Viisukuppila

Maa: Ruotsi
Vuosi: 2010
Kappale: This is my life
Esittäjä: Anna Bergendahl
Säveltäjä: Bobby Ljunggren
Sanoittaja: Kristian Lagerström
Sijoitus semifinaalissa: 11./17
Pisteet semifinaalissa: 62
Sanat: http://www.diggiloo.net/?2010se
Karsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/10s_20s/Sweden2010.html

Anna Henrietta Bergendahl on ruotsalainen laulaja-lauluntekijä. Hän syntyi vuonna 1991 Nyköpingissä. Annan musiikillinen lahjakkuus huomattiin jo varhain. Kahdeksan vanhana hän lauloi ensimmäistä kertaa yleisön edessä. Lauluvalinta ei ollut helpoin mahdollinen: "My heart will go on". Vuonna 2004 Anna nähtiin Super Troupers -ohjelmassa. Anna singahti kuitenkin ruotsalaisten tietoisuuteen vuoden 2008 Idol-kilpailun kautta. 16-vuotias Anna sijoittui kisassa viidenneksi.

Idolin jälkeen Anna keskittyi lukio-opintoihinsa ja jätti uran musiikkibisneksessä enemmän taka-alalle. Kaikki kuitenkin muuttui keväällä 2009, kun rutinoitunut viisusäveltäjä Bobby Ljunggren (Ruotsi -95, -98, -06, -08 & Liettua -05) soitti Annalle ja pyysi häntä osallistumaan seuraavan vuoden Ruotsin euroviisukarsintoihin Melodifestivaleniin säveltämällään kappaleella ”This is my life”. Folk-henkinen midtempo-balladi siivitti tiensä Melodifestivalenin finaaliin, jonka Anna voitti jättäen taakseen mm. Salem Al-Fakirin ja Eric Saaden.

Oslossa Ruotsin taival päättyi kuitenkin semifinaaliin. Anna Bergendahl sijoittui yhdenneksitoista ja putosi niukasti finaalista. Tämä oli ensimmäinen kerta vuoden 2004 semifinaaliuudistuksen jälkeen kun Ruotsi ei päässyt finaaliin. Ruotsissa tästä syntyi aikamoinen skandaali. Anna Bergendahlille riitti kuitenkin esiintymisiä ja debyyttialbumikin näki päivänvalon vielä samana vuonna.

Vuonna 2012 ilmestyi Annan toinen albumi. Se on myös julkaistu Yhdysvalloissa. Anna Bergendahl onkin yrittänyt luoda uraa myös rapakon toisella puolen. Uusi albumi on työn alla ja Anna opiskelee tällä hetkellä sairaanhoitajaksi.

Anna Bergendahl - This is my life (karsintaesitys)

Ruotsin karsinnan finaali 2010

Anna Bergendahl Instagramissa

Anna Bergendahl Spotifyssa

Anna Bergendahl YouTubessa

Aiemmin Viisulassa:

Ruotsi 1995: Jan Johansen – Se på mig
Ruotsi 1998: Jill Johnson - Kärleken är
Liettua 2005: Laura & The Lovers - Little by little
Ruotsi 2006: Carola - Invincible
Ruotsi 2008: Charlotte Perrelli - Hero
http://anna-bergendahl.se/

Ei lainkaan niin huono, mitä on annettu ymmärtää. Tykkään kovastikin nykyisin.

Ensimmäinen ei-suomalainen viisukarsintafinaali, jonka seurasin – ja heti tapahtui tällainen kauhea antikliimaksi. Edelleenkin tulee ajoittain luukutettua Keep on Walkingia ja Manboyta, ja sitten tämä meni ja voitti. Ei ummarra. Luojan kiitos Ruotsikin karsiutui joskus. Kaksi elämän lankaa.

Jostain syystä en voi sietää tätä kappaletta lainkaan. Yksi sammunut tähti.

Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Täysin oikein, että karsiutui.
Kaksi tähteä ropsautan, toinen niistä tulee miellyttävästä lavaolemuksesta

Kulahtaneen teeman kulahtanut toteutus. Parempia on nähty ennen ja jälkeen (ISL 08, ROU 13). Onneton valinta ja ansaittu tulos. Ei armoa vaan yksi tähti.

Rapsakka ja tunnelmallinen kipale. Ei lähelläkään Mello-vuotensa parhaimmistoa, mutta hyvä silti. Neljä ja puoli tähteä.

Ja pöh, kaikista mun elämä -viisuista tämä ilmentää nimilausettaan juuri kaikista parhaiten. Aivan upeasti kehittyvä biisi, jossa rakastan sekä alun melankolista kitaraherkistelyä että tuota lopun jousien säestämää fiilistelykohtaa, josta saan edelleenkin lähes poikkeuksetta kylmiä väreitä. Tässä on kaikki elämän sävyt, mistä itsestäänselvät viisi tähteä. Niin traagista, että raadit pudottivat tämän sen kerran, kun Ruotsi uskalsi ottaa valinnassaan riskin.

Niin ja Keep On Walkingkin olisi ollut loistava valinta, jonka mukanaolo olisi tehnyt viisuille varmasti hyvää. Itse asiassa MF 2010 saattoi olla itsellenikin se ensimmäinen seuraamani ulkomainen karsinta, minkä myötä sekä KOW että TIML nousivat tuon kevään teemabiiseikseni. Muistoja, muistoja...

Minusta alkuunsa yliarvostettu tekele. En ihmettele yhtään miksi karsiutui. Heikot kaksi tähteä.

Täältä lähtee Annalle neljä iloisen väristä pääsiäismunaa, vaikka suosikkini Melodifestivalenissa olikin hieman iäkkäämpi tipu

Annan nykylook on muuten hurmaava :hoitsu:

https://www.instagram.com/p/BBnDdveKiM_/

Tää oli niitä vuosia 2007-2010, kun Ruotsi ei menestynyt vaikka lähetti mitä. Ruotsi oli viisumenestykseltään kuin Suomi. Vuonna 2011 se Ruotsin menestysputki sitten taas alkoi

Eihän tää mikää mestariteos ole, mutta semiin jääminen yllätti silti. Biisin nimi on jo niin kliseinen, että hohhoijakkaa. Muistan, kun katsoin sitä ruotsalaista euroviisujen esikatseluohjelmaa, niin siinä ne raatilaiset silmät suurina selittivät ihastuksissaan, miten Ruotsi voi voittaa taas euroviisut ja naureskeltiin muiden maiden surkeille ehdokkaille, mm. Suomen Kuunkuiskaajille. Mieleen jäi myös Anna Bergendahlin nyrpeä ilme semissä kun, 9 finalistia oli sanottu ja viimeinen finalisti oli vielä kertomatta ja kamerat kuvasivat vuorotellen kilpailijoita.

2 tähteä. Plussaa siitä, että Ruotsi lähetti muutakin, kuin niitä euroviisukomppi- tömps-tömps viisuja.

En ole koskaan tajunnut, miten ruotsalaiset saattoivat valita tämän Keep on walkingin, Manboyn jne. edestä.

Ts. Tylsä kitaraballadi ilman mitään sen ihmeempää ja hyvä että karsiutui. Jos Ruotsin olisi semifinaaliajalla ollut pakko karsiutua kerran ja vain kerran, juuri tämän sen karsiutujan olisi tullutkin olla. Kaksi.

En ymmärrä miksi tätä vihataan. Biisi on herkkä ja kaunis. Anna on todella suloinen. Biisi on käynyt jopa 2010 puntarini kärjessä.

TomppaJr kirjoitti:Ensimmäinen ei-suomalainen viisukarsintafinaali, jonka seurasin

Sama täällä. Tämä on vuotensa keskikastia, heikot kolme tähteä.

Ruotsin toiseksi heikoin tällä vuosikymmenellä. Hyvä silti, vaikka kauas myöhemmistä edustuskappaleista jääkin.

Tämähän on ihana viisu! viisi tähteä tietysti!

Minusta tämä on oikein kaunis ja liikuttava viisu. Annan ääni on aito ja raikas. Hänen suloisuutensa pääsi valloilleen lavalla. Toki Melodifestivalenissa oli parempiakin vaihtoehtoja.(niihin ei kuitenkaan kuulu Keep On Walking).

Ihan nätti kappale, mutta kovin keskinkertainen. Ihmettelin ruotsalaisten valintaa, kun vaihtoehtona olisivat olleet niin Salem kuin Erickin, ja vaikka semiin jääminen oli yllätys kun Ruotsista oli kyse, niin eipä sitä puhtaasti kappaletta arvioiden tarvitse hämmästellä. Anna on sympaattinen, mutta hänen tavastaan laulaa ääntä värisyttäen en erityisemmin pidä.

Kolme tähteä.

Miksi muuten esittelyvideona ei ollut liveä Oslon semistä, vaan mellofinaalista?

Video vaihdettu /bm

Sziget on oikeasti nykyään liukuhihna-muovi-mello-skeidan fani.

Jos tämä ei olisi Ruotsin viisu, niin ansaitsisi vain vahvat kolme tai heikot neljä tähteä, mutta kun tämä on kuin keidas autiomaassa! Ei mitään trendipelleä jankuttamassa jotain surkeata biisin tynkää onttoakin ontommin taustoin, vaan kaunista, melodista, ajatonta musiikkia sympaattisella & kaunisäänisellä solistilla. En ole tuollaisen countryhtavan äänenkäytön ihailija, mutta ei se kyllä kokonaisuutta mitenkään heikennä.
Viisi tähteä siis Ruotsin poarhaalle viisulle tällä vuosituhannella.

Välillä Ruotsiltakin aitoa musiikkia, ilman ylituotantoa tai ylikoreografiaa. Jos Kuunkuiskaajien putoaminen finaalista oli pettymys, niin tämä putoaminen oli jymy-yllätys. Kappale on fiilisbiisi, yhdenlaisessa fiiliksessä se koskettaa, toisenlaisessa taas soljuu ohi. Annan suloinen olemus, vahva vibrato ja paikoin kolho äänenväri luovat ristiriitaa. Huippuhieno kohta tässä esityksessä on se väliosa, jolloin Annalla ei ole lauluosuutta, vaan hän levittää kädet auki ja nauttii .

Jotakin outoa on Annan kohtelussa Melloympyröissä ollut Oslon jälkeen: häntä ei juuri sanallakaan ole mainittu mello- tai viisuympyröissä Ruotsissa, ei sanallakaan. Oli siis ruotsalaisille, SVT:lle ja Christer Björkmanille täyskatastrofi tuo tipahtaminen finaalista. Että koville otti karsiutuminen. Annalle kävi juuri kuten Martin Stenmarckille huonon sijoituksensa jälkeen: lähes vuosikymmenen kestänyt viisuboikotti, ennenkuin hänet hyväksyttiin uudestaan kilpailemaan. Tämä on vain minun tulkintaani, mutta tällaista boikottia olen Annankin kohdalla havainnut.

Kappale sinänsä on keskitasoa, symppis-Anna sitä nostava tekijä ja hänen ruma kohtelunsa entisestään tähtimäärääni nostava: nelonen. Samalla tulee mieleen, miten olisikaan Salem Al-Fakir Oslossa pärjännyt....

Tätä arvioidessa on vaikea olla ottamatta huomioon sitä pettymystä, jonka aiheutti Keep On Walkingin putoaminen, mutta yritetään silti.

Kappaleessa itsessään ei ole mitään tarttumapintaa, sen unohtaa jo kuullessaan. Se, mitä en unohda, on Anna Bergendahlin ääni. Useatkin tuttavani luonnehtivat sitä lammasmaiseksi, ja vaikka en itse juuri sitä kuulekaan, on äänensävyssä jotain hyvin ärsyttävää. En muista, mitä hän laulaa, mutta muistan, ettei hän laula sitä hyvin. Esillepano ei ole mistään kotoisin. Kitaran kanssa seisomiselle täytyy olla hyvä syy, sillä se näyttää lähtökohtaisesti hölmöltä, eikä This Is My Life ole mikään poikkeus.

Siinä on sopan ainekset - hyvin helposti unohtuva kappale, kehno laulaja ja vieläpä lattea esitys. Ideat ovat vähissä. Yksi tähti.

Ruotsin kaikkien aikojen parhaimpia viisuja

Tämä viisu on osoitus siitä, että joskus Ruotsikin on lähettänyt viisuihin muutakin kuin loppuun asti hiottuja, ylituotettuja viisuja. Viisuja, jotka ovat samalla kuitenkin olleet usein enemmän tai vähemmän onttoja, muovisia lauluja - vailla sen kummempaa, merkityksellisempää, koskettavampaa sisältöä.

Annan esittämässä viisussa on aitoutta, inhimillisyyttä, elämänmakuisuutta. Nämä ominaisuudet ovat minusta usein puuttuneet Ruotsin viisuista.

Annan esiintymisessä on epävarmuutta, jännittyneisyyttä ja äänikin paikoin vapisee hänen laulaessaan. Tämä kuitenkin lisää sitä vaikutelmaa, että tässä esityksessä on lavalla ihminen - puutteineen, vikoineen, epävarmuuksineen, haavoittuvuuksineen, epäonnistumisineen. Eli samanlainen ihminen kuten me kaikki olemme - puutteinemme, vikoinemme, epävarmuuksinemme, haavoittuvuuksinemme, epäonnistumisinemme.

Tässä kivan rauhallisessa ja kaunismelodisessa laulussa on myös hyvät, koskettavat, puhuttelevat sanat.

"Cause this is my life, my friend
And this is my time to stand
Now this is my life, my friend
And I can't be no one else."
.........siinäpä se on osuvasti sanottu ihmisen osa ja kohtalo tässä maailmassa, realistisuudessaan ja traagisuudessaankin.

NELJÄ VAHVAA TÄHTEÄ

Positiivisesti kaavasta poikkeava Ruotsi lähetti naisen ja kitaran Osloon. Simppeli kitaratunnelmointi maustettu uniikilla äänellä, toimii. Viisi tähteä.

Tämä on kovin köykäinen, jännittyneesti esitetty kappale. Ei ansainnut finaalipaikkaa.
Ruotsissahan on kamala juttu jos edustuskappale jää semiin. Se vaietaan kuoliaaksi.

Kohtahan oli taas menestystä tulossa roppakaupalla, kun Loreen voitti. Oltiinko siis otettu opiksi?

Mattan kirjoitti: Kitaran kanssa seisomiselle täytyy olla hyvä syy, sillä se näyttää lähtökohtaisesti hölmöltä, eikä This Is My Life ole mikään poikkeus.

Näin juuri. Lisäksi minua ärsyttää aina se, kun otetaan kitara (tai muu soitin) hetkeksi alussa mukaan ja sitten se heivataan pois vaivihkaa kuten tässäkin käy. Ihan turhaa rekvisiittaa. Jos otetaan kitara mukaan lavalle, niin sitten kyllä pitää olla soittavinaan sitä loppuun asti!

Sopisi hyvin jonkun lukiolaismusikaalin biisiksi.

no tämä tuli äsken tuolla ESC-radiossa ja kuulosti tietysti tosi hyvältä - pitkästä aikaa. Harvinaista että ruotsi lähettää jotain näin erilaista ja persoonallista ja herkkää...! Tuo Roopen muistuttama, komeat leukaperät omaavan Pernilla Wahlgrenin wanhoista hyvistä perinteistä ammentava iloinen kappale on myös toella hyvä, edustusainesta! Ja tälle eteeriselle kaihoisan henkevälle laulelmalle annan n. 3.8 pist.

Tämä oli pitkään minusta huonoin Ruotsin lähettämä viisu. Kappaleessa ei periaatteessa ole mitään muuta vikaa, kuin sen tylsyys. Ja sillon en pitänyt Annan äänestä. Nykyään olen jo oppinut pitämään naisen äänestä, mutta kappale on silti tylsä.