitus semifinaalissa: 2./17
Pisteet semifinaalissa: 113
Sijoitus finaalissa: 5./25
Pisteet finaalissa: 145
Sanat: http://www.diggiloo.net/?2010az
Karsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/10s_20s/Azerbaijan2010.html

Moskovasta saadun hienon kolmannen sijan jälkeen Azerbaidžanin tv-yhtiö İTV lähti hakemaan vielä parempaa sijoitusta Oslon kisoista. Artisteille ja kappaleille avattiin erilliset haut ja noin kolmestakymmenestä ehdokkaasta karsintoihin valittiin kuusi parasta laulajaa tai yhtyettä. Semifinaalissa heistä pudotettiin puolet pois ja finaaliin selvisivät 17-vuotias Safura Alizadeh, kahden neitokaisen muodostama yhtye Milk & Kisses sekä Maryam Shabanova.

Safura oli jo kotimaassaan tunnettu ennen viisukarsintaan osallistumistaan. Pari vuotta aiemmin hän oli voittanut "Yeni Ulduzin"-laulukilpailun kahdeksannen kauden. Jo lapsesta asti erilaisissa kokoonpanoissa laulanut monilahjakas Safura soittaa myös viulua, saksofonia ja pianoa.

Maan karsintafinaalissa jokainen artisti sai laulettavakseen kolme kappaletta ja yhteensä karsinnassa kuultiin versioita neljästä eri ruotsalaisvoimin toteutetuista kappaleesta. Seitsenhenkisen tuomariston suosikki oli Safura ja muutaman viikon pohdinnan jälkeen edustuskappaleeksi valittiin jo karsinnassa kuultu "Drip drop".

Ruotsalaisten Anders Baggen ja Stefan Örnin säveltämä sekä Sandra Bjurmanin sanoittama kappale arvottiin esiintymään toisen semifinaalin keskivaiheille. Yhtenä ennakkosuosikeista kisaan lähtenyt Azerbaidžan selvitti helposti tiensä finaaliin sijoittumalla semifinaalinsa toiseksi. Finaalissa sijoitus oli viides ja kappaletta illan parhaana piti Bulgaria, Malta, Ukraina ja Turkki.

Viisuedustuksen jälkeen Safura julkaisi ensimmäisen albuminsa "It's my war". Viisujen pariin hän on palannut pariinkin otteeseen pisteidenantajan roolissa.

Safura – Drip drop (karsintaesitys)

Yliarvostettu fanisuosikki, hyvä ettei voittanut. Kaksi tähteä.

Azerbaidzanin kappaleeksi erittäinkin rapsakka tapaus, mikä tosin ei silti tarkoita kolmea tähteä enempää.
Hivenen muovinen melodia on riittävän jytjäkkä kantaakseen biisin maaliin eikä Safuran laulajankykyjä tahi esityksen toimivuutta sovi epäillä ainakaan liian pitkään. Sen sijaan viisun nimikohta on aivan kamala, hyi hitto

En tiedä, onko se moraalisesti oikein tykätä näistä Azerbaidžanin superlaskelmoiduista Ruotsi-viisuista, mutta onhan tämä nyt ihan huikean hyvin tehty balladi, sitä ei voi kiistää. Kuulosti modernilta tuolloin ja kuulostaa siltä edelleenkin, ja kertsin melodiassa on upeaa tunnelatausta, jonka jälkeen päästään vielä tuohon todella koukuttavaan drip drop -hokemaan. Tämä on todellista valioluokkaa kaikkien kliseisten ja siirappisten iltapukuballadien keskellä, joita kuullaan viisuissa aivan liikaa.

Onneksi sentään live-esityksestä saan tekosyyn olla antamatta tälle täysiä pojoja. Tuon pikaisen catwalk-pyrähdyksen funktio ei ole avautunut vieläkään, ja kyllähän tuosta muutenkin yliyrittäminen paistaa kilometrien päähän. Vuonna 2010 olin ikionnellinen Azerbaidžanin huonosta arpaonnesta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna tämä olisi kyllä ollut paljon parempi voittaja kuin se seuraavan vuoden tylsäke. Joka tapauksessa hyvin vahva nelonen minulta tänään hyvälle biisille!

Oikein kaunis balladi on. Osuu ja herkistää neljän tähden edestä.

Keskimääräistä heikompi viisu-sävellys ja pikkutyttö-Safura liian paljon vartijana. Kahden tähden arvoinen kokonaisuus nipin napin.

Tajusin juuri äskettäin, että sanat eivät rimmaa ollenkaan. Kaunis ja selkeän ruotsalaistekoinen balladi.

Kappale on koskettava, ja Safura saa siihen hyvän tunnelatauksen.
Oikein onnistunut edustus.

Tämä herättää muistoja tämä biisi Rakastin 2010 ja rakastan yhä. Kaunis ja dramaattinen.

Tässä on hienoja kohtia ja dramattistakin tunnelmaa. Kuunneltuna ehdottomasti parempi, tosin tuo drip drop kuulostaa pahalta aina, äänteellisesti tosi kököt nimisanat. Katseltuna huomio kiinnittyy liikaa siihen, selviääkö Safura turhan koukeroisesta koregrafiasta kunnialla maaliin hänen kokemukselleen ihan liian korkeilla koroilla. Ensimmäinen haaste on selvitä ne portaat alas ja jo se näyttää melkoisen hapuilevalta. Sitten tulee se täysin älytön vaihe, jossa hän lähtee kävelemään sinne catwalkin päähän ja sitten juosta sipsuttelee kauhistunein ilmein kuin Bambi liukkaalla jäällä sieltä takaisin. Näyttää tosi hölmöltä ja tahattoman koomiselta. Onneksi miestanssija on sekä henkisenä että fyysisenä tukena halki esityksen - muuten hänen roolinsa onkin jokseenkin turha, vaikka taidokas onkin.

Kolme vahvaa tähteä.

Turkoosi ja portaat jäivät mieleen, joten esitys on hyvä, parempi kuin biisi. Nimihokema on erottuva, se pelastaa täydeltä keskinkertaisuudelta. Armenian Aprikoosinkiven kanssa oli etukäteen pieni kilpailuasetelma, jonka Safura voitti, ehkä ansaitusti. Ulkomaiden Ruotsi-tuotoksia on kuultu parempia ja huonompia kuin tämä. Kolme.

Tästä kappaleesta puuttuu sielu ja sydän ja sen myötä kaikki. Tilalla on laskelmoitu, muovinen kliseekimppu. Melodiassa on pitkä pätkä Molitvaa. Safurassa sinänsä on ainesta äänensä puolesta ja jonkinlaista tähtisäihkettäkin olen havaitsevinani. Kuitenkin neitoparka on laitettu tekemään konemaisia muuveja, polvistumaan, sipsuttelemaan kiireen kaupalla ja tasapainotaiteilemaan rappusissa . Tässä on pakkovoiton ja yliyrittämisen makua. Viitostila yliarvostettu, minulta irtoaa ykkönen - siis tähdissä.

Koreografia minua tässä eniten häiritsee. Kiusaannuttavaa katsoa jäykkää menoa korkkareilla ja koko ajan saa jännittää, pysyykö eukko pystyssä, enkä ymmärrä sitä haaraheiluntaa nimifraasikohdissa. Tuntuu että häiritsee Safuraa itseäänkin kun pitää keskittyä ihan muuhun kuin laulamiseen, ja niinpä ääni hajoaakin karjunnaksi (no, ei kai epätoivoisena suloääniä tarvitsekaan päästellä). Akustinen versio miellyttää enemmän. Sävellys on keskinkertainen, ei täysin vailla ansioita mutta siksi yhdentekevä etten muistanut, miten se menee, enkä ole kai tuntenut tarvetta sitä vuoden 2010 jälkeen kuunnella. Enkä pidä niistä pitkistä nuoteista. Yhteensä kaksi tähteä tänään, rankaisen yliyrittämisestä.

Ai niin tämä oli se aprikoosivuosi... drip-drop ei tosiaan ole paras sanavalinta biisin tärkeimpään kohtaan ja se ruotsalaisuuskin vielä... mutta saakoot nyt anteeksi kun sai silloinkin. ****

Azerbaijanin parhaimpia viisuja. Yliyrittämiseksi meni tosiaan... esityksessä on kyllä vaikka mitä ja kun katsoin juuri äsken finaaliesityksen, huomasin että Safuran mekossakin on jotain valoja ja ledejä, jotka vilkkuu erityisesti biisin lopussa, ennen en ollut huomannut tuollaista. Safuran catwalk-juoksusta tulee mieleen azerbaijanin voittoviisu running scared.

Ihan hyvä biisi, mutta ärsyttävä niinkuin melkein kaikki azereittein ruotsiviisut. Kolme.

Tyylikäs ja hyvin tuotettu balladi, mutta kovin muovinen myös. Muistan edelleen Safuran kanssa otetun yhteiskuvan, missä tyttö nojaa mun olkapäähän. Se oli jotenkin tosi sievää!

Tämä Azerbaidzanin viisuhan oli silloin vuonna 2010 koko kevään vedonlyöntilistojen kärjessä.
Muistaakseni oli ykkösenä vielä ennen viisufinaaliakin. Lenan esittämä voittoviisu Satellite oli muistaakseni ennen viisufinaalia vedonlyöntilistoilla kakkosena.

Mutta kuulostipa live-esitys - pitkästä aikaa kuunneltuna / katsottuna - yllättävänkin laimealta, vaisulta ja Safura vaikutti esityksessä yllättävänkin haparoivalta ja hukassa olevalta
Kokeneempi ja varmempi esiintyjä olisi saanut enemmän irti tästä laulusta.

Melodia kappaleessa on minusta suht'koht hyvä. Paikoin koukuttavakin melodia.

Kolme vahvaa tähteä

Ylöspanosta vielä sen verran, että tykkään ihan hirveästi tästä finaalin kertauspätkäänkin päässeestä asetelmasta:

Tällaista sen olisi pitänyt läpi koko esityksen olla.

Tahatonta komiikkaa ja muovia enemmän kuin kykenen kestämään. Yksi tähti.

Oikein hyvä ja tyylikäs pop ballaadi. Yksi Azereiten parhaista viisuista

ihan parhaita azereitten lauluja, veikeahko kertsi triptraptripdrip... ja sopivan vaikeahko minun vaativaan makuuni... lavaesitys oli kansallisissa karsinnoissa taydellinen, voimallisine nuorine tanssijoineen... eipa noita tarttis juurikaan muuttaa mita tulee sitten noihin kansainvalisiin koitoksiin... yleensa ne esitykset latistuvat niin kovin ja suorastaan pilataan, siis ylospano tansseineen... vrt. esim. ruotsi 09 La voix ... 3.2 p. mika on pisteissa siis jo todella paljon naille nykyajan latteuksille...