Viisukuppila

Maa: Itävalta
Vuosi: 2014
Kappale: Rise like a phoenix
Esittäjä: Conchita Wurst
Säveltäjä: Joey Patulka, Ali Zuckowski & Julian Maas
Sanoittaja: Charlie Mason
Sijoitus semifinaalissa: 1./15
Pisteet semifinaalissa: 169
Sijoitus finaalissa: 1./26
Pisteet finaalissa: 290
Sanat: http://www.eurovision.tv/event/lyrics?song=31403

Conchita Wurst (Thomas “Tom” Neuwirth, s. 6. 11.1988) ei paljon esittelyjä kaipaa. Pienessä Gmundenin kylässä syntynyt Tom on perheensä ainut lapsi. Hän tunsi itsensä erilaiseksi jo lapsena. Homoseksuaalisuuden takia häntä myös kiusattiin koulussa. Tom muutti 14-vuotiaana Graziin opiskelemaan muotialaa.

Nuori Tom Neuwirth oli myös musiikillisesti lahjakas. Vuonna 2006 Tom osallistui Starmania-kykykilpailuun. Hän sijoittui kilpailussa toiseksi. Voiton vei Nadine Beiler, jonka muistamme Itävallan viisuedustajana vuodelta 2011. Tom värvättiin mukaan Jezt anders -nimiseen poikabändiin, jonka kaikki jäsenet olivat osallistuneet Starmaniaan. Bändi ehti julkaista vain yhden albumin, kunnes jäsenet lähtivät omille teilleen. Tom jätti julkisuuden valokeilan taakseen ja valmistui Grazin taidekoulusta. Samana vuonna syntyi hänen luomansa draghahmo, parrakas nainen nimeltään Conchita Wurst.

Conchita näyttäytyi itävaltalaisille ensimmäisen kerran "Die grosse Chance" -viihdeohjelmassa. Parrakas nainen herätti ymmärrettävästi huomiota. Conchitan ensisingle "Unbreakable" näki päivänvalonsa vuonna 2012. Samana vuonna hän kilpaili euroviisuedustuksesta Itävallan viisukarsinnassa. Läheltä piti, ettei Conchita olisi jo tuolloin päässyt euroviisuihin. Hänen kappaleensa "That's what I am" sijoittui täpärästi toiseksi. Conchita otti myös osaa tosi tv -ohjelmiin "The hardest jobs in Austria", jossa hän työskenteli kalatehtaalla sekä "Wild girls", jossa julkkiskilpailjoiden tuli selviytyä Namibian aavikoilla.

Vuoden 2013 syyskuussa Itävallan yleisradioyhtiö ORF ilmoitti, että Conchita Wurst edustaa heitä Kööpenhaminan viisuissa. Valinta aiheutti kohua ympäri Eurooppaa. Conchitan edustusta vastustettiin myös kotimaassa. Erityisen huolissaan oltiin Valko-Venäjällä ja Venäjällä, jossa Conchitan euroviisuiluun puututtiin oikein valtiollisella tasolla. Paikallisille yleisradioyhtiöille lähetettiin vetoomukset, joissa toivottiin Conchitan poistamista euroviisulähetyksistä vertaamalla hahmon läsnäoloa jopa sodomiaan.

Conchitan euroviisukappale julkistettiin maaliskuussa 2014. "Rise Like a Phoenixin" olivat kynäilleet Charly Mason, Joey Patulka, Ali Zuckowski ja Julian Maas. Itävalta pääsi odotetusti finaaliin, jossa Conchita vei koko potin. Liikuttunut voittaja otti kantaa suvaitsevaisuuden puolesta ja julisti, että "olemme pysäyttämättömiä".

Voittonsa jälkeen Conchita on totisesti ollut pysäyttämätön. Hän on esiintynyt ympäri maailmaa, ollut mallina muotinäytöksessä, julkaissut esikoisalbuminsa, kirjoittanut omaelämänkerran ja toiminut Wienin viisuissa green room -juontajana. Aika näyttää, mitä Conchita keksii seuraavaksi.

Conchita Wurst – Rise like a phoenix (semifinaali)

Conchita Wurst – Rise like a phoenix (2015)

Conchita - Queen of Austria dokumentti

Conchita Wurst Instagramissa
http://conchitawurst.com

Oih kuinka uljas biisi viisufinaali-illan kunniaksi esittelyssä!

Tai no biisi itse, hyvä viihdebiisi, ehkä neljä tähteä. Mutta esityksessä kaikki oli henkeäsalpaavan täydellistä, eli helpot viisi. Vuotensa itseoikeutettu voittaja. Niitä suuria viisuvoittajia minulle.

Olisiko voittanut ilman partaa -kysymyksestä heräsi mielenkiintoista estetiikkapohdiskelua kuppilassakin. Minun silmissäni Conchita astui lavalle paljaana ja alttiina, valmiina ottamaan vastaan tomaatteja ja puukkoja, pakottaen heittäjän katsomaan itseään peilistä.

Edit pari vuotta myöhemmin: Kun sanon "esityksessä kaikki oli henkeäsalpaavan täydellistä", niin siinä mielessä että kokonaisuus oli täydellinen. Conchita ei laula likikään täydellisesti, mutta tarpeeksi hyvin kantaakseen biisinsä. Tärkeintä on, että osaa olemuksellaan (ilmeet, eleet, kaikki) luoda draamaa, jota iso biisi tarvitsee. Visuaalisesti kokonaisuus on viisuhistorian hienoimpia.

tämän vuosikymmenen ja kaksituhatta-luvun ainoa ei-viiden tähden voittaja
samalla myös ainoa voittaja samalta ajalta johon en ole tyytyväinen
heikot kolme tähteä

Muistan kun kuulin ja katsoin biisin ja musiikkivideon ensimmäistä kertaa en ollut kovinkaan vaikuttunut, ajatus oli lähinnä "ihan sama", ja kaksi tähteä muistaakseni annoin. Vasta omassa semissään biisi ja koko parrakas nainen avautui ja olin että Vau... ihan niinkuin koko muukin Eurooppa. Malliesimerkki siitä miten tärkeää on suunnitella biisin sopiva show ja esitys viisulavalle. Kaikki palaset loksahti paikalleen ja euroviisut saivat taas ihanan persoonallisen voittaja

Sitä en ymmärrä miksi Conchitaa kutsuttiin parrakkaaksi naiseksi. Kyseessähän oli parrakas mies naisten vaatteissa.

Viisi tähteä, ei tarvinne perustella? Noh, perustelen kuitenkin. Esittäjästä välittämättä uskomatomman hieno kappale, joka esitettiin täysin puhtaasti ilman mitään voltteja tai turhia härpäkeitä. Muistan kuinka toiveajattelu-mielessä kirjoitin kuppilaan finaalipäivänä että Itävalta voittaa. Oikeassa oleminen, mikä ihana tunne. Kovatasoisena vuonna toinen loistava kappale Alankomaista on mennyt edelle, mutta ero on hiuskarvan hieno.

Pari vuotta en biisistä sen suuremmin perustanut, mutta onhan se nykyään aivan upea. Conchita itse tuo kappaleeseen niin paljon. Pakko antaa täydet viisi tähteä.

Yksi kaikkien aikojen huonoimmista voittajista. Kaksi tähteä.

Hätkähdyttävä esittäjä ja dramaattinen esitys. Vaikka voittajia tulee ja menee joka vuosi, Conchita Wurst tullaan kyllä muistamaan euroviisujen historiassa.

Conchita on taitava laulaja, joka on nähnyt paljon vaivaa ja tehnyt paljon työtä ollakseen siinä missä hän on nyt on.
Kappale on vangitseva, koskettava ja aiheutti kylmät väreet ensimmäiselle kuuntelulla. Esitys oli yksinkertainen ja Conchita loisti lavalla. Ansaittu voitto!

TomppaJr kirjoitti:Yksi kaikkien aikojen huonoimmista voittajista.

samaa mieltä

^ Ei laisinkaan! Peskää korvanne!

^^ Täälläkin ollaan samoilla linjoilla. (Ja korvatkin on pesty useaankin otteeseen )

Korvat on pesty ja kallistun muutaman muun kanssa samalle linjalle. Kökkö bondviritelmä ei ole makuuni. Conchita on kyllä hieno ihminen ja hyvä esiintyjä, mutta ei se tätä suosta nosta. Heikot kaksi tähteä, ei ihan huonoin voittaja mutta sillä suunnalla.

Aika kuultu ja kulahtanut, mutta silti melko vaikuttava kappale. Semissään oli parempi kuin finaalissa, mielestäni.

Vahva powerballadi tässä, mutta kun esittäjä on mitä on, on minulla aina ollut vähän vaikeuksia suhtautua tähän vakavana balladina. Kyllä nyt sävelmälle voi silti neljä tähteä antaa.

Minun korvaani tämä ei ole ikinä viiden tähden arvoisesti kolahtanut. Poikkeuksellinen voittaja, mutta musiikillisesti ei sitä parasta antia kyseisenä vuonna. Neljä tähteä silti.

Kappale on hyvä. Siinä on dramatiikkaa. Ei mulla muuta. Neljä tähteä.

Conchitassa on jotain todella ärsyttävää. Joku hänessä vain ei ole aitoa. Biisi on kuitenkin loistava ja dramaattinen. Ehdottomasti yksi vuotensa parhaista.

Mä en vaan pääse sen yli, että dramaattinen alkutörähdys on kopsattu ihan suoraan Bond-leffa Skyfallin tunnarista. Ja muutenkin tämä mukailee niitä turhan paljon. Kolme tähteä, vaikka bond-musiikista tykkäänkin paljon. Aidoissa tunnareissa vaan löytyy niin paljon parempia biisejä. Tää on vaan vähän laimea ja laahaava.

¨¨¨¨¨^ oihh, nm. ... Rouskulla jälleen hienoa ajatushautomoa... todellakin! Ylväs, riipaisevan kaunis kokonaisuus... hieno teksti kuten oli tai ON (ruotsalaiseksi!) Herous kappaleessakin, muistui vaan tuossa kun niitä jälleen kerrattiin, kiitos YLE:n tekstittäjän. Tekstitys joka pitäisi olla tietysti itsestään selvä palvelu joka maassa, vaan eipä ole - melkoista sisäistä rasismia sekin... jaaa tämä saa minultakin aivan huippupisteet eli noin 4.6 ainaski tai noin . Huhh empä olisi ehkä aiemmin uskonut että vielä joku nykyviisuistakin voisi mennä mulla näin syvälle ihon alle...

Dramaattinen ja vaikuttava aina vaan.

Kun kuulin tämän ekan kerran, sijoitin sen jonnekin kolmen ja neljän tähden välille. Draamaisa Bond-balladi iskee ihan hyvin.
Mutta liveveto nosti tämän viiteen tähteen! Conchita toi live-esityksessä mukaan tunteen ja kappale nousi korkeuksiin kuin uudesti syntynyt feeniks-lintu! Eli vitonen minulta

Korni esittäjä ja heikohko kappale. Draaman luontikin jää jotenkin puolitiehen. Kaksi tähteä.
Aivan väärä voittaja jälleen kerran tällä vuosituhannella.

Olipa kiva löytää tämä keskustelu Viisulasta. ja huomata että näin moni arvostaa biisin näin korkealle. No, tuskin on yllätys että itsekin annoin kappaleelle viisi tähteä, sillä se teki niin suuren vaikutuksen aikanaan, että elämä ei ole ihan ennallaan sen jälkeen vieläkään. Meitä muitakin Conchitan lumoon hurahtaneita löytyy fan clubista, joten tervetuloa vaan sinnekin uudet ja vanhat. Jos olette nopeita, ehditte ennen puolta yötä osallistua kirja-arvontaankin - jaossa Minä Conchita nimmarilla höystettynä.

Mutta asiaan - voimaballadina RLAP on aivan upea, aikaa kestävä ja kahden vuoden jälkeen kappale on saanut vielä lisää tuulta alleen ja soi Conchitan laulamana niin riipaisevasti, että kylmikset on taattu. Feeniks on totisesti liidossa kaksi vuotta viisuvoittonsa jälkeen.

Viisuversio oli mykistävä, mutta ensi vuonna alkuvuodesta on tilaisuus kuulla biisi sinfoniaorkesterin säestämänä ja jouset yms pääsevät taatusti silloin oikeuksiinsa niinkuin ne on alunperin tarkoitettu.

Samaa mieltä ConchitaFansFinlandin kanssa .

Aivan täydellinen laulu Conchitalle. Eihän tuohon edes voi kyllästyä! Kauniit sanat ja kaunis ääni. Oma henkilökohtainen suosikkini koko euroviisuhistoriassa...ja tulee aina olemaan.

On tämä viime vuosien voittajista paras, mihin ei tosin paljoa vaadita. Minun silmissäni tämä kohosi vasta viisuviikolla jonnekin upea-kategorian tietämille. Neljä tähteä heltiää

Ei aivan mielimusiikkiani, mutta kyllähän tämä livenä aika vakuuttava oli. Conchitalla on miellyttävä ääni ja karismaa, joka onnistui täyttämään hienosti koko lavan. Partaan en tosin ole koskaan osannut kiinnittää erityisempää huomiota (on tässä viisuharrastuksessa paljon "pahempaakin" nähty ), ja jopa vähän ärsytti, miten se onnistui kaappaamaan kaiken huomion, vaikka kokonaisuus ylipäänsä oli hyvin eheä. Joka tapauksessa ihan ansaittu voitto, ja itse annan tähtiä neljä kappaletta.

Mahtava voimaballadi, joka kasvaa upeasti loppua kohti säilyttäen intensiviteettinsä koko ajan. Melodialtaan hieno ja Conchitan ääni on erittäin miellyttävä. Esityskin oli nappisuoritus. Oli hienoa olla paikanpäällä ja kokea se valtava tunnelataus, jonka Conchitan esitys ja voitto saivat telakkahallissa aikaan.

Täydet viisi tähteä.

^Leonardo tuossa jo sanoikin sen tiivistettynä . Upea voimaballadi, hieno, kasvava melodia ja loistava sovitus. Lavashowta ei tarvinnut, vaan tehosteet riittivät. Ja mitkä tehosteet: aivan viimeisenä nähdyt pyrot, jotka sammuivat samalla kun valokeila osui Conchitaan ja olin aivan myyty. Kuvakulmat ja käden liikkeet olivat oikea-aikaisia. Kehumatta ei voi jättää myöskään Conchitan hienoa ääntä, jossa ei ennakkosuosikin asema kuulunut. Varma, vahva ja vakuuttava, viisi tähteä

Ihana voimaballadi, ihana parta, ihana Conchita! Itselleni kolmen parhaan viisun joukossa ikinä.